Aalto-Alvarissa

 Oltiin perjantaina mummin, papan ja isin kanssa Aalto-alvarissa.

 Nyt kotiinpaluumme jälkeen olemme käyneet siellä 1-2 kertaa viikossa, sillä poikani rakastaa vettä.

 Hänellä on Seasquad merkkinen kellutuspuku, jonka avulla hän vetää suvereenisti kaikki altaat läpi.

 Veimme hänet vauva-uintiin 3-kuisena. Ehkä tämä harrastus tarttui silloin.

 Sen tiedän, että A:n mielestä mikään ei ole paremaa kuin kylpy tai uimahalli.

 Aalto-alvarista tykkään, koska siellä on niin monipuolisesti tekemistä.

 Yleensä olemme n. 45min-1h verran. Sitä enempää pieni ei jaksa olla.

 Hän lähtee myös pois mielellään, sillä hän tietää, että pääsee saunaan.

 Pukuhuoneessa saa myös mehua ja yleensä vielä jotain evästäkin päälle.

 Odottelen, että hänestä kasvaisi minulle sellainen uimakaveri, että voisimme alkaa uida taas matkaa.

Mutta siihen on vielä pitkä matka. Tässä vaiheessa nautitaan vaan kylpylässä lotrailusta. Olen lohduttautunut sillä, että onhan sekin aktiivisempaa kuin sohvalla istuminen, vaikkei olisikaan varsinaista 'aikuisten liikuntaa'.

Last week we visited Aalto Alvari, the Swimming hall of Jyväskylä with grandma. My son is very enthusiastic about water - he simply loves it. Actually we've started to go 1-2 times per week as a family anyways. This is a nice activity for us all. Maybe not the most excersise for the adoults but better than lying on the coach, that's for sure. The small finn in his floating suit is very very fast, so even if he cannot drown in it, there is still a lot of fast movements to do for us as the supervisors:)

Aaltoalvari

Käytiin viime viikolla pitkästä aikaa Aalto-Alvarissa rempan jälkeen. Eli Jyväskylän pääuimahallihan on ollut suljettuna pari vuotta naisten pukuhuoneisiin kohdistuneen rempan takia. Täytyy sanoa, että hyvää jälkeä olivat tehneet - suihku- ja vaatteidenvaihto-osastot olivat oikein miellyttäviä ja kaapit on sijoiteltu ikäänkuin 'soluittain', joten jos on body-consious, eikä halua näyttää itseään alastomana muille niin nyt on useita eri lokeroita, joten useimmiten löytyy jokaiselle sitä yksityisyyttä. Varsinkin auringon porottaessa pilvettömältä taivaalta, saimme käytännössä uiskennella ihan keskenämme lauantai- ja tiistai-iltoina.

Maksut tosiaan olivat nousseet jonkin verran. Yhden aikuisen ja yhden opiskelijan kombinaatio maksoi vissiin 14euroa kylpylään (2-vuotias taisi olla vielä ilmainen), mutta no, minä en ole allerginen tälle summalle, jos sillä saa liikuntaa ja mukavissa puitteissa. Itse altaille ei oltu käytännössä tehty kyllä mitään (ainakaan että olisin itse havainnut) - mutta Aalto-alvarista löytyy 2veen kanssa monta kivaa paikkaa, jossa hän voi kokeilla uimataitoaan. Meidän poitsu jaksaa hienosti kirmata ja vesijuoksuvyön kanssa juoksennella tunninkin putkeen (huh, mikä määrä energiaa). Ootteko muuten minkälaisia kellukkeita käyttäneet uimataidottomien taaperoiden kanssa? Vesijuoksuvyö (aikuisen) toimi yllättävän hyvin ja piti täysin pinnalla, ei onnistunut keikauttamaan itseään...

Altaasta paluun jälkeen maistui äidin tekemät banaanipannukakut. Täytyykin laittaa resepti pian, ihan paras jälkiruoka.

Olen itse uimisen suuri fani, joten ihanaa, että 50-metrin allas on jälleen auki, vaikka en päässytkään itse sitä kokeilemaan. On se kuitenkin eri kun nylkyttää Vaajakosen uimahallin 25-metristä allasta 40 kertaa päästä päähän... Itse olen ihan tyytyväinen Aalto-alvarin tarjontaan. Voisi meillä huonommatkin olosuhteet olla.

We went to check out the renovated swimming hall of Jyväskylä and yes, the women's changing rooms and showers have really gone through a major face-lift. This of course also means that the prices have risen a bit, but not too much in my opinion. It's great to have the main swimming hall back to use!

Lohikäärmeen labyrintti

Täytynee käyttää hieman palstatilaa vielä viime viikkoisen Pre-release turnauksen analysointiin. Tiedän, että tämä kiinnostaa vaan marginaalisesti lukijoita, mutta ajattelin nyt analysoida kun kerran on mahdollisuus.

Menin Dragon's Maze prelluun siis yhtä ummikkona kuin aina ennenkin: edellisestä pelikerrasta oli about 2,5v miesmuistiin - saattaa olla vähemmänkin, mutta ainakin sen verran on siihen kun olen pelannut ihan loppuun asti.

Kuten sanottu, olen hyvin keskinkertainen pelaaja ja pelaan asenteella: Tää on hauskaa ja jos yhden voittaa niin muut on plussaa. Ei ollut siis tosiaankaan koko elämä pelissä tässä turneessa. Ilmoittautuessa täytyi valita Dragon Mazen kilta eli mitä kahden värin paria lähtee pelaamaan. Vastaavasti killalta saa yhden erikoispussin (1/5), jossa on nimenomaan omiin väreihin sopivia kortteja. En ala nyt kaikkia mätsikin sääntöjä kertomaan, koska ei teitä kuitenkaan kiinnosta ja niitä joita kiinnostaa, tietää jo säännöt. No mut joo. Siis periaatteessa värejä on viisi ja killat tulevat kaikkien värejen kombinaatioista. Killoilla on myös omat nimet. Minä pelaan tyypillisesti aina valkoista maustettuna jollain värillä. Suorastaan harvinaista on, jos pakassani ei ole lainkaan valkoista. Voisi siis sanoa, että se on mun perusväri. Ylivoimaisesti useimmiten valkoisen kaverina minulla on ollut punainen, eli siitähän koostuu sellainen kilta kuin Boros.

Jokaisella värillä on omat tyypillisimmät olentonsa ja erikoisuutensa. Valkoisella on usein (yllättäen) paljon enkeleitä ja sotureita. Valkoisen loitsut auttavat parantamaan olentojen saamia kolhuja ja toisaalta valkoisella on paljon todella voimakkaita 'poisto'loitsuja. Punaisella tyypillisimmät olennot ovat ehkä lohikäärmeitä ja menninkäisiä ja punaisen loitsut ovat usein suoria salamoita vastustajaan tai olentoon. Tämä on tietysti pelkistys. Mutta no, Boros pakka yleensä on ns. Aggro, eli tarkoituksena on ajaa nopeasti vastustaja hengiltä ennen kuin se ehtii loppupeliin ja mahdollisesti saa jotain mauttomia pommeja peliin. Tykkään ylivoimaisesti eniten aggrosta. Olen pelannut aika paljon myös ns. kontrollia, joka on tyypillisesti sinivalkoinen, jonka tarkoitus ei ole tappaa nopeasti vaan pysyä hengissä siihen asti, että saa tapettua jollakin todella hyvällä oliolla tai vaihtoehtoisesti tappaa vastustaja korttien loppumiseen. Boroksesta vielä sen verran, että se ei missään tapauksessa ole killoista vahvin Dragon's mazessa, mutta tämä ei vaikuttanut päätökseeni, sillä jos tykkää pelata tietynlaista niin on parasta pysyä siinä, mistä tykkää ja mitä osaa.

Rakensin pakkaa samassa pöydässä muutaman kaverini kanssa ja onneksi sain heiltä muutaman vinkin siitä, mitä laittaa sisään ja mitä ulos. Sanoisin, että tässä oli kyse n. 4 kortin kohtalosta. Lisäksi yksi vastustajani, jolle hävisin (lähinnä manojen kusemiseen) antoi muutaman vinkin, jonka perusteella lisäsin kaksi pienehköä olentoa pakkaan. Nämä neuvot osoittautuivat kullanarvoisiksi - kiitokset niistä, ystävät!

Lopulta pakkani näytti tältä:
(1-2manan äijiä power: 1-3/1-2; yks enchantmentin tuhooja, 2 Battalionilla, yksi lennolla varustettu, yksi 'counter')
1x Foundry Street Denizen
1x Judge's Familiar
1x Boros Mastiff
1x Wojek Halberdiers
1x Keening Apparition

3 manan ukot:
1x Warmind Infantry /Bataljoonassa (joka näillä lapuilla on melkein aina pöydässä) tää on kolmen manan 4/3, ei paha

1x Helraiser Goblin /Tää on aivan mauton lappu - antaa hastet kaikille sun ukoille, joten nopeuttaa pakkaa tosissaan. Varsinkin lentävien kanssa ihan paras.
1x Sunspire Griffin
3x Viashino Firstblade /Nää on kolmen manan 4/4sia hasteja, jotka kutistuu 2/2siksi, mutta huippulappu kaiken kaikkiaan, kolmannen vuoron neljä päähän käytännössä

Poistot:
1x Avenging Arrow /Tuhoa olio, joka teki vahinkoa tällä vuorolla

1x Angelic Edict /Exileta olio tai Enchantment
2x Punish the Enemy /kolme päähän, kolme ukkoon

Neljän manan ukot oli:
1xAzorius Justiciar / tällä voi voittaa, jos on sattumoisin toi hastea antava tyyppi pelissä, kun vastustaja on laskenut, et voi blokata, mut ei sit voikaan.
1xAssault Griffin
1xTajic Blade of the Legion /neljän manan 7/7 bataljoonassa, indestructible - mauton siis ja kylvää pelkoa vastustajaan kovin
1xSpark Trooper 6/1/Trample, lifelink, haste, mut elää vaan vuoron, silti kova
2xRubblebelt Maaka */tän voi heittää giant growthina hyökkäävälle ukolle yhdellä punaisella manalla... Huippu kortti limitedissä. Ehkä kerran pelasin 3/3 ukkona pöytään.

Viiden manan ukot:
1x Blaze Commander
1x Fortress Cyclops
1x Guardian of the Gateless

7xPlains
8xMountain
1xPunavalkoinen gate

Eli ei nyt mitään älyttömiä pommeja, mutta kaiken kaikkiaan toimiva pakka. No mille mä sit hävisin? Eka häviö oli mun kakkospeli. Siinä vastassa oli nelivärinen dekki, mutta mun manat kusi sen verran paljon mulligoimisesta huolimatta, että en päässyt oikein lainkaan pelaamaan. Sinänsä harmittava tappio se. Vastustajan dekissä oli ainakin mustaa ja niitä inhottavia drainlife jos maksat ylimääräistä spellin castauksen yhteydessä ukkoja. Mun toinen häviö tuli sitten vaan siksi, että pelaaja oli minua selvästi parempi ja hänen pakkansa toimi. Ekapeli oli tosi tiukka - hän oli jo kaksi kertaa ihan muutamassa lifessa, mutta teki niitä ihania fogeja, joista myös saa himona lifea. Jos olisin nostanut Punish the Enemyn niin olisi lopputulos voinut olla eri, mutta paremmalleen häviää mielellään, että ei siinä mitään. Muita häviöitä ei sit tullutkaan. Muuten oli aika selkeitä voittoja kaikki - paitsi A. Humalamäen kanssa meni jatkoajalle, eli se oli 2-1, aika tiukka kuitenkin. Mä taisin ollakin ainoo, joka voitti sen dekin koko päivänä. Hän oli tilastoissa korkeammalla niukasti, koska tasuroi jonkun kanssa toisen pelin.

Minun lopputilini oli siis 4-2 ja sillähän pääsi sitten palkinnoille asti. Kaiken kaikkiaan olen todella tyytyväinen, koska suoritus oli ehkä hieman yleistasoani korkeampi. Joskin ihan viimeisessä pelissä oli mukana emämunaus, joka olisi jäänyt harmittamaan, jos olisin sen pelin hävinnyt, mut enpä hävinnyt, joten ei siinä sitten mitään. Sanotaanko näin, että ammuin 3 ilmaan ja tapoin oman ukon prosessissa... No se oli kyllä ihan pohjanoteeraus, ilmeisesti keskittyminen 7:nnellä tunnilla ei ollut enää kohdallaan. Ja auttais kun pelais useammin niin ei kämmäilis kauheesti.

Silti jäi hyvä mieli - täytyy ottaa tavoitteeks päästä uudestaan joskus vuoden sisään...

I played in Magic the Gathering Pre release tournament in Jyväskylä last week. In this post I show my deck, which I was mostly pleased of. Boros Aggro two colors... There was not many of those present, but it performed quite well, so I was happy:) Four wins out of Six, that's on the positive side.

Instaviikonloppu

Näyttää siltä, että maanantaiaamut on huonoja blogiaamuja... Pahoittelut siitä, että postaus tulee tänäänkin myöhässä... 

Mutta olipa ihan tosi kiva viikonloppu! Ihana rentoutus typerän työviikon jälkeen. Nyt jaksaa painaa seuraavan viikon ajan: tarkoitus on saada kaksi paperia ulos (yksi konferenssiartikkeli, yksi journal), joten istumalihaksia tää viikko tulee vaatimaan. Mut mitäs kuului kivaan viikonloppuun in @finnworld?

No ihan normiarkea kotona!

• Imurointia
• Kiikkumista, kiikuttamista
• Kempoilua
• Salivisiitti
• A:n synttärikemut vol2... Monetko synttärit voi kaksivuotiaalle järjestää...?
• Mummin vierailua ja hengailua
• Ruoanlaittoa (Kana currya ja chilivalkosipulispaghettia)
• MtG turnausta ja vanhojen kavereiden näkemistä 
• Paikkojen fiksailua koton
  
  
  Tällaista pitäisi olla enemmän - perusharrastuksia ja kodin huoltoa. Ihanaa, kun elämä ei ole koko ajan paikasta toiseen juoksemista. 

Kuvituksena viikonlopun instagrammikuvia. Minuahan instagrammissa voi seurata #Finn_world.

I really enjoyed this weekend, even though there was nothing that special going on: Just some hobbies, sports and hanging out with people I care about. It's great to just be at home sometimes and do a bit of cleaning, cooking and hanging out with your family. <3

Taikapeli

 Jahas, tällä viikolla näköjään esitellään mitä kummallisempia asioita. Tällä kertaa vuorossa on 32-vuotiaalle naishenkilölle hyvin epätavallinen harrastus, nimittäin Magic: The Gathering.

 Lienee selvää, että mä oon aina ollut enemmän poikatyttö kuin mikään hienohelma. Mun rakkain harrastus on ns. poikien laji ja työskentelen myös miesvaltaisella alalla... Do you see a pattern here? No, teininä mun mielestä kaikista kovin juttu oli Star Wars. Siihen liittyi myös pelailua ns. Stawa korteilla (Collectible Card Game) (naispuolisen) serkkuni kanssa. 13-vuotiaana tapasin pojan, joka päätti opettaa mut pelaamaan Magic the Gatheringia, vähän niin kuin kulttuurivaihtona, koska minä opetin häntä pelaamaan Stawaa. Yhdessä vaiheessa pelasimme varmaan viittä erilaista korttipeliä Lovecraftin Mythoksesta Bee Vitoseen ja jopa raamattuun perustuvaan 'Redemption'-peliin. Ai niitä aikoja Kajaanin tennishallin laidalla.

 Magic urani syveni siinä vaiheessa, kun seurustelin kyseistä peliä pelaavan tyypin kanssa pari vuotta. Kävin jopa SM-kisoissakin kokonaista kolmena vuonna joskus 1999 maissa, mutta harrastus jäi sen jälkeen selkeästi, koska lähes kaikki kaverini, jotka tykkäsivät pelata, olivat muuttaneet opiskelemaan johonkin toiseen kaupunkiin ja erosin poikaystävästäkin.

 En pelannut varmaan johonkin viiteen vuoteen paitsi tosi satunaisesti. Sitten n. 25-vuotiaana aloin olla itselleni armollinen ja totesin, että kyllä lapsuuden vanhoja, hyväksi havaittuja harrastuksia voi jatkaa myös aikuisena. Niin kuin nyt vaikkapa tennistä, amatöörielokuvien tekoa tai Mätsikin peluuta. Sattumoisin löysin jopa ystävättären, joka on pelaillut jonkin verran ja sittemmin olemme käyneet yhdessä jos toisessakin turnauksessa nostattamassa kulmakarvoja aika ajoin.

Nykyiään en pelaa enää käytännössä muuta kuin Sealedia. Se tarkoittaa sitä, että pakka tehdään turnauksessa paikan päällä siellä pusseista avattavista korteista. MtG yhtiö julkaisee kolme kertaa vuodessa uuden korttisarjan ja sen yhteydessä on ns. prerelease -turnauksia (tuttavallisemmin prelluja), joissa käyn harvakseltaan pelaamassa. En ole käynyt yhdessäkään poikani syntymän jälkeen, koska jostakinhan sitä pitää menojaan karsia. Nyt kuitenkin olen päättänyt mennä tänään. Magicin peluuhan on niin kuin pyörällä ajo vai...? No, tarkoitus ei ole viedä voittoa kotiin vaan hetkeksi irtaantua arjesta jonkun erilaisen asian parissa.





Aikoinaan Magic opetti minulle mm. logiikaa ja englannin kieltä. Arvelen myös oppineeni jotain häviämisen jalosta taidosta, mikä minulle on aina ollut aika vaikea juttu. Koska en ole kovin hyvä pelaaja, nöyryyttä tulee opittua roppakaupalla. Ja vielä näin 32-vuotiaanakin täytyy sanoa, että minua kiehtoo ajatus siitä, että joku iskee minulle kasan kortteja käteen ja sanoo, että rakenna siitä pakka. Mitä menee sisään ja mitä ulos - ja miten niillä pärjää. Ja onhan se suunnattoman nautinnollista katsoa vastustajien ilmeitä, kun ne istuvat toiselle puolen pöytää. Voi sitä hämmennyksen määrää: Mitä helvettiä toi kolmekymppinen uraäiti tekee täällä... ;)


One of my many weird hobbies include Magic the Gathering, a collectible card game, which I have played since I was about 13. This might not be the most obvious hobby for a thirty something mum, but yes, I am proud to be different. Today is a pre release of a new series of cards in MtG and I have booked a baby sitter so that I can sit down and tap dragons. What better way to spend a sunday?

Kevään Kuntosalireeniä

 

Välillä vois sanoo jotain reeneistäkin, vai? Oon heiaheia:n aktiivinen käyttäjä kännykällä. Minua motivoi nähdä viikkoja, joissa on pallerot kunnossa. Tavoittenani on siis liikkua 3-5kertaa viikossa. Päälajini on tottakai Shorinji Kempo, mutta se itsessään ei täytä koko viikon reeniaikataulua, joten olen monta, monta vuotta jo harrastanut muutakin liikuntaa, mm. kävelyä, hölkkää, uintia, pyöräilyä, hiihtoa whatnot. Viime syksynä päätin ottaa härkää sarvista ja kokeilla kuntosaliohjelmaa:)

Olipa sosiaalisen median käytöstä taas kovasti hyötyäkin, sillä automaattisia urheilupostauksiani lukenut voimaharjoittelutaustainen kaverini päätti huomauttaa, että mulla vois olla ihan oikeekin ohjelma. Kyllähän mä olin jo aiemmin tullut siihen tulokseen, että Kuntoportin n. 20v naisenalku 'PT'ni laatima ohjelma oli mulle noh - hieman liian kevyt ja ehkei ihan mun tarkoituksiin soveltuva kuitenkaan. Mun tavoitteet on kuitenkin hieman erilaiset kuin naisten reenien yleensä. Niinpä olin erittäin ilahtunut siitä, että J lupasi tehdä mulle ohjelman, jota olen nyt noudatellut parin viikon ajan. Kiitos!

Viikon ykkösreenissä tein tällä viikolla tän tyyppistä:
1. Crosstrainer 10min
2. Kyykyt 4x12, eka punainen tanko niskassa, loput vaaleansininen (ei mitään hajua mitä ne painaa)
3. Penkki 20kg x 9, 6, 6 - joo oli hieman liian kovat painot
4. Ylätalja 30kg x 9, 8, 9
5. Pystypunnerrus 6kg per käsi x 11, 7kg per käsi x 10, x 9,5
6. Hauiskäännöt suoralla tangolla 20kg x6,5, 17,5x 8, x8
7. Lankkupidot 3x 1min

Tästä kommenttina voin sanoa, että on tosi paljon enemmän ylävartalopainotteinen kuin aiempi ohjelmani. Ja aluksi oli sormet suussa termistön suhteen. Eihän tällainen ex-kuntosalikammoinen ees osaa ladata rautaa tankoon! Mutta niin se on vaan ruvennut onnistumaan ja seuraavan päivän kipeet lihakset kertoo, että jotain tuli tehtyäkin. Täytyy yrittää viikonloppuna päästä kakkoskerralle, että tulis pari reeniä viikkoon. Sen uhka on tällä hetkellä ainoastaan yksi kipeä pienokainen kotona:(

 Viime viikolla mulla oli reeniseuraakin, kun olin työmatkalla:) Onhan se mukavampi, jos ei tarvii mennä yksikseen. Sosiaalinen paine auttaa!Täytyy sanoa, että jos olisin miettinyt asiaa tarkemmin, olisi pitänyt olla sitoutumatta yhteen kuntosaliin kokonaiseksi vuodeksi. Jo ihan siitä syystä, että mä oon vaan max 2krt/viikkoon kävijä ja vaikka kävis sen 8krt per kuu niin onhan se kallista lystiä. Kaikkien sairastelujen ja matkojen kanssa olis helpompi vaan maksaa kertamaksuja. Ja silloin vois käydä myös reenaileen miesseurassa, joka ei kuntoportilla onnistu. Tuntuu, et mulla on paljonkin miespuolisia reenailijakavereita, mut ei oikein naisia... Mut siihen olen tietysti tyytyväinen, että koska mulla on se vuoden soppari niin on ihan tosissaan pakko ollut jatkaa tätä harrastusta, ettei mene kaikki rahat kankkulan kaivoon. Olisin ehkä jo luovuttanut, että ehkäpä se oli kuitenkin hyvä veto. Haluaisin edelleen tehdä jonkun kuntotestin tms nyt, jotta näkisi vaikka 3kk kuluttua, että onks tästä mitään hyötyä ja vois olla jotain vertailevaa dataa. InBody-mittausta oon kans ajatellut, mutta ilmeisesti Jyväskylässä LIKES ei enää tee niitä. Täytyy löytää joku muu paikka.

I got a new gym program from my budo-background friend and have been testing it for two weeks now. Feels good!

Normireeneissä

Oon nautiskellut Suomesta ja Euroopasta, kun ollaan tänne palailtu. Yks parhaita asioita kotielämässä on reenit.

Oon ottanut poikaa mukaan siitä lähtien kun hän on ollut kaksikuinen ja hän lähtee mielellään mukaan, koska tatamin reunalla saa pelata palloa. Nyt kohta kahden vuoden iässä hän on selvästi alkanut kiinnostua enemmän siitä, miten me reenaamme. Illalla hän sitten kokeilee oppimaansa isiin. Hänellä on jokailtainen kempodemonstraatio, jossa hän tekee gasshon, laittaa kädet nyrkkiin, tekee kungfumaisia liikkeitä, heittäytyy lattialle ja huutaa kiaita. Ja Ai että äiti on niin ylpeä! Joku muu varmaankin olisi, että kamalaa, mun lapsi tappelee, mutta minä olen oikein ylpeä pikkukempolaisestani.

Ja kun poika kulkee mukana niin äitikin pääsee reeneihin. Sehän tässä on tausta-ajatuksena tietenkin.

Meillä on Jyväskylässä tällä hetkellä vieraana saksalainen Lars, joka käy kaikissa harjoituksissa. Tulee mieleen omat kulta-ajat kun sellainen panostaminen oli vielä mahdollista

One of the best things of my home coming has been regular trainings. It's been plisful to be able to go to train and my son has often come along. He can do gasshorei now and rolling around and often at nights he gives the shorinji kempo demonstration to whoever is willing to listen. Mommy is very proud of course. Currently I am not training for a test nor for an embu - but it's nice to have a looser period in one's training.

Taaperouintia

Ollaan jatkettu lapsen kanssa uintia. Siirryttiin sunnuntaille, joka sinänsä oli aika heikko aika meille, koska ollaan viikonloppusin yleensä aina reissussa tai kipeenä. Maksettuani 100eur uimamaksuja ilman että oltiin kertaakaan päästy paikan päälle sain yhteyden oton Aqua Plussalta, joka ystävällisesti kertoi, ettei meidän tarvii maksaa lokakuuta, kun muuten käy niin kalliiksi. Meidän asiahan se on, mutta tässä oli kyllä esimerkki hyvästä asiakaspalvelusta. Muutenkin Aqua Plussasta on vaan hyvää sanottavaa...

 Lapsonen tykkää uinnista ihan älyttömästi. Se on sitten niin hauskaa, että hihkutaan. Sukeltaminenkin sujuu kuin konkarilta, vaikkei se olekaan nyt niin mukavaa, kun silmiin menee vettä.

 Ainoa ongelma taaperouinnissa on sen sovittaminen muutenkin hektiseen elämään. Sunnuntaiaamuna haluaisi joskus vaan maata sohvalla... Täytyy ensi keväänä katsoa, jatkammeko vaiko alammeko uida keskenämme. Tässä vaiheessa kuitenkaan sitä interaktiota lasten välillä ei ole kauheasti altaassa, joten tätä harrastusta voi aivan hyvin jatkaa aikuistenkin kanssa. Tärkeintä on, että poika on oppinut pitämään vedestä, jolloin hänelle toivottavasti tulee aikuisenakin säännöllinen liikuntamuoto tästä.

Kuvissa vieraili mummin puolikas, joka oli uittajana ihan yhtä innokas kuin muutkin vauvauinnissa käyneet isovanhemmat:)