Kielletty saari

Tykkään pelailla lautapelejä. Olen käynyt jonkin verran Jyväskylän lautapeliseuran maanantain peli-illoissa Fantasiapeleissä, mutta useimmiten pelailtua tulee ihan sukulaisten tai kaverien kanssa. Juhannuksena pelattiin pariakin eri peliä, tässäpä niistä hieman makua toisesta.

Forbidden Island - Kielletty Saari on 'lautapeli', jossa pelaajat yrittävät yhdessä noukkia neljä aarretta saarelta, joka uppoaa kiihtyvää tahtia. Mekaniikka on aika yksinkertainen, mutta tehokas - joko kuivatat laattoja tai ne hukkuvat eli poistuvat pelikentältä ja kohta sinulla ei ole enää minne paeta.

Peliä voi pelata noviisista eksperttiin -tasoilla, vaativammilla tasolla saari uppoaa hieman nopeammin. Meillä oli aluksi vaikeuksia jopa noviisitasolla, mutta toki expertilläkin saattaa pärjätä, jos vaan harkitsee ihan jokaisen siirron tarkasti.

Peliin mahtuu 2-4 ihmistä, joka hiema rajoittaa, jos on kyseessä isompi sakki, mutta mukavaa on, että sitä voi pelata myös kahdella. Koska hahmot arvotaan alussa, on jokainen peli hyvin erityyppinen ja strategioita täytyy miettiä riippuen millainen kombinaatio hahmojen erikoisominaisuuksia on pelissä. Jos on esim. lentäjä, kannattaa hänet pistää käymään hakemassa kaukaisimmat aarteet tai jos on pelissä hahmo, joka voi antaa toisille kortteja, ei hänen itse kannata kerätä oikeastaan mitään.

Tykättiin tästä pelistä, koska se on periaatteessa kevyt, eli siihen voi mennä n. puoli tuntia. (Tosin noviiseilla yleensä tunti) ja lisäksi siinä ei tule kipailua kun kaikki joko voittavat tai häviävät. Ongelmaksi saattaa muodostua ainoastaan se, että kokeneemmat pelaajat hallitsevat muidenkin vuoroja... Peli oli mukavaa vaihtelua Settlers of Catanille ja Carcassonell ainakin:)

Aktiivijuhannus

Juhannustunnelmista hieman kuvia. Mökkielämän virallinen merileijona esittelee uutta surffilautaansa. Edellisen hankinnasta lienee lähemmäs 30 vuotta nyt. Pakko oli ilmeisesti päivittää, sillä 80-luvun lautakantaamme ei saanut enää varaosia. Itse olen laudalla vain melonut ympäriinsä ja siitäkin on vuosia, mutta ehkäpä täytyy joskus kokeilla tätäkin huvia, kunhan vesi on vaan hieman lämpöisempää. Arvelimme sen olleen n. +18C, kyllä siinä saunan päälle ui 15minuuttia, mutta ehkei nyt ihan tuntikausia. Talviturkki on siis heitetty!

Tärkeintä juhannuksessa on se, että pääsee nautiskelemaan järvestä ja mökistä - tänä vuonna oli kyllä torstai-lauantai ehkä parhaat juhannussäät miesmuistiin: Aurinko paistoi, lämmintä oli sopivasti ja tuulikin sen verran, että hyttyset pysyivät poissa. Sunnuntaina sitten niitä inisiöitä riittikin ja satoi ja oli kurjempaa, mutta ah että torstai-lauantai oli parasta:)

 

 Pelailtiin sitten pitkästä aikaa vähän tennistä. Oon varmaan kaikista surkein, vaikka olenkin pelannut pisimpään, mutta ei haitannut kun sai mukavaa liikuntaa ja huomaamattaan reidet ja pakarat kipeiksi!

 Joo maila oli surkea mökkimaila ja kentän materiaalikin asfalttia, mutta ei haittaa, kun naapurin kenttää lainattiin... Ulkotennis <3

Sitten taas uitiin ja saunottiin ihanissa maisemissa. Lapsi halusi tässä syliin, mutta ei arvannut, että äiti oli hieman kylmä, kun oli pulahtanut järvessä. Pikkuapina kipusi silti syliin...

 

En vaan voi vastustaa näitä 'mummon itketys' auringonlaskukuvia... Niitä on joka vuodelta!

Kokkoa ensin kerättiin ja sitten sytyteltiin. Taaskin poltettavaa olisi ollut useamman kokon verran, joten osa jätettiin suosiolla ensi vuoden kokkoon. Sytyttäminen oli niin kivaa, että siihen osallstuivat kaikki karpaasit.

Komiasti paloi! Yleisö seuraa keskittyneenä...

Pikkuyleisö oli Manducassa.

Ja joka ilta tietysti paistettiin makkaraa ja vaahtokarkkeja nuotiolla...

Vaahtokarkkien syöttäminen 1-vuotiaalle aiheuttaa muuten aivan älyttömän iltavillityksen, että varoitus! Sokerihumala!

Grillattuja! Amerikan vaahtikset voitti kyllä Väiskit tällä kertaa ainakin minun mielestä... Setämies tässä yrittää polttaa sormensa. Osasta tuli toki liekitettyjä...

Kaiken kaikkiaan ihan huippu juhannus ja parhaat sukulaiset:) Miten te vietitte juhannusta?

Game of Thrones: Sankarittaret ja heidän hiuksensa

Varoitus: Seuraa hömppäpostaus. Olen tv-sarjojen suurkuluttaja, mutta yleensä yritän hakea kokemukselta edes jonkinasteista laatua. Mieheni kanssa katsomme 1-3h tv-sarjoja joka ilta, yleensä DVD:nä tai muuna nauhoitteena, eli emme Suomen televisiota avaa kuin kerran vuodessa Euroviisujen aikaan.

Katsomme aika laaja-alaisesti, esimerkiksi poliisisarjoja (The Wire, Shield, Blue Bloods, In Plain Sight, Burn Notice...), Politiikkaa (West Wing, Veep...), Huumoria (Big Bang Theory, Community, Up All Night...), Scifiä (Battlestar Galactica, B5..), Showtunes (Glee, Smash), Tanskalaisia (The killing, Bron, Borgen), historiallisia (Mad Men, The Hour, Downton Abbey), Random väkivaltaa(Sons of Anarchy, Oz...) jne. Itsekseni seuraan muutamaa sarjaa, jota mieheni ei katso - mutta niiden katseluun on kyllä vaikea löytää aikaa pienen lapsen äitinä. Tänä keväänä taisin katsoa omina 'hömppäsarjoinani' Greyn anatomian ja Survivorit, jopa Housen viimeinen kausi on minulla kesken. Niinpä siis minun on puhuttava mieheni katsomaan jotakin sarjaa, jos haluan saada sen katsottua.

Vähän aikaa sitten sanoin, että haluan antaa uuden mahdollisuuden 'Game of Thrones'ille. Olimme katsoneet sen pilotin ja todenneet sen olevan tylsä ja hidastempoinen. Kuitenkin sitä oli niin kovasti mainostettu, että jouduin sen uhriksi. Kesällä on hyvää aikaa katsoa ns. 'epälaadukkaampiakin' sarjoja, koska ei ole kilpailua parempien viikoittaisten valintojen kanssa. Mieheni sanoi, että no jos haluat niin pistä se pyörimään, hän lukee siinä sohvalla vaikka kirjaa, jos ei jaksa katsoa.

Noh, parissa viikossa olen täysin koukussa taas, mikä ei sinänsä minulle ole uutta. Olemme pian jo (varmaan tämän postauksen tullessa ulos) kakkoskauden lopussa ja pitää odotella ensi syksyyn sitten lisäkausia. Olen edelleen sitä mieltä että GoT on aika heikko sarjaksi, ei lainkaan suosikkejani (kuten esim. Galactica tai SoA), mutta kuitenkin siinä on tiettyä viehätysvoimaa. Minut on helppo voittaa puolelleen esimerkiksi hyvällä sankarittarella. Minusta hyvä sankaritar on sellainen, että sillä on oma tahto, mutta mielellään se osaa myös lyödä turpaan. Vielä parempi on, jos turpaan lyömisen kohde mottaa takaisin. Sen lisäksi sankarittarella on myös hyvät hiukset - paksut ja pitkät, mielellään myös tummat tai punertavat:) Tähän malliin on helppo samaistua näet;) Jos taas naishahmot ovat sellaisia, että ne jäävät vain varjoon tai taka-alalle, taikka eivät osaa käyttää omaa miekkaansa, en ole kiinnostunut.

George R.R. Martinia voin onnitella siitä, että Game of Thronesissa on todella paljon minulle sopivia sankarittaria. Tosiaankin enemmän kuin yksi. Suosikkini tällä hetkellä on Aria, miekkailutaitoinen tuittupää, joka yrittää selvitä heikossa tilanteessaan, jossa hänen sisarensa valitsi hyvin erityyppisen selviytymismetodin. Aria on hyvin kirjoitettu nuoresta iästään huolimatta viisas ja kiinnostava. Hän on tuonut Lannisterin suvun päähän ihan erilaisia elementtejä. Toinen suosikkini on provosoiva napajäätikkötyttö, jonka Jon Snow kohtaa - hänelläkin on hallussaan sekä verbaalinen että fyysinen kommunikaatio:) Itse kuningatar Cersei on myös taidokkaasti kirjoitettu ja Lena Headey myös näyttelee häntä erinomaisesti. Hänessä on voimaa ja särkyvyyttä - ja hänellä on parhaita dialogeja, esim. se, jossa hän puhuu 'Game of Thronesista' ja se, jossa hän puhuu nyt jo edesmenneen kuninkaansa kanssa. Hiljattain hän myös puhui siitä, miten kannattaa rakastaa mahdollisimman vähää määrää ihmisiä, koska silloin ei ole niin montaa heikkoutta. Se oli minusta koskettava kohtaus.

Pidän myös Catelyn Starkista, joka hetken mielijohteesta kidnappaa Lannisterin ja pysyy kovana, vaikka hänen perheensä onkin hajonnut pitkin koko valtakuntaa. Khaleesi sen sijaan välillä raivostuttaa - etenkin naiviudellaan. Mutta hänkin on vahva nainen, joten lasketaan myös hyvien hahmojen joukkoon. Oikeastaan Game of Thronesissa parasta onkin sen naiset. Lisäksi Tyrion The Imp Lannister on vaan todella viisas kaiken porsastelunsa alla, ihan paras hahmo hänkin, vaikka onkin mies. Jos komeinta karpaasia lähdetään tästä sakista etsimään, niin jakoa ei ole Jon Snowlle, joka on vaan pitkässä tukassaan ja karvaisissa viitoissaan kaikista kuumin. Häneen pätee myös 'hyvien hiuksien' laki, eli niillä pääsee jo minun listoillani korkealle. Ja vielä partakin... Noh, jo heikottaa, kun tätä hahmoa katselee.

Eli kaiken kaikkiaan voidaan todeta, että Game of Thrones oli sittenkin katsomisen arvoinen, vaikkakin hyvin keskinkertainen sarja. Ärsyttävää siinä on se, miten laajalle se hajoaa, mutta toisaalta hidastemponen juonen käsittely mahdollistaa monen juonittelun etenemisen samalla tasolla. Miestäni tässä sarjassa ärsyttää se, että se on tehty amerikkalaisille, joilla 'ei ole omaa historiaa', joten heidän täytyy keksiä saagojaan... Minusta on mukava nähdä näin monta hyvää naishahmoa samassa pätkässä - saa sitä elämässä olla hieman hömppää ja fantasiaakin. 

Kuvat toki lainattu.

  

Tervetuloa sukuun

Serkkuni ja hänen kaunis tyttöystävänsä menivät tänä keväänä kihloihin:) Minulle tämä oli onnen potku, kuten jo aiemmin kirjoittelin, etsimme ystävättäreni Saran kanssa esimerkkipareja valokuvattavaksi, jotta saisimme mainostettua Saran uutta valokuvauspalveluyritystä.

 Tämä upea ja aito pari suostui siis otattamaan kihlakuvansa meiltä. Mukaan pääsi myös heidän komea mininsä.

Sulhanen on merimies, joten Jyväskylän satama toimi hyvin sopivana kulissina.

Tällä pariskunnalla huumoria riittää, tässä 'murtaudutaan' muutamaksi minuutiksi laivan keulaan.

Tässäpä syy, movie spot anyone?

Onnea kihlajaisparille, erittäin ihana ja tervetullut lisä tähän sukuun on Jenni!

Sushiii

Tiistai on muodostunut ruokabloggauspäiväksi minulle, katsotaanpa kuinka kauan näin on.

 
 Japanilaiseen keittiöön kuuluu tietysti olennaisena osana sushi, joka kovasti on myös meidän perheen makuun. Valitettavasti Suomessa sushin ongelma on kalan pilaantuminen. Siinä vaiheessa, kun kala on kuskattu Suomeen ja kauppaan, se on jo vanhaa. Epäilen, että tästä johtuu monen suomalaisen sushi-negatiivisuus, sillä heidän tapaamansa/syömänsä raaka kala ei ole ollut tuoretta.

Mieheni sanoi, että japanissa kala maistui hänestä jotenkin erilaiselta, mutta sitten hän tajusi, että se johtuu siitä, että kala siellä on tuoretta ja kaikki Euroopassa kohtaamansa raaka kala on ollut enemmän tai vähemmän pilaantunutta. Käydessäni Japanissa itse havaitsin saman, kala siellä on aivan uskomattoman paljon parempaa, sillä se on tuoretta.

Jyväskylässä on minun siellä oleskeluaikanani ollut muutamia sushiravintoloita, jotka ovat menneet konkurssiin. Nykyään sushia saa muutamasta marketista valmispakkauksissa (ainakin Seppälän citymarket ja mestarin herkku) ja sen lisäksi pari Thai-ravintolaa on alkanut tarjota sushia lounaalla buffet-pöydästä. Tähän asti kaikki muut paikat ovat olleet minulle suuria pettymyksiä, paitsi uusin, Muang Thai. Kerrankin sushitarjotin, joka vaihtuu tarpeeksi usein! Käyn nykyään yleensä kerran viikossa syömässä sushia lounaaksi ko. ravintolassa, torikeskuksessa. Suosittelen lämpimästi - myös Curryt ovat hyviä siellä. Peittoaa Banthai Delin ja random thain torinkulmassa, Sakura gawasta puhumattakaan. 

Kotona meillä tehdään sushia vain jos olen tosi viitseliäällä tuulella - ja vain vieraille. Ostin Australiasta Susheasyn, jolla voi pyörittää makirullat kivasti ja näppärästi. Asian foodista saa myös nigireihin tarvittavia muotteja, jotka helpottavat ja nopeuttavat hommaa. Sushit 4-12 hengelle tekemiseen menee minulta noin kolmisen tuntia ja tykkään laittaa niihin sisään avocadoa, kurkkua, paprikaa, surimia, majoneesia, philadelphiaa, kevätsipulia jne. Ja tietysti lohta/tonnikalaa. Tonnikalamajoneesi on suosikkini, vaikka se onkin vähän lattea ja suomalaismainen valinta. Onegireissä japanissa se on ehdottomasti ykkönen, jonka otan aina - nams!

Sushia on ihana nauttia varsinkin matkalla. Tykkään esim. lentokentällä ostaa sushivalikoiman ja istua nautiskelemaan, varsinkin jos olen matkalla halpalennolla jossa ei ole muuta evästä tarjolla. Köpiksen lentokentällä on hyvät sushit esimerkiksi, vaihdan siellä usein konetta ja silloin en muuta kyllä syö. Vielä lasi valkoviiniä kaveriksi niin tämä tyttö on happy. 

Mummilaloma

Oltiin puolisen viikkoa Kaijaanissa. Pienen lapsen äidille on ihanan rentouttavaa, kun on ympärillä pörräilemässä joku aikuinen, joka oikeasti haluaa viettää aikaa lapsen kanssa ja sitten itse saa tehdä myös kaikenlaista kivaa.

Kajaani on siis ihan paras lomakohde. Nukuttiin hyvin ja pitkään. Ulkoiltiin (no vähän sateessa). Ja maisteltiin vähän hiekkaa...

Käytiin kattomassa vanhoja ystäviä matkalla ja heidän jälkikasvujaan, joten lapsellekin oli seuraa. Kävin shoppailemassa alennusmyynneissä - täytyy varmaan postata, kun tili otti hieman liikaa osumaa... Mulla ei normaalissa elämässä vaan ole ikinä aikaa shoppailla - edes sitä kahta tuntia putkeen, että ehtisin käydä kiireellä muutaman kaupan läpi ja sovittaakin tuotteet. Käytiin uimassa, josta pikkuihminen oli siis niin innoissaan tietenkin.

 Shoppailun tuloksia...

Sen lisäksi minä sain vähän tehdä töitä (lomalle lähdön ongelmat), ottaa kuvia ja blogittaa. Ja katsoa jopa hieman elokuvia (2/3 IMDB tavoitteista). Kotimatkalla vierailtiin Kuopion uudessa Ikeassa, että ihan halvaksi tämä round trip ei käynyt, mutta kivaa oli:) Lokakuussa uusiksi.