Tiedättekö, miten joskus asiat sujuvat kivasti ja joskus ne vaan ei
sitten millään toimi? No joo. Lähdettiin siis eilen meidän 43tuntiselle
kotimatkalle ja suoraan sanottuna olin jo valmiiksi kuollut ennen kuin
saavuimme edes lentokentälle. Tämä johtui siitä, että heräsin
kiitettävästi klo 4am eikä sitten nukuttanut. Eli kolmen tunnin yöunilla
mentiin.
Jotta elämä ei olisi liian helppoa, pojalla on ollut ripuli nyt kolmatta päivää, eikä se näytä laantumisen merkkejä. Kakka on niin ärhäkkää, että vaippaihottumahan siitä syntyy, mikä tietty 43tunnin kotimatkalle on juuri sopiva pohja. Noh, niinpä lentokentällä olomme 1,5tunnin aikana ehdin vaihtaa vaipan, pestä kakat ja rasvata pyllyn sipicortilla sen kokonaiset viisi(!) kertaa. Jos jätät kakan housuun niin entistä pahempi ihottuma ja lapsi huutaa kuin syötävä ja ei syö muuta kuin maitoa, mikä ei kakkaa koveta vaan läpi tulee. Pahoittelen näitä kakkajuttuja, mut oikeesti pakko purkaa johonkin kun itsellä oli niin pska olo ton jälkeen. Tietysti on sanomattakin selvää, ettei Xi'anin kentällä ole a) vaipanvaihtohuonetta mihin pääsisi ilman että soittaa kiinalaiseen puhelinnumeroon, b) leikkitilaa, c) vessaa jossa olisi paperia tai d) pöytäpinta-alaa, joka ei olisi ollut märkä kuin mörön pylly! Mies oli sitten vielä silleen, että mitä sä huudat tolle kiinalaiselle kun muija, joka on vessan Staffia ei lähtenyt hakemaan vessapaperia (jotta olisin voinut kuivata pesemäni pyllyn) vaan tarttui pyytämättä maitopullooni ja alkoi tyrkätä sitä pojan naamaan. Thanks for nothing chinese Woman! Olin aikeissa säästää sen maidon koneeseen, mut huudatetaan poikaa vielä vähän lisää aiheesta että äiti ei anna maitoa. Olen todellakin saanut tarpeekseni kiinalaisista naisista, jotka tulevat hoitamaan lastani asenteella: minä tiedän paremmin. No etpä ole tämän äiti joten f*ck right off!
Olin jo kirjoittaa aiheesta, miten pahalta tuntuu jättää Kiina ja kaverit taakse, mutta onneksi on niin monta muistuttajaa siitä, miten onnellinen olen, että tänä iltana:
1) ei tarvii miettiä et tuleeko suihkusta lämmintä vettä ja kuinka pitkään
2) ei tarvii raahautua ravintolaan syömään
3) ei tarvii kattoa kun joku tuijottaa meitä kun syödään
4) ei tarvii miettiä et toimiiko netti ja milloin nettipiuha vapautuu ja että onks kuvat varmasti tarpeeks pieniä, että ne latautuu ja että toimiiko VPN tänään
5) ei tarvii miettiä mistä saisi juomavettä
6) ei tarvii tuntea rinnassa pistoja saasteista
Niin... Joo että viimeinen päivä reissulla oli aikamoinen bad china day BCD!
Tonight we are back in the wonderland. Yesterday I was reminded of what I won't miss in Finland from china. These things include: cold showers, crazy women telling me how to take care of my child, random diarrea, filthy toilets, poorly working Internet, lack of WLAN... The great fire wall. That's just to name a few. So long, chinamen, of course I'll miss things but having a bad china day as the last day really helps against china longing.
Kuvat/pics Ladunmajalta, 2012
Jotta elämä ei olisi liian helppoa, pojalla on ollut ripuli nyt kolmatta päivää, eikä se näytä laantumisen merkkejä. Kakka on niin ärhäkkää, että vaippaihottumahan siitä syntyy, mikä tietty 43tunnin kotimatkalle on juuri sopiva pohja. Noh, niinpä lentokentällä olomme 1,5tunnin aikana ehdin vaihtaa vaipan, pestä kakat ja rasvata pyllyn sipicortilla sen kokonaiset viisi(!) kertaa. Jos jätät kakan housuun niin entistä pahempi ihottuma ja lapsi huutaa kuin syötävä ja ei syö muuta kuin maitoa, mikä ei kakkaa koveta vaan läpi tulee. Pahoittelen näitä kakkajuttuja, mut oikeesti pakko purkaa johonkin kun itsellä oli niin pska olo ton jälkeen. Tietysti on sanomattakin selvää, ettei Xi'anin kentällä ole a) vaipanvaihtohuonetta mihin pääsisi ilman että soittaa kiinalaiseen puhelinnumeroon, b) leikkitilaa, c) vessaa jossa olisi paperia tai d) pöytäpinta-alaa, joka ei olisi ollut märkä kuin mörön pylly! Mies oli sitten vielä silleen, että mitä sä huudat tolle kiinalaiselle kun muija, joka on vessan Staffia ei lähtenyt hakemaan vessapaperia (jotta olisin voinut kuivata pesemäni pyllyn) vaan tarttui pyytämättä maitopullooni ja alkoi tyrkätä sitä pojan naamaan. Thanks for nothing chinese Woman! Olin aikeissa säästää sen maidon koneeseen, mut huudatetaan poikaa vielä vähän lisää aiheesta että äiti ei anna maitoa. Olen todellakin saanut tarpeekseni kiinalaisista naisista, jotka tulevat hoitamaan lastani asenteella: minä tiedän paremmin. No etpä ole tämän äiti joten f*ck right off!
Olin jo kirjoittaa aiheesta, miten pahalta tuntuu jättää Kiina ja kaverit taakse, mutta onneksi on niin monta muistuttajaa siitä, miten onnellinen olen, että tänä iltana:
1) ei tarvii miettiä et tuleeko suihkusta lämmintä vettä ja kuinka pitkään
2) ei tarvii raahautua ravintolaan syömään
3) ei tarvii kattoa kun joku tuijottaa meitä kun syödään
4) ei tarvii miettiä et toimiiko netti ja milloin nettipiuha vapautuu ja että onks kuvat varmasti tarpeeks pieniä, että ne latautuu ja että toimiiko VPN tänään
5) ei tarvii miettiä mistä saisi juomavettä
6) ei tarvii tuntea rinnassa pistoja saasteista
Niin... Joo että viimeinen päivä reissulla oli aikamoinen bad china day BCD!
Tonight we are back in the wonderland. Yesterday I was reminded of what I won't miss in Finland from china. These things include: cold showers, crazy women telling me how to take care of my child, random diarrea, filthy toilets, poorly working Internet, lack of WLAN... The great fire wall. That's just to name a few. So long, chinamen, of course I'll miss things but having a bad china day as the last day really helps against china longing.
Kuvat/pics Ladunmajalta, 2012