maanantai 5. heinäkuuta 2021

Latenssivaihe

En jaksaisi enää odottaa

10 vuotta sitten oli jotenkin mutkatonta

Ei ollut superhelle

Olin niin kiireinen viimeiseen asti

Veljesi tuli maailmaan omalla ajallaan ennen kuin ehdittiin edes odotella häntä

Nyt päivät ovat kestäneet jo pitkältä tuntuvan ajan

Ja on vaan niin kuuma. Huh!

Minulla on 'hieman' tylsää tällä hetkellä, joten seuraa todella pitkä reflektointi raskauden loppumetrien ajatuksista...

Reilu viikko sitten supistukset alkoivat ja olin toiveikas: Jes! Tästä se lähtee... Mutta eipä lähtenyt. Supisteli vuorokauden ja sen jälkeen epäsäännöllisesti muutamia kertoja päivässä. Nyt tuntuu, että kroppa on laiskistunut - ai mikä vauva? NO ehkä ens viikolla... 

On ollut ihan superhellettä ja nyt se alkaa jo ärsyttääkin... Ainoa käypä paikka on tuulettimen vieressä ja unta saa aamuyöstä kun on viilennyt. Kävin viikko sitten neuvolassa, jossa antoivat minulle arsenaalin kaikenmaailman testejä kotiin: Pissatesti virtsan proteiinia varten, sokeritestit olikin jo valmiina ja verenpainemittari. Aamuisin laitan labran pystyyn... Tulokset ovat muuten olleet hyviä, mutta alapaine oli koko viime viikon koholla verenpaineen ollessa parhaimmillaan 150/100 luokkaa... Perjantaina sain luvan mennä synnärille käyrille. No toki verenpaineet sairaalassa olivatkin sitten ihan normaalit. 

Ystävällinen lääkäri pyöritteli kalvojani ja sanoi, että voisi kotiverenpaineen perusteella käynnistää synnytyksen heti, mutta koska arvot sairaalassa laskivat niin nyt meillä on sellaista pelivaraa. Kuulema laskettuun aikaan asti. Kohdun suuta oli joku 4cm jäljellä joten käynnistäminen epäkypsästä tilanteesta voi kestää pitkäänkin...Mutta mutta olen kuitenkin 40vuotta nyt, jonka mukaan käynnistyksen voisi tehdä viimeistään laskettuna aikana eli 12.7. Lapsi oli 'normaalikokoinen' eli painoarvioltaan 3500g.

Katotaan sitten pitääkö tämä paikkansa... Sinänsä odottelu ei minua haittaa, mutta kun on tuo esikoinenkin. En haluaisi olla hänestä viikkokaupalla erossa. Samaan aikaan huomaan päivittäin, etten jaksaisi tehdä hänen kanssaan mitään. Hän on ollut isillä nyt viikon ja tänään sinne tulee isovanhempia Englannista eli mukavaa hänelle on tiedossa. Tiedän, että hänellä on siellä ihanaa ja mukavaa ja hän saa paljon enemmän huomiota kun sohvalla nukkuvalta äidiltä... Se ei silti poista sitä tunnetta, että haluaisin hänet tähän lähelle.  Ikävä on isompiakin muksuja, jotka ovat olleet mökillä mummin kanssa. Haluaisin mökillekin, mutta koska lääkäri arvioi kohdun suun olevan 'ehkä' hieman auki niin kuulema järvessä uiminen ei ole oikein turvallista... Mökillä taas ilman järveä tällaisilla keleillä on aivan murhaa. 

Synnyttämistä kohtaan olen levollisin mielin. A:n synnytys kesti 29h, mutta kokemuksena se oli sen verran voimaannuttava ja ihana, että minun synnytyspelkoni on aivan 0. On oikeasti aivan ihmeellistä mitä siinä tapahtuu ja uskomatonta, että pääsen kokemaan tämän ihmeellisen tilanteen elämässäni kahdesti. Miten mahtavaa! 

Toki voihan olla, että syystä tai toisesta tilanne käy niin vaaralliseksi jommalle kummalle meistä, että joudutaan sektioon. Toivon kuitenkin ettei niin kävisi ja tällä hetkellä ei ole varsinaisesti mitään siihen viittavaa. Muksu on hengaillut pää alaspäin koko kevään ja tunnen kun hän pikkukäsillään haroo nivusiani päivittäin. Hän liikkuu aktiivisesti ja yrittää vältellä lääkärien ultralaitteita minkä vaan voi. Olen muistaakseni kirjoittanut A:n synnytyskertomuksen ylös johonkin paperin palalle. Aloitin tämän blogin vasta vuonna 2012 itseasiassa äitiyslomalla... Joten hänen synnytyskertomustaan en ole koskaan julkaissut. Se ei ollut 2012 trendikästä, mutta 2021 on. Varmastikin tämän vauvan synnytyskertomuksen tulen julkaisemaan.

Tunnen syvää kiitollisuutta siitä, että meillä on näin hyvät tukiverkot. Että voin rauhassa keskittyä tähän synnytykseen ja tiedän että lapsilla on kaikki hyvin. Lisäksi äiti kävi yksi päivä siivoamassa terassin - Juha on koonnut vauvan sängyn ja ystäväni otti minusta näitä ihania odotuskuvia. Ihmisten auttaminen ja ihanuus alkaa helposti itkettää tällaisessa hormooniyliannostustilassa.

Eniten kiitollinen olen kuitenkin tästä parisuhteesta 2.0 (tai 3.0 riippuen kumman perspektiivissä laskee). Välillä tuntuu siltä, että voiko tällaista ollakaan. Kävimme juhannuksen alusviikolla minun terapiassa yhdessä. Oltiin sovittu, että mennään ennen vauvan syntymää vaikka mitään akuuttia kriisiä ei olekaan. Puolessatoistatunnissa ehdittiin jutella aikalailla kaikki meidän suhteen osa-alueet peloista törmäyskursseihin ja vahvuuksiin läpi. Parasta oli kuitenkin se, että keskustelu jatkui vielä illalla kotona ja on jatkunut päivittäin sen jälkeen. Oli jopa hämmentävää huomata miten paljon asioiden käsittely 'ulkopuolisen' ihmisen läsnäollessa saattoi jäsentää ja muuttaa omaa ajattelua. Tuoda jotakin turvallisuuden tunnetta sille, ettei itse vain kuvittele olevansa hyvässä paikassa elämässä vaan se on yhteisen diskurssin kautta rakennettu paikka, jossa toinenkin 'kuvittelee' olevansa. On myös todella vapauttavaa olla yhdessä sellaisen ihmisen kanssa, jonka voi kohdata sellaisena kuin on eikä tarvitse teeskennellä muuta. Sellaisen kanssa, jonka kanssa ei tarvitse olla täydellinen ja joka ei myöskään itse koe olevansa täydellinen tai ihmisenä valmis. 

Olen sittemmin ollut tulevasta yhteisvanhemmuudesta, roolien muutoksesta ja meidän rakkaudesta, hyvin seesteisin mielin. Onni on kumppani, joka haluaa ymmärtää itseään. Jonka kanssa voi kehittyä yhdessä. Joka haluaa rakentaa yhteistä elämää. Johon saa kuulua kummankin erilliset ja yhteiset haaveet. Johon mahtuu kaksi itsenäistä ihmistä, jotka kuitenkin viihtyvät yhdessä ja haluavat tehdä yhdessä asioita. Jotka eivät halua estää tai rajoittaa toisen elämää mitenkään. Elämään, johon mahtuu myös ihanat muksut. Kyllä - meidän elämässä on monta juttua. On paljon harrastuksia. On paljon töitä. On paljon projekteja. Yhteisiä ja omia. On paljon ihmisiä. Paljon kaikkea. Eniten on rakkautta ja se riittää.


Äidiksi ja isäksi tuleminen on tällä kertaa erilaista. Me olemme jo äiti ja iskä. Kumpikin on myös monia muita rooleja elämässään. Tiedämme jo, että pikkulapsivaihe menee ohi ja että lapset eivät estä tai lopeta elämää. Ettei meidän tarvitse lopettaa rakastamasta toisiamme, vaikka maailmaan kohta putkahtaa eräs, joka saa meiltä myös sitä rakkautta.

 

Olen usein blogissa todennut, että elämäni on parasta juuri nyt. Sitä se tosiaankin on. Noin viisi vuotta sitten kirjoitin, etten voi kuvitella miten elämäni voisi olla parempaa kuin se on nyt. No nyt osaan kuvitella sen. Elämä on juuri muuttumassa vieläkin paremmaksi. Pian sinä et enää potki kylkiluitani sisältä päin. Pian olet täällä meidän kanssa

 

/In the last weeks of my second pregnancy - it is hot in Jyväskylä. It feels as if it's been hot for weeks now. My contraptions started over a week ago, but then have faded again. It seems that son no2 is not ready to come out yet. I am bored of waiting to be honest at this point. I want the pain to begin! What a lunatic idea but the more painful I feel - the more happy I am. That's called a masocist, pointed out my spouse. 

Overall during the 9 years I've written this blog. I have often written that life cannot possibly be any better than it is right now. But it is. And it is about to get even better. I am looking forward to the birth. On my first go, i didnt know what to expect. Now I know some things and I'm so blessed and grateful to be able to go through this twice in my life. I'm not looking only to the end result but the path there. It is so precious to be able to live through this moment again. And to share it with a person you feel so aligned with in the world.

Soon you will be here with us little one!


 Kuvat/Pictures (c) Mila Auvomaa

sunnuntai 20. kesäkuuta 2021

It's a Baby Shower!

 

Viime viikolla perjantaina kuvittelin lähteväni ystävättäreni henkiseksi tueksi hänen lääkärikäynnilleen... Eipä ollut minulla minkäänlaista aavistusta siitä, että olinkin matkalla vauvakutsuille!  

Ohhoh! Hyvin olivat pitäneet salassa tämän minulta - vaikkakin tiesin, että sekä serkkuni Lahdesta, että äitini Kajaanista olivat saapuneet kaupunkiin yllättäen... Ajattelin, että syynä on lauantain mökkitalkoot!

Itkuhan siinä pääsi kun näin äidin <3. Ihanaa kun hän halusi tulla osallistumaan vaikka ei aina olla ihan samaa mieltä kaikista mun elämään liittyvistä muutoksista.
Naomi oli kolunnut koristekaupat läpi ja todennyt, että heikosti löytyy rekvisiittaa. Toista se oli pari vuotta sitten ennen koronaa kun järjestimme Juulin kemut... Nyt on tapahtumien järjestämiseen liittyvät yrittäjät olleet kovilla...
Juhlittiin Toivolan pihan kabinetissa - ihan mielettömän kaunis paikka tähän tarkoitukseen! En ollut aiemmin käyttänyt ko. tilaa juhlatilana... Kävisi pieniin häihin, ristiäisiin taikka vastaaviin tilaisuuksiin hienosti.
Tytöt olivat juonitelleet lähimpiä ystäviä ja sukulaisia osallistumaan.

Ihanat hetket kaikenkaikkiaan! Olin ajatellut, että eihän tätä nyt tarvitse mitenkään juhlistaa kun minähän olen jo äiti, enkä niinkään 'Mom To Be' niinkuin kymmenen vuotta sitten kun silloinkin ystävättäreni järjestivät minulle vauvakutsut A:n syntymän merkeissä...
Niinpä olin totaalisen äimistynyt.
Tuntui myös todella kummalliselta olla missään juhlissa näin pitkän ajan päätteeksi. Puolitoista vuotta ollaan kuitenkin menty ihan minimikemuilla.
Tuntui, että ensimmäinen tunti meni ihan järkytyksestä toipuessa...
Ohjelmanumerona ystävät olivat koostaneet minulle valokuva-albumin yhteisistä hetkistä.
Minä ja vauva saatiin myös kaikenlaisia ihania lahjoja <3
Toivolan vanhan pihan lounas on myös hyvä:)
Olin onneksi jotenkin mysteerisesti tajunnut käydä aamulla suihkussa ja laittaa mekon päälle... Parempi suoritus kuin 10v sitten jolloin oli jotenkin rumat vauvakutsuvaatteet... Nyt ihanana kuumana kesäpäivänä oli myös naisilla kaikilla kivat mekot päällä...
Tässä työkamuni, joka ystävällisesti myös sijaistaa yhtä mun monista projekteista syksyllä. Kiitos Tiina!
Olipas mukavaa!
Tämä muisto kattoi myös kuvia niistä, jotka ei päässeet paikanpäälle.
Tässä pieni vauvakutsuporukka.
Kutsulaiset saivat arvuutella hänen nimeä. Lupasin laittaa tekstarilla, jos joku saa oikein. Pidämme muksun nimen salassa nimiäisiin asti. Annoin vihjeeksi, että etunimi on unisex eli voisi mennä pojan lisäksi myös tytölle... Tämäkös aiheutti kaikenmaailman 'kaino-vieno' arvauksia;)
Vieraiden arvauksia:

Eemi, Milan, Adriab, Tuisku, Anthony, Liekki, Lumi, Armi, Miska, Vesa, Juhani, Juha, Eino, Mario, Axel, Julius, Viri, Kaare, Moien, Stefan + Some name from Game of Thrones...

Arvaukset olivat hyviä! Mutta ei osunut oikeaan tällä kertaa! Jätä oma arvauksesi kommenttiboksiin!

Keskustelua syntyi siitä, että tuleeko 'englanninkielinen' nimi vai suomenkielinen. A:n nimi voi olla joko venäläiseen tai makedonialaiseen viittaava, joten olen aina ajatellut, että toinen lapsi sitten sinetöi A:nkin nimiperimän... Katsotaan.

Isänsä ehdotti syksyllä vauvan nimeä ja se oli sen verran hyvä, että parempaa ei ole tullut vastaan. Nimi on ollut siis päätettynä jo pitkään ennen kuin edes tiesimme sukupuolta...
Lahjat olivat toinen toistaan suloisempia.
Tässä A:nkin jalassa olleet kastekengät.
Äiti oli myös ommellut kastemekon iso-isoäidin mekon kaavojen mukaan.
Edellinen kastemekko valitettavasti haurastui veljeni kasteen jälkeen 28v sitten... Ja se lähettetiin Turkuun pikkuserkkujen ristiäisiin.
Brita torrttu maistui! Kiitokset järjestäjille/osallistujille! Ihanaa oli teidän kans!
 /I was surprised by my friends last week with a baby shower! What a strange thing as none of us have been to any parties forever - I feel. Or at least for 1,5years... This was a total surprise to me. I also had a baby shower ten years ago for topfish and perhaps that was the reason my friends could fool me so well: I am not really a 'mom to be' and more like the 'mom that is'. Toivolan vanha piha is an excellent location for a small party like this! There could be a birthday party or even a small wedding, I think. It is picturesk and easy to decorate with some festive items... Thank you girls for doing such a super job! The game of the party was to guess the name of this baby. Ten years ago my mother in law guessed two names out of three... This time there has not been any correct ones yet! Leave your guess to the comment box! Clues include that his first name can be for a boy or for a girl and the second name comes from similar origins to Top fish's name.  The third name however links him to the family... What do you think?

 

Pictures by attendees of the Baby Shower

lauantai 5. kesäkuuta 2021

Äitien itketyspäivä

Eilen lopetin työt ja aloitin äitiysloman. Tänään on vellottu tunteissa aamusta lähtien. Seiskaluokan päättäjäisiin osallistunut nuori neiti ei saanut nukuttua yöllä kun jännitti laittaa oma valitsema asu vekkihameineen päälle kouluun. Kakkosluokkalaisen erityislapsen luokasta vaihtuvat kaikki aikuiset: Opettaja lähtee Kajaaniin ja ohjaajat kukin uusiin tehtäviin ympäri Jyväskylää ja maailmaa. Yksi muuttaa Kroatiaan! Kyllä oli äidillä tippa linssissä kun sekä rakastettu ope että ohjaaja molemmat lähtevät neljän vuoden yhteistyön jälkeen. A:lla on ollut niin hyvä olla tässä luokassa ja nyt sitten on syksyllä edessä uudet tuulet.

Itken koulun päättäjäisissä muutenkin, mutta toki nyt raskaus ja lähestyvä uuden perheen jäsenen saapuminen saavat tunteet pintaan. On vaikea jotenkin ‘luopua’ aiemmasta elämästä, joka on ollut hyvää. Vaikkei tässä mikään muutukaan radikaalisti niin samalla kaikki muuttuu: Roolit perheessä: Yhdestä tulee isoveli, kahdesta jo toisin-kolminkertainen isosisko ja isoveli…

Ja etenkin mietityttää oma parisuhde, kun jaettavana ei ole ainoastaan ‘sinun ja minun’ lapset vaan myös yksi, jota ei voi lähettää toiseen kotiinsa viikoksi kerrallaan. Muistammehan olla edelleen kahden ja löytää arjesta aikaa toisillemme. Onnistummeko siinä, missä niin moni ja myöskin kolme edellistä avioliittoamme on epäonnistunut. Taakka tuntuu raskaalta vaikka luotankin meidän yhteiseen tahtotilaan olla yhdessä.

Tunteisiin on mennyt myös tähän elämän taitekohtaan osuva läheisen vakava sairaus. Elämää voi suunnitella vain rajallisesti eteenpäin, joskus tulee sitruunoita. Sitten pitäisi etsiä sitä limonaadin ohjetta.

Olen viime viikkoina miettinyt elämän erilaisten aikojen katoavaisuutta ja omaa haikailemista niitä kohtaan. On ollut ihanaa kokea niin monenlaisia juttuja, jotka ovat osaltaan jo poistuneet vuosikellosta: Kesäkuut Kiinassa - Hiihtolomat Ylläksellä tai Joulut Englannissa ja niin edelleen. Päälimmäisenä on suuri kiitollisuus. Ei pelkästään niitä asioita kohtaan, jotka ovat päättyneet vaan myös tätä nykyhetkeä kohtaan.

Koska muutoksista huolimatta on suuri rakkaus näitä ihania elämän ihmisiä ja polkuja kohtaan <3.  

Itkitkö tänään? 



/ Schools end and mothers cry. I am now on maternity leave and the kids have finished their school year. The summer will be more or less spent on different beaches and lakes, I imagine. Waiting for our new family member to arrive. I get emotional at schools’ ending ceremonies anyways, but this time there are bigger things beneath the surface. I feel that we are coming to crossroads again, facing a current. Now it’s time to grow new identities as well as to hold on to those roles dear to us. My promise to myself this year still is - to make sure everyone around me feels loved even with the new person in our lives. This promise I will keep.

What was the last thing that made you cry?


lauantai 22. toukokuuta 2021

Eurovision Song Contest 2021 Final

 


Kuten yleensäkin viisuiltana, tässä postauksessa on hirveästi asiaa...  Siispä teaser tulevasta:
1. Suosikkibiisini
2. Ennuste
3. Viisuraadin suosikit ja inhokit
 
Niille, jotka etsivät Eurovision Shouty-I-Spyta niin se löytyypi englanniksi täältä
 
/This post has got way too much content. Bare with me. Includes:
1. My favourites of ESC2019
2. My prediction of ESC2019
3. Favourites and ewwws from our little panel of three
 

 Katin suosikit tänään:
1. No italian Glamrock Queen tietysti
2. Suomi! Jee
3. Sveitsi
4. Bulgaria
5. Ukraina

Running order:
 
Ennuste / Prediction:
  1. Ranska
  2. Ukraina
  3. Italia
  4. Sveitsi
  5. Malta
  6. Islanti
  7. Bulgaria
  8. Kreikka
  9. Ruotsi
  10. Suomi
  11. Belgia
  12. Venäjä
  13. Kypros
  14. Azerbajzan
  15. Liettua
  16. Portugali
  17. San Marino
  18. Norja
  19. Serbia
  20. Albania
  21. Saksa
  22. Moldova
  23. Israel
  24. Espanja
  25. Hollanti
  26. Uk


 Viisuraadissa oli tänä vuonna mukana
Tero 40v
Kati 40v ja
Tino 45v

 
Eli vähän erilainen kokoonpano kuin aiemmin. Emme myöskään ajelleet autolla vaan katsoimme esikatseluvideot ystävieni olohuoneessa Espoossa.

Suosikit:

13pistettä:
Norja ja Kroatia

12 pistettä:
Azerbajzan
Malta ja
RUotsi

Inhokit:

4pistettä:
Latvia

5 pistettä:
Saksa,
Georgia
Alankomaat ja
Tsekki
(joista siis Georgia ja Tsekki jo pudonneet)
 
 
Kommentit on tältä vuodelta sensuroitu!
Sanottakoon myös, että vauvani suosikkikappale on Azerbajzanin Mata Hari, jota hän tykkää jammailla mahassa... 

And that's all folks! Have a great Eurovision night!

 

torstai 20. toukokuuta 2021

Eurovision Song Contest 2021: Semifinaali 2



 Sitten olis vuorossa kakkossemifinaalia. Tänään soittelee myös Suomi ja Blind Channel, joka on myös ykkössuosikkini tästä semistä. Hyvä veto - valitettavasti finaalissa Italia varmaan pesee Suomen, muuten voitais yltää aika korkeallekin tänä vuonna. Hyvä biisi ja ainakin erottuu... 

Suomen lisäksi suosikkejani tänään ovat Bulgaria ja Sveitsi. 

Saapa nähdä pääsevätkö kaikki kolme pohjoismaata finaaliin tänään niinkuin arvelen käyvän... Virolla on söpö poju, mutta hänelle ei povata suurta menestystä, koska kyseessä on laulukilpailu, ei missikisat...

 

Semifinal 2 running order of the night:

  1. San Marino: Senhit performing Adrenalina
  2. Estonia: Uku Suviste performing The Lucky One
  3. Czech Republic: Benny Cristo performing Omaga
  4. Greece: Stefania performing Last Dance
  5. Austria: Vincent Bueno performing Amen
  6. Poland: Rafał performing The Ride
  7. Moldova: Natalia Gordienko performing Sugar
  8. Iceland: Daði og Gagnamagnið performing 10 Years
  9. Serbia: Hurricane performing Loco Loco
  10. Georgia: Tornike Kipiani performing You
  11. Albania: Anxhela Peristeri performing Karma
  12. Portugal: The Black Mamba performing Love Is on My Side
  13. Bulgaria: Victoria performing Growing Up Is Getting Old
  14. Finland: Blind Channel performing Dark Side
  15. Latvia: Samanta Tīna performing The Moon Is Rising
  16. Switzerland: Gjon’s Tears performing Tout l’univers
  17. Denmark: Fyr & Flamme performing Øve os på hinanden 

 

My Napkin of Death:

Tanska - Denmark,
Suomi - Finland,
Islanti - Iceland
Kreikka - Greece,
Bulgaria - Bulgaria
Sveitsi - Switcerland
San Marino - San Marino

 Näiden lisäks pitäis keksiä kolme... ääh... 

Serbia
Albania
ja Portugali - Portugal

Ekassa semissä olin ihan pihalla mut tein mun normaalin 7/10 rivin... Tänään tavoitellaan korkeampaa...

 

 

tiistai 18. toukokuuta 2021

Eurovision Song Contest 2021: Semifinaali 1

 

 
Euroviisut are back! Vuoden ponderoinnin jälkeen saamme jälleen nauttia viisujen mahtavasta humusta! Tänä vuonna olen tutustunut viisuihin esikuuntelemalla ne ystävieni seurassa, mutta juurikaan muuta taustatutkimusta en ole ehtinyt tekemään, joten mielipiteet ovat noin yhden kuuntelukerran jälkeen...
 
Tämän iltainen semifinaali on tasoltaan kakkossemiä kovempi ja tunkua jatkoon menijöille on.  Mielenkiintoista tämän vuoden viisuissa on se, että viime vuonna kun viisuja ei pidetty - vaikkakin esittäjät ja kappaleet oli jo valittu - moni maa on lähettänyt viime vuotisen edustajan uudella biisillä. Osa uusista biiseistä on viime vuotisia parempia, osa huonompia. Suomella on uusi edustaja, joka esiintyy torstain semissä. Suomen kappale on mielestäni erittäin hyvä ja povaan sille jatkopaikkaa myös, mutta ei mennä asioiden edelle.
 
Illan suosikkini tänään:
Ainoa, joka sai minulta 5 tähteä tässä semifinaalissa oli Kroatia. Suosikkini ovat enimmäkseen kakkossemissä.  Myös Ruotsi ja Venäjä olivat odotetusti makuuni niinkuin hyvin hyvin monena vuonna aikaisemminkin.


Semifinal running order of the night:

  1.     Lithuania / The Roop - Discoteque
  2.     Slovenia / Ana Soklič - Amen
  3.     Russia / Manizha - Russian Woman
  4.     Sweden / Tusse - Voices
  5.     Australia / Montaigne - Technicolour (Live-on-Tape performance)*
  6.     North Macedonia / Vasil - Here I Stand
  7.     Ireland / Lesley Roy - Maps
  8.     Cyprus / Elena Tsagrinou - El Diablo
  9.     Norway / TIX - Fallen Angel
  10.     Croatia / Albina - Tick-Tock
  11.     Belgium / Hooverphonic - The Wrong Place
  12.     Israel / Eden Alene - Set Me Free
  13.     Romania / ROXEN - Amnesia
  14.     Azerbaijan / Efendi - Mata Hari
  15.     Ukraine / Go_A - Shum
  16.     Malta / Destiny - Je Me Casse

My Napkin of Death:

Ruotsi, Venäjä, Australia, Kypros, Norja, Israel, Romania, Ukraina, Malta, Kroatia
Saas nähdä miten käy... Jännittävää!
 
Kuvat lainattu interwebistä...


lauantai 24. huhtikuuta 2021

Miltä tuntuu toisen kierroksen raskaus?

 

Olen ollut viimeksi raskaana vuonna 2011 - silloin esikoiseni syntyi toukokuun alussa. Hänen veljensä aikataulu on 10v ja 2kk jäljessä.

Olen nyt 40. Silloin olin 30. 

(c) J.Clements, A:n kanssa synnärillä toukokuussa 2011

 Olen nyt jo raskausviikolla 29! Huh miten aika menee nopeasti. Baby on jo reilusti yli kilon ja jäisi henkiin jos päättäisi lähteä yksiöstään. On siis kirjoitettava nyt kuulumisia raskauden ajalta pian, sillä muuten hän on kohta syntynyt ja unohdan, millaista oli.

Kumpikin raskauteni on mennyt ‘hyvin’, eli ilman suurempia ongelmia. Vauva voi hyvin, eikä minulla ole huolta hänen kasvustaan, sillä hän hyörii ja liikkuu kohdussa niin aktiivisesti, että tiedän kaiken olevan hyvin. Minulla ei ole missään vaiheessa ollut veristä vuotoa. En ole oksentanut. En ole ollut sairaslomalla.

Toki raskauteen liittyy epämukavuutta. Liittyi silloin ja liittyy nyt:

Alkuraskauden pahoinvointi: Tällä kertaa olin todella väsynyt. En jaksanut mennä iltaisin lasten kanssa ulos. Onneksi se on loppunut. En muista väsymyksen olleen yhtä rankkaa 10v sitten. Tosin ei ollu silloin myöskään kolmea muksua joka toinen viikko. Keskiraskaudessa jaksoin tälläkin kertaa ihan mukavasti. Nyt kun ollaan jo viimeisellä kolmanneksella niin vauvan paino alkaa olla sen verran suuri, että jaksan selvästi hitaammin kävellä ja lyhyempiä lenkkejä.

Yövalvomiset: Sekä 10 v sitten että nyt saatan herätä 3-4 aikaan tai ainakin kesken yön. Välillä syynä on käden puutuminen tai lantionpohjan kivut. Alkuraskaudesta pissatti myös ihan koko ajan. Se on nyt mennyt ohi. Ostin vartalotyynyn, joka auttaa jonkin verran, mutta itseasiassa ihan tavallisilla kolmella tyynyllä selviää kivasti kunhan asettelee ne juuri oikeisiin kohtiin.

Liitoskivut: Lantion pohjan kudokset ovat löystymis- ja tilantekovaiheessa, joten käppäily tai muukin pystyssäolo on välillä tosi kivuliasta. Nukkuessa täytyy tosiaan olla massiivinen tyynyarsenaali jalkojen välissä… Kävin fyssarilla, joka ystävällisesti antoi yhden jumppaliikkeen ja sanoi, että eihän nämä mene ohi ennen kuin vauva syntyy vaikka kuinka jumppaisit… Jee. Lisäksi olen yrittänyt käydä mammajoogassa Teamsin kautta. Rankkaa, mutta tuntuu, että ehkä auttaa jonkun verran. Apuvälinekeskuksesta sai myös SI-nivelvyön lainaksi ja se on kyllä kätevä kapistus. Myös A:n kans käytin ns. mahavyötä ja minulle sellainen kyllä on tarpeen.

Radi: Raskausdiabetes-tutkimuksessa minulla oli yksi kolmesta arvosta 0,2 koholla. No, tästä syystä olen päässyt kotona mittailemaan sokeriarvoja. Sokerit ovat kotona kuitenkin pysyneet hyvin ruokavalion avulla kurissa, joten toistaiseksi en tarvitse mitään lääkitystä tms. Sokerin mittaus on mielenkiintoista - kokeilin yhtenä viikonloppuna syödä pitsan ja sekin meni vielä normaaleihin arvoihin. Ultran tehnyt hoitaja sanoi, että yleensä 30 viikon paikkeilla voi tulla muutosta tähän, joten mittaukset jatkuu. A:n kanssa en päässyt mittailemaan aikoinaan. Lääkäri sanoi sairaalalta, että ei tarvitse tulla uudelleen ultraan ellei tulokset muutu sokereissa. Lisäksi hän sanoi, että kävelylenkki vastaa yhtä insuliiniannosta eli yritän löytää arkeen kolmisen lenkkiä viikkoon ainakin nyt kun ainakin vielä jaksan.

Mieliala: Luonnollisesti raskaana purskahtelee helpommin itkuun asioista, jotka liikuttavat. Myös suuttumukset ovat ajoittain olleet todella vahvoja. En kuitenkaan ole mielestäni saanut mitään överiraivareita perheenjäsenille... Ainakaan toistaiseksi!

Miltä tuntuu tulla toistamiseen äidiksi?

Jännittävää on huomata se, miten 10 vuodessa suhde omaan kroppaan on muuttunut. 10 vuotta sitten koin olevani erityisen ruma ja iso. Minulla ei ole juurikaan kuvia A:n raskausajasta, koska en kokenut oloani yhtään hehkeäksi. Nyt kuitenkin huomaan, että ihailen päivittäen pyöristyvää vatsaani ja koen itseni kauniiksi. Kolmekymppisyys on tuonut oman vartalon arvostuksen tunteen:)

Tämä on toinen ja viimeinen kertani. En ole erityisesti raskausaikaa ihannoiva tyyppi. 

Ihanaa siinä kuitenkin on seuraavat asiat:
* Uuden elämän tunteminen sisällä
* Uteliaisuus uutta tyyppiä kohtaan: Millainen hän on luonteeltaan?
* Yhteinen odotus - se, että saan jakaa kokemuksen minulle kovasti rakkaan kanssa. Se kun hän silittää vatsaani <3 ja halii. Se, että vauvaa odottavat myös sisarukset ja sukulaiset. Se, että hän saa syntyä perheeseen, jossa on paljon hänestä kiinnostuneita ja onnellisia ihmisiä ympärillä.
* Elämän ihmeen tunteminen uudestaan vielä näin monen vuoden jälkeen - koen, että olemme todella onnekkaita, että perheeseemme liittyy vielä yksi jäsen.

Raskautta on jäljellä enää vajaat kolme kuukautta. Olen realistinen sen suhteen, että synnytyksen jälkeen elämä 'hankaloituu' muutamaksi vuodeksi, jolloin vauva on eniten riippuvainen vanhemmistaan. Tiedän kuitenkin jo tällä kertaa, että elämä ei lopu. Ja että pikkulapsivaihe menee nopeasti ohi. Kun päätin haluta 'yrittää vielä', olin käsitellyt resurssini perusteellisesti: Jaksanko todella vauvan kanssa? Osaanko pyytää apua? Mietin, että kaikenkaikkiaan resurssini ovat monella tapaa suuremmat kuin 10 vuotta sitten. Tiedän, että pärjäämme kyllä. Oman elementin kokonaisuuteen tuo tietysti autistinen veli, jonka suhtautumista vauvaan on vaikea arvioida etukäteen. Tästä voisin kirjoitella äitiyslomalla enemmän. 

Töitä minulla on edessä enää 6 viikkoa! Jään äitiyslomalle vasta kun on 'aivan pakko', vaikka minulla olisi toki lomiakin käyttämättä. Käytän niitä mieluummin vuodenvaihteen jälkeen. Syynä on se, että kevään gradut ja kandit pitää arvostella. Hankkeet on saatava pyörimään ilman minua ja muutama tutkimuspaperikin on kirjoitettava. Olen todella onnekas myös sen suhteen, että voin tehdä töitä kotisohvalta ja levätä välillä. Tiedostan, että jos olisin jossakin jaloillani tehtävässä työssä, voi olla, että joutuisin lomalle paljon aikaisemmin. Tarkoituksenani on tulla takaisin töihin helmikuussa 2022, mutta toki myös oma jaksaminen vaikuttaa asiaan.

Mitä ajattelen synnytyksestä?

A:n synnytys alkoi lapsiveden menolla viikolla 38+6 ja hän syntyi 39+0 29h myöhemmin. Olin sillä viikolla käynyt kolme kertaa uimassa ja olimme muuttaneet uuteen asuntoon juuri. Toivoisin mieluusti, että hänen veljensäkin päättäisi tulla maailmaan samaan tapaan. Haluaisin päästä kokemaan alatiesynnytyksen uudestaan, jos vaan mahdollista. Toki monta juttua voi aina mennä vikaan. En stressaa, jos täytyy tehdä sektio niin se on sitten meidän molempien parhaaksi. 

A:n synnytyksessä meni kaikki hyvin - oltiin kotona 18h ensin ja sitten lähdimme sairaalaan, koska lapsiveden menosta sai olla maksimissaan se 18h kulunut... Jälkikäteen ajatellen olisin voinut olla aktiivisempi noiden 18h aikana: Käydä kävelyllä yms, mikä olisi ehkä jouduttanut avautumista. Sairaalassa sain jonkun kipupiikin ensin ja sittemmin puolen yön maissa epiduraalin, jonka kanssa jopa nukuin pari tuntia ennen kuin A syntyi aamulla kuuden aikaan. Ponnistusvaiheessa hänen napanuora ehti olla siinä kaulan ympäri hetken. Olen jälkikäteen kyllä miettinyt, että voiko hapenpuute synnytyksen aikana johtaa autismiin...? Kiinnostavaa on, saammeko koskaan tietää tätä elinaikanamme.

Meillä Jyväskylässä on uusi sairaala Nova. Mukavaa päästä katsomaan uusia tiloja. Meille kerrottiin mm. että jokainen synnyttäjä saa osastolta oman huoneen, jossa on myös tuoli, joka muuttuu miehelle sängyksi. Onpa suuri edistys 10 vuoden takaiseen, jossa mies joutui lojumaan minikokoisessa säkkituolissa. Ilokaasua Jyväskylässä ei ole ollut yli kymmeneen vuoteen tarjolla. En sitä osaa kaivata, koska ei sitä ollut A:nkaan aikana. Kuulema on kaksi ammetta (kymmenen salia yhteensä). Korona-ajan vuoksi ei ole mitään synnytysvalmennuksia tai kiertokäyntejä sairaalaan, joita 10 vuotta sitten kuului neuvolaohjelmaan. Suhtaudun sairaaloihin luottavaisin mielin - siellä autetaan parhaalla mahdollisella asiantuntemuksella.

(c) J. Clements

 Onhan tämä varsin ainutlaatuista aikaa. Ihanaa saada kokea tämä kahdesti elämässä <3.

/Writing some notes on the differencies and similarities of my two pregnancies, 10 years apart. What was the same:

- Both have gone 'well'. I have no worries of the baby's health as he is very active in the vomb and kicks me at regular intervalses

- I had similar naucia in the first 3 months and tiredness. 

- Both times I've been waking after 5h of sleep a lot. 

What is different:

- I feel so much better in my body than 10 years ago. It's amazing how your self image can change over time. Back then I felt ugly and huge. Now I feel beautiful and glowing. 

- Jyväskylä has a new hospital, which persumably means slightly more advanced help and facilities during the birth. I would like to go through natural birth again if possible. But if I have to go to C-section, it's ok. I know it is for our best interest. 

- I guess a big difference also is that neither of us are becoming parents. We are already parents. We've seen this before. Those scary moments or insecurities - we know that times pass and that babies require a lot of attention in the beginning. But it's not the end of the world. 

Overall I feel very happy that I get to experience such a big wonder twice in my life. I am so very blessed<3

Like in Facebook

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...