Nimiäiset

 

Hän on täällä! Tai siis on ollut jo kohta viisi kuukautta.

 

Syyskuun lopussa pidimme hänen nimiäiset kotona. Ihanaa kun korona hieman hellittää ja voi taas kutsua ystäviä ja sukulaisia juhliin! 

Ei uskallettu varata mitään juhlapaikkaa ettei jouduta koronan vuoksi perumaan, mutta itseasiassa nimiäiset sopivat kotijuhlaksi vallan mainiosti. 

 

 Porukkaa oli paikalla kolmisen kymmentä ja muutamia Zoomin päässä mm. pari kummia Englannista ja Ruotsista. Aloittelimme seremonioita pienellä puheella ja esittelemällä muksun kummit.

Haluisimme lapsellemme hyvät eväät tulevaisuuteen, joten hänelle tuli kummeja kokonaista kahdeksan kappaletta! Lapsen kasvatukseen tarvitaan kokonainen kylä, eikös? 

Uskon, että hän hyötyy diversiteetistä elämässään ja myös vanhempiensa taustoissa:)

Esittelyn aikana vauva siirtyi sylistä toiseen.

Kummitodistukset tein yksinkertaisesti printtaamalla ja langalla...

 

Kummien esittelyn jälkeen Isosisko ja -veljet saivat lukea hänen nimensä, jotka oli kirjoitettu kirjekuoriin. 

 

Hänen nimensä oli yhdessä jo vuosi sitten mietitty valmiiksi. 

Kaikissa kolmessa nimessä toistuu Balkanin alueen teema - halusimme etunimeksi nimen, joka on helppo lausua suomeksi ja englanniksi… Ja onhan hän pieni valon tuoja.. <3

Hänen toinen nimensä, Spartan kuningas oli nimi, jota mietimme jo A:n nimeämisen yhteydessä ja kolmantena nimenä annoimme hänelle nimen, jonka me molemmat olimme esikoispojillemme toisistamme tietämättä jo antaneet.
Näin kolmella veljeksellä on sama nimi ja se kivasti yhdistää heidät toisiinsa:) Onhan tämä nimi myös historiallisesti mahtipontinen, joten sopii myös kuopuksellemme.

Kolmen A:n veljekset

Nimiäiset pidettiin kotonamme ja vaikka mummit, isosedän vaimo ja kummitäti leipoivat lähes kaikki tarjoamiset, oli järjestäminen silti meille varsinainen ponnistus.

Niinkuin se nyt vauvaperheessä usein on. Leivoimme isosisko S:n kanssa 'pääkakun' yhdessä ja lahjakas ystäväni Naomi koristeli sen! Tuli mielestäni hienompi kuin jos olisin tilannut - ja mieluisampi sisältä. Jostain syystä Jyväskylän kakkujen tilaus skene vaikutti sekä joustamattomalta että kalliilta. Vähän 'sinnepäin' mitä olisin halunnut olisi saanut 150euron hintaan... Joten ei kun itse tekemään siis... Sisällä oli valkosuklaa- ja puolukkahyydykerroksia...

Onneksi meillä on superit apuverkostot...

Joku mainitsikin, että toki juhlissa oli ainekset kaikenlaisiin katastrofeihin... Kun 'kaksi maailmaa kohtaa' eli paikalla oli mummoja, lapsia, vauva, erityislapsi, nuori labradorin noutaja, moottoripyöräkerho ja verirituaali... Ehkä olen jotenkin keskimääräistä optimistisempi henkilö sillä suhtaudun tällaisiin tilanteisiin asenteella 'kaikki järjestyy' ja haluan aina uskoa, että kaikki kyllä tulevat toimeen.

Kummien labbis 'Humppa' saapui Helsingistä tuntia aikaisemmin hepuloimaan uusia ihmisiä ja tässä on jo 'pahimmat zoomiet' selätetty...

Halusimme näihin pakanallisiin nimiäisjuliin mukaan myös jonkinlaista seremoniaa. Mahtipontisen pienen miehen elämä alkoi siis viikinkien verirituaalilla, jossa kaikki halukkaat saivat maalata hänen kasvoihinsa merkin lehmän verellä, osoittaakseen haluavansa olla hänen elämässään läsnä.

Hän osallistui iskän sylistä. Minivideo rituaalista löytyy täältä.

Kyllä oli jännät paikat...

Pieni oli hereillä koko seremonian läpi, mutta simahti sitten sen päätteeksi.

Kemujen päätteeksi otettiin vielä kuvia ulkona <3.

Tässä olis kolme polvea...

Tässä taas yksi:

Isoveli A suhtautuu L:ään aika väliinpitämättömästi - ei ole yrittänyt muuta kuin varastaa tutin pari kertaa ja toki kiivetä L:n rattaisiin/lelukaaren alle. Toisinaan hänkin siis haluaisi olla 'Yauva' niinkuin hän osaa sanoa. Etukäteen pohdimme olisiko hän väkivaltainen pientä veljeään kohtaan, mutta ainakaan toistaiseksi mitään tämän suuntaista ei ole ilmennyt. A lähinnä käy hakemassa kuulosuojaimet jos näkee vauvan missään sillä sen itku ja kitinä sattuvat hänen korviinsa...

Monenlaisia perhekokoonpanoja on mukava myöhemmin muistella...

Juhlat olivat lopulta tosi onnistuneet ja varmasti myös mieleenpainuvat. Kiitos kaikille vieraille ja järjestelyissä avustaneille!

 

/Our youngest was born almost five months ago and in September we gave him his name 'L L A M':) The naming ceremony was at our home where family and friends gathered for a small viking blood ritual as well as coffee and cake. He got eight amazing god parents, lucky boy! This event might have shaken the grannies minds, but surely once again a party to remember by all who attended. This was the first real occasion where the 'two worlds' collided with extra spices... All things considering - organising these festivities was stressful as hell but at the end very rewarding to see everyone together and enjoying themselves. What a wonderful thing that we can see people again after two years of COVID-19 shut downs behind us. Live long and prosper our fifth and last child, the bringer of light. You are loved by so many <3. May your life be as full of joy as the one you brought to us!