Unity Level Up Seminar Bromma 2014 Day 1

Tänään olen Shorinji Kempo Gasshukulla Tukholman esikaupungissa Brommassa. / Today I'm in a Shorinji Kempo Gasshuku in Stockholm's near city, Bromma.

 Lapsenvahtiapurini sairastui, joten poikani on mukana. / My childminder aunt fell ill, so I have my son with me.

 Bromman Unity-leirillä aamuiloittelu alkoi tähän malliin eilen. / In this Bromma gasshuku, the morning started like this yesterday.

 Vanhat ystävät tapaavat jälleen. / Old friends reunited.

 Tämä leiri on 1kyulle ja korkeammille vöille. / This gasshuku is just for 1kyu and above.

 Pääopettajana toimii Makino sensei, 9.dan. Henkilökohtaisesti minulle tämä on ensimmäinen 9.danin opettama leiri. Pistää nöyräksi, 80-kymppisiä, jotka jaksavat painaa 9-18 leirillä ei nimittäin tule vastaan ihan joka päivä. /The main teacher of this Gasshuku is Makino Sensei, 9.dan. Personally for me this is the first Gasshuku thought by a 9th dan. Not every day you meet someone who a) was thought by Kaiso and b) is over 80 years old and c) can go on teaching 9-18 for three days in a row. Amazing guy.

 3.Danit ja yli tutkivat kipupistekeskeisesti. / 3dans and above were investigating kyosho-centricly.

 Kari-setä sai uuden kaverin. Hän yritti hoitaa A:ta ns. Evil eye tekniikalla, joka feilasi, nimittäin A antoi hänelle halauksen. Karin street credit alkoi laskea hetikättelyssä ja sai kommetteja tyyliin: "Kari you need to work on your evil eye":) Uncle Kari got a new friend. His technique at taking care of Tops was that he gave him the 'evil eye' which on the third time lead to A giving him a hug. We think Uncle Kari's street credit has taken a serious hit now.

 Paikalla oli ystäviä myös venäjältä /  Also our russian friend made it.

 Ja Iso-Britanniasta. / And from Great Brittain

 Unityn eka kurssi alkaa. / Unity course is about to start in Kongo zen

Suomalaisia on kiitettävästi paikalla. / Finnish kenshis have a good participation.

 Tälläaisella leirillä vastinetta rahalle saat niin, että kysyt Makino Senseiltä jotain mahdollisimman kivuliasta tekniikkaa... / In this kind of Gasshuku, you can get value for money by asking Makino sensei the most painful technique possible.

 Niin kuin Timo-Setä havaitsi. No pain, no gain!

Yksi päivä takana, kaksi edessä. / One day down, two to go.

Dag i Stockholm

Kylmästä säästä huolimatta eilen oli varsin mainio päivä sightseeingille Tukholmassa.

 Aurinko paistoi ja paikoitellen oli jopa teepaitakeli.

 Päivään mahtui monenlaisia kivoja hetkiä niin kuin nämä...

 Kävelyä ja leikkiä Humlegårdenisa.

 Pikalounasta kadulla, kun nälkä yllätti. 7-11 pitäjä kysyi minulta: "Do you like to fight?" (I said 'Yes') Hän oli nähnyt Shorinji Kempo teepparini ja tukholmassa tämä laji on hieman tunnetumpi kuin Suomessa... Itsehän oli Wing Chun harjoittelija. Valitettavasti lapsen kova tahto saada *kaikki kaupan omenat* lopetti tämän keskustelun ennen kuin se ehti pahemmin alkaa.

 Päikkäreiden aikaan iskettiin sedät ja kärry kahvilaan ja paineltiin serkun kanssa ostoksille.

Vaeltelimme Tukholman kaduilla ilman liikoja kiireitä.

 Istuimme Sergelin torilla kahvilassa lounaalla ja otin pienet torkutkin siinä sitten.

 Vanhassa kaupungissa on ihana shoppailukatu: Viikinkijuttuja ja Science Fiction kirjakauppa! Mä olin ihan myyty!

 Sitten käytiin vielä vähän juoksentelemassa satamassa.

 Kertakaikkiaan mukava päivä Tukhholmassa sukulaisten kanssa <3. Ihana aloittaa Kempoleiri vähän rauhallisempaan tahtiin.

Yesterday we had quite a good luck for weathers in Stockholm. We came one day earlier, as it's 'Helatorstai' a bank holiday in both Finland and Sweden and therefore we could take a sligthly slower paste start to the Shorinji Kempo camp. One day entailed fun playtime in Humlegården, some shopping and a lot of walking around in the beautiful streets. We had time for a late lunch as well, sitting in Sergel torget. All around nice time and it proved my theory of Sweden: The Sun ALWAYS shines there when we go for a Gasshuku. Because everything is just *slightly* more sunny than in Finland... Still, thanks everyone for a nice day in Capital of Sweden. It's so different to go around a city when there is no need to rush through the sights as one has seen them so many times in their lives, that you can just focus on enjoying the company.

Leirille Tuhkolmaan

 Tänään olen Tukholmassa näissä merkeissä. Elikkäs Shorinji Kempo Unity-leiri alkaa huomenna Brommassa. Viimeksi tällä porukalla oltiin matkalla viime syksynä Japanissa.

Alun perin oli tarkoitus, että tätini olisi lähtenyt tälle reissulle lapsenvahdiksi, mutta valitettavasti hän on tänä keväänä ollut kipeänä, joten katsoimme parhaaksi nyt lähteä keskenämme. Keskenämme tarkoittaa, että olen reissussa kahden sedän, yhden serkun ja pojan kanssa. Shorinji Kempohan on meille siis perheharrastus. Minun reenaamiseni taitaa mennä ns. pyhälle hengelle, mutta arvelen silti, että aktiivinen viikonloppu on edessä. Ja mikä mukavinta kuitenkin päästä sukulaisten kanssa lomareissuun. Kyllä sitä elämässä ehtii vielä reenaamaan pohjan maan kauttakin.

 Today I'm in Stockholm, where me and my family have travelled to Shorinji Kempo Unity Gasshuku. Last August we went to Japan, these pictures are from that trip. We had to change plans slightly - I'm travelling with two uncles, my cousin and my son, but I left my aunt at home, as she has been sick for a long time. This means I won't be able to train very hard, but just as much as my son will allow. His small Gi has been packed though, so let's see. Never the less, I am sure it will be an active weekend, one way or another:) Best thing is anyways to have a small getaway with family members. I can't remember the last time I took a ferry to Stockholm!

Design Tiedettä Järvellä

Tällä viikolla meillä on ollut erikoisvieras, nimittäin Design Science Researchin keskeisimpiä artikkeleja julkaissut Alan Hevner.
Kävimme hänen kanssaan jyväsjärveltä lähtevällä risteilyllä. Sää eilen oli aikamoisen heikko, mutta seura tietysti sitäkin parempi. Hevner pitää parhaillaan viiden päivän DSR kurssia yliopistossamme. Olen aina ollut sitä mieltä, että tutkimusmetodologioiden kurssit eivät mene ikinä hukkaan, eivätkä todellakaan, jos vetäjänä on näin kovatasoisia nimiä kuin tämä herra, joka on siis toiminut mm. MIS Quarterlyn editor in chiefinä joitakin vuosia takaperin. Information Systems-alan tutkijana oikeastaan korkeampaa asemaa ei taida voida saavuttaakaan, eli hänen paperinsa ovat ns. kultaa, jota kannataa oman alani tutkijan lukea tarkkaan ja opetella ulkoakin. Hevner on julkaissut eniten Design Science Research tutkimusmetodologian alla, mikä noin pähkinänkuoressa eroaa tavistutkimuksista siten, että siinä suunnitellaan ja toteutetaan joku artifakti, jonka interventiota analysoidaan syklisesti pidemmällä aikavälillä. Artifakti voi olla vaikkapa softa, metriikka, suosituskäsikirja tai mikä vaan, jonka kehitykseen tutkija myös itse ottaa osaa/vaikuttaa. Hevner on julkaissut tästä aiheesta eniten australialaisen Shirley Gregorin kanssa, he ovat yhdessä nousseet DSR:n kärkinimiksi. Koen, että me olemme ainutlaatuisessa tilanteessa sinänsä, että nämä tämän tason IS tutkijat vielä kykenevät tulemaan meille luennoimaan ja kertomaan klassikkopapereidensa tausta-ajatuksista. DSR tutkimusmetodina on sen verran nuori, että tällaista originaaliopetusta on vielä saatavilla. Muutama kymmenen vuotta eteenpäin alkuperäiskirjoittajat eivät varmasti enää pidä luentoja ja sitten saamme tyytyä toisen käden tietoon. Kaiken kaikkiaan erinomainen kurssi.

 Hevnerin kanssa risteilyllä keskustelimme Suomesta, Tenniksen peluusta ja tietysti myös tutkimuksesta, etenkin tutkimuskontribuutioiden suuruuksista. Miten tutkimuskysymyksen kypsyys vaikuttaa tutkimuskontribuution suuruuteen?

 Risteilyn käytännön hommista vastasi tämä mies.

 Kreikkalaisvahvistuksemme mielestä ilma kannella oli aiiiivan liian kylmä.

 Tuulihan siellä vähän juu.

 Reea laivalla pääsee ti-to klo 19-22 risteilylle Päijänteelle Jyväskylän satamasta alkaen 19eur (ei sisällä ruokia/juomia).

 Matkalla maisemat ovat Suomen kauniinpia - näistä vesistä ja saarista ottivat Suomen kansallisromantiikan ajan taiteilijat inspiraatiota, joten kyllä niitä kelpaa katsella vaikka hieman pilvisempänäkin päivänä.

 Ja mentiinhän ohi tulevan kesän asuntomessualueestakin, joka Äijälän salmessa sijaitsee. Laitosjohtajammehan on rakentanut sinne talon viime talven aikana, nyt vaan odotellaan, että messut aukeavat ja pääsemme sinne tutustumaan.

 Vieraamme mielestä Keski-Suomen kesä oli hieman kylmän puoleinen. (8C!)

 Mutta kuten sanottu, porukalla oli ilmasta huolimatta mukavaa, sehän se tärkeintä lienee.

 Kerrankin sattui tilanne, että koko meidän Global Information Systems -tutkimusryhmä eksyi samaan kuvaan (poislukien professorimme tietystikin). Näiden tyyppien kanssa minä teen hommia:) Ootte muuten ihan parhaita. Kiitokset kaikille mukavasta illasta!

 kuvaaja-apulaiset (c)Markus Salo ja Philipp Holtkamp

We have been very privilaged this week to get a world class star researcher Alan Hevner to visit University of Jyväskylä. Hevner has been giving out his course on Design Science Research all week long - and it's been extremely interesting. Hevner, along with Shirley Gregor have been really the most valued spokespersons for Design Science Research which is a relatively new methodological branch in IS, born to the need to describe research around artifacts - what should we call it when there is both practical and theorethical contributions in the same research, and there is an artifact designed for the environments and actors involved? They called it Design Science Research. 

Hevner gave us a run through his most crucial papers and also enriched the course through examples of research projects he has done in his career. One of the most inspiring talks was of an emerging topic in healthcare - theory of Scrutiny, which he used as an example for theory creation. This made me reflect on my own skills for theory creation, which require so much more reading... I was also very touched by the way he had used focus group as a research methodology - something that doesn't usually come into mind when choosing a methodology for a serious paper. Certainly made me rethink the work I do inside the projects, the potential for serious publishing within. I guess you could say that on the third day in this course, I was sold. 

Something I'd like to say to all researchers, not just PhD students. When ever there is a 'guru' of one field visiting your home university - (happens more often than we think) One should go and listen. Even if it's not exactly *your* topic. Even if it's not exactly the methodology that you yourself have used. Because it's a unique opportunity to hear what someone who has enormous experience think of a topic. If you are even more luckily, they will share tips and references with you, which might some day save months of work for you just because you then don't have to come to these thoughts by reading alone. When ever someone like Hevner comes along, take time from your schedule. It's always worth it.

Endorfiinit

Kaksi viikkoa olen ollut enemmän tai vähemmän liikuntaa vailla. No viime viikon sunnuntaina tuli liikuttua ja se kostautui kun tautini uusi keuhkoon sitten, menne onneksi ohi tän viikon aikana. Minä olen kuitenkin ihminen, joka tarvitsee liikuntaa. Ilman liikkumista minunsta tulee äkäinen pallo, joka alkaa marista, että elämä on kamalaa. Uskon, että viime viikko olisi sujunut huomattavasti mallikkaammin, jos siinä olisi ollut säännöllistä liikuntaa niin kuin tavallisesti. No, jokatapauksessa fiilis oli loppui sunnuntai-iltana kun seinään, kun kävin Kempossa ja vedin sunnuntain lopputapaan HIITin koko porukalle.

Kuva: Roundi3.blogspot.com
Ai että mikä endorfiinien määrä. Illalla fiilis oli ihan superhyvä. Ei väsyttänyt, lihaksissa tuntui, pää oli selvä ja olo energinen. Liikunta tekee ihmeitä sanon minä. En taida olla jutellut täällä blogin puolella reenaamiseni muutoksesta tänä keväänä. Entinen kempotuttavani Anu perusti nimittäin vuoden vaihteessa blogin Treeniblogin Round 3. Tunsin Anun ennen kuin hän aloitti nämä reenit ja täytyy sanoa, että keskusteltuamme poikien kanssa tatamilla, tulimme yhtämielisesti siihen tulokseen, että Anun muutos on ollut niin iso, että häntä ei enää tunnista. No okei, hän myös vaihtoi tumman ruskeat hiukset blondeihin, mutta väitän silti, että suurin muutos on tapahtunut hänen vartalossaan HIIT/AMRAP reenien myötä.

Mistä tällaisessa reenissä on siis kyse? Reenaillaan vartalonharjoitteita noin 15 minuuttia / Viisi kertaa viikossa. Se vartti tehdään täysillä, ei lomailla. Reenejä voi tehdä ilman apuvälineitä taikka sitten välineiden kanssa. Itse olen hankkinut joogmaton, 10kg kahvakuulan ja hyppynarun ja niillä pärjäilen. Tuoli(t) on myös hyviä välineitä, niitä on kaikkialla.

Olen pyrkinyt integroimaan reenit työpäivääni, siten että työpäivän päätteeksi klo 16:00-16:30 teen reenin (15min) ja käyn vielä suihkussakin siinä puolessa tunnissa. Ei siirtymiä kun kehtaa reenata työhuoneella. Työkaverit tosin välillä naureskelee ja yksi päivä kun tein käsilläseisontoja niin se kuulosti varmaan aika rankalta kun välillä jalat kopsahti oven taakse. Tällä tavoin olen minimoinut sen syyn, mikä minulla useimmiten on sille, etten reenaisi tänään 'kun en ehdi'. Se on VAIN puoli tuntia. Aivan varmasti ehdin, oli se sitten työhuoneella tai hotellihuoneessa.

No ihan viiteen reeniin en ole päässyt per viikko, mutta Heiaheian ystävällisellä avustuksella näen, että vuoden vaihteesta lähtien olen tehnyt 1-5 reeniä joka viikko, keskimäärin 2-3. Parannettavaa siis on huimasti, mutta toisaalta tuollakin määrällä tulosta on tullut selvästi. Esim. portaiden kävely ylös ei ole ollenkaan niin haasteellista kuin aiemmin. Huomaan usein, että olen kutoskerroksessa enkä viidennessä, jossa työhuoneeni sijaitsee. Maasta nouseminen ei tunnu tuskalliselta lainkaan. Vatsat ovat jopa mukavia liikkeitä, jaksan niitä hyvin. Jaksan jopa punnerruksia, jotka aiemmin oli aivan nou-nou. No askelkyykyt on edelleen mun vihollisia, mutta kyllä ne on tehokkaitakin. Jos vaan tekisin tehokkaasti ne 5 reeniä viikossa, uskon että tulos parantuisi huimasti. Anun selfie-kuvat ovat kyllä erinomaista motivaatiota. Olen siis tällä hetkellä sellaisessa treenivaiheessa, että tavoittelen seuraavaa ohjelmaa per viikko kesäksi:

Ma: HIIT
Ti: Kempo
Ke: HIIT/Lapsiuinti
To:HIIT ja Kempo
Pe:HIIT
La: Lapsiuinti
Su:  HIIT

Jos päivästä tuntuu tunnit loppuvan niin suosittelen kokeilemaan. Ei ole vaikeaa ja reenata voi siellä missä onkin. Kunto varmasti paranee, kun jaksaa sinnikkäästi vetää. Aluksi minulla on joka reenin jälkeen lihakset ihan jumissa kyllä, ihan sama efekti kuin tunnin kuntosalireenillä saa aikaan.

After two weeks of feeling sick and tired, I went back to training and Kempo on Sunday night and boy it felt good. Having endorfins is so important - the first time in four days I felt energetic and up. I didn't feel sorry for myself, I didn't try to find excuses not to do anything - I just got on with life, moved the lawn and put my son to bed. Sports are such a key when it comes to remaining sane in one's hectic life, I couldn't live without excersising. I become a total bitch unless I get to do some physical activities. I have actually been trying to adapt a new fitness routine, inspired by my friend's High Intensity Interval Training blog  - 15minutes per day, 5 times a week. Doesn't sound too bad right? Honesly I can say that I knew this girl before and the results are phenomenal. It's very tempting to try to go down the same road. I have started to work out in my office after work, because that's the only way to guarantee I have time. In the evening I want to focus on my family and relaxing. No more excuses that *I don't have time to go to the gym*. This you can do in a hotel room even.

Mikä tässä viikossa meni pieleen?

Huh huh että olikin haastava viikko, niin kuin keskiviikkona kirjoittelinkin. Kiitokset kaikille tutuille ja vieraillekin tuesta, se on kyllä todella kullan arvoista. Se tuntuu siltä, että joku kuuntelee, kun itseä harmittaa, ettei pysty enempään, eikä jaksa enempää. Minä olen sellainen, että voimaannun muista ihmisistä ja sosiaalisesta vuorovaikutuksesta. Kiitokset siis teille siitä.

Ajattelin kirjoittaa tänään kuitenkin hieman yhteenvetoa siitä, mikä tässä viikossa oli hyvää ja mikä huonoa. Niin, että vastaisuudessa tällaisia voitaisiin välttää.

Vaikeaa oli:

Kuunnella lapsen itkua joka ilta

Pysyä hereillä oman väsymyksen keskellä

Viime viikolta uusinut flunssa/allergia, joka edelleen työntää limaa sekä minulla että pojalla

Paperin deadlinen aiheuttama stressi ja hetken täydellinen ajan puute

Liikunan puutteen aiheuttama endorfiinien puute

Olin huono äiti ja huono vaimo, koska toin stressiäni kotiin ja purin sitä huutamalla ja itkemällä

Kyllä se mulla on niin, että kipeenä, väsyneenä ja nälkäisenä mun maailma järkkyy niin kovasti, että seinät tutuu kaatuvan päälle. Varmaan useimmilla muillakin se on näin.

 Valvoin keskiviikon ja torstain välisen yön töissä läpi. Se papru oli ihan pakko saada valmiiksi ja illalla klo 22 aikaan se oli vielä ihan raakile, ei mitään järkeä. Kertakaikkiaan tilanne oli se, että nyt joko valvon tai sitten se ei vaan valmistu. Short term gain, long term loss? Niinhän siinä kävi, että loppuviikko on ollut sitten enemmän tai vähemmän siitä toipumista. Miten tämän voisi välttää tulevaisuudessa on varmaan keskittymisharjoitukset. Että varaa väitöskirjalle tietyn tuntimäärän viikossa, eikä sitten harhaannu niinä aikoina mihinkään muuhun. Valitettavasti se on helpommin sanottu kuin tehty mun kahden projektin ja autistilapsen kanssa. Illalla lapsen kanssa ei voi tehdä mitään klo 17-21:30 aikana, enkä kyllä haluaisikaan tehdä silloin. Mutta muistan ne ajat, kun ei ollut lasta niin silloin väitöskirjan tekeminen klo 16-20 oli se aika. Normitöitä on eri asia tehdä pienemmissä pätkissä, mutta väitöskirjan kanssa on kyllä niin, että pitäisi saada sellaisia yli 8h pätkiä samaa asiaa, että sitä alkaisi paremmin hahmottaa. Sitä ei todellakaan voi tehdä 10min pätkissä, ellei ole joku mekaaninen vaihe kuten referenssien laittelu numerojärjestykseen tai vastaava. Kuitenkin sain paperin tehtyä ja kyllä se tuntui hyvältä, kaikesta huolimatta. Se valmistui. Se oli sillä tasolla, johon nyt pystyn, tässä elämässä juuri nyt. Ja vaikka se vaikealta ehkä tuntuukin myöntää, enempään en olisi nyt pystynyt. Tiedän, että jos saisin tehdä rauhassa ja minulla ei olisi lasta, pystyisin parempaan. Että se siitä työn ja perheen yhteensovittamisesta - niin kuin ystäväni Mari sanoi, standardeja on laskettava ja nyt oli pakko laskea standardeja. Minulla on siis omassa keskittymiskyvyssä ja asioiden loppuun viemisessä vielä kovasti parannettavaa ja siitä yrtitän ottaa oppia työkavereiltani, jotka osaavat nämä asiat minua paremmin.

 No mitä hyvää tässä viikossa oli:
- Saatiin vaihdettua ne renkaat! Sain maksettua laskut! Paperi tuli valmiiksi! Eli toisin sanoen tehtävien asioiden lista lyheni oleellisilla asioilla, jesh!
- Käytiin koko perheellä kahdesti uimahallissa ja eilen pojan kanssa mökillä. Ihanat sukulaiset, jotka katsoivat A:ta pieniä pätkiä niin että sain nukahdettua päikkäreille 15min, ja sain pulahtaa järvessä.
-Sosiaalinen tuki, kiitos siitä teille lukijat. Paljon hyviä pointteja. Olen mietiskellyt mm. sitä, miksi avun pyytäminen on niin vaikeaa, vaikka sitä tarjottaisiinkin. Siihen todella pitää opetella. Ehkä vaikeinta minulle on pyytää apua omalta mieheltäni, koska tiedän hänen omankin kuormansa jo niin hyvin. Silti se olisi niin tärkeää, että oppisin pyytämään vielä enemmän. Koska parempi pyytää kuin miettiä katkerana, että tämäkin piti itse tehdä. Varmasti hän miettii ihan samoin - ei pyydä ja sitten katkeroituu. Tästähän ne pariskuntien ongelmat yleensä johtuu, kommunikaation puutteesta.

 Sain aloitettua tän kuvakommunikaatioprojektin. Pitäis printata ja laminoida. Siinäpä hommaa maanantaille. Tän kortin nimi on "Ulos"

 Tän kortin nimi on "Ruoka-aika"

 Kyllä tää elämä tästä, vaikka joskus onkin tällaista. Ensi viikolla on kaks ja puoli päivää töitä ja sitten lähdemme pikkulomalle loppuviikoksi.

 Täytyy kesäkuussa katsoa kalenteria entistä tarkemmin, milloin tekee mitäkin.

What went wrong of this week? It's been a challenging week. We've faced the beginning of the speech theraphy, the terrible loss of the dummy, the interrupted sleeping patterns, the deadline of one articles to my PhD, The looming deadline of J's book about Finland and the remains of last week's cold mixed with a good deal of allergy germs in the air. Overall, I  think we've coped well. I certainly have not been the greatest wife or mother this week, my paper has interrupted our daily lives well enough. But I felt I have to do it now. There's many of those kinds of weeks and days for PhDs and sometimes even when you do try your best to plan it, it just does not work out. So I stayed up one entire night and wrote it. No interruptions, just me and the paper. The amount of concentration I was able to pull makes me think that I've got to do something for my daily work routines. One day a week in the library perhaps. But of course there's many positive things that happened this week despite of all the tiredness and cranks. I paid the bills. We changed the tyres one night. We went swimming twice and once to Peukkula with Tops. Tops and I drove to the cottage yesterday and we had a nice time there swimming and barbequing - very Finnish evening. I feel exhausted still. Next week however, it's only half a week's work and then we leave for a mini holiday in Stockholm:)