Väitös tänään: Miten organisaatiot voivat jatkuvasti kehittää digitaalisia palveluitaan arvolupaukset mielessä pitäen?

 

Tänään on jälleen akateemisen juhlan paikka! Väitöskirjaansa "Toward Continuous Digital Service Innovation" puolustaa tänään Jyväskylän yliopiston vanhassa juhlasalissa kollegani ja ystäväni Jenny Elo!

Kustoksena toimii professorimme Tuure Tuunanen ja opponenttina toimii Brian Fitzgerald Limerickin yliopistosta, Irlannista.

On ollut ilo seurata Jennyn matkaa väitöspäivään. Hän kuuluu ihmisiin, jotka eivät pidä itsestään mitään melua mutta tekevät valtavasti työtä taustalla, oman työn lisäksi läheisten, yhteisöjen ja yhteiskunnan eteen. 

Jennyn kävellessä sisään kutrit hulmuten, juhlasaliin koko yleisö rentoutui. On ilo kuunnella väitöstä, jossa väittelijä todellisuudessa palaa halusta päästä keskustelemaan ja haastamaan tekemisiään. Jos hän on millään tasolla hermostunut tai epävarma - ainakaan se ei ulospäin näkynyt missään vaiheessa!

Jennyn esiintyminen on vakuuttavaa ja luonnollista, koska hän todellakin tietää mistä puhuu. Hän on lukenut ja kirjoittanut tästä aiheesta vuosia ja se näkyy väitöksessä todella vahvasti.

Jotkut puhkeavat väitöksessä kukkaan ja tänään siltä sinun kanssasi todellakin tuntuu!

Paljon onnea erinomaisesta väitöksestä ja väitöstyön päätökseen saattamisesta! Aivan mahtava meininki! Jos annat illalla puheenvuoron niin aion sanoa, mitä todellakin ajattelen - sinusta tulee jonakin päivänä AIS:n presidentti ja voit sitten sanoa katin kirjoittaneen tämän ennusteen blogiin 2025;) <3

 

Lehdistötiedote löytyy täältä. 

/Today is once again a day of academic celebration! My colleague and friend Jenny Elo is defending her doctoral dissertation, “Toward Continuous Digital Service Innovation,” today in the University of Jyväskylä’s old festival hall!

The custos is our professor Tuure Tuunanen, and the opponent is Brian Fitzgerald from the University of Limerick, Ireland.

It has been a joy to follow Jenny’s journey toward this day. She is one of those people who never makes a fuss about herself, yet works incredibly hard behind the scenes — not only on her own research but also for the people around her, her communities, and society at large.

When Jenny walked in, her curls flowing, the whole audience relaxed. It is a genuine pleasure to listen to a dissertation defense where the doctoral candidate is truly eager to discuss and challenge her own work. If she was nervous or uncertain at any point, it certainly did not show!

Jenny’s performance is convincing and natural, because she truly knows what she is talking about. She has read and written about this topic for years, and it shows very strongly throughout the defense.

Some people blossom in their defense, and today that is exactly how it feels with you!

Congratulations on an excellent defense and on bringing your dissertation project to completion! Absolutely wonderful energy! And if you give me the floor this evening, I intend to say what I really think — one day you will be the president of AIS, and you can then say that Kati predicted this in her blog in 2025 ;) <3

(translated by ChatGPT) 

Press release here.  

Väitös tänään: Millaista mielen muutosta tarvitaan rakennusalan digitalisaatioon?

 

Tänään on jälleen yksi yliopistotyön parhaista päivistä, väitöspäivä. Tänään tietojärjestelmätieteen väitöskirjaansa “Digital organizational culture and digital mindset in industrial craft enterprises” puolustaa kollegani ja ystäväni Seyma Kocak. 

Seyman kustoksena toimii dekaanimme Pasi Tyrväinen ja opponenttina professori Amir Haj-Bolouri (University West, Ruotsi). 

Tapasin Seyman ensimmäistä kertaa vuosia sitten, kun työskentelimme yhdessä Positive Learn -projektissa. Seyman pääohjaajana on toiminut minunkin "Doctor father" eli väitöskirjaohjaajani Professori Jan Pawlowski Rurh West yliopistosta, Saksasta. 

Seyman työn motivaationa on ollut työskentely erittäin perinteisellä käsillä työskentelyn alalla - rakennustyömailla saattaa olla varauskirjat täynnä eikä aikaa tai kiinnostusta digitalisaatioon tai digitaaliseen muutokseen. Mutta mitä tapahtuu tulevaisuudessa, kun esim maksaminen siirretään täysin digitaaliseen maailmaan, opetusmateriaalit digitalisoituvat, moni asia on helpompi ja nopeampi toteuttaa esimerkiksi tekoäly tai teknologia-avusteisesti. Tämä väitöskirja käsittelee mm. sitä, että mitä rakennusala yrittäjien ja työntekijöiden päissä tulisi muuttua, jotta he pärjäisivät paremmin teknologistuvassa maailmassa. 

On mahtavaa kuunnella erittäin huolellisesti ja perusteellisesti koottua väitöstyötä, joka yhdistää laadullisia ja määrällisiä tutkimusmenetelmiä ja kokoaa niitä suunnittelutieteen näkökulmaksi.

Väitös pidetään Alvar Aallon suunnittelemassa Jyväskylän päärakennuksen pääsalissa, mikä huikea miljöö puolustaa väitöskirjaa!

Aamulla keskustelimme akateemisista traditioista ja siirtymäriiteistä. Henkilökohtaisesti nautin näistä hetkistä ja siitä, että välillä saamme pysähtyä jonkun työn äärelle ja pienet asiat kuten pukeutuminen, tarjoomiset, erilaiset puheet jne - auttavat meitä juhlistamaan kolleegoittemme uralla etenemisaskeleita. Koen, että moni muukin ala voisi hyötyä tällaisista perinteistä, vaikkeivat ne välttämättä ole "tehokasta tuottavaa työaikaa". Tämä väitös sai minut miettimään, että millainen voisi olla rakennusalan uralla eteenpäin siirtymisen riitti... 

Prof. Haj-Bolourin kysymykset etenkin tieteen filosofian pohjalta ovat osittain tiukkoja, mutta Seyma puolustaa työtään tiukoissakin kysymyksissä. Keskustelua on mielenkiintoista kuunnella, kun työ, joka perustuu suurimmaksi osin konkreettisiin empiirisiin hyötyihin kohtaa syvälliset teoreettiset ja filosofiset kysymykset. 

 

Paljon onnea uudelle tohtorille! 

 Väitöksen lehdistötiedote löytyy täältä.

 -

Today is once again one of the best kinds of days in university work: a defence day. Today my colleague and friend, Seyma Kocak, is defending her doctoral dissertation in Information Systems Science, “Digital organizational culture and digital mindset in industrial craft enterprises.”

Seyma’s custos is our dean, Pasi Tyrväinen, and her opponent is Professor Amir Haj-Bolouri (University West, Sweden).

I first met Seyma years ago when we worked together on the Positive Learn project. Her main supervisor has been my own “Doctor father,” my dissertation supervisor Professor Jan Pawlowski from Ruhr West University, Germany.

The motivation for Seyma’s work stems from her experience working in a highly traditional, hands-on field—construction sites where schedules may be fully booked and there is little time or interest in digitalisation or digital transformation. But what happens in the future when, for example, payments move fully into the digital world, learning materials become digital, and many tasks can be carried out more easily and quickly with the help of AI or other technologies? This dissertation explores, among other things, what needs to change in the minds of construction-sector entrepreneurs and employees so they can thrive in an increasingly technological world.

It is wonderful to listen to a very carefully and thoroughly compiled dissertation that combines qualitative and quantitative research methods and brings them together from a design science perspective.

The defence is held in the main auditorium of the Jyväskylä main building, designed by Alvar Aalto—a spectacular setting for a dissertation defence!

In the morning, we talked about academic traditions and rites of passage. Personally, I enjoy these moments and the fact that from time to time we pause to appreciate someone’s work. Small things—such as clothing, refreshments, and various speeches—help us celebrate the milestones in our colleagues’ careers. I feel that many other fields could benefit from such traditions, even if they are not necessarily “efficient productive working time.” This defence made me wonder what a rite of passage might look like for career advancement in the construction sector…

Professor Haj-Bolouri’s questions, especially those stemming from the philosophy of science, are at times challenging, but Seyma defends her work confidently even under tough questioning. It is fascinating to listen to a discussion where work based largely on concrete empirical benefits meets deep theoretical and philosophical inquiries.

Congratulations to the new Doctor!

The press release for the defence can be found here.

Väitös tänään: Voiko (opetus)teknologian kanssa kommunikoida samaan tapaan kuin ihmisen kanssa?

Tänään on jälleen päivä, kun saamme seurata Jyväskylän yliopiston väitöstä, kun ystäväni ja kollegani Pieta Sikström puolustaa tohtorin väitöskirjaansa pedagogisista agenteista eli mistä tahansa opetusteknologiasta, joka pyrkii opettamaan käyttäjäänsä. Pietan työssä mielenkiintoista on se, että kesken hänen opintojensa, suuret kielimallit kehittyivät v 2023 siten, että kommunikointi näiden pedagogisten agenttien kanssa muuttui yhtäkkiä huomattavasti sujuvammaksi ja keskustelijaansa adaptoituvaksi.

Pietan työn pääohjaajana ja kustoksena toimii tiedekuntamme professori Tommi Kärkkäinen.

Ja vastaväittäjänä toimii professori Autumn Edwards Western Michicanin yliopistosta.

Keskustelu liikkuu syvällä kommunikaatio-, opetus- ja IT-alojen teorioissa sivuten psykologiaa ja muutamaa muutakin tieteenalaa. On selvää, että tämä työ on erittäin monitieteellinen ja laadukasta uutta tietoa tuova.

Tässä vaiheessa ohjaajan on kuitekin helppo hymyillä, koska Pieta puolustaa työtään ansiokkaasti ja on selvää, että hänen työllään on merkitystä tieteenalamme korkeimpien aikakausilehtien kautta.

8 vuotta sitten haastattelin Pietaa yhdessä kollegani Tiina Mäkelän kanssa töihin Marja Kankaanrannan johtamaan Erasmus+ projektiin. Siinä vaiheessa olin skeptinen, mutta Tiina huomautti, että joku joka pystyy johtamaan 6 lapsen perhettä, kykenee myös johtamaan työpakettia Azerbajanilaisten yliopistojen kanssa. Jälkikäteen Pieta on sanonut, että hänen elämänsä eteni nopeasti hiekkalaatikolta Bakuun. Huomasin pian, miten kykenevät hän oli järjestämään konferensseja, kommunikoimaan monikansallisen konsortion jäsenenä, opettamaan kirjastonhoitajille oppimateriaalipankkien kehitystä - ja aikalailla mitä tahansa häneltä pyysikin niin aina järjestyi. Vuosien vieriessä yritin kääntää Pietan päätä väitöstutkimuksen aloittamisesta IT-tiedekuntaan. Humanistina ymmärrän, että valinta tuntui aluksi hankalalta, varsinkin kun ehdotin, että tekoäly voisi olla hyvä tutkimussuunta. Mutta nyt kun katson tänään sitä, mitä hän on tieteellisellä urallaan jo saavuttanut, en voisi olla ylpeämpi! Vau mikä kehitys! Vau mikä vauhti! On mahtavaa olla todistamassa sitä, miten väitöstutkimus on saanut ihmisen puhkeamaan kukkaan:)!

Paljon onnea Pieta!

Väitöstiedotteen voit löytää täältä.

/
 

Today is another special day at the University of Jyväskylä, as my friend and colleague Pieta Sikström defends her doctoral dissertation on pedagogical agents—any educational technology designed to teach its user.

What makes Pieta’s work particularly interesting is that, during her studies, large language models advanced significantly in 2023, making communication with these pedagogical agents suddenly much smoother and more adaptive to the user.

Pieta’s main supervisor and custos is Professor Tommi Kärkkäinen from our faculty, and the opponent is Professor Autumn Edwards from Western Michigan University. The discussion dives deep into theories of communication, education, and IT, while also touching on psychology and several other fields. It is clear that this work is highly interdisciplinary and provides high-quality, new knowledge.

At this point, it’s easy for her supervisor to smile because Pieta is defending her work admirably—and it’s clear that her research has a meaningful impact on our field, with the potential to be published in the highest-ranking academic journals.

Eight years ago, my colleague Tiina Mäkelä and I interviewed Pieta for a position in an Erasmus+ project led by Marja Kankaanranta. At the time, I was skeptical, but Tiina pointed out that someone who can manage a household with six children could surely handle a work package involving Azerbaijani universities. Later, Pieta remarked that her life moved quickly “from the sandbox to Baku.” I soon realized how capable she was—organizing conferences, communicating within a multinational consortium, training librarians on learning material repositories, and handling pretty much any task we threw at her with ease.

Over the years, I tried to persuade Pieta to start doctoral research at the Faculty of Information Technology. As a humanist, I understand that this decision may have felt challenging at first—especially when I suggested that artificial intelligence could be a promising research direction. But today, as I look at everything she has already achieved in her academic career, I couldn’t be prouder! What incredible progress! What an incredible journey! It’s amazing to witness how the dissertation process has allowed her to truly flourish. 😊

Congratulations, Pieta!
You can find the dissertation announcement here.

Väitös tänään: Sosiaalisen median ja kännykkäpelaamisen aiheuttamaa teknostressiä voi hallita

Tänään on jälleen tärkeä päivä Jyväskylän Yliopiston Tietojärjestelmätieteen tutkimukselle kun kollegani ja ystäväni Antti Hämäläinen puolustaa väitöskirjaansa "Browse, play, stress, repeat: Extending the view of technostress and coping in smartphone use, social media interactions, and digital gaming".

Hän on tutkinut perusteellisesti laadullisin menetelmin teknostressin ilmenemistä kännykän käytön ja pelaamisen kontekstissa. Hänen artikkelinsa on julkaistu alan parhaissa konferensseissa ja aikakausilehdissä, lisäksi hänen työnsä on erittäin mielenkiintoinen meille jokaiselle: Onko kännykän käyttömme mahdollisesti kompulsiivista - käytämmekö kännykkää kesken keskustelujen tai liian pitkään illalla ennen nukkumaan menoa ja johtaako tämä stressaantumiseen/negatiivisiin tuntemuksiin?

Antin ohjaajina ovat toimineet teho-teknostressipari eli hyvät ystäväni Markus Salo ja Henri Pirkkalainen. Väitöstä on ilo kuunnella ja väitöskirjaa lukea, koska tutkimukset ovat erittäin laadukkaita ja ne on tehty todella huolellisesti. Antista on myös kasvanut erittäin itsevarma tutkija, jolla on paljon kiinnostavaa sanottavaa:)

Opponenttina toimii professori Andreas Eckhardt (University of Innsbruck, Itävalta) ja hän avaa väitöksen ensimmäisen viiden minuutin aikana heittämällä kysymykset 'miksi käytit laadullisia menetelmiä' ja 'WHAT EXACTLY WAS YOUR THEORETHICAL CONTRIBUTION'???

 

 

Väitöstä on todella miellyttävä kuunnella, koska kysymykset ovat teräviä, mutta Antti puolustaa työtään helposti, niin hyvin hän on tehnyt hommat, että hän näyttää nauttivan tilanteesta:)
Paljon onnea tuoreelle tohtorille ja myös ohjaajille! Erinomaista työtä!

 

 

 Väitöstiedote löytyy täältä.

/Today marks yet another important day for Information Systems research at the University of Jyväskylä, as my colleague and friend, Antti Hämäläinen, defends his doctoral dissertation titled “Browse, play, stress, repeat: Extending the view of technostress and coping in smartphone use, social media interactions, and digital gaming.”

Antti has conducted thorough research using qualitative methods to explore how technostress manifests in the context of smartphone use and gaming. His articles have been published in top conferences and journals in the field. Moreover, his work is highly relevant to all of us: Is our smartphone use potentially compulsive? Do we use our phones during conversations or for too long before going to bed, and does this lead to stress or negative emotions?

Antti’s supervisors, the dynamic technostress duo—my dear friends Markus Salo and Henri Pirkkalainen—have done an excellent job guiding him. The defense is a pleasure to follow, and his dissertation is a great read because the research is of very high quality and conducted with great care. Antti has also grown into a highly confident researcher with plenty of fascinating insights to share. :)

The opponent, Professor Andreas Eckhardt (University of Innsbruck, Austria), kicks off the defense by throwing out the questions, “Why did you use qualitative methods?” and “WHAT EXACTLY WAS YOUR THEORETICAL CONTRIBUTION???”

Listening to the defense is truly enjoyable—while the questions are sharp, Antti defends his work effortlessly. He’s done such an excellent job that he even seems to enjoy the situation. :)

Congratulations to the newly minted doctor and the supervisors as well! Outstanding work!

Väitös tänään: Kemian tutkimuksella voidaan vähentää myrkkyjä elämästämme

 Tänään on jälleen väitöspäivä. Minulle kolmas (?) kerta, kun olen kuuntelemassa väitöstä fysiikan laitoksen tiloissa. Ehkäpä jopa ensimmäinen kemian väitös. Tänään väitöskirjaansa Jyväskylän yliopistolla puolustaa Annika Lehmann, ystäväni täysin toisesta aihepiiristä, eli Shorinji Kempon kautta. 

Kustoksena toimii hänen ohjaajansa professori Heikki Tuononen ja opponenttina Hampshiren yliopiston professori Christine Caputo. 

Annika on tutkinut matalan valenssin pääryhmän yhdisteiden molekyylejä, jotka ovat erittäin reaktiivisia. Hän on tutkinut ligandeja, jotka ominaisuuksiensa avulla kykenevät stabilisoimaan muutoin erittäin reaktiivisia yhdisteitä. Nämä ovat olleet niin hankaloita matemaattisia laskuja, että vasta viime aikoina tietokonetehon ja tekoälyn kehityttyä, on voitu alkaa saamaan aikaan läpimurtoja tutkimuksessa. 

Aiheena tämä väitös on niin kaukana tavallisen ihmisen ymmärryksestä, että tätä blogipostia on hankala kirjoittaa. Täytyy pinnistellä, että ymmärtää yhtään mitään. Minulle käteen jää se, että tarkoituksena olisi tuottaa ympäristölle vähemmän myrkyllisiä kemikaaleja ja ehdottaa suuryrityksille, että voisivat hyödyntää niitä tämänhetkisten kemikaalien sijaan. 

Prof. Caputo avauspuheessaan ylistää jo Annikan työn merkittävyyttä. Hän huomauttaa, että tämä tutkimus on alkanut jo sata vuotta sitten ja pienetkin edistysaskeleet kemiassa vievät alaa eteenpäin. Keskustelua on mukava kuunnella, koska myös Annika on selkeästi omassa alassaan todella syvällä ja osaa hienosti vastata kysymyksiin. 

Mahtava saavutus! Onneksi olkoon! Väitöskirjaan pääset täältä.

 

/

Today is another dissertation defense day. For me, it's the third (?) time attending a defense at the Department of Physics. It might even be my first time at a chemistry defense. Today, Annika Lehmann, my friend from a completely different field—through Shorinji Kempo—is defending her dissertation at the University of Jyväskylä.

Her supervisor, Professor Heikki Tuononen, will act as the custos, and Professor Christine Caputo from the University of Hampshire will serve as the opponent.

Annika has studied low-valence main group compounds that are highly reactive. She has researched ligands that, due to their properties, can stabilize otherwise highly reactive compounds. These calculations have been so complex that only with the recent advancements in computing power and artificial intelligence have breakthroughs in this research become possible.

This dissertation topic is so far from the understanding of the average person that writing this blog post is challenging. It takes effort just to grasp a bit of it. What I take away from it is that the goal is to produce less toxic chemicals for the environment and suggest that large companies could use these instead of the current chemicals.

In her opening speech, Professor Caputo praises the significance of Annika's work. She notes that this line of research began a hundred years ago, and even small advances in chemistry push the field forward. The discussion is enjoyable to listen to, as Annika is clearly deeply knowledgeable in her field and skillfully answers the questions.

What an amazing achievement! Congratulations! See the thesis Here.

Väitös tänään: Mihin luottamustekijöihin keskittyä jakamistalousalustalla?

Tänään jälleen väitöspäivän aika. Tänään väitöskirjaansa "Building blocks of Trust" puolustaa Jyväskylän yliopiston auditorio 3:sessa ystäväni ja kollegani Jaana Mähönen. Jaanan työ on monella tapaa kiinnostava ja merkittävä minulle myös henkilökohtaisesti. Hän on tarttunut suurta härkää sarvista - tutustunut jakamistalouden alustoihin kuten Airbnb tai vaikkapa Uber tai Fiverr ja etenkin niiden tapoihin luoda luottamusta alustalla toimivien henkilöiden ja yritysten kesken. Muistan miettineeni kun kuulin hänen aiheensa ekaa kertaa, että vihdoin joku tekee väitöskirjan, jota todella tarvitaan ja jolla on merkitystä yritysten arkeen!

Opponenttina toimii professori Kirsimarja Blomqvist LUT-yliopistosta. 

Iso päivä tämä on myös rakkaalle ystävälleni Naomi Woodsille, jonka ensimmäinen kerta kustoksena ja väitöskirjan pääohjaajana tämä on. 

Voit löytää lehdistötiedotteen täältä.

/ Today is once more a day of dissertation and today's PhD journey by my friend and colleague Jaana Mähönen. Jaana's work for me is personal: She has actually done something useful also for companies - she proposes a tool for companies working in sharing economy on how to handle trust in these platforms. I can see her work having a benefit even for my own businesses. When I first heard that she was doing this dissertation - I thought: Finally! This is what is so much needed. And finally a thesis that doesnt only provide theorethical, but practical contributions as well. 

 I am so very proud of you, Jaana! Very interesting discussion, once again! You can read the press release here.

Väitös tänään: Informaatioteknologia kouluissa ja vapaa-ajalla vaikuttaa nuorten hyvinvointiin

 Tänään on urallani merkittävä päivä. Tänään puolustaa työtään ensimmäin ohjaamani väitöskirjaopiskelija, Saana Mehtälä.

Olen saanut seurata Saanan tekemistä jo yli seitsemän vuoden ajan erilaisten projektiyhteistöiden kautta.

Kun Saana tuli töihin koordinoimaani hankkeeseen Access4All, tiesin heti, että tämä henkilö menee vielä pitkälle elämässään. Niinpä onkin mahtavaa ollut päästä seuraamaan hänen matkaansa tutkimusavustajasta kovan luokan tieteentekijäksi.

Vastaväittelijänä toimii Oulun yliopiston apulaisprofessori Marianne Kinnula, joka on tutkinut erityisesti nuorten hyvinvointia teknologiakontekstissa omissa tutkimukssaan.

Kustoksena ja työkaverina minulla on tässä ohjauksessa ollut mukana apulaisprofessori Markus Salo. Saana onkin hänen ensimmäinen väittelevä ykkösohjattava. Paljon onnea myös Markus! Hienoa työtä ja mukava on ollut tehdä tätä ohjausta yhdessä. Kiitos kun otit minut tiimiin!

Saanan kanssa olemme tehneet yhdessä töitä jo yli seitsemän vuoden ajan. Aikoinaan aloittelimme tosiaan Access for All -projektissa, jonka myötä olemme tutkineet tasa-arvon ja läpinäkyvyyden toteutumista korkeakouluissa monenkin artikkelin ja kirjan luvun verran. Omaa mieltäni lämmittää myös se, että meidän yhteistyö jatkuu post docina Positive learn ja Dirna -hankkeissani syksyllä. 

 Lehdistötiedote löytyy täältä. (Press release here).

Paljon onnea väitöspäivänäsi, Saana! Ihan mahtavaa työtä! Upeaa on kuunnella sitä, miten hyvin tunnet työsi ja seurata millainen itsevarma huippututkija sinusta on tullut <3 

/ Today it is yet time for a dissertation day, but today is special also for my career, as the defendant, Saana Mehtälä is the first which have also been supervised by me. I met Saana over 7 years ago and I knew straight away that she was super smart and would go far. Today it is amazing to see that I was definitely not wrong: She has become a very solid, confident scholar who had no trouble answering any questions regarding her dissertation work. The opponent, Associate professor Marianne Kinnula had tough but also relaxing discussion for Saana and it was a pleasure to follow the discussion over Young people's wellbeing discussion in the IT context. Congratulations Saana and also my fellow supervisors, Markus and Mikko!