Missäköhän se lakki muuten on?

 Kuinka monelle iskee tämä ajatus aina samaan aikaan, kerran vuodessa...? Minulla ei ole harmaintakaan aavistusta, mistä yo-lakkini löytyy. Muuttomme jälkeen kaksi vuotta sitten se sijoitettiin 'johonkin' ja sen jälkeen lainasin sitä veljeni yo-kuvauksiin ja nyt... noh, se on paikassa X. Masentavaa, enkä haluaisi kääntää koko kämppää ympäri siitä hyvästä, että saan käyttää sitä kahtena päivänä. Pah.

Mitäs teidän vapputraditioihin kuuluu? Mä oon perinteisesti viettänyt vappua historianopiskelijoiden kanssa, koska hyvä historianopiskelijaystäväni on syntynyt tässä korvilla ja niinpä viettänyt kemujaan usein myös vapun aattona. Tänä vuonna nämä bileet menivät jo minulta muutama viikko sitten ohi, mutta kyllähän sitä vappua tulee jotenkin juhlistaa, vaikka se olisi vaan pienellä hetkellä Minnan lakituksessa. Haalari minulla on ollut pakattuna varastoon jo varmaan maisteriksi valmistumisesta asti, mutta onhan vappu sellainen opiskelijoiden juhla ykkösenä. Ja yliopistokaupungissa, yliopiston tutkijana toki sen kokee nimenomaan opiskelijoiden kautta.

Usein minun vapun aattoni kuluu kavereiden kanssa ja vapun päivä taas sukulaisten kanssa. Tämä on jotenkin luonnollinen malli. Vapun päivänä on mukava käydä kaupungilla vaikkapa vappubrunssilla. Tällä viikolla taidan olla vapunpäivän töissä... Meille on nimittäin tulossa vieraita englannista ja loppuviikolla on parempi pitää hieman lomaa kuin siinä keskellä.

Hauskaa vappua kaikille!

1st of May is obviously a big deal in Finland - and a national holiday. Usually this is a time to meet friends and if you are a student: get totally wasted for a week in a row. However, I have cleaned up my 'vappu' act over the years and now a days it's a chance to drink some bubbly and maybe I will go and watch a 'seilor cap' being put on a statue... Who said Finns were normal in any way? Happy May Day for you!

Instaviikonloppu

Näyttää siltä, että maanantaiaamut on huonoja blogiaamuja... Pahoittelut siitä, että postaus tulee tänäänkin myöhässä... 

Mutta olipa ihan tosi kiva viikonloppu! Ihana rentoutus typerän työviikon jälkeen. Nyt jaksaa painaa seuraavan viikon ajan: tarkoitus on saada kaksi paperia ulos (yksi konferenssiartikkeli, yksi journal), joten istumalihaksia tää viikko tulee vaatimaan. Mut mitäs kuului kivaan viikonloppuun in @finnworld?

No ihan normiarkea kotona!

• Imurointia
• Kiikkumista, kiikuttamista
• Kempoilua
• Salivisiitti
• A:n synttärikemut vol2... Monetko synttärit voi kaksivuotiaalle järjestää...?
• Mummin vierailua ja hengailua
• Ruoanlaittoa (Kana currya ja chilivalkosipulispaghettia)
• MtG turnausta ja vanhojen kavereiden näkemistä 
• Paikkojen fiksailua koton
  
  
  Tällaista pitäisi olla enemmän - perusharrastuksia ja kodin huoltoa. Ihanaa, kun elämä ei ole koko ajan paikasta toiseen juoksemista. 

Kuvituksena viikonlopun instagrammikuvia. Minuahan instagrammissa voi seurata #Finn_world.

I really enjoyed this weekend, even though there was nothing that special going on: Just some hobbies, sports and hanging out with people I care about. It's great to just be at home sometimes and do a bit of cleaning, cooking and hanging out with your family. <3

Taikapeli

 Jahas, tällä viikolla näköjään esitellään mitä kummallisempia asioita. Tällä kertaa vuorossa on 32-vuotiaalle naishenkilölle hyvin epätavallinen harrastus, nimittäin Magic: The Gathering.

 Lienee selvää, että mä oon aina ollut enemmän poikatyttö kuin mikään hienohelma. Mun rakkain harrastus on ns. poikien laji ja työskentelen myös miesvaltaisella alalla... Do you see a pattern here? No, teininä mun mielestä kaikista kovin juttu oli Star Wars. Siihen liittyi myös pelailua ns. Stawa korteilla (Collectible Card Game) (naispuolisen) serkkuni kanssa. 13-vuotiaana tapasin pojan, joka päätti opettaa mut pelaamaan Magic the Gatheringia, vähän niin kuin kulttuurivaihtona, koska minä opetin häntä pelaamaan Stawaa. Yhdessä vaiheessa pelasimme varmaan viittä erilaista korttipeliä Lovecraftin Mythoksesta Bee Vitoseen ja jopa raamattuun perustuvaan 'Redemption'-peliin. Ai niitä aikoja Kajaanin tennishallin laidalla.

 Magic urani syveni siinä vaiheessa, kun seurustelin kyseistä peliä pelaavan tyypin kanssa pari vuotta. Kävin jopa SM-kisoissakin kokonaista kolmena vuonna joskus 1999 maissa, mutta harrastus jäi sen jälkeen selkeästi, koska lähes kaikki kaverini, jotka tykkäsivät pelata, olivat muuttaneet opiskelemaan johonkin toiseen kaupunkiin ja erosin poikaystävästäkin.

 En pelannut varmaan johonkin viiteen vuoteen paitsi tosi satunaisesti. Sitten n. 25-vuotiaana aloin olla itselleni armollinen ja totesin, että kyllä lapsuuden vanhoja, hyväksi havaittuja harrastuksia voi jatkaa myös aikuisena. Niin kuin nyt vaikkapa tennistä, amatöörielokuvien tekoa tai Mätsikin peluuta. Sattumoisin löysin jopa ystävättären, joka on pelaillut jonkin verran ja sittemmin olemme käyneet yhdessä jos toisessakin turnauksessa nostattamassa kulmakarvoja aika ajoin.

Nykyiään en pelaa enää käytännössä muuta kuin Sealedia. Se tarkoittaa sitä, että pakka tehdään turnauksessa paikan päällä siellä pusseista avattavista korteista. MtG yhtiö julkaisee kolme kertaa vuodessa uuden korttisarjan ja sen yhteydessä on ns. prerelease -turnauksia (tuttavallisemmin prelluja), joissa käyn harvakseltaan pelaamassa. En ole käynyt yhdessäkään poikani syntymän jälkeen, koska jostakinhan sitä pitää menojaan karsia. Nyt kuitenkin olen päättänyt mennä tänään. Magicin peluuhan on niin kuin pyörällä ajo vai...? No, tarkoitus ei ole viedä voittoa kotiin vaan hetkeksi irtaantua arjesta jonkun erilaisen asian parissa.





Aikoinaan Magic opetti minulle mm. logiikaa ja englannin kieltä. Arvelen myös oppineeni jotain häviämisen jalosta taidosta, mikä minulle on aina ollut aika vaikea juttu. Koska en ole kovin hyvä pelaaja, nöyryyttä tulee opittua roppakaupalla. Ja vielä näin 32-vuotiaanakin täytyy sanoa, että minua kiehtoo ajatus siitä, että joku iskee minulle kasan kortteja käteen ja sanoo, että rakenna siitä pakka. Mitä menee sisään ja mitä ulos - ja miten niillä pärjää. Ja onhan se suunnattoman nautinnollista katsoa vastustajien ilmeitä, kun ne istuvat toiselle puolen pöytää. Voi sitä hämmennyksen määrää: Mitä helvettiä toi kolmekymppinen uraäiti tekee täällä... ;)


One of my many weird hobbies include Magic the Gathering, a collectible card game, which I have played since I was about 13. This might not be the most obvious hobby for a thirty something mum, but yes, I am proud to be different. Today is a pre release of a new series of cards in MtG and I have booked a baby sitter so that I can sit down and tap dragons. What better way to spend a sunday?

Rämpätystä

Kylläpä on ollut huono viikko. On harvinaista, että fiilikset on mulla matalalla. Niinpä on syytä katsoa vähän tän viikon plussia ja miinuksia. Otetaanpas ekana plussat:

+ Kevät tulee! Lumet on sulaneet melkein jo kokonaan
+ Lapsi parani keuhkokuumeestaan ja päästiin säikähdyksellä siitä
+ Oon käynyt kahdesti Kempossa ja kerran salilla - ei ehkä ihan paras tulos, mut ei nyt varsinaisesti heikoinkaan.
+Huomenna on luvassa mukavaa ohjelmaa
+Äiti/Mummi on viikonloppulomalla Jyväskylässä
+4 pakettia kamaa saapui Kiinasta
+Oon ihan kivasti saanut pistettyä kamaa kirppiskasseihin
+Laitoin hyvää Risottoa ruoaksi keskiviikkona
+Sain opiskeltua hieman Kiinaa maanantaina tuutorini johdolla
+Luvassa on kesälle paljon ihania juhlia, vaikka vappu taitaakin mennä töissä

 Ja sitten ne jutut, jotka harmittaa:
- Yks paperi tuli hylsynä konferenssista
- Oman työn arvostus töissä ei tän viikon palautteiden perusteella ollenkaan kohtaa sen laadun tasoa
- Toisten ihmisten ajattelemattomuus ja huolimaton työnteko johtaa siihen, että minun tarvitsee tehdä enemmän töitä
- Ens viikolla edessä on kova viikko: kaksi paperia, kolme raporttia

Näin kun näitä katsoo vierekkäin niin ei voi kuin tulla siihen johtopäätökseen, että murinat on turhia - elämässä kaikki ihan hyvin, työt oottaa ja kyllä se väikkäri joskus valmistuu.

This week sucked at work. Usually I love my job and it's positive and nice all around. This week however, there has been what we call 'noise in the system', causing delays of work for no reason. I also got a paper rejected, which even though I was pretty convinced that it might happen, still takes you down... Next week is a big push to get through everything. However, my child is healthy again and so is the whole family. If you look everything from that perspective, it all becomes clear: Nothing is wrong in my life and even the sun has been shining. I am ready to face this spring and summer.

Suomen Selviytyjät

Varoitus! Todella pitkä teksti. Reality TV:n vihaajat, skipatkaa tää postaus suorilta.

Minulla on montakin heikkoutta, mutta yksi niistä on Survivorit. Olen katsonut Amerikan Survivoreja kakkoskaudesta (nyt menossa 26.kausi) ja jaksan edelleenkin niistä innostua. Ymmärrän hyvin, miksi tämä tv-sarja on ollut niin suosittu, että se jatkuu 13 vuoden jälkeen. KOvin moni sarja ei näin pitkään jaksa ihmiskuntaa kiinnostaa, että jotain jujua siinä täytyy olla, eikös?

Olin siis ilahtunut, kun ystäväni huomautti, että tämä konsepti on päätetty vihdoin tuoda myös Suomeen. Tai no, Malesiaan siis, koska selviytyminen Suomessa olisi toki hieman eksoottisempaa tai ainakin enempipukeisempaa. Aikoinaanhan tietysti oli Suomen Robinson ja Suuri Seikkailu, mut niitä ei lasketa. Survivor on survivor.

 No mitä mä sit ajattelen tästä ykköskaudesta? Ensi alkuun iski jonkinlainen 'ei tätä pysty kattoon', mutta pääsin siitä yli aika nopeasti. Sääntöjä on hieman muutettu Amerikkalaiseen konseptiin (tai sen viimeaikaisiin kausiin) verrattuna. Konsepti mukailee aika pitkälti amerikan survivorejen alkupään kausia ja nopeasti voi huomata, miksi se ei ole ollut hyvä idea ja miksi amerikkalaiset ovat lähteneet kehittämään formaattiaan.

 Eli alkuperäisessä ja nyt tässä Suomen Survivorien ykköskaudella alussa on 16 henkeä, jaettuna kahteen joukkueeseen. Se, joka ei voita sen viikon koskemattomuuskisaa, äänestää jonkun ulos. Sitten kun n. 6 henkeä on lähtenyt, heimot yhdistyvät. Uudemmilta kausilta amerikasta on peritty myös salaiset koskemattomuusamuletit, jonka löytämällä voi pelastaa itsensä tai jonkun muun yhdessä heimoneuvostossa. Niitä on molemmilla saarilla piilotettuna yksi, eli pelissä kerralla kaksi. Ne menevät takaisin peliin, jos joku pelaa ne.

 Tässä konseptissa on se ongelma, että viiden hengen liitto voi ratsastaa koko pelin alusta loppuun. Mikäs siinä, helppo homma, mutta pirun tylsää teeveetä se on. Niin kävi myös tällä selviytyjien ykköskaudella. Vaikkakin yritystä toki alakynnessäolijoilla oli, että siinä mielessä voidaan sanoa, että peliä myös pelattiin. Onhan se turvallisempaa, jos voi istuskella numeroiden oikealla puolella - toisaalta tällaista on todella vaikea puhua muuttumaan myös jos kilpailun voittamisen motiivit ovat matalat.

Ymmärrän, että suomalaisissa selviytyjissä ei ole kyse rahasta. Pääpalkinto on 50 000 euroa... I mean come on. Ymmärrän, miksi miljoona dollaria on summa, joka oikeasti motivoi ihmisiä pelaamaan. Suomen selviytyjien kilpailijat jopa huomauttivat viikkoa ennen loppua, että kukaan heistä ei ajattele rahaa vaan ainoastaan kotiinpääsyä. Mietitäänpä tätä asiaa hieman: Viiskyt tonnia. Mitä sillä saa? Öh, nykyaikana sillä ei maksa edes asuntolainaansa takaisin. Kun taas miljoonalla amerikassa saa lapsensa läpi yliopistosta ja siten koko perheen elämä voi muuttua totaalisesti... Tämä esimerkki tietysti ei ole Suomen olosuhteissa paras, koska suomessa koulutus on ilmaista, mutta you get the idea. Suomalaiset kilpailevat siis tittelistä ja varmaan osa on vaan mukana 'etsimässä itseään' tai 'matkalla' tms. Kisan luonne muuttuu, jos porukka ei oikeasti pelaa voitosta vaan osa pelaa ikäänkuin hyvistä finaalipaikoistakin. Mikäs siinä jos vitonen tai nelonen on ok suoritus. Tietysti ymmärrän, ettei suomalaisella tv-tuottajalla ole varaa laittaa milliä pottiin, mut olisi koko homma aivan eri, jos raha olisi isompi.

 Suomen selviytyjien eka kaudessa minua kuitenkin on haitannut se, että ainoa, joka siellä oikeasti pelasi tosissaan on ollut Janne, tai Janne ja Noora. Muut näyttävät olevan enemmän tai vähemmän pihalla taikka muuten vaan ei-niin-fiksuja. Voittajahan siellä näyttää olevan jo selvillä, vaikka porukkaa on jäljellä se 4 henkeä. Ja se on ollut selvillä jo pitkään, elikkä Jani. Minua suoraan sanottuna kuvottaa ylimielisen epäpeluri-alfa-miehen voitto - jos ja kun hän sen tittelin vetää. Siinä ei ole mitään hyvää televisiota... Lisäksi hän ja kumppaninsa Jarkko tekivät emämunauksen 'kepposessaan' Pialle, jonka pitäisi maksaa heille molemmille tämän kisan voitto. Jos tekee kepposia, niitä ei voi tehdä viiden hengen nähden, eikä varsinkaan niin, että yksi asiasta tietävistä on oman liittouman ulkopuolella. Noh, ilmeisesti Aki ei kuitenkaan osannut pelata korttejaan oikeaan aikaan, eli hänen olisi pitänyt ottaa asia Pian kanssa esille jo siinä vaiheessa kun Harri oli vielä pelissä mukana . Liekö siinäkään vaiheessa auttanut vai ei, tiedä häntä.

Sinänsä Jani on osoittautunut kieroksi pelaajaksi loppumetreillä, kun hän päätti pitää Pian Hannan sijaan ja antoi amulettinsa Pialle, joka muuten olisi äänestetty ulos. Aikamoinen riski, sillä jos Aki olisikin äänestänyt Heiniä niin silloin Janin omasta liitosta olisi lentänyt yksi pois. Toisaalta taas tuossa vaiheessa ei ollut enää mitään merkitystä, koska jostain käsittämättömästä syystä SS on päättänyt, että viimeisiä kahta kilpailijaa (tai siis kolmosta ja nelosta) ei äänestetä pois vaan ne 'kisataan'... Tämä muuttaa koko pelin hengen niin, että kukaan ei voi taktikoida sen suhteen, kuka vieressä istuu lopulta. Mielestäni tämä on huono veto ja vie pohjan koko peliltä... Tottahan se on, että ikäänkuin kahdella ihmisellä olisi koskemattomuus, joka semifinaalissa voitetaan, mutta taas toisaalta nyt jää kokonaan puimatta miten tuomariston päätökseen vaikuttaa se, joka on äänestetty pois ihan vikalla kierroksella (yleensä todella katkera ja voi vaihtaa voittajan, jos lopussa ei osata pelata sellaista peliä kuin mitä tuomaristo voittajalta vaatii.) Olen todellakin kiinnostunut näkemään, kenen peliä tämä tuomaristo loppujen lopuksi arvostaa.

 Arvelen, että voittajakandidaatteja on vain kaksi - Jani ja Jarkko. Näistä Jani on pelannut ehdottomasti vahvemman pelin (muistakaa mm. että jarkko kieltäytyi alkupäässä useaan otteeseen ottamasta vastuuta kilpailujen kulusta, esimerkiksi se banaanien kannattelukisa). Molemmat onnistuivat löytämään amuletin, että siinä ovat tasossa. Jani on kuitenkin ainakin päälisin puolin näyttänyt olevan niskan päällä ja siinä suhteessa hän on sekä sosiaaliselta peliltään että fyysiseltä peliltään ollut paljon Jarkkoa edellä. Jarkko olisi siis ainoastaan voinut voittaa, jos ei olisi peesannut Jania - eli jos Jani ei olisi top2:sessa. Hänen olisi pitänyt riskillä yrittää heittää Jani pellolle tyttöjen peesissä silloin kuin Ravalaisia oli vielä jäljellä. Mutta koska hän ei ollut pitkänäköinen, hänen mahdollisuutensa voittaa ovat about 10%. Ainoastaan jos Jani putoaa tulentekokisassa, on Jarkko todennäköinen voittaja.

Tytöt kaikesta juonittelusta (tai sen puutteesta) huolimatta ovat olleet näiden kahden miehen peesaajia. Pialla oli monta kertaa mahdollisuus heittää miehet mäkeen ja voitta peli. Hän olisi voinut olla kova pelaaja, mutta niin kuin itsekin sanoi, oli niin kiltti, ettei hänellä ole mitään mahdollisuuksia voittaa. Lisäksi hän on ärsyttänyt porukkaa kommenteillaan ilmeisesti niin paljon, että hänen voittomahdollisuutensa ovat about 0% luokkaa.

Heini sinänsä on villi kortti. Heinillä on mahdollisuus voittaa, mutta oikeastaan vain jos kumpikaan miehistä ei olisi finaalissa - ja se ei tunnu mahdolliselta sitten lainkaan. Hän voi siis voittaa ainoastaan sattumalta, TAI jos tuomaristo on todella katkera. Epäilen kuitenkin, että Ravalaiset kunnioittavat sitä, että Harimau Nooran läksiäisheimoneuvostossa vaan kerta kaikkiaan olivat ajatelleet asian yhden pykälän pidemmälle ja tästä kunnian saanee Jani. Jos he olisivat olleet vähemmän luottavaisia sen asian suhteen, että Hanna ei äänestä Nooraa - he istuisivat lopussa finaalissa... Mutta sinänsä Jani Harimaun äänenä pelasi siinä kohtaa paremmin... Vai oliko itse asiassa kuitenkin kyseessä vain sattuma? Heini ei ollut niin hyvä pelaaja, että olisi voinut vakuuttaa Ravaa siitä, ettei äänestä Nooraa, ellei Heini olisi itse uskonut todella tekevänsä niin viimeiseen asti, kunnes sitten Nooran käytös muutti tilanteen. Ravan olisi siis pitänyt pystyä ajattelemaan vieläkin pidemmälle tasolle:
1. Noora olisi pitänyt kaulakorunsa ja Amuletti olisi annettu Harrille (mut toisaalta he eivät voineet tietää, oliko Janne vai Harri targettina)
2. Jannen olisi pitänyt muuttaa lennossa amuletin kohdetta Nooraan... Jannen itsekkyys kostautui ja siihen meni hänen ja ravalaisten koko peli sitten. Tavallaanhan kyse oli uhkapelistä tai arvasta, koska minä en ainakaan antaisi Harimaun todella tylsälle pelityylille liikaa kunniaa...

Eli kyllähän se siltä näyttää, että Jani tämän pelin vie. Suomen selviytyjät on siten ollut täysin ennalta arvattavissa oleva käänteiltään ja hyvin pitkälti todella tylsä. Saa nähdä tuleeko kakkoskausi vai ei. Mikäli tulee, niin olettaisin siltä seuraavanlaisia muutoksia:
1) 4 kilpailijan häädön jälkeen vaihdettaisiin heimojen koostumusta, jolloin pakka sekoittuu ja viiden kilpailijan kombo ei voi ratsastaa voittoon alusta loppuun
2) Uudelleen mietintää semifinaalin suhteen... Onko tämä nyt paras tapa mennä finaaliin vai ei? Tällainen ainakin vähentää selkäänpuukotuksia lopussa. Kuitenkin selviytyjissä ehkä tärkein osa pelistä, joka valitettavan usein menee metsään monelta on se, että tarkoitus ei ole ainoastaan päästä finaaliin vaan myös saada muut äänestämään sinua. Ne tyypit asuu sun kanssa 24/7 40päivää ja niiden pitäis silti olla sitä mieltä, että sä oot mukavampi ja ansaitsevampi kuin se tyyppi (tai ne tyypit), jonka kanssa istut viimeisessä heimoneuvostossa.

Amerikan survivoreissahan on paljon esimerkkejä siitä, että loppuun kyllä päästään, mutta lopussa kaikki vihaa sua tai on sulle katkeria. Silloin joku pelityylissä on mennyt vikaan. Klassisimpia 'vääryyksiä' on minusta esimerkiksi ollut a) Amberin voitto aikoinaan (tosin BR oppi siitä ja voitti sitten myöhemmin, joten ei voi sanoa, etteikö tämäkin olisi ollut hyvä esimerkki...), b) Natalien voitto ja c) Sandran kakkosvoitto. Kukaan noista ei minusta 'ansainnut voittaa' vaan voittivat siksi, että tuomaristo ei halunnut, että heidän vierustoverinsa voittaa. Toisin sanoen, jos Jani vie Pian loppuun (siis amerikkalaisessa systeemissä hänellä olisi ollut mahdollisuus vaikuttaa asiaan, mutta nythän ei siis ole - yksi syy, miksi suomen versio mättää), hän sinänsä ansaitsee voittaa, koska hän on tiedostaen tuonut epätykätyn pelaajan loppuun. Kuitenkin mikäli kävisi niin, että Jani ja Pia ovat loppuheimoneuvostossa ja Pia puhuisi itsensä voittoon, silloin hän ehdottomasti ansaitsisi sen, koska ainakin katsojalle on jäänyt sellainen kuva, että hän on pelannut strategista peliä huomattavasti enemmän kuin Jani, jonka ei oikeastaan tarvinnut pelata, koska oli aina niin vahva, että fysiikallaan voitti kaikki kisat ja sittenpä hänen ei tarvinnut juurikaan muuta tehdä. En tiedä johtuuko tv-ohjelman editoinnista vai mistä, mutta minä ainakin mielummin näkisin yllätysvoittajan kuin jomman kumman karpaasin siellä tittelin päässä. Selviytyjät pitäisi olla muutakin kuin fyysinen peli. Kaiken kaikkiaan tältä kaudelta ainoastaan Janne vaikuttaa siltä, että hän ymmärsi, missä tässä pelissä oli kyse ja hän olisi ehdottomasti ansainnut voiton.

No niin nyt olen varmaankin saanut avauduttua tästä sarjasta tarpeeksi. Mainittakoon vielä, että mtv3 ansaitsee krediittiä minulta siitä, että he päättivät julkaista ykköskauden nyt, varsinkin, kun konsepti on tosiaan jo aika vanha. Jos kakkoskausi tulee, haluaisin mielelläni hakea sinne. Olen ollut koukussa survivoreihin kohta 13 vuotta, joten on mahtavaa, että suomalaisillakin on mahdollisuus pelata tätä hyvin kiinnostavaa sosiaalista ja rankkaa peliä. Haluaisin selviytyjiin monestakin syystä, mutta varmasti päälimmäisenä mielessä on se, että pystyisinkö siihen? Fyysisesti ja henkisesti. Olisiko minusta pitämään suuni kiinni 40 päivää... Työkavereitteni mukaan ei. Ja tottahan se on, minä puhun ensin ja ajattelen sitten. Silti tämä on mun bucket -listillä.

Miksi tällainen yleisesti ehkä hieman laadukkaampia tv-sarjoja katseleva ihminen katsoo selviytyjiä, saatat kysyä? Pelin konsepti on minusta erittäin kiinnostava, koska se perustuu ei pelkästään fyysiseen voimaan vaan yleisimmin sosiaaliseen peliin ja siihen, miten pystyt manipuloimaan muita tekemään mitä sinä haluat. Lisäksi minulla on aina ollut joku Robinson Crusoe-unelma, eli olen lapsesta lähtien lukenut kirjoja, joissa joku on viettänyt aikaa autiolla saarella ja miettinyt, miten siellä pärjää. Lapsena mielikuvitusleikeissäni mietin usein, miten selviäisin esimerkiksi etelämantereella tai pohjoisnavalla... Joskus teininä harkitsin, josko yrittäisin elää yhden kesän mökillä pelkästään kalastamalla ja ostamalla maitoa läheiseltä maatilalta...Kieroutuneisuutensa siis kullakin, minulla se on tämä.

Kuvat netistä




This article is about Finnish version of Survivor, the tv series. The first season aired this spring and I go through the differencies towards the american consept and explain what I think they could have done better, to make this a more interesting season. It has played out much like many other earlier, boring seasons in America. The winner is most likely an alpha male from an alliance of 5 persons from start to finish. 

Välipalaksi?

 Kyllästyin viime vuonna siihen, että kirjoitin liikaa ruoasta. Mielestäni ruoan ei pitäisi hallita päivän puheenaiheita, tai jotain on pielessä. Nyt kuitenkin on edellisestä ruokapostista jo aikaa, joten ajattelin kirjoitella hieman aiheesta terveelliset välipalat. Minä yritän syödä n. 5-6 kertaa päivässä. Välipalaksi luokittelen oikeastaan sekä aamupalan, välipalan että iltapalankin. Kaikki nämä voivat olla joko samantyyppisiä tai sitten erityyppisiä koostumukseltaan. Yleensä vaihtelen päivittäin mitä syön.

 Yleisimmin pyrin syömään:
1) Ainakin 20g proteiiniä
2) Hiilareita vähemmän ja aamupainotteisesti - esim. hedelmää ja marjoja
Rasvoja en oikeastaan mieti. Ehkä pitäisi... Paitsi siinä mielessä, että en voi syödä esim juustoa, välipalalla, koska olen niin paha juustoaddikti, että se siitä terveellisyydestä sitten.

 Aamupalani viikolla on usein tällä hetkellä seuraava:
100g rasvatonta raejuustoa
1dl sokeroimatonta mehukeittoa
30g kaurahiutaleita
2rkl goji marjoja

Yllä oleva on sunnuntaiaamun brunssi, jossa on mukana myös 2x ruispalat levitteellä ja kahden munan munakas. Tämä sinänsä kelpaisi itsekseen jo välipalaksi.

Välipalana iltapäivällä syön yleensä: (riippuen vähän lounasajaista mut yleensä klo 14-17 välillä)
1 purkki maitorahkaa (250g)
1-2 hedelmää (esim. banaani, appelsiini, avokado tms)

Tai (jos on välipalat unohtuneet kotiin):
Heraproteiinia 1dl (~25g protskua)

Joskus tällaisia välipaloja joutuu nauttimaan kaksikin, jos on menossa reeneihin ja tuntuu, ettei muuten jaksa.

Iltapala on se, joka mulla mättää. Illalla sorrun kaikista eniten syömään jotain 'palkinnoksi' päivän hyvästä syömisestä tai muuten vaan tv:tä katsellessa, lasta nukkumaan laittaessa. Silloin esiin tulevat herkut. Kiinassa iltasyöminen oli minulla todella vähäistä, koska meillä ei oikeastaan ollut ikinä mitään kaapissa. Tässä lieneekin osa laihtumisensyytä siellä.

Kiinakiloja on tullut takaisin 2/5. Nyt olisi tarkoituksena kuitenkin päästä niistä jälleen eroon ja nipistellä ne illatkin kuntoon. Sanoisin, että syön n. 80% oikein, mutta silti muutamalla huonolla valinnalla voi jumittaa painoaan vuosiksi huonoihin lukemiin. Ei kun taas kerran niskasta kiinni.

Ideaalisesti söisin iltapalaksi samaa kuin aamupalaksikin, miinus kaurahiutaleet, koska hiilareita ei yöllä tarvii. Yöproteiini sen sijaan on tarpeen... Olen havainnut monen vuoden jälkeen, että pystyn syömään muutamia hedelmiä. Ne ovat minulle ihan tarpeeksi makeita, en kaipaa makeaa oikeastaan lainkaan. Sen sijaan vaikeampaa on suolaisen kanssa, joten olen ratkaissut asian niin, etten oikeastaan osta juustoa lainkaan. Tai jos ostan niin se on yksi halloumi, joka syödään salaatissa tai muuten pääruoan yhteydessä. 

Mitä te syötte välipalaksi?

I try to eat 5-6 times per day and three of those at least are considered as smaller eating, snacks. Good healthy snack for me is some cottage cheese, juice soup, berries and oats. Or some fruits with quark. These I eat pretty much every day. Rye bread is also a good addition, when in China, I ate boiled eggs as well. Of course in the evening, the unhealthy snacks raise to the menu - ice cream, cheese and beer are probably my biggest weaknesses.

Sosiaalisen median työkalut linjakkaassa opetuksessa

Pari viikkoa sitten järjestimme kollegani kanssa Sosiaalinen media linjakkaassa opetuksessa työpajan ITK päivillä Hämeenlinnan Aulangolla. Tässä työpajassa oli tarkoituksena katsella sosiaalisen median käyttöä opetuksessa, keskustella hyvistä käytännöistä ja jakaa erilaisia kokemuksia osallistujien kesken.

Työpaja kesti 3 tuntia, jonka aikana keskustelu olikin yllättävän hedelmällistä.

Opettajilla on suurimmaksi osaksi samat ongelmat liittyen sosiaalisen median käyttöön kuin kenellä tahansa muullakin: Mitä käyttää ja miten?

Aiemmassa postauksessani "Mitä sosiaalisen median työkaluja sinä käytät?" listasin itse päivittäin käyttämiäni sosiaalisen median palveluja ja mihin tarkoitukseen niitä käytän. Usein sosiaalisen median käyttö mielletään vapaa-ajan harrastukseksi, mutta usein se liittyy myös työhön - niin kuin esimerkiksi minun tapauksessani.

Opettajilla ongelmana saattaa olla myös heikot TVT-taidot, joten työkaluja ei välttämättä osata ottaa käyttöön tai ainakaan tiedetä, miten niitä olisi hyvä käyttää.

Pelkona voi olla, että oppilaat hairahtuvat keskustelemaan keskenään jostain 'ihan muusta asiasta'. Tähän työpajassa otettiin kovastikin kantaa: Kyllähän aiemminkin tunneilla oppilaat ovat hairahtuneet ajattelemaan jotain ihan omia asioitaan, nyt se vaan tapahtuu verkossa. Onko tämä pelko kuitenkaan se ison sosiaalisen median opetuskäyttöä estävä tekijä, epäilen, että ei.

Opettajat olivat kovasti huolissaan myös tekijänoikeuksista - kuka materiaaleja käyttää ja mitä materiaaleja saa käyttää ja jakaa. Kävimme läpi Creative Commons -lisenssiä ja sen käyttöä jonkin verran.

Työpajassa esittelimme myös avoimia oppimateriaalipankkeja ja kerroimme siitä, miten nämä pankit verkottuvat erilaisiin työkaluihin ja sosiaaliseen mediaan.

Toisaalta käsittelimme sosiaalisen median työkaluja suhteessa linjakkaaseen opetukseen (Biggs, 2003).

Avoimia materiaaleja maailmalta eri aihepiireistä voi löytää esimerkiksi näiden linkkien alta:

• Open Scout - Liiketoiminta
• Open Science Resources - Luonnontiede
• Discover the Cosmos - Astronomia
• OER Commons - Kaikki oppiaineet
• Learning Resource Exchange - Kaikki oppiaineet
• LeMill - Kaikki oppiaineet

Kiitokset osallistujille!

Few weeks ago I co-hosted a workshop on social media tools in aligned teaching. In this workshop we gathered and presented Best Practises on how to use social media tools in teaching. The discussion of the 30+ participants was quite fruitful as I think that many teachers share common problems: Perhaps they don't have the skills or at least they don't know which services to use and how. We aligned social media tools also towards open educational resources freely available on the web. Some links to various portals you can see above. 

Eroon Kiinan pölyistä

 Reissussa rähjääntyy - etenkin rattaat. Niinpä näin kevään tullessa täytyy tehdä ns. kunnostustöitä ja meillä niihin lukeutui ehdottomasti rattaiden putsaus.

 Alkutilanne oli aika ankea. Nää kuvat ei kerro ihan koko totuutta, mutta kyllä niistäkin näkee, että mun tunnin mittaisella mäntysuopaharjauksella ja painepesutuksella oli aivan loistava lopputulos!

 Ihanaa oli tehdä työtä, jossa näkee kädenjälkensä heti. Hurrah! Kiina todellakin syö rattaita, mutta kuten sanottu, nää on 2nd handina ostetut, joten ei enää mitkään uudet ja siten raskin kyllä mennä näillä ihan missä vaan olosuhteissa. Kyllä on havaittu niin hyväksi ostokseksi, että ai että. Lapsi nukkuu edelleen silloin tällöin päikkäreitä näissä ja Kiinassa nukkui käytännössä joka päivä. Lisäksi rattaat ovat siellä edottomat, koska ne tarvitaan ravintolohin, joissa ei syöttötuoleja löydy. Alun jälkeen tajusin miten kätevää on kun lapsi on sidottuna kiinni, eikä koko ajan tarvii hypätä sen perässä. Tokihan kohta kaksvuotias jo mielummin kävelisi itse monet matkat, mutta sitten on myös sitä, että ei jakseta kävellä. Kiinaa, toisin kuin Suomea, ei kuitenkaan ole suunniteltu rattailla mentäväksi. Kiinassa lapset kävelevät tai sitten mummot kantavat lapset selässään tai sylissään. Esim. Pekingin, Chengdun ja Xi'anin metroissa oli kyllä hissejä (Kaikki linjathan on aivan uuden uutukaisia), mutta hissit olivat AINA poissa käytöstä. Sen lisäksi metroportteja ei ollut tarpeeksi leveitä edes Phil and Tedsille, mikä yleensä menee siitä mistä normaalit rattaat eivät mene.

Rattaat ovat niin kummallinen näky esim. ostoskeskuksissa, että niiden kanssa on vaikea päästä hissiin, ellei tiedä, että kuuluu tunkea todella törkeästi jonkun varpaiden yli sinne ja soitettava suutaan, että pääsee kyytiin. Tämä kuitenkin kuuluu kiinalaisiin tapoihin, joten mitäpä siitä. Kiinassa on tietysti myös se sääntö, että lakeja ja sääntöjä täytyy rikkoa mitä enemmän ehtii. Niinpä en saanut tunnon tuskia siitä, että silloin tällöin käytin liukuportaita rattaiden kanssa. Kukaan ei tosiaankaan uskaltanut tulla urputtamaan asiasta minulle;)

 Täytyy vielä sanoa, että minä en ole siivoustyyppiä sitten lainkaan. Sekä äitini että poikani saavat jotain todella ihania kicksejä siitä, että jynssäävät lattioita ja kaappeja ja kaikkea puhtaaksi. Minä siivoan vain äärimmäisessä pakkotilanteessa, joten ymmärrettävästi meillä on hyvin harvoin siistiä. Epäjärjestys ei kuitenkaan häiritse minua. Jos minulla on aikaa niin siivoamista voin harrastaa, mutta yleensä se vaatii ainakin musiikin kuuntelua tai jotain muuta aktiviteettiä sivuun. Viime sunnuntai oli hyvä esimerkki. Minä lähdin vaihtamaan renkaat ja mieheni imuroi. Meillä kotityöt eivät tosiaankaan mene stereotyyppiseen malliin.

Mutta on toinen asia, jos saa otettua ennen ja jälkeen kuvat blogiin - silloin siivouksessa on ihan oma ulottuvuus, siivouksen raportointi. Jos kerran siivoaa niin täytyy siitä nyt ainakin koko Internetille päästä kertomaan!

I washed China off A's pram on Sunday. Blimey it was dirty, but luckily my uncle has a pressure washer and my one hour soaping did its deed. It's very shiny now. I am usually very bad at cleaning as my husband unfortunately knows too well. However, if I can take before and after pictures - the process gets another layer and it means that suddenly I'm in. I understand - people are different. When my mother and son enjoy cleaning, I enjoy blogging. These things skip a generation:)

Vierivän kiven loppuvuosi

No niin rakkaat lukijani. Jos olette ehtineet surra Kiina-postejen vähyyttä, eipä hätää. Näyttää kovasti siltä, että palaamme Kiinaan syksyllä. Kyllähän sitä ikävä takaisin on, myöntää täytyy. Suomi ja Eurooppa on <3, mut joku sinne Aasiaan vetää takaisin. Loppuvuodeksi reissuja siis riittää. Dopplrista niitä voi selata, jos kiinnostaa. Tarkoitus olisi vierailla ainakin Kreikassa (ugh, toivoin, ettei tää olis listalla), Kreetalla, Japanissa ja toki olen anopille luvannut pyhästi, että tän vuoden joulu vietetään Englannissa.

Norjassakin haluaisin käydä, mut kattoo nyt että mahtuuko visiitti listalle. Minulla on nimi paperissa, joka tulee ulos Oslossa järjestettävässä konferenssissa, joten noin periaatteessa saattaisin lähteä sinnekin, mut täytyy vähän katsoa, että viitsinkö. Tää ei ole mikään väikkärin paperi vaan sellainen lähinnä projektin tuloksia esittelevä juttu. Ikinä en oo Norjassa käynyt, joten Norja-kuume on kova. Vaihtaisin mieluusti Ateenan Osloon, mutta työreissut ei useimmiten mee niin kuin Trömsössä.

Ai et pitäiskö joskus olla kotonakin? Kieltämättä Kiinasta paluun jälkeen on ollut kiire nähdä kaikki kaverit ja sukulaiset, mutta onneksi on koko kesä tässä vielä aikaa matkailla Euroopassa. Samaan aikaan mulla on sellainen olo, että jään juurettomaksi orvoksi, jos ei palata Kiinaan. Kyllähän sinne sydän jää, pakostakin. Seuraamme toki lintuinfluenssan kehittymistä - eihän sinne pakko ole mennä, jos epidemia yltyy liian rajuksi. Toisaalta huomauttaisin pahimmille heikkohermoisille, että siellä on nyt toistaiseksi ollut vain muutamia tapauksia ja nekin jossain Shanghaissa... Kiina kun on Euroopan kokoinen maa, se on vähän niin kuin olisi todettu tartuntoja Espanjassa, meidän näkökulmasta. Mut tällaiset asiat usein unohtuvat. Lapseni on muuten juuri nyt keuhkokuumeessa Suomessa. Sen hän sai siis täältä, ei Kiinasta (vaikka kaksikin eri sukulaistani on jo ehdottanut, että ehkä hänellä on lintuinfluenssa tai ehkä hän sai tämän taudin Suomesta, vaikka ollaan oltu täällä jo 2kk...ja Englannissakin välissä). Ero on ainoastaan siinä, että täällä antibiootin saaminen on about 100x helpompaa. Mut kuka sanoi, että elämän tarvitsee olla helppoa? Minusta elämän tarvitsee olla mielenkiintoista. On eri asia sitten että kuinka suuria riskejä on valmis ottamaan. Tällä hetkellä olen valmis lähtemään syksyllä Kiinaan, mutta seuraan toki uutisia. Katsotaan, miten käy.

We have decided to try and return to China in the Autumn. The plan is to spend summer in Finland, sending papers to journals and conferences before returning to slow internet in Xi'an. 

Yammy Mummies Park

 Englannin reissulla oltiin yhtenä päivänä keskenämme, minä, ukki ja poika. Niinpä lähdettiin läheiseen Leigh-on-Sean leikkipuistoon.

 Sielläpä oli Yammy Mummieseja (mieheni käyttämä termi kotiäideistä) muksuineen ja ennen kaikkea vaunuineen. Siinä missä esim. Suomessa on todella trendikästä kuskata mukulaa retroissa 80-luvun rattaissa, englantilaiset mommyt panostavat mitä huikeimpiin rattaisiin. Koko leikkipuistoretki vaikutti eräänlaiselta "kenellä on kalliimmat vaunut, käsilaukut tai merkkivaatteet" -tyypin kierrokselta.

 Poikani Reiman haalarissa oli siis varsinainen näky täälläkin. Englantilaiset on siinä samanlaisia kuin kiinalaiset että kummankaan ei oikeastaan ikinä tarvitse viedä lapsiaan leikkimään lumihankeen tai metsään, joten varusteet on lähinnä sellaista söpöstelyä varten. Suomalainen lapsi pukeutuu talven läpeensä haalariin, koska se nyt vaan on kätevämpää ja onpahan lapsi ainakin suojassa ja lämmin.

 Luis Vuittonin Neverfullit vilkkuen nämä äidit paimentavat Tommy Hillfigeriin puettuja pienokaisiaan.

 Minulla oli supertrendikäs ukki mukana!

 Ei vaineskaan, oli ihana nähdä, miten poika ja ukki nauttivat toistensa seurasta. Hellyyttävää.

Sattumoisin huomasin, että meilläpäs onkin ns. 'tendivaunut'. Tästä kiitos tulee ystävälleni M:lle, joka ehdotti, että josko ostaisin hänen vanhat Phil and Tedsit. Minähän en siihen aikaan ymmärtänyt vaunujen päälle mitään, mutta koska hän oli toisen poikansa syntyessä asunut Englannissa - hänellä nyt sattui olemaan ne 'englantilaisten äitien' Emmaljungat... Minä olisin ostanut mitkä vaan second handit, mutta sittemmin en vaihtaisi näitä mihinkään. Phil and Tedseissä on siis kolme pyörää, mikä tekee niistä joillekin 'vaikeat työntää', eli kaksi kättä tarvitsee näiden ohjailuun... Mutta muuten ne ovat erinomaisen kevyet ja etenkin menevät pieneen tilaan. Esim. Kiinassa olisi ollut ihan mahdotonta iskeä isompia rattaita taksien minimalistisiin takakontteihin. Ai että M:aa varmasti kaduttaa, että myi vaununsa minulle, koska takaisin en raski niitä antaa - poika kun niissä vielä varmasti pari vuotta kulkee.

Kummissaan Yammy Mummiesit katselivat siis meitä - trendikkäät vaunut mutta muu pukeutuminen aivan randomia. Onneksi käsipuolessa minulla oli sentään feikkimerkkilaukku Kiinasta. Varmaan ajattelivat että ollaan jotain parempaakin kansaa. Mutta sitten meni äitien pasmat sekaisin - puhuin lapselleni jotain tosi eksoottista kieltä. He poistuivat nopeasti paikalta ja jäimme ukin ja pojan kanssa keskenämme puistoon. Se oli käynti englantilaisessa leikkipuistossa.

My playground testing project took a turn to another English playarea when I spent the time alone with my father-in-law and my son. Leigh-on-Sea's finest ground is situated behind a church and I soon ran into some 'Yammy Mummies'. In England one must have 'Phil and Teds' pram and Luis Vuitton bag... Well, we were by accident very cool, because I bought my second hand pram from a Finnish woman who had bought hers while expatting in London;)

Kevään Kuntosalireeniä

 

Välillä vois sanoo jotain reeneistäkin, vai? Oon heiaheia:n aktiivinen käyttäjä kännykällä. Minua motivoi nähdä viikkoja, joissa on pallerot kunnossa. Tavoittenani on siis liikkua 3-5kertaa viikossa. Päälajini on tottakai Shorinji Kempo, mutta se itsessään ei täytä koko viikon reeniaikataulua, joten olen monta, monta vuotta jo harrastanut muutakin liikuntaa, mm. kävelyä, hölkkää, uintia, pyöräilyä, hiihtoa whatnot. Viime syksynä päätin ottaa härkää sarvista ja kokeilla kuntosaliohjelmaa:)

Olipa sosiaalisen median käytöstä taas kovasti hyötyäkin, sillä automaattisia urheilupostauksiani lukenut voimaharjoittelutaustainen kaverini päätti huomauttaa, että mulla vois olla ihan oikeekin ohjelma. Kyllähän mä olin jo aiemmin tullut siihen tulokseen, että Kuntoportin n. 20v naisenalku 'PT'ni laatima ohjelma oli mulle noh - hieman liian kevyt ja ehkei ihan mun tarkoituksiin soveltuva kuitenkaan. Mun tavoitteet on kuitenkin hieman erilaiset kuin naisten reenien yleensä. Niinpä olin erittäin ilahtunut siitä, että J lupasi tehdä mulle ohjelman, jota olen nyt noudatellut parin viikon ajan. Kiitos!

Viikon ykkösreenissä tein tällä viikolla tän tyyppistä:
1. Crosstrainer 10min
2. Kyykyt 4x12, eka punainen tanko niskassa, loput vaaleansininen (ei mitään hajua mitä ne painaa)
3. Penkki 20kg x 9, 6, 6 - joo oli hieman liian kovat painot
4. Ylätalja 30kg x 9, 8, 9
5. Pystypunnerrus 6kg per käsi x 11, 7kg per käsi x 10, x 9,5
6. Hauiskäännöt suoralla tangolla 20kg x6,5, 17,5x 8, x8
7. Lankkupidot 3x 1min

Tästä kommenttina voin sanoa, että on tosi paljon enemmän ylävartalopainotteinen kuin aiempi ohjelmani. Ja aluksi oli sormet suussa termistön suhteen. Eihän tällainen ex-kuntosalikammoinen ees osaa ladata rautaa tankoon! Mutta niin se on vaan ruvennut onnistumaan ja seuraavan päivän kipeet lihakset kertoo, että jotain tuli tehtyäkin. Täytyy yrittää viikonloppuna päästä kakkoskerralle, että tulis pari reeniä viikkoon. Sen uhka on tällä hetkellä ainoastaan yksi kipeä pienokainen kotona:(

 Viime viikolla mulla oli reeniseuraakin, kun olin työmatkalla:) Onhan se mukavampi, jos ei tarvii mennä yksikseen. Sosiaalinen paine auttaa!Täytyy sanoa, että jos olisin miettinyt asiaa tarkemmin, olisi pitänyt olla sitoutumatta yhteen kuntosaliin kokonaiseksi vuodeksi. Jo ihan siitä syystä, että mä oon vaan max 2krt/viikkoon kävijä ja vaikka kävis sen 8krt per kuu niin onhan se kallista lystiä. Kaikkien sairastelujen ja matkojen kanssa olis helpompi vaan maksaa kertamaksuja. Ja silloin vois käydä myös reenaileen miesseurassa, joka ei kuntoportilla onnistu. Tuntuu, et mulla on paljonkin miespuolisia reenailijakavereita, mut ei oikein naisia... Mut siihen olen tietysti tyytyväinen, että koska mulla on se vuoden soppari niin on ihan tosissaan pakko ollut jatkaa tätä harrastusta, ettei mene kaikki rahat kankkulan kaivoon. Olisin ehkä jo luovuttanut, että ehkäpä se oli kuitenkin hyvä veto. Haluaisin edelleen tehdä jonkun kuntotestin tms nyt, jotta näkisi vaikka 3kk kuluttua, että onks tästä mitään hyötyä ja vois olla jotain vertailevaa dataa. InBody-mittausta oon kans ajatellut, mutta ilmeisesti Jyväskylässä LIKES ei enää tee niitä. Täytyy löytää joku muu paikka.

I got a new gym program from my budo-background friend and have been testing it for two weeks now. Feels good!