Dinner and a movie

 Tätini lupautui ystävällisesti laittamaan pikkuisen nukkumaan, jotta pääsimme viettämään 6.hääpäivää perinteisin menoin. Olemme aika nirsoja suomalaisen ruoan suhteen - useimmiten Suomessa joko maksat itsesi kipeäksi taikka ruoka on aika ala-arvoista. Suomi vaan ei ole niitä maita, joissa hintataso kohtaa ruoan laadun tai maun useimmiten.

 Joten tingimme hinnasta tällä kertaa ja istuskelimme Figaro Wine Bistron terassilla. Jyväskyläläisiä ruokapaikkavinkkejä kaivanneet: Tässä on yksi erinomainen ravintola. Molemmat, alkuperäinen Figaro, sekä laajennusosa 'Wine Bistro' ovat aina tarjonneet loistavaa ruokaa minusta, niin tälläkin kertaa. Nautimme tapaslautasen kahdelle (32eur) ja pullon ranskalaista Rose de Carsin-viiniä (~40eur/pullo)

 Tämä ei ehkä ollut illallinen halvimmasta päästä, mutta täytyy sanoa, että se oli kovasti molempien mieleen: Marinoituja valkosipulinkynsiä, viikunoita, piripiritäytteisiä oliiveja, paria eri homejuustoa, ananasta, chorizo-makkaraa, marinoitua paprikaa, viinirypäleitä, saksanpähkinöitä, leipää, naudanlihaa ja tortillaa... Anjovikset jäivät syömättä. Minulla on edelleenkin kesken projekti, jossa opettelen syömään niitä. Mieheni taas ei välitä edes yrittää.

 Illallisen jälkeen menimme elokuviin... Naisten vessakin oli kuorrutettu mainoksilla:

 Tätä elokuvaa odotan oikeasti, vaikka pelkäänkin, että se on pilattu liian nopealla tuotantoaikataululla:

 Päällä oli musta toppi 10 vuoden takaa (niille, jotka ovat sitä mieltä, etteikö hemppamaukan vaatteet voi olla kestäviä), musta kynähame ja valkoinen bleiseri (Vila). Paksu ruutuhuivi (Muslimikorttelin feikkimarkkinoilta) oli mukana taas sitä varten, että lyhyessä hameessa tulee useimmiten elokuvateatterissa kylmä.

 Mieheni on 10 vuoden vakuuttelun jälkeen antanut minulle periksi ja kasvattanut parran. Kuulema se ei kestä kauaa, joten täytyy nauttia vielä, kun voi...

 

Itse elokuva (Now you see me) oli harvinaisen kehno. Tai no, olihan se ihan viihdyttävä ja kelpasi paremman puutteessa. Before Midight kun tulee teatteriin vasta perjantaina:( Sanotaan vaikka näin, Now you see me olisi pärjännyt ilman puolia niitä takaa-ajokohtauksiakin, saati sitten niitä tappeluita... Lisäksi Cheesy dialogi ei auttanut. Minä en henkilökohtaisesti välitä taikureista muutenkaan - niissä on aina ollut jotain hieman pelottavaa ja typerää - miksi kahlita itsensä kiinni vesitankin sisään?

For our anniversary on Monday night, we followed the well realized concept of dinner and a movie. We went to Figaro Wine Bistro for some tapas and wine and then saw 'Now You See Me' afterwards. The film was a bunch of bollocks, but I enjoyed the evening. It's very important to have occasional date nights:) Especially after 10 years together.

Olipa kerran 10 vuotta sitten Turussa

Hupsista. Eilen tuli täyteen 10 vuotta siitä, kun ensikertaa tapasin aviomieheni. Lisäksi tuli 6 vuotta häistämme, koska kätevästi menimme naimisiin 29.7.2007, eli samaisena päivänä, jolloin myös päivämäärien muistaminen rajoittuu yhteen vuodessa tämän parisuhteen osalta.

Kymmenen vuotta tuntuu kyllä aika pitkältä ajalta. Sen kunniaksi ajattelin hieman muistella sitä, miten tämä tarina alkoi.

Kymmenen vuotta sitten vietimme yhdessä viikon, joka muutti kummankin elämän. Oli tuskaisen kuuma ja oli Turku. Oli Finncon/Eurocon 2003.

Mieheni oli kutsuttu Animeconin kunniavieraaksi. Hyvä ystäväni oli rekrytoinut minut 'kvismännöimään' eli toimimaan kunniavierasemäntänä. Minun kvismännöitävänäni oli kuitenkin ihan toinen kirjailija vaimoineen, Michael Swanwick ja Marianne Porter.

Muistan, kun näin mieheni ensimmäistä kertaa livenä. Hän seisoi Hamburger Börsin aulassa ja näin hänet vilaukselta, kun kävelimme ohi. Ensimmäinen ajatukseni oli: "Vau, onpa hyvännäköinen mies. Hän ei missään tapauksessa voi olla kunniavieraamme, sillä se tyyppi ohjelmalehdessä ei ole ollenkaan noin hyvännäköinen".

Tapasimme uudestaan Harald-viikinkiravintolassa muutamia minuutteja myöhemmin ja minun oli myönnettävä, että olihan se meidän kunniavieraamme...

Istuimme suunnilleen vastatusten sillä illallisella ja ajattelin, että noin hyvännäköisellä miehellä ei missään tapauksessa voi olla aivoja (Too good to be true), joten aloin jutella hänen kanssaan. Harmikseni ne aivotkin sieltä löytyivät ja hyvin pian ymmärsin, että tässä on unelmieni mies, Tall, dark and handsome ja vielä heittämällä älykkäämpi kuin minä. Ei mennyt siis kauaa, ennen kuin minä olin myyty. Muistan, että keskustelimme japaninkielen opinnoista. Alusta asti oli selvää, että meitä yhdisti kaipuu kaukoitään, mikä edelleen on kyllä yksi suhteemme kantavista ajatuksista ja haaveista.

Seuraavana iltana olimme ystäväni takapihalla grillijuhlissa, jossa poistuttuani vessaan mieheni oli sanonut vieressään istuvalle henkilölle "In a parallel universe, I just met my wife."

Koko viikon aikana, kumpikaan ei sanonut mitään. Jälkikäteen ajattelen, että mikäli olisin kuvitellut, että tämä mies voisi ikinä olla kiinnostunut minusta - en olisi voinut olla oma itseni. Mutta, koska arvelin, että tsäänssit olivat ehkä 0%, annoin aika 'terveen' kuvan omasta sekopäisestä itsestäni. Ja jostain kumman syystä se puri.

Viikon päästä lähetin hänelle sähköpostin, jossa sanoin, että minun mielestäni meillä oli yhteys. Toisessa e-mailissa puhuttiin avioliitosta, kolmannessa oli päätetty lasten nimet. Tietenkään, kumpikaan ei mitenkään silloin voinut tietää, kestäisikö tämä. Sehän oli sinänsä pähkähullua. Niihin aikoihin halpalentoyhtiöt vasta aloittelivat, joten Lontoo-Jyväskylä kaukosuhde tuntui aivan käsittämättömältä ratkaisulta. Ikäeroahan meillä on se 10 vuotta... Lisäksi en ollut tosiaankaan etsimässä parisuhdetta siinä vaiheessa elämääni... Kuitenkin, kun SE ihminen kävelee elämääsi, et sinä sano ei. 

Periaatteesta, en usko rakkauteen ensisilmäyksellä. Ystäväni sanoi meille häissämme, että näimme toisissamme 'potentiaalia ensisilmäyksellä'. Tämä on varmasti totta. Vasta aika näyttää, mikä toimii ja mikä ei. 10 vuotta myöhemmin, en voisi olla tyytyväisempi siihen salamaniskuun, joka oli kohtaamisemme tuskaisen kuumassa Turussa. Olen edelleen täysin varma siitä, että minulle sopivampaa henkilöä maailmasta ei löydy. Miksi hän minua jaksaa katsella, se on jokapäiväinen arvoitus, jota en varmaan koskaan oikein ymmärrä. Kuitenkin tämä mies on tehnyt minut onnelliseksi jo 10 vuotta. En nää mitään syytä, miksi ikinä eroaisimme. This is it. Olen rakastuneempi mieheeni tänään enemmän kuin koskaan aiemmin, edes alussa. Olen jo ajat sitten lakannut laskemasta, kuinka monta päivää olemme olleet yhdessä. Kun aikaa on loppuelämä, eihän sillä ole merkitystäkään.

Yesterday was the tenth anniversary of me meeting my husband. And also our sixth anniversary. For the sake of this important day, I've laid out some old pictures and some memories about the very beginning our story together.  

Mökkifitness

Äitini mielestä kirjoitan liian tosikkomaisesti. Mutta minähän olen suomalainen, ei mulla mitenkään voi olla huumorintajua! Niinpä yritän kuivaan suomalaiseen tyyliini kirjoitella tänään vähän siitä, miten makkarat sulatetaan. Kyseessä on normaalimökkielämän dokumentointi. Jos et siis omista kotikuntosalia, ei hätää, sillä tämä kunto-ohjelma hoituu välineillä, jotka löytyvät useimmilta kesämökeiltä.

Tarvitset yhden 13kg painon ja yhden 78kg painon. Lisäksi voit käyttää yhtä peittoa.

Liike1:
1. Aseta peitto maahan.
2. Aseta 13kg paino peiton päälle
3. Ota kiinni peiton kulmista ja nostele esim. Ojentajilla, kunnes kikatus 13kg painolla lakkaa.
Voit myös käyttää 78kg painoa toiseen päähän peittoa.

Liike2:
1.aseta 78kg paino haluamasi lihasten päälle
2. Nostele ja toista haluamasi määrä

Liike3:
1. Ota  13kg paino kahden käden otteeseen
2. Heiluta 30sekuntia tai kunnes kikatus loppuu

Toista kuntopiirimäisesti.

Muita mökkifitnesslajejakin on tämän viikonlopun aikana kokeiltu. Mäkituvan top10 lajit:
1. Frisbee golf
2. Kroketti
3. Uinti
4. Surffaus
5. Vesijuoksu
6. Kävely
7. Marjastus
8. Vaellus
9. Soutelu
10. Petanki

In the Finnish summer cottages, it's important to keep fit with all the bbqing. Some creative ways presented in this post by my relatives. Top10 sports in our summer cottage 2013: 1. Frisbee golf
2. Croquet
3. Swimming
4. Surfing
5. Water running
6. Walking
7. Berry picking
8. Hiking
9. Boat rowing
10. Pétanque

Ulkomailla Uuraisilla

Tänään olen mökkeilemässä, joten blogaaminen on ollut lievästi haasteellista:
Haaste1: Vein vihdoin kuolemassa olevan läppärini huoltoon. En kuitenkaan halunnut blogata kännykästä, koska kuvien laatu sieltä on niin kamalaa, etten pystynyt kestämään ajatusta liian pienistä kuvista. Niinpä päädyin setämiehen läppärin lainaan.
Haaste2: Setämiehen läppärin virus- ja javascript torjunta...
Haaste3: Lapsi, joka ei nukkunut kuin 15min päikkärit

Eli tänään vain nopea pyrähdys tänne. Mutta sitäkin tuoreempia kuvia minireissultamme Uuraisille.
Ystäväni on jo pidemmän aikaa houkutellut minua ja poikaani käymään heidän kotitilallaan, leikkimässä veljensä lapsien kanssa. Lapset tapasivat poikani talvella Skypessä, kun olimme viikoittain tätinsä kanssa skypessä. Siitäpä se kipinä sitten lähti ja ajelimme mökiltä Uuraisille katsomaan upeaa maalaismaisemaa.

Matkalla vastaan tuli varsinainen suomalaisidylli, tällaisia karjoja ei enää nää isompien teiden varressa ja kerrankin oli aikaa vähän pysähtyä ja kuvata. Upeita kesäpäiviä Suomessa. Kunhan saan oman koneen takaisin, parempilaatuisia kuvia itse vierailusta seuraa. Kiitokset viimeisestä perheelle F!

I am currently out the radar, in the Finnish nature, in the bush. In the summer cottage that is. We made a small trip to Uurainen today to have a little play-date with my friend's niece and nepfew. On the way there was some very Finnish landscape. Summer really does not get better than this.

 

 

 

 

Miten haetaan Kiinan viisumi Suomessa?

Vaikka ollaan lähdössä Kiinaan jo neljättä kertaa, olen onnistunut välttämään tätä reissua tähän asti: Nimittäin viisuminhakureissua.

Kiinan viisumeitahan saa siis ainoastaan menemällä fyysisesti paikanpäälle Suomen Kiinan konsulaattiin, Kulosaareen. He ovat lopettaneet postipalvelun, joten joko menet sinne itse tai sitten joku muu menee sinne fyysisesti. Minulla onneksi asuu sekä sukulaisia että erittäin hyviä ystäviä Helsingissä, joten olen häikäilemättömästi käyttänyt heitä hyväkseni viisumien hankintaan aiemmin. Nyt kuitenkin sattui ihan hyvä tilaisuus käydä hakemassa itse, joten lähdin tälle matkalle.

Kiinan viisumia varten tulee olla seuraavanlaisia papereita:
* Kutsukirje Kiinasta (tämä siis business-viisumiin)
* Lentoliput sinne ja takaisin
* Vuokrasoppari/hotellivarauslapuska
* Täytetty viisuminhakulomake
* Yksi passikuva
* Passin kopio
* Itse passi, jossa täytyy olla vapaita sivuja
* Kopio matkavakuutuksesta (jos ei ole kutsukirjettä)
* Ekstralomake, jos hakija ei ole suomalainen


Noilla yleensä pärjää... Tietysti kaikki pitää olla huolellisesti täytettynä tai viisumia ei heru. Tarkat ohjeet täältä.

Viisumi maksaa 60eur/entry, jos olet suomalainen ja 120eur, jos olet ulkomaalainen. Tai ainakin jenkki. Siellä ei ole muuta kuin Suomi/Jenkkihinnat, joten minulle on aina ollut hieman epäselvää, mitä brittien viisumi maksaa. Mutta sanoisin kuitenkin, että hyvä kiinalaiset, sillä venäjän viisumia ei kannata britin kuvitellakaan hakevansa Suomesta, joten tässä mielessä kiinalaiset ovat edistyksellisiä, eli ei tarvita reissua Lontooseen, että saadaan isikin mukaan meillä.

Noh sitten matkataan sinne Kulosaareen, sanoisin että helpoiten onnistuu, kun menee metrolla ja tietysti kannattaa havaita, että konsulaatti on auki tasan ton 2,5h päivässä aamuisin, joten muuhun aikaan ei kannata yrittää.

Kulosaaren metroasemalta on n. 10min kävelymatka, joka kulkee läpi ökyrikkaiden asuinsalueen, eli kauniita taloja voi matkalla ihailla. Siellä on suurlähettiläiden asuntoja yms. Itse onnistuin eksymään matkalla vaikka katsoin kepsistä, joten kannattaa ehkä varata tohon 15min.

Näin kesämaanantaina jono ei ollut huikea, ehkä 3-4 henkeä ennen minua kun olin siellä tasan ysiltä. Business-miehiä kaikki... Se kertookin Kiinan matkailusta jotain.

Itse vierailuun minulla meni sellainen 1h Kaisaniemestä, eli helposti ehti yhdellä metrolipulla edestakaisin.

Loppujen lopuksi aika helppoa, jos ei ole kaksivuotiasta roikkumassa hihassa... Viisumit saa hakea 4vrk kuluttua. Nopeampaa niitä ei saa, eli jos nyt keksit, että haluat Kiinaan niin ehkä sanoisin, että vasta viikonpäästä voit aikaisintaan lähteä, sillä viisumien paperisotaan menee yksi päivä ja sen päälle sitten toi konsulaatin toiminta-aika. Ehkä se on ihan hyvä, että sinne ei pääse ihan noin vain ja toisin päin. Mutta tietysti onhan tällainen viisumien hakumenettely aika vanhanaikaista... Ehkä jonakin päivänä mennään pelkällä sormenjäljellä.

This time I made the trip myself to Kulosaari, where the Chinese consulate in Finland is located. One must go there in person (or have someone take your passport & application there for you) to get the visa, there is no postal way. The embassy is located about 10minutes walk from Kulosaari metrostation. The walk there is quite nicely surrounded by old, beautiful buildings, but watch out for not getting lost (even with a GPS) due to some construction sites... The trip itself from Helsinki including the metro and the application and the waiting times and all took me less than one hour. Of course this was during summer time, but all in all, not a very difficult task. Someone of course needs to go and pick the passports up 4 days after, which makes it quite difficult for people outside Helsinki region, but luckily I have got good friends:)

Consular Section of the Chinese Embassy

Opening hours: 9:00-11:30am, Mon-Fri (except public holidays).

Address: Vanha Kelkkamaki 9, Kulosaari,00570, Helsinki.

Tel: +358 9 2289 0129 (14:30--16:30, Mon-Fri, except public holidays)

Fax: +358 9 22890155

Email: consulate_fin@mfa.gov.cn

Instagrammin Matkatorstai

Toiset hurahtaa Twitteriin, toiset Pinterestiin, mutta minulle jo pidemmän aikaa Instagram on ollut suosikkini sosiaalisissa medioissa. Niinpä, kun Destinationunknown Satu vinkkasi minulle suomalaisten instagrammailjoiden matkailutorstaista, tämä tuli minulle kuin tilauksesta. Kerrankin tempaus, johon lähden mielelläni mukaan - ei pelkästään, koska sen kautta voi löytää uusia matkablogituttavuuksia, mutta koska arvelen, että minulla on tänä syksynä tähän aiheeseen jotain annettavaakin.

Eli pähkinänkuoressa tarkoitus on torstaisin postailla matkailuaiheisia kuvia instagrammiin hashtagilla #IGTravelThursday, jonka jälkeen kuvat näkyvät automaattisesti mm. tässä postauksessa:

  Minä olen tänään edelleen kotikaupungissani Jyväskylässä, mutta vähiin käyvät tämän vuoden päivät täällä. Arvelin, että ehkä n. 7 torstaita olisi Jyväskylässä edessä tälle vuodelle, mutta se olikin yläkanttiin, sillä äsken tutkittuani kalenteria tulin siihen tulokseen, että olen suunnitellut viettäväni Jyväskylässä vuoden tulevista torstaista kokonaista viisi kappaletta, tämä päivä mukaanlukien! Apua! Pitäisiköhän tässä oikeasti nyt jo valmistautua siihen, että reissussa menee koko loppuvuosi...

 Niinpä näistä huikeanihanista maisemista nyt nauttimaan... Kyllä kotikaupunkikin on jonkun toisen ihmisen matkailukohde;)

 Otin siis muutaman otoksen aamulla kävellessäni töihin. Jyväskylä <3

Koska viimeaikoina olen törmännyt aika moneen sellaiseen, joka ihmettelee, että mikä se instagrammi oikein on -  Niille, jotka eivät ole vielä tutustuneet instragrammiin: tarkoitus on siis ottaa kuvia kännykällä (iPhone tai Android-puhelimet) Instagram Appin kautta. Kuvat postataan ja ne tulevat näkyviin omaan profiiliin (esim. minun profiilini @Finn_world) Mutta myös erilaisten widgettien avulla ne saa kätevästi näkyviin mihin tahansa www-sivulle automaattisesti. Eli siis esimerkiksi tuohon blogin sivupalkkiin. Tämä on websivuja päivittelevälle aikamoinen etu, sillä ei tarvitse käyttää aikaa a) siihen, että ottaa kuvat kamerasta koneelle ja sitten käsittelee ja sitten uploadaa ne sinne verkkoon. Todellinen ajansäästäjä. Lisäksi tietysti instagrammissa voi tykätä ja kommentoida toisten kuvia, niin kuin nyt missä tahansa muussakin sosiaalisessa mediassa. Boonuksena kuviin voi liittää hashtageja samaan tapaan kuin twitterissäkin, mikä siis tarkoittaa sitä, että kuva liitetään hashtagin alta löytyvään kuvakokoelmaan. Tämä mahdollistaa vaikkapa sen, että tapahtumalle on helppo luoda uusi hashtag, johon sitten kaikki pääsevät näppärästi käsiksi omista puhelimistaan - osallistumaan ja sisältöä tuottamaan.

Onhan se totta, että instagrammikuva ei ole järkkärikamerakuva - kuvien laatu on heikompi. Kuitenkin kännykkää on niin kätevä kuskata mukana, että olen päättänyt arkisten asioiden suhteen välillä luistaa kuvanlaadusta. Ihan vaan siksi, että tietyt asiat menevät elämässä ohi, jos aina yrittää etsiä sitä kameraa... Instagram on erinomainen juuri sellaiseen elämän dokumentointiin. Toki huikeimmat kuvat on edelleen mukava ottaa laadukkaalla kameralla. Mutta näin niitä arjen hetkiä jää enemmän muistiin.

Hyvää matkatorstaita teille! Käykäähän osallistumassa, jos ootte instagrammin käyttäjiä!

I have fallen for instagram. Therefore it was not hard to say "yes", when Destinationunknown asked if I'd join the Instagram's Travel Thursday. The idea is to post under: #IGTravelThursday . I am currently still in my home town of Jyväskylä, but as I've counted, I've got only 5 more Thursdays left this year in this town, so you'll probably get some good entries later in the year from some more exotic locations. However - looking out of my window, I feel that I am travelling. This city is so beautiful during the summer. 

2-vuotiaan kasvatuksen haasteet

 Poikani on nyt 2v 3kk. Vauva-ajan haasteista tuntuu olevan jo aikaa, mutta uusia on todellakin tullut tilalle.

 Nyt on aika pohdiskella taas sitä kasvatusta. Mikä on sallittua, mikä ei. Ja miten rajat asetetaan. Vaikka kuinka olisi mukava antaa lapsen juosta pellossa ja toteuttaa itseään ilman minkäänlaista kuria... Mutta noh, viimeistään tässä vaiheessa tulee löytää sisältään pieni paha poliisi ja opettaa lapselle, että ei tarkoittaa ei.

 Positiivisia asioita kaksivuotiaassa:
* Ei tarvitse enää varoa, että putoaa ihan kaikkialta päälleen
* Ei pistä aivan kaikkea enää suuhun
* Viihtyy jo pitkiäkin aikoja leikkien itsekseenkin, jos sille päälle sattuu
* Tykkää edelleen kiivetä syliin tankkaamaan äiti-energiaa

 Ja sitten niitä haasteita:
1. Ykköshaaste on varmaan se totteleminen. Mitä tarkoittaa, jos äiti antaa ohjeen. Pysähdy! Älä juokse autotielle. Älä avaa DVD-soitinta, älä heitä ruokaa lattialle, älä juokse portaita alas, älä mene toisen pihaan... Useimmat asiat ovat sellaisia, että lapsi ei ymmärrä niitä vaaratilanteiksi. Mutta sitten alkaa olla myös niitä "teen tämän tahallani, saadakseni huomiota tai koska minulla on tylsää tai ärsyttää tai olen väsynyt ja nälkäinen" eli uhmaikähän se siellä. Terrible twos. En ole oikein varma, että mikä olisi paras tapa saada lapsi ymmärtämään, että tällainen käytös ei vetele. Tottakai sanotaan, että ei, näin ei saa tehdä. Mutta usein hän vaan riemastuu kieltämisestä - hah, sainpas huomiosi! Ja ajattelee, että siinä on kyse leikistä. Sen lisäksi olen ottanut syliin, pitänyt paikallaan ja selittänyt hyvin vakavalla äänensävyllä, ettei näin saa tehdä, ehdottomasti ei. (Esimerkiksi hänellä oli pari viikkoa sitten tapana purskauttaa juomansa mehu/vesi/maito lattialle suustaan. Tähän alaleuan pitäminen ja lapsen kiinnipitäminen toimivat ainakin toistaiseksi) Jos siis puhe ei mene perille - mikä auttaa? Aresti?

 2. Toinen haaste meillä on edelleen se syöminen. Lapseni on kyllä alkanut syödä tiettyjä ruoka-aineita sille päälle sattuessaan hyvin. Perunaa menee, jos se on sopivankokoissa paloissa, voilla maustettuna ja lämpöistä. Mutta auta armias jos on kylmää niin ei mene. Raejuustoa menee useimmiten myös hyvin. Ja meloonia. Ja porkkanoita ja parsakaalia. Ja nuudeleita, spaghettia ja pastaa. Ja riisiä. Ja papuja. Ja hedelmiä ja marjoja. Mutta lihaa/kalaa ei mene lainkaan. Ei makkaraa. Hän on siis kasvissyöjä. Yritetään toki harvase päivä, että menisi, mutta toistaiseksi ei mene. Suu pannaan kiinni ja heittäydytään makarooniksi.

 3. Kielen kehitys. Vaikka neuvolantäti sanoikin, että ei mitään hätää, kyllä se sieltä kehittyy, niin vanhempina toki haluaisimme, että hän jo osaisi kertoa, mikä on vialla tai mitä haluaa. Silloin hänen kanssaan voisi jo alkaa neuvotella asioista. Mutta kaksi-kolmikielinen kuin hän on, ei tämä vaihe tietenkään ole helppo. Lisäksi hän on motorisesti todella taitava ja vieläpä poika, joten kaikki kehitys menee edelleenkin siihen kiipeilyyn, juoksemiseen jne. Hänen käyttämiään sanoja:

Cat, Car, Six, Seven, This, Dish, Go, No, Money, I know, Haloo, Bye bye...

Äiti, Isi, Viisi, Kuusi, Ei sinne!,  Tämä, Auto, Ei, Mene, Aisha (hän itse), Mä (maito), Hauva, Missä, Harja, Kakka, Kukka, Mumma...    

Xiexie

Tuntuu, että joitakin sanoja hän on jopa unohtanut puolen vuoden takaa...

 4. Sittenpä on ne muutamat asiat, jotka olisi hyvä oppia seuraavan vuoden aikana, eli vessassa käyminen ja tutin pois jättäminen. Kumpaakaan emme ole halunneet ajoittaa tälle kesälle, vaikka periaatteessa ne olisivat nyt onnistuneet. Kuitenkin Kiinaan syksyksi lähtömme takia olemme halunneet pitää näistä kahdesta asiasta edelleen kiinni. Tavallaan olen pahoillani siitä, että lapsen kehitys hidastuu tämän elämäntilanteen myötä, mutta toisaalta tiedän, että ilman vaippoja ja tutteja Kiinassa tulee olemaan astetta hankalampaa. Ja todella haasteellista se tulee olemaan jo nyt. Suomessa kesällä kun pystyy juoksemaan illalla pihalla vaikka kuinka pitkään, ilman minkäänlaista pelkoa siitä, että jää auton alle. Kiinassa taas ulkoilu tulee tapahtumaan käytännössä valjaissa, sillä lapsi ei edelleenkään yhtään ymmärrä, miksi autotielle ei saa juosta. Noh, on tässä se hyvä puoli, että koska lapseni on niin kova juoksemaan ja niin nopea niin äitikin saa siinä ylimääräistä arkiliikuntaa illaksi, kun juoksee valjaissa olevan lapsen perässä.Tutti haittaa myös kielen kehitystä, mistä syystä hän saa sitä käyttää ainoastaan nukahtaessaan tai ollessaan hyvin väsynyt. Puhumattakaan tietenkään purentavioista.

 5. Tapakasvatus. Haluaisin, että lapseni oppisi tiettyjä hyviä tapoja, kuten että ruokailun aikana istutaan pöydässä, ei katsota televisiota ja ei vaellella ympäriinsä. Eikä varsinkaan heitellä ruokaa lattialle, vaan syödään siististi. Tietenkin hänen ruokailupaikallaan n. 2m säteellä näyttää ydinpommin räjähdykseltä joka ruokailukerran jälkeen.
6. Television katselu vs. leikkiminen. Elämme sellaisella rytmillä, että lapsi saa n. 1-1,5h ulkoilua kaksi kertaa päivässä ja sen lisäksi tietysti leikkii päälle sisällä. Hän nukkuu n. 1.5-2h päiväunet ja n. 9-10h yöunet. Äkkiseltään laskettuna noiden jälkeen jää sellainen 9h syömiseen (yleensä 5 kertaa päivässä), leikkimiseen ja sitten siihen television katseluun, jota hän kyllä tykkäisi harrastaa aika paljon. Annamme yleensä illalla katsoa samaan aikaan, kun itse katselemme jotakin ohjelmaa. Toisaalta en haluaisi, että lapsi on täysin kiinni tv:n katselussa, mutta toki siitä on apua, jos ja kun elämässä täytyy tehdä myös muita asioita kuten kotitöitä yms.

Että sellaisia haasteita. Jos on hyviä vinkkejä 2-vuotiaan kasvatukseen niin otan mielellään niitä vastaan.

My son is now two, which means he can be quite a challenge. He is bilingual and a boy, which means he has not yet started to communicate in a useful manner. Sure he can ask for milk and tell me when he has pooed, but I can't have a conversation with him - so that he would for example understand why I am saying 'no' to something. He is unbelievably fast and loves to run - his legs are long and my greatest worry right now is that he's hit by a car. I can catch him by running but I really need to run - no walking will do. Older women in the family cannot, so we need to keep him chained quite a lot...

Pikavisiitti Helsinkiin

 Poikettiin yhden yön reissulla Helsingissä hakemassa Kiinan viisumeitamme.

Helsinki on sunnuntaisin aika autio. Kuitenkin sunnuntai-iltana oli jonkin verran mökkipaluuliikennettä.

Yövyttiin Mikonkadun radissonissa. Tämä hotelli on muuten rakennettu samaan taloon (tai sen paikalle), jossa edesmennyt ukkini asui vuosikymmenet. Oli lievästi Creepyä katsella ulos hotellihuoneemme ikkunasta sisäpihalle, joka on joteensakkin vielä samassa kunnossa kuin 15.10.1993, jolloin vaarini lyyhistyi siihen samaiselle laatoitukselle ja kuoli. 20 vuotta sitten. Miten ihmisen elämä menee näin nopeasti ohi, minä jaksan miettiä.

Oltiin poikasen kanssa kaksin minilomalla ja siitä otettiin tietysti kaikki irti. Kylvettiin kaksi kertaa saman illan aikana...

Ja käytiin juoksentelemassa Kaisaniemen puistossa ja rautatien torilla.

Aikaisemmin päivällä saatiin matkaseuraa, kun viikonlopun vieraillani oli sama matka... Harvemmin käy niin, että omien järjestämien bileiden jälkeen lähtee tuollaiselle 300km saattimatkalle. Mut tää viikonloppu ei ollutkaan ihan tavallinen.

Takapenkillä vois olla ollut enemmänkin tilaa.

Mieheni tuli myöhäisellä koneella Lontoosta, joten jätin hänet nukkumis/lapsenvahtivuoroon, kun livahdin aamiaisen kautta varsinaiselle syylle, miksi tulimme yhdeksi yöksi Helsinkiin.

 Vuorossa oli nimittäin Kiinan viisumien hakureissu. Nehän pitää hakea jalan konsulaatista, eli postitse niitä ei voi hakea... On minusta aika hyvin, että tää on neljäs Kiinan matkamme, mutta toistaiseksi en ole vielä aiemmin vieraillut kyseisessä konsulaatissa. Eli on ollut hyviä ystäviä, jotka ovat puolestamme rampanneet siellä... Tällä kertaa kuitenkin halusimme yhdistää vähän arjen luksusta tähän byrokratian kukkaseen, josta taidankin kirjoitella toiseen postaukseen.

We did a quick visit to Helsinki this week to apply for our Chinese visas, which you must do in person in the Finnish-Chinese consulate in Kulosaari. Therefore I was joined by my weekend quality guests on my way to the Capital - Thank you Tino for driving, after 2h of sleep I would have been quite a traffic hazard. We stayed at the Radisson SAS Mikonkatu this time, which is weirdly built on top of my grandfather's old flat. I could even see his death mark from the window, which was very creepy, but somehow reminded of the way life goes past way too fast. Small finn and I took most out of our hotel night by bathing twice and running around the parks near by. Nice minibreak.