Vyölaukkuja ja napapaitoja

 

Tein menneenä kesän viikonloppuna pienen kuvauskeikan. Tällä kertaa kyseessä ei ollut häät vaan syntymäpäiväjuhlat.

 

Näiden juhlien vieraat (n. pari kymmentä henkeä) olivat ottaneet 80-lukuteeman todella vakavasti. Paikalla oli toinen toistaan mahtavampia asukokonaisuuksia ja peruukkeja.

Olin suorastaan vaikuttunut - tämä nainen osasi järjestää juhlat, joissa oli nähty yhtä paljon vaivaa kuin legendaarisissa Piikkiöbileissä!

Yksityiskohtiin oli kiinnitetty huomiota sekä järjestäjän että vieraiden osalta hirveästi. Takapihalle oli pystytetty teltta, jossa coctail-baari oli auki koko illan.

Paikalla oli myös kaksi juuri-ja-juuri täysikäistä baarimikkotyttöä, joilta saattoi tilata seinälle kirjoitetusta drinksulistasta suosikkejaan.

Noh, Piikkiössä tietysti tähän liittyy yleensä hieman enemmän mielikuvitusta... Mut kaiken kaikkiaan olin yllättynyt, että joku yleensäkin näkee vaivaa synttäreiden järjestämiseen Keski-Suomessa.

 

Tanssilattiakin löytyi valoineen ja savukoneineen 200 neliön autotallista:)

Jos kuka tahansa näistä juhlijoista kävelisi vastaani kadulla, en varmasti tunnistaisi, vaikka olenkin tuijotellut heidän naamojaan nyt pitkän ajan...  Olin paikalla siis tilattuna valokuvaajana tunnin ajan. Siinä ajassa otin 900 kuvaa, joista 340 päätyi käsittelyn jälkeen takaisin asiakkaalle. Kuvien käsittelyyn tosin meni n. 3h, eli nelinkertainen määrä aikaa verrattuna varsinaiseen ottamiseen, mutta niin se vain on nykyään - kaikki on käytävä läpi ja siihen menee ihan jäätävä määrä aikaa. Tämä keikka oli kuitenkin mukava tehdä, koska opin taas paljon uutta kuvauksesta ja kuvankäsittelystä. Ei ole paluuta JPG-aikaan vaan hankin viikonloppuna photoshopin (oikein maksoin siitä), jotta pääsen Camera RAWittamaan kuviani. Eli jos joku etsiskeliee synttärikuvaajaa taikka muuta Keski-Suomen alueella niin vinkatkaa vaan tännepäin.

Tehtävien asioiden lista

Vielä ei ole stressiä, mutta kirjoitinpa stressin kehittelylistan.

-Kutsukirje (prosessissa)
-Viisumit
-Uuden passin hakeminen poliisilaitokselta
-Vakuutuksista selvää ottaminen
-Visiitti Kelaan
-Visiitti Verotoimistoon (tehty)
-Visiitti Pankkiin (tehty)
-Vakuutuksien voimassaolon selvitys
-Miehen tehtävän kuvan selvitys
-Asunto Xi'anissa
-Hotellit Pekingissä ja Chengdussa
-Kiinan sisäiset lennot
-Matkalaskuttaminen työnantajalta
-Rokotukset A:lle (Hepatiitti A+B, vesirokko) (aloitettu)
-Konferenssiartikkelin kirjoitus ja lähetys
-Palaverien suunnittelu ja varaus tuolle ajalle
-Kiinan kielen harjoittelu (aloitettu)
-Pakkauslista
-3Dan tentti
-Jouluvalmistelut
-Valuutan vaihto
-Asunnon ja auton vahti- ja huoltopalveluiden järjestäminen
-Postin katkaisu

 Aikaa lähtöön on 2 kuukautta, eli ei juuri mitään... Pitäis varmaan tosissaan alkaa näitä asioita ottaa selville.

Järki, tunteet ja elokuvat

 

Ajauduin mielenkiintoiseen keskusteluun aiheesta: ”Mitä on romantiikka?” - käsittelyssä oli lähinnä romanttiset elokuvat, mihin niitä tarvitaan? Minun näkökulmani elokuvista on se, että yleensäkin niitä tarvitaan samaan kuin kirjoja: Herättämään yleisön mielikuvitus ja sen avulla auttamaan heitä kokemaan jotakin sellaista, jota he eivät itse henkilökohtaisesti koe. Toki jotkut elokuvat myös koetaan ja joitakin on nimenomaan tarkoitus käyttää ’esimerkkeinä’ siitä, mitä omassa elämässäkin voisi toteuttaa. 

 

Miksi minä katson elokuvia, johon liittyy romantiikkaa? Suurin syy on yhden ihmisen rajallisuus: Minä voin elää vain oman elämäni, mutta eläytyen toisien kertomuksiin voin tuntea useampia tunteita oman normielämäni mausteeksi. Minusta ei tule astronauttia, mutta Apollo 13 voi viedä minut kuun ympäri. Samalla tavoin minulla ei ole homoeroottista suhdetta Jake Gyllenhaaliin, mutta thank Ang Lee, Brokeback Mountainia katsellessa sen voi kuvitella. Minun on vaikea kuvitella maailmaa, jossa en saisi käyttää mielikuvitustani tai syöttää sille elokuvavirikkeitä – maailma tuntuu paljon rikkaammalta niin, että kokemusmaailmani ei rajoitu pelkästään siihen, mitä fyysisessä maailmassa tapahtuu. Loppujen lopuksi parasta viihdettä on pään sisäpuolella. Romanttisia elokuvia tykkään katsoa samasta syystä kuin siis muutkin – eli siksi, että rakastumisessa on sitä jotain. 9v avioliiton jälkeen romanttiset eloku vat ovat normaalielämää haittaamaton tapa rakastua uudelleen ja uudelleen.

 Don’t get me wrong: Haen elokuvilta paljon muitakin tunteita ja rakastuminen on niistä vain yksi. Aivan vastaavasti tykkään katsoa kunnon väkivaltaa – se on turvallinen keino käsitellä tunteita, joita niihin tilanteisiin liittyy. Elokuvilta saa myös ideoita ja vinkkejä, joista joitakin voi soveltaa omaan ajatteluunsa tai omaan elämäänsä konkretiankin tasolla. Olen kuitenkin sitä mieltä, että kaikkea ei tarvitse soveltaa käytäntöön – usein elokuvan kautta koettu todellisuus riittää. Tässä on mukana samaa ajatusta kuin ystävien tai sukulaisten kautta koettuihin asioihin: Välttämättä ei tarvitse tehdä sitä itse jotta siitä olisi jotain iloa/sisältöä elämään. Joskus elokuvien kautta voi myös käsitellä jotakin, mitä ei ole kokenut – esimerkiksi minä vietin varsinaisen tylsää teini-ikää, mistä syystä jaksan katsella teinielokuvia- ja sarjoja aika loputtomasti (no okei, mä oon lopettanut esim. One Tree Hillin katselun tms – rajallisessa ajassa elävällä äidillä ei ole aikaa katsoa ihan kaikkea kakkaa). Koen kuitenkin että esim. Glee:n katselu toi minulle jotain voimaannuttavaa, nimenomaan koulukiusattujen kasvamisesta vahvoiksi ihmisiksi - tähän minun oli helppo eläytyä.  Sanoisin, että elokuva antaa eniten silloin, kun joko a) se käsittelee jotain, mitä on itse kokenut tai b) voisi kuvitella/haluta kokevansa. 

Tuttavani määritelmän mukaan romantiikalla tarkoitetaan ”konkreettisemmassa merkityksessään seksuaalista rakkautta käsittelevää draamaa”. Jäin miettimään, että onko romanttinen aina seksuaalista rakkautta käsittelevä? - usein on ja usein aikuiselokuvalta tätä vaaditaan, mutta Mielestäni romantiikassa on kuitenkin kyse kahden (tai useamman) yksilön välisestä jännitteestä/kiintymyksestä/kiinnostuksesta, jonka ei välttämättä tarvitse olla varsinaisesti yhteydessä seksuaalisuuteen lainkaan – romanttista rakkautta on toisen idealisointi omassa päässä – se voi minusta olla esimerkiksi halua viettää aikaa toisen kanssa esimerkiksi. 

 

Tuttavani mielestä romantiikka on laajemmassa mielessä ”Realistisen vastakohtana ylipäänsä sentimentaalista, tunteita korostavaa, paisuttelevaa kerronta- ja kokemustapaa.” Tähän määritelmään voin yhtyä. Esimerkkinä hän käytti vaikkapa Kylmä Rinki –sarjaa, joka sinänsä on romanttinen, noh, sanoisin, että siinä on romanttisia elementtejä, mutta toki myös paljon muutakin. Yleensä tällaisesta minusta käyetään nimitystä ’Draamasarja’. Draama voi siiten olla tai olla olematta romanttista. Useimmiten tarinaan saa enemmän ulottuvuutta, kun siinä on jotakin romanttisia aikeita/kohtauksia. Sanoisin kuitenkin, että pidän eniten sarjoista/elokuvista, joissa romantiikka (tai mikä tahansa muukin elementti kuten vaikkapa väkivalta/filosofia/tms) on vain pienessä osassa taidokkaampaa kokonaisuutta. Toki hyllystäni löytyy Notebook, mutta ei se nyt varsinaisesti mikään top ranking elokuva ole mielessäni, siinä on kyse ainoastaan viihteestä minulle. Vähän samaan tapaan kun vaikkapa James Bondeissa tai Batmaneissa, katson niitä viihdearvon, en taiteen näkökulmasta. Silloin ne voivat olla nautinnollisia kokemuksia, vaikka eivät olleetkaan mitään 'ajatuksia herättäviä' taiteen näkökulmasta tms.

Mikä teki minulle Brokeback Mountainista niin hyvän (Top2 kaikkien aikojen listallani) oli juuri kokonaisuus: Romantiikkaa siinä oli joo, mutta loppujen lopuksi siinä oli paljon muutakin kuvausta – aikakautta, ihmisiä ja maisemaa – sitä, millaista elämä on tai millaisia ihmiset ovat. Parhaat 'romanttiset' elokuvat ovat juuri tällaisia, eli niissä on jotain muuta syvällisempää ihmis/yhteiskunnan kuvausta tai kerrontaa, romantiikka on vain mauste. Ehkäpä teininä jaksoin katsoa pelkkää romanttista hömpötystä, mutta nykysin vaadin tältäkin elokuvan lajilta enemmän. No mitkä sitten minusta ovat olleet hyviä romanttisia elokuvia? Listaan tähän loppuun suosikkini. 

Brokeback Mountain, Out of Africa, Painted Veil, Before Sunrise, Baz Luhrman's Romeo & Juliet, Thing Called Love, How to make an American Quilt, Legends of Fall, Gone With the Wind, High Fidelity, Piano, Reality Bites, Great Expectations, 10 Things I hate about you, Dances with Wolves, Sabrina, Enchanted - Mainitakseni nyt muutaman. 

 

Loppujen lopuksi tulin siihen tulokseen, että voin suoraan myöntää mieluusti vellovani rakastumisen ja intohimon tunteissa elokuvia katsellessani. Sen sijaan häpeä tai nöyryytys tai pettyminen ovat sellaisia tunteita, joita en kaipaa elokuvilta, mutta voin nähdä, että niillekin löytyy yleisönsä. Onneksi ihmiset eivät ole toistensa kopioita, sillä tämäkin keskustelu olisi jäänyt käymättä.

Kaikki kuvat internetin ihmeellisestä maailmasta.

Nigellan nakit

Grillailuun kyllästyneille erilainen makkararesepti. Luottoreseptini brittiruokaan tulevat Nigela Lawsonilta, jos on vielä jäänyt epäselväksi. Juhlia varten on mukava tehdä nakeista tai makkaroista hieman maistuvampia. Tämä ohje on todella hyvä ja monta kertaa kokeiltu, ruokkii paljon tyytyväisiä ihmisiä pienellä panostuksella. Siispä:

• 1 Kg Cocktail-makkaroita, mut mitkä tahansa käy. Esim. grillimakkarat voi leikata kolmeen osaan, jotta ne on coctail-kokoisempia 

Marinadi:

• 1 rkl Sesam öljyä
• 150 ml Hunajaa  
• 1rkl Soija kastiketta

Iske makkarat uunivuokaan. Sekoita marinadi ja kaada päälle sormilla huljuttele makkarat kauttaaltaan marinadissa, anna vaikuttaa hetki ennen uuniin laittamista. Itse kyllä laitan sesam-öljyä ja soijakastiketta hieman reilummin, ei tarvitse olla just niin. Uunissa 220C/30min - tosin puolessa välissä kannattaa käydä lusikalla hämmentämässä ja kääntelemässä, jotta marinadi kastelee taas makkarat. Kannattaa myös tarkkailla, etteivät pala, mutta saavat mennä 'kurttuisiksi', sellaisena ovat parhaita. Ja vielä seuraavanakin päivänä maistuu pienessä krapulassa:)
 

Sisustusmatkalla Muuramessa

Käytiin sisustusmatkalla Muuramelaisella mökillä. Mökin asustajat ovat hieman eri ikäluokkaa, niin kuin näistä kuvista varmaan käy ilmi. Jotkut yksityiskohdat ovat kuitenkin mielestäni viehättäviä...

Jotkut taas...

 ...Klassikoita...

 Ja toiset vaan edustavat ns. 'Hanna-tautia'. Hannatauti oli minun ja lapsuuden ystäväni keksimätermi yleiselle krääsälle ja tilpehöörille - siihen liittyi usein esim. bling-blingiä, glitteriä tai kultaa. Nämä olivat silloisen Hanna-ystäväni mieleisiä koristuksia - siis 80-luvulla barbileikkien aikakautena. Lukeekohan kyseinen Hanna tätä blogia? Ja muistaakohan hän kuinka paljon krääsästä silloin piti...

 Bää!

 

Poikanenkin oli tyytyväinen tällä visiitillä...

 Tykkäsin huvilan tyylistä, vaikken omaani samaan tapaan laittaisikaan. Suomalaista, mutta myös hyvin kaunista Country Living -vaikutteista, ei kuitenkaan överiksi asti mitään sisustusliikkeistä revittyä vaan oikeasti vanhaa yhdistettynä kauniiseen ja kunnostettuun.

 Puutarhatonttuja oli ehkä makuuni hieman liian paljon, mutta täytyyhän sitä jotai heikkouksia olla...

Tutkimusryhmän BBQ

Sain aikaiseksi kutsua kolleegani istumaan iltaa terassillemme.

Kylmästä kesästä huolimatta tämä päivä oli aurinkoisen kesäinen ja lämmin.

Grillittömän huushollin barbeque koostuu Nigellan nakeista...

...Salaateista ja muista herkuista.

Latinalaisamerikkalainen kollegani oli tehnyt tosi hyvää cuacamolea ja riisisalaatia.

Myöhemmin illalla nautittiin venäläiskolleegani tuomasta kakusta. Häneen voi aina luottaa kakun tuojana:) Taisi olla hankittu konditoria Wilhelmiinasta, josta minäkin hankin yleensä kakut, jos laiskottaa tai ei itse ehdi värkkäämään.

 Perheen pienellekin oli oma saksalainen kaveri. Tämä tyttö on muuten poikamme ehkä uskollisin ihailija toistaiseksi. Hän on kuulema ottanut A:n kuvan illalla mukaan sänkyynkin.

Samaan äidin vanhaan kylpyammeeseen mahduttiin leikkimään hyvin. Ehkäpä ostetaan se kahluuallas ensi vuonna.

Sillä aikaa, kun pienet leikkivät niin isot seurustelivat.

Paikalla pyörähtäneen ystävättäreni kommentti oli, että: "Onko sulla yhtään suomalaista kolleegaa?" Kieltämättä tässä partyssä oli porukkaa Suomesta, Englannista, Saksasta, Venäjältä, Panamasta ja Costa Ricasta.

On siis hyvin osuvaa, että tutkimusryhmämme nimi on 'Global Information Systems' eli GLIS. Monien kansallisuuksien kanssa työskenteleminen on rikkaus ja ehkä parasta työssäni. Joka päivä oppii jotain uutta eri kulttuureista ja maailmankuvista. Kiitoksia hyvästä seurasta Glissianit!