tag:blogger.com,1999:blog-965956076074238160.post4013270532636546751..comments2024-02-23T10:38:35.670+02:00Comments on Finnworld: Sitkeitä tyttöjäKatiChttp://www.blogger.com/profile/04052388491015824312noreply@blogger.comBlogger4125tag:blogger.com,1999:blog-965956076074238160.post-59502169546806116152017-07-31T21:55:55.216+03:002017-07-31T21:55:55.216+03:00Hei, kiitos kun kommentoit! Kurja juttu, että sinu...Hei, kiitos kun kommentoit! Kurja juttu, että sinulla on ollut huonoja kokemuksia:( Kuulostaa siltä, että kommunikaatio Branchin sisällä ei ole ollut ihan kohdallaan, ajat tosiaan ovat ainakin meillä Jyväskylässä muuttuneet. Kyllähän lapsena ja vanhempanakin pettymykset voivat johtaa harrastuksen lopettamiseen - tämän vuoksi on erityisen tärkeä panostaa viestintään harjoittelijoiden välillä. Itse aloitin 13-vuotiaana ekan kerran, mut se oli mulle liian nuorena ja harrastus jäi parin kerran jälkeen. Minulle sopi aloittaa vasta aikuisena, kun pystyin tekemään oman valinnan harjoittelusta ja siten sitoutumaan siihen. Vuosien varrella on tärkeä motivoida itseään esim. tenttimällä/embuharrastamalla, mutta mitä pidempään olen reenannut, sitä vähemmän on merkitystä sillä, millä vyöarvolla reenaa tai miten pärjää kisoissa. Shorinji Kempossa minulle on kyse itseni kehittämisestä ja toisten kanssa yhteydessä olemisesta. Tämä suuri maailmanlaajuinen perhe on niin ainutlaatuinen kokemus, ettei elämässäni oli toista vastaavaa yhteisöä. Se, että mihin tahansa maailmassa menetkin niin siellä on perhettä, iloisia ja ystävällisiä ihmisiä... Se on Shorinji Kempon sisin olemus. KatiChttps://www.blogger.com/profile/04052388491015824312noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-965956076074238160.post-28130512882794413902017-07-29T20:54:36.051+03:002017-07-29T20:54:36.051+03:00Moikka! Kiva blogi sulla. Harrastin itsekin aikoin...Moikka! Kiva blogi sulla. Harrastin itsekin aikoinaan Shorinji Kempoa seitsemisen vuotta, aloitin siis 7-vuotiaana ja lopettaessa olin 14v, joku sanoi joskus että olin siihen aikaan nuorin yhtä pitkällä oleva harrastaja koko Suomessa O.o. Lopetuspäätös kypsyi pikkuhiljaa kun olin vihreällä vyöllä + 2 natsaa (olin kuulemma niin nuori että niitä natsoja piti laittaa siihen väliin ennen seuraavaa vyötä). Seuraavassa vyökokeessa sitten ne natsat vaan otettiin pois eli olin taas vihreällä vyöllä(?). Tämän lisäksi harjoittelin puoli vuotta sm-tason embuun kaverini kanssa, mutta sitten meitä ei ilmoitettukaan sinne yms... että vähän meni maku koko hommaan, vaikka muuten olisinkin halunnut jatkaa. Kyllä on ajat muuttunu tosi paljon tuosta, ei meillä silloin mitään rancheja yms vielä ollut xDNarhuhttps://www.blogger.com/profile/03174454027871500594noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-965956076074238160.post-53126969945937574052012-05-21T16:32:17.464+03:002012-05-21T16:32:17.464+03:00Mukava kuulla ja toisaalta harmillista on, että nä...Mukava kuulla ja toisaalta harmillista on, että nämä lajit usein lopetetaan, ennen kuin niissä ehtii päästä 'todellisen oppimisen tasolle', jossa alkaa varsinaisesti ymmärtää lajia syvällisemmin. Jospa joskus tulevaisuudessa vielä palaat lajiisi?KatiChttps://www.blogger.com/profile/04052388491015824312noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-965956076074238160.post-39469664736527981262012-05-21T09:59:56.320+03:002012-05-21T09:59:56.320+03:00Hei Kati,
SInulla on mielenkiintoinen blogi!
Harr...Hei Kati,<br /><br />SInulla on mielenkiintoinen blogi!<br />Harrastin itsekin kamppailulajia (tosin lyhyen aikaa) ja jouduin itsekin<br />miettimään kipua ja sen kohtaamista. Olisi ollut mielenkiintoista<br />tietää kuinka olisin sen käsitellyt, sillä alussa arastelin kontaktia varsin paljon. <br /><br />Terveisin <br />Anna-KaisaAKhttps://www.blogger.com/profile/04615009761568491949noreply@blogger.com