lauantai 24. huhtikuuta 2021

Miltä tuntuu toisen kierroksen raskaus?

 

Olen ollut viimeksi raskaana vuonna 2011 - silloin esikoiseni syntyi toukokuun alussa. Hänen veljensä aikataulu on 10v ja 2kk jäljessä.

Olen nyt 40. Silloin olin 30. 

(c) J.Clements, A:n kanssa synnärillä toukokuussa 2011

 Olen nyt jo raskausviikolla 29! Huh miten aika menee nopeasti. Baby on jo reilusti yli kilon ja jäisi henkiin jos päättäisi lähteä yksiöstään. On siis kirjoitettava nyt kuulumisia raskauden ajalta pian, sillä muuten hän on kohta syntynyt ja unohdan, millaista oli.

Kumpikin raskauteni on mennyt ‘hyvin’, eli ilman suurempia ongelmia. Vauva voi hyvin, eikä minulla ole huolta hänen kasvustaan, sillä hän hyörii ja liikkuu kohdussa niin aktiivisesti, että tiedän kaiken olevan hyvin. Minulla ei ole missään vaiheessa ollut veristä vuotoa. En ole oksentanut. En ole ollut sairaslomalla.

Toki raskauteen liittyy epämukavuutta. Liittyi silloin ja liittyy nyt:

Alkuraskauden pahoinvointi: Tällä kertaa olin todella väsynyt. En jaksanut mennä iltaisin lasten kanssa ulos. Onneksi se on loppunut. En muista väsymyksen olleen yhtä rankkaa 10v sitten. Tosin ei ollu silloin myöskään kolmea muksua joka toinen viikko. Keskiraskaudessa jaksoin tälläkin kertaa ihan mukavasti. Nyt kun ollaan jo viimeisellä kolmanneksella niin vauvan paino alkaa olla sen verran suuri, että jaksan selvästi hitaammin kävellä ja lyhyempiä lenkkejä.

Yövalvomiset: Sekä 10 v sitten että nyt saatan herätä 3-4 aikaan tai ainakin kesken yön. Välillä syynä on käden puutuminen tai lantionpohjan kivut. Alkuraskaudesta pissatti myös ihan koko ajan. Se on nyt mennyt ohi. Ostin vartalotyynyn, joka auttaa jonkin verran, mutta itseasiassa ihan tavallisilla kolmella tyynyllä selviää kivasti kunhan asettelee ne juuri oikeisiin kohtiin.

Liitoskivut: Lantion pohjan kudokset ovat löystymis- ja tilantekovaiheessa, joten käppäily tai muukin pystyssäolo on välillä tosi kivuliasta. Nukkuessa täytyy tosiaan olla massiivinen tyynyarsenaali jalkojen välissä… Kävin fyssarilla, joka ystävällisesti antoi yhden jumppaliikkeen ja sanoi, että eihän nämä mene ohi ennen kuin vauva syntyy vaikka kuinka jumppaisit… Jee. Lisäksi olen yrittänyt käydä mammajoogassa Teamsin kautta. Rankkaa, mutta tuntuu, että ehkä auttaa jonkun verran. Apuvälinekeskuksesta sai myös SI-nivelvyön lainaksi ja se on kyllä kätevä kapistus. Myös A:n kans käytin ns. mahavyötä ja minulle sellainen kyllä on tarpeen.

Radi: Raskausdiabetes-tutkimuksessa minulla oli yksi kolmesta arvosta 0,2 koholla. No, tästä syystä olen päässyt kotona mittailemaan sokeriarvoja. Sokerit ovat kotona kuitenkin pysyneet hyvin ruokavalion avulla kurissa, joten toistaiseksi en tarvitse mitään lääkitystä tms. Sokerin mittaus on mielenkiintoista - kokeilin yhtenä viikonloppuna syödä pitsan ja sekin meni vielä normaaleihin arvoihin. Ultran tehnyt hoitaja sanoi, että yleensä 30 viikon paikkeilla voi tulla muutosta tähän, joten mittaukset jatkuu. A:n kanssa en päässyt mittailemaan aikoinaan. Lääkäri sanoi sairaalalta, että ei tarvitse tulla uudelleen ultraan ellei tulokset muutu sokereissa. Lisäksi hän sanoi, että kävelylenkki vastaa yhtä insuliiniannosta eli yritän löytää arkeen kolmisen lenkkiä viikkoon ainakin nyt kun ainakin vielä jaksan.

Mieliala: Luonnollisesti raskaana purskahtelee helpommin itkuun asioista, jotka liikuttavat. Myös suuttumukset ovat ajoittain olleet todella vahvoja. En kuitenkaan ole mielestäni saanut mitään överiraivareita perheenjäsenille... Ainakaan toistaiseksi!

Miltä tuntuu tulla toistamiseen äidiksi?

Jännittävää on huomata se, miten 10 vuodessa suhde omaan kroppaan on muuttunut. 10 vuotta sitten koin olevani erityisen ruma ja iso. Minulla ei ole juurikaan kuvia A:n raskausajasta, koska en kokenut oloani yhtään hehkeäksi. Nyt kuitenkin huomaan, että ihailen päivittäen pyöristyvää vatsaani ja koen itseni kauniiksi. Kolmekymppisyys on tuonut oman vartalon arvostuksen tunteen:)

Tämä on toinen ja viimeinen kertani. En ole erityisesti raskausaikaa ihannoiva tyyppi. 

Ihanaa siinä kuitenkin on seuraavat asiat:
* Uuden elämän tunteminen sisällä
* Uteliaisuus uutta tyyppiä kohtaan: Millainen hän on luonteeltaan?
* Yhteinen odotus - se, että saan jakaa kokemuksen minulle kovasti rakkaan kanssa. Se kun hän silittää vatsaani <3 ja halii. Se, että vauvaa odottavat myös sisarukset ja sukulaiset. Se, että hän saa syntyä perheeseen, jossa on paljon hänestä kiinnostuneita ja onnellisia ihmisiä ympärillä.
* Elämän ihmeen tunteminen uudestaan vielä näin monen vuoden jälkeen - koen, että olemme todella onnekkaita, että perheeseemme liittyy vielä yksi jäsen.

Raskautta on jäljellä enää vajaat kolme kuukautta. Olen realistinen sen suhteen, että synnytyksen jälkeen elämä 'hankaloituu' muutamaksi vuodeksi, jolloin vauva on eniten riippuvainen vanhemmistaan. Tiedän kuitenkin jo tällä kertaa, että elämä ei lopu. Ja että pikkulapsivaihe menee nopeasti ohi. Kun päätin haluta 'yrittää vielä', olin käsitellyt resurssini perusteellisesti: Jaksanko todella vauvan kanssa? Osaanko pyytää apua? Mietin, että kaikenkaikkiaan resurssini ovat monella tapaa suuremmat kuin 10 vuotta sitten. Tiedän, että pärjäämme kyllä. Oman elementin kokonaisuuteen tuo tietysti autistinen veli, jonka suhtautumista vauvaan on vaikea arvioida etukäteen. Tästä voisin kirjoitella äitiyslomalla enemmän. 

Töitä minulla on edessä enää 6 viikkoa! Jään äitiyslomalle vasta kun on 'aivan pakko', vaikka minulla olisi toki lomiakin käyttämättä. Käytän niitä mieluummin vuodenvaihteen jälkeen. Syynä on se, että kevään gradut ja kandit pitää arvostella. Hankkeet on saatava pyörimään ilman minua ja muutama tutkimuspaperikin on kirjoitettava. Olen todella onnekas myös sen suhteen, että voin tehdä töitä kotisohvalta ja levätä välillä. Tiedostan, että jos olisin jossakin jaloillani tehtävässä työssä, voi olla, että joutuisin lomalle paljon aikaisemmin. Tarkoituksenani on tulla takaisin töihin helmikuussa 2022, mutta toki myös oma jaksaminen vaikuttaa asiaan.

Mitä ajattelen synnytyksestä?

A:n synnytys alkoi lapsiveden menolla viikolla 38+6 ja hän syntyi 39+0 29h myöhemmin. Olin sillä viikolla käynyt kolme kertaa uimassa ja olimme muuttaneet uuteen asuntoon juuri. Toivoisin mieluusti, että hänen veljensäkin päättäisi tulla maailmaan samaan tapaan. Haluaisin päästä kokemaan alatiesynnytyksen uudestaan, jos vaan mahdollista. Toki monta juttua voi aina mennä vikaan. En stressaa, jos täytyy tehdä sektio niin se on sitten meidän molempien parhaaksi. 

A:n synnytyksessä meni kaikki hyvin - oltiin kotona 18h ensin ja sitten lähdimme sairaalaan, koska lapsiveden menosta sai olla maksimissaan se 18h kulunut... Jälkikäteen ajatellen olisin voinut olla aktiivisempi noiden 18h aikana: Käydä kävelyllä yms, mikä olisi ehkä jouduttanut avautumista. Sairaalassa sain jonkun kipupiikin ensin ja sittemmin puolen yön maissa epiduraalin, jonka kanssa jopa nukuin pari tuntia ennen kuin A syntyi aamulla kuuden aikaan. Ponnistusvaiheessa hänen napanuora ehti olla siinä kaulan ympäri hetken. Olen jälkikäteen kyllä miettinyt, että voiko hapenpuute synnytyksen aikana johtaa autismiin...? Kiinnostavaa on, saammeko koskaan tietää tätä elinaikanamme.

Meillä Jyväskylässä on uusi sairaala Nova. Mukavaa päästä katsomaan uusia tiloja. Meille kerrottiin mm. että jokainen synnyttäjä saa osastolta oman huoneen, jossa on myös tuoli, joka muuttuu miehelle sängyksi. Onpa suuri edistys 10 vuoden takaiseen, jossa mies joutui lojumaan minikokoisessa säkkituolissa. Ilokaasua Jyväskylässä ei ole ollut yli kymmeneen vuoteen tarjolla. En sitä osaa kaivata, koska ei sitä ollut A:nkaan aikana. Kuulema on kaksi ammetta (kymmenen salia yhteensä). Korona-ajan vuoksi ei ole mitään synnytysvalmennuksia tai kiertokäyntejä sairaalaan, joita 10 vuotta sitten kuului neuvolaohjelmaan. Suhtaudun sairaaloihin luottavaisin mielin - siellä autetaan parhaalla mahdollisella asiantuntemuksella.

(c) J. Clements

 Onhan tämä varsin ainutlaatuista aikaa. Ihanaa saada kokea tämä kahdesti elämässä <3.

/Writing some notes on the differencies and similarities of my two pregnancies, 10 years apart. What was the same:

- Both have gone 'well'. I have no worries of the baby's health as he is very active in the vomb and kicks me at regular intervalses

- I had similar naucia in the first 3 months and tiredness. 

- Both times I've been waking after 5h of sleep a lot. 

What is different:

- I feel so much better in my body than 10 years ago. It's amazing how your self image can change over time. Back then I felt ugly and huge. Now I feel beautiful and glowing. 

- Jyväskylä has a new hospital, which persumably means slightly more advanced help and facilities during the birth. I would like to go through natural birth again if possible. But if I have to go to C-section, it's ok. I know it is for our best interest. 

- I guess a big difference also is that neither of us are becoming parents. We are already parents. We've seen this before. Those scary moments or insecurities - we know that times pass and that babies require a lot of attention in the beginning. But it's not the end of the world. 

Overall I feel very happy that I get to experience such a big wonder twice in my life. I am so very blessed<3

lauantai 16. tammikuuta 2021

Tavoitteita vuodelle 2021



Vuoden vaihtuessa minulla on tapana asettaa tavoitteita seuraavalle vuodelle. Olen tehnyt näin jo vuodesta 2013, joskin hieman sisältöjä vaihdellen. Kasasin tähän linkit aikaisempiin postauksiin:

 2013    2014   2015   2016 +2016health  2017   2018   2019   2020

Miten meni vuosi 2020?

Viime vuoden vaihteessa 2020 asetin seuraavanlaisia tavoitetta:

A1: Käytä alkoholia vain harvoissa tilanteissa juhlistamiseen (SUCCESS)
M1: Ennakoi (SUCCESS)
M2: Vapauta aikaa olemiseen (SUCCESS)
M3: Laita iltaisin kännykkä viimeistään klo 24 kiinni(SUCCESS)
L1: Liiku vähintään, viisi kertaa viikossa - jokapäiväkin on ookoo jos osa on lasten kans tehtävää kevytliikuntaa kuten luistelua (FAIL)
L2: Syö säännöllisesti terveellistä lautasmallin mukaista ruokaa n. 500kcal vajeella (FAIL)
L3: Ennakoi meal preppaamalla esim. su/ma helpottaaksesi arkea, suunnittele viikon ruokalistat (SUCCESS)
T1: Tulojen ja menojen seuranta (SUCCESS)
T2: Verojen haltuunotto ja budjetti vuodelle 2020 (SUCCESS)
T3: Uuden liiketoiminnan explorointi: verkkosivut + konseptin kehittely + mainonta (FAIL)
T4: Säästämisen ja sijoittamisen jatkaminen  (SUCCESS)
 

Miten meni noin niinkuin omasta mielestä? 

No meni aika hienosti. Alkoholia toki koronakeväänä tuli nautiskeltua mutta vuoteen mahtui monia täysin alkoholivapaita kuukausia läpi vuoden, joten eiköhän tässä olla plussalla. 
 
Ennakoimisessa paransin ainakin työssä siten, että sain tarvittavat asiat tehtyä hyvin ja korona vapautti tehokkaasti aikaa ihan vaan olemiseen. Olen mennyt nukkumaan pääasiallisesti 22-23 välillä joten kännykkää ei puolen yön jälkeen ole tullut selailtua. Tähän syynä on kuitenkin se, että en ole enää yksin kotona nukahtamassa ja Juhan rytmit ovat useimmiten sellaiset, että hän menee aiemmin nukkumaan kuin minun normaali rytmini olisi. Plus että olen ollut ekalla kolmanneksella raskautta aivan superväsynyt ja energiaton, joten todellakaan ei tee mieli somettaa keskellä yötä. Hyvä jos jaksan yli klo 23 valvoa. Olen kahdesti ollut puolille öin juhlissa (Juulin karonkka, Uuden vuoden pippalot) ja molemmilla kerroilla teki todella tiukkaa jaksaa...
 
Liikunta on ollut todella lenkkeilypainotteista noin 3kertaa viikossa joten tässä kyllä jäädään tavoitteesta. Keskimääräinen päivittäinen askelmäärä oli kuitenkin 5700askelta, joka on jopa pari tuhatta enemmän kuin edellisenä vuonna. Uskon, että tähän oli kaksi syyllistä: 1) Korona ja 2) Oili (J:n karvakamu, jonka kanssa on lähestulkoon vähintään kerran viikossa lenkkeilty läpi vuoden). Kuukauden verran jaksoin syksyllä treenata HIITiä, mutta sitten se jäi kun piti rauhoittua. Jos teiltä meni edellinen postaus ohi niin tulin siis lokakuussa raskaaksi ja ikäni huomioiden halusin pelata etenkin ensimmäiset viikot ja kuukaudet varman päälle. A:n kans harrastin kempoakin viidennen kuun loppuun, mutta tällä kertaa otan vähemmän riskejä.
 
Syönyt olen ainakin sen 500kcalorin lisällä, en vajeella joten se siitä painon pudotuksesta. Paha olo yllättää jos ei syö 2-3 tunnin välein edelleen. Tulevaisuudessa sitten taas tavoitellaan normaalipainoa joskus 2022, se ei ollut prioriteetti viimevuodessa... Meal preppasin vuoden alussa jonkun aikaa - nykyisin kyllä suunnittelemme alkuviikosta ruoat aika tarkasti. Pyrin käymään kaupassa vain 1-2 kertaa viikossa. Lasten ollessa meillä jokainen valitsee iltaruoan yhdelle päivälle ja myös valmistaa sen (toki lapsille annetaan apua siihen). Tämä on ollut kiva tapa ottaa lapset mukaan ruoan laittoon ja päätöksentekoon. Lasten valinnat eivät ole aina terveellisimmästä päästä ja hiilaripohjaisia tietystikin mutta toki itse voisi valita syödä niitä pienemmän määrän.

Tuloja ja menoja olen seurannut aktiivisesti - budjetointi, säästäminen ja sijoittaminen ovat kaikki olleet tosi hyvin hanskassa. Uuden liiketoiminnan kehitys sen sijaan ei. Oh well! Kaikkea ei ehdi! 

 Mitäs sitä sitten tälle vuodelle?

Tänä vuonna aion jakaa tavoitteeni viiteen kategoriaan. Aloitin viime kesäkuussa täyttämään 'Intention Journalia' joka on mullistanut elämäni. Se on siis muistikirja, johon olen kirjannut sekä 20 vuoden päästä että 1 vuoden päästä -tavoitteeni ja niiden edistystä seuraan päivittäin. Mietin siis joka päivä, että mitkä ovat mikrotason askelia, joilla voin juuri tänään edistää tavoitteitani. Lisäksi kirjaan, mistä asioista olen tänään kiitollinen. Tämän päiväkirjan kirjoittaminen on minun aamurutiinissani. Täytän journaalia vain arkipäivisin, sillä en halua suorittaa viikonloppuja.
 
Kategoriat ovat:
  • Työt eli Work (W) - Tällä tarkoitan palkkatyötäni
  • Terveys eli Health (H) 
  • Talous eli Finance (F) 
  • Ihmissuhteet eli People (P)
  • Minä eli Self (S)


Työtavoitteet 2021

Kävin viime syksynä kehityskeskustelun esimieheni kanssa ja päädyimme yhteistoimin siihen, että minun kehityskohteeni tulevalle vuodelle ovat:
 
W1: Osaamisen jakaminen 
W2: Oman työn skaalaaminen
 
Minulla on paljon sellaista esimerkiksi hankehakemuksiin liittyvää osaamista, josta olisi organisaatiollemme hyötyä. Ajatus on siis toteuttaa pienimuotoinen workshop-sarja niille tutkijoille jotka haluaisivat oppia hakemaan EU-rahoitusta tehostetusti. Toinen ajatus on oman työn skaalaamisesta: Että miettisin mitkä ovat minun ydinosaamistani ja delegoisin loput kolleegoille. Tiedossani on nyt jo, että tulen ensi vuonna mitä todennäköisimmin tekemään töitä vain puolet vuodesta, joten näihin tavoitteisiin pääsemistä varten on syytä kääriä hihat. Keväällä aion myös ohjata mahdollisimman monta kandia ja gradua valmiiksi niistä, jotka olen aloittanut syksyllä. Kesken on 6 kandia ja huimat 11 gradua. Lopulta tietysti opiskelijathan sen työn tekevät ja minä voin vain pintapuolisesti vaikuttaa prosessiin. Kiinnostavaa nähdä montako valmistuu. Uskon siihen, että tulos tulee olemaan 5 kandia ja 6 gradua. Katsotaan miten käy.

Terveystavoitteet 2021 - Health goals

Toisin kuin monena muuna vuonna, terveystavoitteisiin ei liity alkoholitavoitteita, sillä en usko juovani 2021 vuonna juurikaan alkoholia. Tämä ei myöskään tule olemaan painon pudotuksen vuosi, vaikkakin odotan painon ensin nousevan ja sitten toivottavasti laskevan. Pyrin syömään säännöllisesti pieniä aterioita ja tärkeintä omalle hyvinvoinnille olisi suunnitelmallisuus ruokailussa, kasvisten/hedelmien/marjojen syöminen joka aterialla ja annoskoon pitäminen pienenä. 
 
Mielen huoltamista varten olen käynyt nyt muutaman kuukauden terapeutilla. Aion ehdottomasti jatkaa sitä. 
 
Fyysistä terveyttä hoidan lähestulkoon pelkästään kävelemällä, mutta mukana on myös minulle tuttuja muita lajeja sen mukaan kun raskaus sallii. Tänään kävimme ekaa kertaa hiihtämässä ja voi että oli ihanaa! Olen myös käynyt uimassa Kajaanissa ollessani.  
 
Terveystavoitteeni vuodelle 2021 ovat:
H1: Syödä säännöllisesti pieniä annoksia
H2: Syödä marjoja/hedelmiä/kasviksia joka aterialla
H3: Kävellä keskimäärin 5000 askelta päivässä TAI harrastaa jotakin aktiivisempaa liikuntalajia noin 30-60min (esim. Hiihto, uinti, jooga tms)
 
Haluaisin kuntoni olevan sen verran hyvä, että jaksaisin aktiivisten lasten menossa, mutta raskauden edetessä se on varmasti haastavaa. Alkuraskaudesta olen jo voinut niin pahoin ja ollut niin väsynyt, että iltaisin en ole yksinkertaisesti klo 17 jälkeen enää muuta tehnyt kun maannut sohvalla. Se on minulle poikkeuksellista ja toivon tämän vaiheen olevan jo kohta ohi. Pientä valoa sen suhteen alkaa olla nyt raskausviikolla 15.

Taloustavoitteet 2021 - Financial goals

Nämä tavoitteet asetin jo kuukausi sitten kun instagrammin rahatileillä pyöri tämä haaste. Tässä tulee:
 
F1: Nettovarallisuuden kasvattaminen 19%
F2: Passiivisten tulojen kasvattaminen 25%
F3: Puskurin kasvattaminen 5000euroon (Nyt 1000eur)

Laskelmat on tehty sen verran mataliksi, että niihin pääseminen vaatii toki säästöjä, mutta ne ovat täysin realistisia toteutumaan. Olen viime keväästä asti budjetoinut tarkasti talouttani ja säästöprosentit ovat olleet korkeampia kuin koskaan aiemmin elämässäni. Olen toki noin kolmen vuoden ajan opiskellut talouden hallintaa ja sijoittamista ahkerasti päivittäin lukemalla kirjallisuutta ja kuuntelemalla podcasteja. Toki ensi syksy tulee olemaan erilainen mikäli olen siinä vaiheessa äitiyslomalla. Sen ajan budjetti tulee olemaan erilainen kuin nyt ja säästöön jää ehkä myös vähemmän. Olen ottanut tämän huomioon tavoitteissani. Toki myös veroja tulee maksuun vähemmän jos palkkaakin tulee vähemmän... Viime vuoden aikana kilpailutin sähköliittymän ja puhelinliittymän. Vakuutukset voisi myös kilpailuttaa jälleen ja suoratoistopalveluista voisi joitakin laittaa tauolle.

Ihmissuhdetavoitteet 2021 - Relationship goals

R1: Huomioida parisuhde ja perheen muut jäsenet vauva-arjessa 
R2: Pyytää herkästi apua kun väsyttää - itse ei tarvitse tehdä kaikkea 
R3: Jatkaa A:n päivittäistä kuntoutusta


Viime vuonna minulla oli myös tavoitteena viettää läsnäolevaa aikaa ihmisten kanssa. Se on mukava tavoite ja haluan jatkaa sitä läpi elämän. Ei ole mikään yllätys, että uuden perheenjäsenen saapuminen mullistaa koko perheen elämän ja etenkin parisuhteen. Tämä on toki ollut meillä päälimmäisenä huolenaiheena kun olemme pohtineet, onko elämässämme tilaa vielä yhdelle lapselle. Meillä on Juhan kanssa pikkulapsiarjesta runsaasti kokemusta ja kumpikin tiedostaa tilanteen kuormittavuuden ja riskin erilleen kasvamiseen ja eroon. Puhumme asiasta paljon ja yritämme hyödyntää aikaisempien suhteittemme oppeja. Tietenkin aika vain näyttää miten meille käy. Meidän parisuhteelle on ollut tilaa kolmen lapsen kanssa, miksei siis neljänkin? Toki tämä vaatii järjestelyjä sillä tämä lapsi ei vuoroviikoin muuta meiltä pois vaan asuu aina luonamme. Jos jotakin opin A:n pikkulapsiarjesta oli se tämä: Kannattaa pyytää apua herkemmin kuin kehtaisi. Ei kannata ajatella, että 'kyllä minä jaksan painaa', kun todella väsyttää. Läheiset haluavat auttaa. Jos ei halua kuormittaa läheisiä niin voi myös miettiä MLL:n hoitajia yms. Tärkeää on, että arjessa on tilaa kaikille ihmissuhteille - niin parisuhteelle kuin isommille lapsillekin ja heidän kanssaan puuhastelulle. 

A:n autismin kuntoutus on viimeisen puolen vuoden aikana saanut käänteen, jossa hänelle annetaan päivittäistä Castello-Morales terapiaa. Tämä tarkoittaa kolme kertaa päivässä toteutettavaa n. 5min hierontaa niskoihin, päähän, naamaan ja suuhun. Sillä tavoitellaan A:n suun lihasten tämänhetkistä parempaa kontrollia. Tätä jatkan siis arkipäivisin. Lisäksi hänellä on ollut erinäisiä autismiin liittyviä hermostollisia 'jäykkyys' oireita, joita hoidetaan erilaisin hieronnoin. Hänen akillesjänteensä ovat todella lyhyet koska hänen hermostonsa vaatii häntä kävelemään jalkaterillä eikä koko jalalla. Hänen jalkojaan myös hierotaan päivittäin jäykkyyksien poistamiseksi ja onpa käytössä myös auton kiillotin, joka stimuloi jalkapohjia kivasti.

Minä 2021 - Self goals

Tämä on kategoriana minusta hieman typerä, sillä kaikki neljä ylempääkin kategoriaa ovat 'minua varten', mutta päätin kuitenkin ottaa tämän listalle. Tulevana vuonna minulle jää omaa aikaa vähemmän kuin aiemmin. Tämä on tietysti tietoinen valinta, sillä haluan vielä tässä vaiheessa elämää tulla uudelleen tämän lapsen äidiksi kun se näyttää olevan minulle mahdollista. Lapsi itsessään on unelmieni täyttymys ja olen hänen eteensä valmis tekemään töitä. 10 vuotta sitten kanssa opin, että pikkulapsivaihe on yksi silmän räpäytys ihmisen elämässä. Aion kehittää itseäni tänäkin vuonna kuuntelemalla äänikirjoja ja lukemalla tavallisia kirjoja. Arkeeni mahtuu aikaa, jolloin teen käsillä mekaanisia juttuja kuten viikkaan pyykkiä tai myöhemmin syksyllä toivottavasti työntelen vaunuja. Siksi ajattelen realistisesti minulla olevan aikaa myös oppia ja kehittyä. 

S1: Lukea/kuunnella vähintään 10 kirjaa

Kirjoja, joita olen ajatellut lukea: 
- The One Thing
- Richest Man in Babylon
- 4-Hour Work Week
- Miten sijoitan pörssiosakkeisiin
- Millionaire next door

/So, as usual - A new year means new year's resolutions. I have been contemplating my list for 2021 for some time now and I think I'm ready to publish it:

Here is my list:


Work related goals:
W1: Sharing my knowledge and competences with colleagues
W2: Skaling my work
 
Health related goals:
H1: Eat small portions regularly
H2: Eat berries/fruit/vegetables at every meal
H3: Walk at least 5000 steps per day OR practise some sport for 30-60minutes (e.g. Skiing, swimming, yoga etc)

Finance goals:
F1: Growing my networth 19%
F2: Increasing passive income with 25%
F3: Growing my emergency fund to 5000euro (Now 1000eur)

Relationship goals
R1: Spend time actively with my spouse and other family members even during the baby bubble.
R2: Ask for help when I am too tired - I don’t have to do everything
R3: Keep doing Tops’s daily facilitation therapy

Self goals
S1: Listen/Read at least 10 books
S1: Lukea/kuunnella vähintään 10 kirjaa



torstai 7. tammikuuta 2021

40 Vuotta

Täytin tänään 40. Goodbye 30's. 

 Miten vietin merkkipäivääni?

Toistaiseksi olen juhlinut merkkipäivääni aamusta iltaan. Rakas lapseni herätti klo 04, joten aamuista laatuaikaa hänen kanssaan tuli jo vietettyä. Kahdeksan maissa rakkaat ystäväni Naomi ja Juuli veivät minut yllätysaamiaiselle - olin sen verran pihalla tästä, että aloin itkeä vasta ravintolassa. Synttärilounaalle läksimme sukulaisten kanssa Friends and Burgersiin toiveestani. Anopilta sain ison kukkavihkon ja loppupäivä onkin fiilistelty kotona Juhan kans. Jaaa sit ehkä vielä intialaista takeawayta... Paljon syömistä ja rakkaita ihmisiä <3. Äiti leipoi kakun jo viime viikolla kun olimme Kajaanissa loman vietossa. Nämä kuvat tässä postauksessa ovat sieltä. Tänään on ollut täydellinen päivä.

Miltä tuntuu olla 40? 

Varoitus: ällöä. Tuntuu merkittävältä. Tein paljon asioita kahdenkymmenen ja kolmenkymmenen välillä. Olen elänyt niin elämärikasta elämää kuin vaan voin. Nähnyt maailmaa, väitellyt tohtoriksi, tehnyt uraa, tavannut huikeita ihmisiä ja rakastanut perhettäni. En keksi mitä enempää toivoisin. Kaikista suurimmat parasta ovat olleet kokemukset ympärilläni olevien ihmisten kanssa. Silti minulla on ollut vielä yksi toive ja nyt se on totta. Toiveeni kasvaa sisälläni. Tämän suurimman elämän lahjan olen saanut rakkaaltani. Niin ihmeellistä kuin se onkin, olen jälleen raskaana. On kulunut tasan 10 vuotta edellisestä, ensimmäisestä kerrastani. Siis myös 30-vuotissyntymäpäivilläni odotin. Olen itse syntynyt -81. A on syntynyt vuonna 2011. Hänen sisaruksensa toivottavasti syntyy kesällä 2021. Numeroissa on jotakin enteellistä. Ikäänkuin etukäteen suunniteltua.

Järjestänkö nelikymppiset?

No tottakai! Minullahan on tapana juhlia vasta myöhemmin saman vuoden aikana. Yleensä juhlat on pidetty helmi-maaliskuussa, kun ihmiset ovat selvinneet joulu-uudenvuoden juhlaputkestaan ja taas valmiina bileisiin. Viime vuonna synttärijuhlani olivat aivan viime hetkellä maaliskuussa. Vain viikkoa myöhemmin koulut suljettiin ja poikkeustila astui voimaan. Mikä onni että saimme vielä silloin tavata toisemme! Olen siis mietiskellyt, että tänä vuonna siirrän juhlani reippaasti alkusyksyyn. Toivon siinä vaiheessa koronarokotuksen olevan jo sen verran kattava, että juhlat voitaisiin turvallisesti pitää... Toinen taka-ajatus juhlien siirtämisellä on se, että voisin mahdollisesti silloin nauttia alkoholia (ohhoh!). Missä juhlat pidetään, on vielä auki. Nelikymppisiin voisi sopia jokin vielä grandöösimpi lokaatio ja toki myös joku pompöösi teema. Olen saanut ehdotuksena 'Doctors and Nurses', joka korona-ajan juhliin sopisi vallan mainiosti, mutta toisaalta maskien käyttäminen ei välttämättä enää 1,5vuoden jälkeen hotsita... Jääkää siis kuulolle juhlien suhteen rakkaat ystävät:)


Kiitos. 

Olen tänään saanut niin paljon onnitteluviestejä ympäri maailmaa. Kiitos niistä! Onnittelujen määrä saa nöyräksi: Ihanaa, että olen saanut tavata teidät kaikki sadat ihmiset ympäri maailmaa - kauimmaiset onnittelut tulivat Uudesta Seelannista! Huh! Tuntuu todellakin siltä, että ei ole 40 vuotta elämästäni mennyt lainkaan hukkaan. Kiitos kun olen saanut jakaa sitä kanssanne! 


/Today I turn 40. What a life it has been! What a decade from 20 to 40. I was pregnant with Topfish on my 30th birthday and I am also pregant today. I feel that every wish that I ever had have come true. This one is the biggest. He/she will be with us during the summer if all goes well. Thank you everyone for your birthday wishes all around the world! It makes me truly humble - that I have been able to meet you and share my life with you dear friends. Thank you from the bottom of my heart.

torstai 31. joulukuuta 2020

Hyvää Uutta Vuotta 2021!


 

Huh! Oletteko selvinneet tästä vuodesta? Takana on haastavat ja varmasti historiallisesti merkittävät ajat, jollaisia toivottavasti ei tarvitse kokea kovin montaa vuotta putkeen. Minun elämäni ainakin mullistui normaalista matkusteluaikataulustani etätöihin ja etäkoulun pitämiseen, välillä kolmellekin oppilaalle. Meillä oli kotona siis nelosluokka, kutosluokka ja AUT 2 luokka... Joku saattaisi kysyä, että miten sain mitään aikaiseksi, mutta jotenkin koronavuosi on ollut jopa töiden puolesta tavallista ahkerampi: Hankehakemuksia lähti parin kymmenen luokkaa; Ohjattuja opinnäytetöitä valmistui kandeja 18 ja gradujakin 8. Sen lisäksi julkaisimme muutamia tieteellisiä artikkeleja ja sain vaativan Horisontti 2020 hankkeeni 'LEA':n kunnialla purkkiin heinäkuun lopussa. Huh mikä vuosi töissäkin! 

Korona vaikutti arkeemme siten, että Juhan työt olivat keväällä totaalisen seis ja hän muuttikin jo maaliskuussa iloksemme takaisin Jyväskylään kokoaikaisesti. Tuntui ikävältä luopua Tampereen kämpästä, koska sinne ehti 1,5 vuoden aikana tulla jo kivoja muistoja mutta kyllä yhdessä asumisessa on selvästi enemmän hyviä kuin huonoja puolia. Syksyllä isommat lapset alkoivat myös olla meillä enemmän, mikä tietysti on ollut meille suuri ilo! Lasten kanssa on puuhailtu kaikenlaista leipomisesta luisteluun, retkeilyyn ja pulkkamäkeen. Ihanaa kun ovat vielä sen ikäisiä, että tykkäävät tehdä yhdessä juttuja. Nautin tästä ajasta <3.

Koko vuosi on siis mennyt kotoillessa. Toki pahimman epidemiatilanteen väistyessä kesällä lomailimme Juhan kanssa autoilemalla Balttian halki Puolaan saakka. Valitettavasti Valko-Venäjälle meno olisi vaatinut passin. Se oli ihana irtiotto kotiarjesta meidän lomatyylillä eli nokkakohti tuntematonta ja katsotaan hauskimman tai hassuimman näköinen majoitus illaksi samana aamuna tien päältä. Kiitos airbnb:n yövyimme muunmuassa puuhun rakennetussa pikkutalossa ja oikeassa noitamökissä keskellä pilvipeltoa. Vuoden muita seikkailuita ovat olleet retket Pyhähäkin, Hiidenportin, Rokuan ja Helvetinjärven kansallispuistoihin J:n kanssa. Lapset vietiin Hitonhaudalle kävelylle ja yövyttiin (jäädyttiin) mökin pihalla teltoissa kun se oli heidän toiveensa ollut. 

Syksyllä toteutui myös suurimpia haaveitani, josta kirjoittelen toisessa postauksessa tammikuun alussa. Lopulta sanoisin, että vuosi on ollut rankka, mutta olen nauttinut ajasta lasten kanssa kotona ja Juhan kainalossa sohvalla. Olen saanut matkustaa niin paljon elämäni aikana, että tuntuu mukavalta se, että välillä saa olla ihan kotonakin. Työssä kaipaan sosiaalista aspektia kyllä kovasti ja Teams & Zoom palaverit eivät voi koskaan sitä paikata täysin. Silti uudenlaisessa arjessa on ollut monia positiivisiakin puolia kuten se, että univajetta on ollut vähemmän ja on voinut viettää enemmän aikaa läheisten kanssa.

Näin vanhan ja uuden vuoden tienoilla minulla on jo vuosikausia ollut tapana muistella edellistä vuotta ja tehdä uuden vuoden suunnitelmia ja lupauksia. Tänäkin vuonna teen sen tänne blogiin englanniksi niinkuin tapanani on.

Aikaisemmat vuodet blogissa:

So that's how far back it goes!

Muistelutapani on vuonna 2007 kehittelemäni standardimeemi 40 kysymystä viime vuodesta. Tänäkin vuonna vastaan niihin englanniksi. Kuvituksena perinteiseen tapaan instagrammin "Best Nine" vuoden huippuhetkiä... Tämän vuoden Top Nine instassa ei anna kovin hyvää kuvaa vuodesta vaikka toki tykätyin kuva olikin piste iin päälle LEA-projektissa, mikä kieltämättä oli tärkeimpiä saavutuksiani tänä vuonna. Vuoden highlightseja siinä näkyy kylläkin - reissultamme Balttiasta ja Lontoosta ystävien kanssa, kihlauksen kaksvuotispäivän kesädinneri kotosalla, hengailuja lasten kanssa marjametsässä ja joulukorttia. Olen ollut vähemmän ja vähemmän aktiivinen instagramiin kuvien postailija ja tähän toki syynä ovat kätevät stoorit, joita tykkään itsekin katsoa enemmän kuin kuvia. Olisi kuitenkin mukava katsella ehkä hieman kattavampaa otosta ensi vuodesta, joten täytyy pitää tämä mielessä.

Mutta sitten asiaan: Vietämme Uutta Vuotta tänäkin vuonna lasten, Juhan ja ystävien kanssa. Illalla on tarkoitus viedä muksut ampumaan muutamia raketteja - itse kaupungin ilotulitushan on peruttu. Toivon kaikille mahtavaa uutta vuotta 2021!


/Summing up my year of 2020, once again in English. I do this every year, just like Charlie Brooker, except you know - not funny...

1. What did you do in 2020 that you’d never done before?

Wore a mask to Lidl? Took a Covid-19 test? Worked from home most of the year? I guess these similar answers are on most people's charts this year.

2. Did you keep you New Year’s resolutions, and will you make more for next year?

I always make some resolutions and I was successful in most of them yes:) I make a more detailed account of this whenever I write about next year's resolutions.

3. Did anyone close to you give birth?
Yes! My cousin had a baby girl in the beginning of December. My longtime friend had a baby boy. Also my work colleague had a boy. There has been some babies this year.

 4. Did anyone close to you die?
Yes Sasa died suddenly in August. <3.

5. What countries did you visit?
 
Well I did manage to visit UK (London) with friends and Belgium for work before the COVID-19 hit and we drove through Estonia, Latvia, Lithuania and Poland with Juha during the summer, but that is still the least amount of countries that I have been to in the late years. More than most I guess.

6. What would you like to have in 2021 that you lacked in 2020?
Freedom to see friends and travel. I guess that's obvious.

7. What date from 2020 will remain attached upon your memory, and why? 19.10 was a pretty significant day in my life but I'm not ready to reveal why yet.

 8. What was your biggest achievement of the year?
I think just surviving this year is a big achievement, don't you? But also I think finishing LEA project with good grades was miraculous. My biggest achievement happened in October.

9. What was your biggest failure?
I have occasionally failed to communicate well. I guess I feel that one of my failures was to be quite gullible in one work matter which lead me to be used.

10. Did you suffer illness or injury?
Yes I fell on our trampoline and stretched a tissue around my knee. I was using a harness for like 6 weeks thanks to that.

 11. What was the best thing you bought?
Investments - I have been investing heavily this year also due to the fact that not so much money went into traveling. However my biggest and best investment was for a healthcare service.

12. Whose behavior merited celebration?
I could list a pretty similar list of people here every year. I have a great support network of family and friends who can step in if help is needed. I think I have had an easier year than many others, but I'd still like to thank you people around me. Above all Juha, who tolerates my lacks of skill in kitchen cleaning; brings coffee to bed and takes care of me even when I have odd requests. He has repeatedly told me this year: "You don't have to do everything by yourself, you know."

13. Whose behavior made you appalled and depressed?
I am pretty sure that the person who has acted this way can recognize herself without me putting her name here.

14. Where did most of your money go?
Housing, food, investing and healthcare. Putting money to work is addictive.

15. What did you get really, really, really excited about 
I made a plan to become a millionaire by the age of 60. That is a pretty exciting plan.

16. What song will always remind you of 2020?
Into the Unknown

17. Compared to this time last year, are you:
I. happier or sadder? Happier
II. thinner or fatter?  Fatter
III. richer or poorer? Richer
 
Same answers every year

18. What do you wish you’d done more of?
Delegation

19. What do you wish you’d done less of?
I am pretty content of my year. I guess I could have missed a bottle or two of wine in the Spring.

 20. How did you spend Christmas?
We spent the Christmas eve at home with family - it was so much fun. We had three guests: My brother, Juha's mother and the bigger kids' mother. My brother was a very funny stand-up Santa who came in twice as he had forgotten to come the previous year. We did do excessive cooking Juha and I on the day before - I suppose after all the Christmasses in England, my standards for Christmas dinner are quite high and mean a lot of labor! Otherwise we spent Christmas just the two of us on the couch watching netflix - blissful! - on Boxing day we went for Juha's mother for porridge and saw my relatives at Timo's place. Good combination of family plus chill time. Apparently even for Christmas haters it was a 'tolerable Christmas'.

22. Did you fall in love in 2020?
mmm yes.

24. What was your favorite tv programme?
We have lately been watching a lot of series: Expanse, The flight attendant, His Dark Materials, Undoing, Peaky Blinders, Penny Dreadful, Raised by wolves (which really was not that good)...   But Survivor season 40 in the Spring! OMG! That was sooooo good. All winners. Saved my quarantine for sure. I would also listen to endless amounts of podcasts that speculated the turns of events while it happened. So in some ways this is probably my choice for the best tv programme. Best winner in Tony, but Zoom finale - I mean come on!?! Even though it was so cool to see Jeff's garage.
    
25. Do you hate anyone now that you did not hate this time last year?
Hating is so pointless.

26. What was the best book you read?
Millionaire Realestate Investor was phenomenal

27. What was your greatest musical discovery?
In the Spring I listened to a lot of Disney tunes... But I don't think I discovered a lot. I have not listened to much music this year to be honest. It's all podcasts.

28. What did you want and get?
A Second Chance

30. What was your favorite film of this year?
I've been to the cinema once to see the Tenet, which was good, so I guess that.

31. What did you do on your birthday, and how old were you?
I was 39. I spent the day at home - had Indian for supper and went for a walk. In the beginning of March, I celebrated my birthday at the last possible hour before all world closed for COVID-19.

32. What one thing would have made your year immeasurably more satisfying?
Without COVID-19 Pandemic - doh!

33. How would you describe your personal fashion concept in 2020?
Haha you mean sweat pants and comfy shirts. Extremely comfortable.
 
34. What kept you sane?
Well, I have been seeing a therapist regularly now which helps. But I am going to say walks and talks with a lot of different friends who have been walking and talking with me this year: Kirsi, Jaana, Matti, Esa, Kaisa, my mother, Ritva, Juuli...
 
35. Which celebrity/public figure did you fancy the most?

Brandon Turner, who you probably havent even heard of but he is a realestate investor and podcaster who lives in Maui. I've learned so much from him this year.

36. What political issue stirred you the most?
COVID-19

37. Who did you miss?
I miss those friends and family members who I can't visit thanks to the world situation right now.

38. Who was the best new person you met?
Riikka Pullola my son's phenomenal new Speech therapist.

39. Tell us a valuable life lesson you learned in 2020:
Life is happy also with less traveling.

40. Quote a song lyric that sums up your year:
"As long as I know how to Zoom I know I'll be alive." See the whole show here.


And so I’m back
The students are gone
As all my colleagues try to figure out how they’re gonna get along
I should have kept up with the tech, not skipped that class on course design
If I’d have known for just one second I’d be teaching all-online
Go on now, go, leave me alone
I’ve got to figure out
Just how to lecture using Panopto
You gave me two days to adjust, to move everything online
Did you think I'd crumble
Did you think I'd lay down and die?
Oh no, not I, I will survive
Oh, as long as I know how to Zoom, I know I'll be alive
 
 
Thank you for this year of 2020 everyone!

perjantai 11. joulukuuta 2020

Väitös tänään: Arvoa voi syntyä tai tuhoutua yhdessä digitaalisten palveluiden asiakkaiden kanssa

Tänään tulee päätökseen eräs aikakausi elämästäni kun viimeinenkin 'Phd Student' sisareni Juuli Lumivalo (ent. Lintula) puolustaa tänään väitöskirjaansa digitaalisten palveluiden arvon luomisen ja tuhoutumisen näkökulmista. 

/ Today is a special day as the 'last' of my Phd student sisters Juuli Lumivalo (former Lintula) defends her thesis on value co-creation and co-destruction of digital services. 

 Väitöstilaisuus alkaa klo 15:30 Suomen aikaa. / The Defence starts at 15:30 Finnish time

Väitöskirjan "Explaining Digital Service Users’ Pursuit of Value: A Value Co-creation and Co-destruction Perspective"kustoksena toimii professori Tuure Tuunanen ja vastaväittelijänä myös suosikki tietojärjestelmätieteilijäni Prof. Suprateek Sarker Virginian yliopistosta. Koronatilanteen vallitessa valitettavasti emme nää häntä tänään Jyväskylässä, jossa hän on usein vieraillut. 

/The custos performing is Prof. Tuure Tuunanen and the opponent is my personal favourite IS proferssor, Suprateek Sarker from University of Virginia, USA. Unfortunately due to the COVID-19 situation he will be attending online instead of accompanying us in Jyväskylä where we have had the pleasure of seeing him often. 

This thesis reveals interesting connections between hedonistic and utilitarian drivers behind the use of similar digital services. Lumivalo has also looked at deeper into the concept of 'Value Co-destruction' of digital services which is a rather new phenomenon rising in the age of smart phone technologies. The idea is that when a service provider gives a service proposition to the client, value is not only created in the process, but also destroyed in some occasions.

 The dissertation will be a 'hybrid' model meaning that a small group can attend live in Agora while most of the audience can join over a Zoom link here: https://r.jyu.fi/dissertation-lintula-111220


Väitöksen toteutus on 'hypridi' eli me muutamat saavumme paikanpäälle Agoralle rajoitusten rajoissa mutta väitöstä voi yleisemmin seurata verkossa Zoomin yli tästä linkistä: (suositellaan Zoom-sovellusta tai Google Chrome selainta): https://r.jyu.fi/dissertation-lintula-111220

You can read the whole dissertation here.

I am so very proud of your work dear Juuli! You have come so far! I met you almost five years ago when you were finishing your master thesis and fastly started to work with me on Co-Create Central Finland project. I was astonished of your independence, initiative and generous heart. You are a colleague unlike any other: Always willing to help - even when it would be at late hours or through tremendous efforts. The quality of your writing has lifted your work to the highest forums of IS. You always reflect on your own learning and explore feedback given to you. You are always well prepared and classy. You will share your knowledge with others and brighten the coffee room of our office. It is clear to me that you will achieve grater things in your life that you ever believed in - because you have that thrive and ability to adapt, learn and develop. Well done with your PhD!

Go rock today!


After today our whole little 'Girls of IS' group has defended our thesis. So proud to have taken this journey with all of you guys! Thank you for sharing this journing and for having been there for me / Tämän päivän jälkeen kaikki pikkuruisen 'Girls of IS' -ryhmämme jäsenet ovat väitelleet tohtoreiksi:

 

 

 

lauantai 28. marraskuuta 2020

Kolmen kansallispuisto kierros: Hiidenportti

Julkaisin viime viikolla ensimmäisen osan kolmen kansallispuiston kierroksestamme kesäkuussa 2020. Silloin kohteena oli Pyhä-häkki. Toinen retkeilypäivä vei meidät Hiidenporttiin ja Hiiden kierrokselle.

 Aloitimme päiväkävelyn palolammelta aikomuksenamme kävellä Hiidenporttiin ja mahdollisesti Porttilammelle asti.

  

 Oli todella kuuma päivä ja vastaan tuli heti alkuun hieman lannistava varoitus: Hiiden portin portaita korjataan ja sieltä ei mahdollisesti pääse läpi. päätimme kuitenkin lähteä Hiidenportin suuntaan, ainakin katsomaan sitä.

 Mikä on Hiisi? Muinaissuomalaisten uskonnossa ennen kristinuskon tulemista suomalaiset palvoivat metsän jumalia. Palvontapaikkaa kutsuttiin hiideksi eli pyhäksi lehdoksi. 

 

Se oli kuin temppeli, jossa saattoi kokoontua nayttimaan juhla-aterioita tai uhraamaan suurille metsän jumalille.

Hiisi sijaitsi useimmiten pienellä kumpareella, kivikkoisella mäellä tai kallioisella rinteillä. Paikalla oli yleensä myös vettä kuten lähde, lampi tai puro. 

1600-luvulla kristinusko sai sanan 'Hiisi' muuttimaan pahaksi koska yhtäkkiä muut uskonnot olivatkin pakanallisia ja peräisin paholaiselta. Niinpä tuolloin myös hiidestä tuli paholainen.


Hiiden portti sen sijaan oli kertomuksen mukaan syntynyt siitä, että hiisi kuunteli kristinuskon kirkonkelloja aikansa ja sitten koska ei voinut sietää sitä, lähti syrjäseudulle, johon ei kirkonkellot kuuluneet.

Alueen lammet ovat pimeitä 'hiiden silmiä' kuuleman mukaan. 


Aloitimme kuuman päivän pulahtamalla ensin palolampeen, jossa oli hurjasti jonkun kalan/sammakon poikasia:) Lampi oli niin matala että uida saattoi vain käsipohjaa.

Alkumatkan nähtävyys oli tervahauta, joka minulla entisenä Kaijjaanilasena oli toki todella tuttu kohde.


Valitettavasti jo alkumatkasta kävi ilmi, ettei meille ollut paras retkeilysää tarjolla.


Myrsky oli tulossa ja kaikki maapallon hyönteiset olivat liikkeellä.


Minä kaivoin hyttyshatunkin päähän, sen verran inhottavasti niitä oli ja myrkyt ei juurikaan auttaneet.
Eipä sinänsä ihme, sillä koko reitti kulki eräänlaisessa solassa, jossa oli myös soita.
Sammakkokin osui tiellemme.
Valitettavasti itikat söivät pikku-Oilia sen verran hanakasti, että oli selvää, ettei tänään tehdä pitkää kävelykierrosta.
Sinänsä itse hiidenportti on kyllä upea näky.
Se on ikäänkuin maa olisi revennyt ja kivirykelmät vierineet alas täyttämään sen.
Portaat oli kuin olikin vaihdettu, mutta niissä ei ollut valitettavasti kaiteita koko matkalta, mikä teki niden ylittämisen hieman vaaralliseksi.
Lisäksi portaat olivat rautareikiä täynnä, joten russelia piti kantaa.
Kuvat eivät tee hiidenportille oikeutta.
Mutta ehkä näistä saa käsityksen siitä, että kannataa käydä itse paikanpäällä katsomassa miltä nämä maisemat näyttää:)
Hiidellä on totisesti ollut siivouspäivä kun on nämä kivet tänne heitellyt.
Korkeuserot rotkon vierellä ovat myös vaikuttavat.
Toisella puolen matka jatkui harjannetta pitkin.
 Kierroksen lopussa tulimme Kovasinvaaralle
Kovasin vaaralla oli 1930-luvulla järjestetty ns. hiiden tansseja, jotka olivat heinäkuun ensimmäisen viikonlopun kesäjuhlat ja sinne tuli nuoria ympäri Kainuuta ja Pohjois-Karjalaa.
Oli tavanomaista löytää näistä kemuista aviopuoliso ja pontikkaa kului. Irstailusta johtuen kuulema Kovasinvaaran niityt eivät ole edelleenkään kasvaneet umpeen... 

Sellainen oli kävely hiidenportille palolammelta kesäkuussa 2020. Kun saavuimme takaisin parkkipaikalle, alkoi sade kuin nakutettu. Meitä huvitti ajoituksemme ja kiitimme onnea, ettemme olleet lähteneet enää pidemmälle reitille.
Ajellessamme taas kohti majoituspaikkaamme Kajaania, päätimme piipahtaa Sotkamossa Vuokatin vaaralla katsomassa maisemia.
Lähestyvä myrsky näyttää aina niin kauniilta kamerassa.
Kerrankin myös Oili oli sen verran paikallaan, että saatoin napata hänestä muutaman kuvan.
Neiti ei nimittäin pysy kuvassa paikallaan, ei sitten hetkeäkään tavallisesti.
Kuulimme myöhemmin tämän myrskyn aiheuttaneen todella isoja tuhoja Sotkamossa. Se ei kuitenkaan seurannut meitä Kajaaniin.
Lapsuuden maisemat ovat aina rakkaat <3.
Tänne on mukava palata kerta toisensa jälkeen.


/In last June on our 'tour of three National parks in Finland' the second stop was called 'Hiidenportti' in Kainuu, not far from where I have lived 18 years of my life. 'Hiidenportti' means somehow the 'Devil's gate' because after Christianity came to Finland, any 'Forest gods' were considered as paganism and 'Hiisi' which was originally a forest temple, started to mean something evil. In any case this is a rip in the mountain, covered with rocks - a tour worth doing if in the neighborhood. Pictures do not give justice to the area of course. Unfortunately on the day that we were there, it was very hot and the storm was rising, so that meant that all the bugs in the world tried to eat us alive. Not the best day for a walk here, but still - very beautiful tour. I would recommend!

Like in Facebook

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...