Lumi - Uhka vai mahdollisuus?

Tällä viikolla on tehty kovasti töitä. Toinen perheyksikkömme autoista kieltäytyi käynnistymästä maanantaina -30C pakkasessa, joten ollaan sitten pärjäilty tällä viikolla yhdellä autolla. Se on ollut oikeastaan aika hauskaa ja vapauttavaa. Pidän siitä, että kävelen töihin joka päivä. Tavallaan voisimme aivan hyvin elää yhden auton kanssa, sillä lapsukaiseni menee kela-taksilla kouluun ja takaisin joka päivä ja minulla on taas se vartin kävelymatka tuohon työpaikalle. Lähinnä haasteeksi muodostuu se, että ilta-aktiviteetit vaativat usein autoilua: Sählyä, kempoa tai vaikka kylään isotädin luokse. Toki kimppakyydein pääsee välillä paikasta A paikkaan B, mutta oma auto tuo vapautta ja joustavuutta iltaan, josta pidän. Toistaiseksi en siis ole siitä luopumassa vaikka se taloudellisesti ja maapallon tulevaisuuden kannalta olisikin hyvä valinta.

Toisaalta nautin kävelemisestä sen verran paljon, että minun pitäisi valita aamuisin auton sijaan jalat. Tässä asiassa voin petrata.
Raskaiden työpäivien tasapainoksi kävelty työmatka on tapa nähdä upeaa Suomen luontoa talvipuvussaan - Why not!?!
Marraskuussa alkanut äitini remppaproggis on myös edennyt hitaaseen, mutta tasaiseen tahtiin. En tiedä olenko maininnut blogissa, mutta olen viime vuoden mittaan kiinnostunut entisestäänkin asuntosijoittamisesta oman remonttimme myötä ja niinpä mummin Jyväskylän kämpän remppailuprojektista on tullut mukava yhteinen koko perheen harrastus.

 A on erittäin innostunut remppareiska ja paneutuu asiaan.

 Maalarin ura voisi esimerkiksi olla hänelle oikein hyvä:)

 Tämä kummallinen talvi on työntänyt lunta aikamoisen määrän meille. Tänään kolasin pihaa tunnin verran ja näyttää siltä, että iltaan mennessä se on tehtävä uudestaan.

Onko liian myöhä laittaa pyörät varastoon...?

 Suomen talvessa parasta on kuitenkin hiihto- ja luistelulenkit. A on kehittynyt luistelijana hirmuisesti ja vetää jo kovaa vauhtia reunalta toiselle. Hän jaksaa helposti luistella yhä pidempiä aikoja - minun jalat väsyvät ennen häntä lähes joka ilta.

 Lumityöt, jäätyvät autot, märät sukat jne - suomalaiset tykkäävät ajatella talvisin, että miksi emme asu Espanjassa tai Thaimaassa. Minä kuitenkin nautin talvesta - mikä ihana aika! Ulkona on jatkuvasti kaunista ja näin helmikuussa alkavat illat jo pidentyä huimaa vauhtia. Talvella ihana on myös se tunne kun on ulkoillut pakkasessa ja tulee sisälle raukeana. Nautinnollista <3. Tänä viikonloppuna tunnelmat vaihtelivat kyllä isolla skaalalla.

Eilen hautasimme rakkaan ystävän. Puheita kuunnellessamme varmasti jokaisen mielessä kuului kirkkaina Eetun meille välittämä viesti siitä, että elämää kuuluu elää täysillä ja tänään, jokaisesta päivästä nauttien ja toimeen tarttuen.

 Surullisen päivän päätteeksi oli ihana palata kotiin lasten luo. Heidän, jotka pian siirtävät ajatukset elämän hauraudesta iloisimpiin aiheisiin kuten vaikkapa lautapelailuun tai vuoren valloitukseen ja uintireissuun. Mukavaa sunnuntaita teille, olitte sitten lumen keskellä tai aurinkorannalla!

 / February in Finland. And we definitely have snow. Winter in Finland sometimes means your car doesn't start at -30C when the engine freezes. It might also mean that you have to push the snow around one our per day. But it also means you can ski and skate. And sledge downhill. I am a child of winter. And indeed the cold never bothered me anyways. 

Finns often think - we should be living in Thailand or Spain for the winter. But to be honest - I wouldn't miss this.

This week I was working a lot. I bet many of you were too. Luckily it's been kids week, so in the evening, I have to leave the project proposals, master thesis supervision and report quality assurance issues behind. We have now gone to a system where Tops is 50-50% at both parents and the bigger kids are sharing the same weekend with us. This was a welcome distraction not only to work, but also to the melancholia which set in while we buried dear Eetu yesterday. He lived life to the fullest. I believe I do too. At least every day feels good. This is a blessing. Happy Sunday to you all!