Yuan Ming Yuan

 Yuan Ming Yuan on Pekingin vanha kesäpalatsi.

 Koska sunnuntaina kiinalaiset olivat sulkeneet tehtaat APEC-konferenssin takia, oli meitä vastassa huikea ja harvinainen sininen taivas.

 Tinon jalkoja väsytti, joten suuntasimme vanhaan kesäpalatsiin oman perheen voimin.

 Koska tän porukan jalat kestää vaikka mitä juoksentelua...

 Alue on toki aivan massiivinen, joten A:kaan ei jaksanut juoksennella ihan koko reissua läpi.

 Niin jos tämän puutarhan kokoluokitus kiinnostaa niin viisikertaa kielletyn kaupungin kokoinen ja kahdeksan kertaa Vatikaanin kokoinen. Ihan pieni pläntti siis. Alla tässä vaiheessa jo jonkin verran kävelyä harrastanut bloggeri.

 

Maisemat olivat toistaan upeampia, jopa näin syksyllä.

Puistossa oli paljon kiinalaisia, mutta kiitos laajan alueen, ei turisteista ollut mitenkään haitaksi.

 Alueen järvet ovat täynnä lootuksen kukkia, jotka valitettavasti ovat jo ohi sesongistaan.

 Miljoonien lootusten hautausmaa.

Vanhan kesäpalatsin historia on sellainen, että 1700-luvun alussa tänne rakennettiin keisarilliset puutarhat ja palatsit, mutta toisen opium-sodan aikana 1860 vuonna kiinalaiset kidnappasivat ja kiduttivat pariakin länkkäriryhmää täällä, josta vastaiskuna britit ja ranskalaiset tuhosivat ko. palatsin.

Jäljellä on enää rauniot.

Vaikka vuosien varrella on pohdittu tämän alueen uudelleen rakentamista, niin päädyttiin kuitenkin siirtämään kesäpalatsi 'uuteen kesäpalatisiin' ja tämä alue säilytettäneen palana Kiinan lähihistoriaa tällaisenaan. 

Raunioista löytyy kiinnostava labyrintti.

 Joka oli sen verran haasteellinen, että kaikki turistitkaan eivät pääseet keskelle asti...

 Mitä mieltä A on labyrinteistä? Lukekaan naamasta.

 Siis saa juosta ja juosta rauhassa.

 Eikä joku koko ajan pidä valjaista kiinni...

 Päivä oli varsin lämpöinen ja aurinkoinen.

 Ja puutarhassa haahuilu käy kuntolenkkeilystä erinomaisesti. Sisäänpääsy taisi olla parin euron luokkaa.

Raunioilta on ehkä n. 3km kävelymatka portille, mutta sen voi tehdä tätä viehättävää puistokatua pitkin.

 Kaiken kaikkiiaan vierailun arvoinen paikka. Mutta lähtisin tänne vain hyvällä säällä ja suht koht jalat vielä kunnossa... Verrattuna uuteen kesäpalatisiin: Isompi, ja ehkä vähemmän impressiivinen, koska ei ole juurikaan rakennuksia. Mutta toki jos pidempään vierailee Pekingissä niin mikäettei. Toisaalta Pekingissä on niin monta tooosi massiivista puutarhaa nähtävänä, että kannattaa miettiä, mihin niistä menee. Minä olen ollut yli kuukauden verran yhteensä Kiinan pääkaupungissa, mutta tämä oli eka visiittini. Ehkäpä se kertoo siitä, että aika monta paikkaa on korkeammalla listalla.

Last Sunday Beijing's factories had closed because of the APEC-conference and this meant that we were admiring completely blue skies for the whole day. We decided to visit Yuan Ming Yuan, aka the old summer palace, which is located in the Haidian district, north west of Beijing. I had not gone there even though I've stayed in Haidian maybe a month in my life. There just never had been a good time. However, now the weather was perfect for some running around in gardens and parks. This foremer empirical palace garden was built in the 18th century and destroyed in the 1860 opium wars by the British & French. After that the imperial court moved to the forbidden palace. The size of this area is remarkable: Five times the forbidden city, eight times the Vatican. So yeah, we were using our legs a lot. There is several big lakes in the area, which have got millions of lotus flowers, now past their season obviously. But never mind, the gardens are impressive. My son was most enthusastic about the maze that he could run around in and overall the amount of space and water and everything. So nice place with a three-year-old. In comparison to the new summer palace which was built to be the summer home of the emperor as they decided that fixing this one would be a tedious effort, well, there's obviously only ruins here. But still worth the visit if you are in Beijing for longer and the weather is like this.

Muuripäivän asu

Koskapa tänään kiipeilen tutkimusryhmäni kanssa Huashanille jälleen kerran ja uiskentelen Hot springseissä, eikä minulla ole läppäriä reissussa mukana, saatte nauttia vielä viime viikon vuorikuvista kiinan muurilta näin asukuvien kautta.

Siis tokihan muurilla tulee olla muodikkaana, eikös?

Mun muuri asuun kuului Zaran 'Winter is coming' karvaliivi, jota lapseni on käyttänyt makuupussina useampaan otteeseen jo tällä matkalla, on muuten niin mainio, että on mulla päällä vähintään pari kertaa viikosta. Siis kerrassaan erinomainen ostos. Sen lisäksi Belgradin tartan-hame, Zaran perustoppi ja Clarksin saappaat... Koska reissussa ollaan vaan viikko, täytyy olla ainoastaan muutama asukokonaisuus mukana ja pyöritellä niitä sitten ympäri.

Paras on valita sellaisia vaatteita jotka käy yhteen vähän kaikkien kanssa, niin kuin nyt vaikka nää.

Loppujen lopuksi muurilla oli lämmin auringon paisteessa, joten kävelin alas tässä asussa ennen kuin pukeuduin takas fleeceen. Kaulaliina tuli ostettua paikalliselta mummolta ylösmenomatkalla.

So as today I am climbing Huashan with my research group and 30 other people from a conference, I thought I would post something a little lighter. I will be spending my night sharing a room with a Chinese girl (don't get too excited) on hot springs and I won't have a laptop there. So here you go my Great wall outfit with a west and top from Zara, boots from Clarcks, skirt from Belgrade and scarf from a granny down the hill. It was actually so warm up there that I walked down with this outfit instead of the one I came with...

(c) Tino Warinowski

Homecoming

Toissapäivänä järkkäsivät meille siis bileet. Ne olivat tututtuun tapaan Mama wei -ravintolassa, vastapäätä Professori Lin taloa. Sinne kävelee meiltä ehkä sen 25min suuntaansa, joten ihan hyvä lenkki siitä tulee, eikä siis tarvitse miettiä niitä kaloreita niin paljoa. Tai no joo, jonkin verran kyllä. Ostin vaa'an enkä tykännyt sen lukemista, kiinalainen ruoka on vaan liian hyvää.

Kiinassa juhlia järjestetään yleensä aina oman kodin ulkopuolella, vuokraamalla kabinetti jostakin ravintolasta illaksi. KOdit ovat yksityisyyttä varten ja on todella suuri kunnia tulla kutsutuksi jonkun kotiin. Tietystikin me olemme käyneet useammankin kiinalaisen kotona, niin kovasti he meistä pitävät, mutta niissäkin tilanteissa yleensä on tapana mennä syömään johonkin ulos.

Nämä bileet olivat kabinetissa, jossa oli kaksi huonetta yhdistettynä, kaksi isoa pöytää, joiden ympärille mahtui noin kymmenen henkeä ja tietysti pöytien keskellä oli Lazy Susanit eli pyöreät lasit, joiden päälle asetellaan ruokaa, jotta jokainen ylttyy omilla puikoillaan sitten makupaloihin pyörittämällä susania. TArkkasilmäiset saattavat havaita että meidänkin taloudesta löytyy nykyisi tämä näppärä laite, joka on tällaisiin useamman hengen ruoka- ja sosialisointikemuihin aivan must.

Meillä oli kaikille tutkimusryhmän jäsenille plus professoreille omat lahjat, niin kuin tapana on olla. Lähinnä shoppailin alkossa, finlandia shotteja ja citymarketista panda-karkkeja. Oli vähän rajallinen shoppailuaika. Sen lisäksi ostin niinkin mielenkiintoisia asioita kuin möllerin kalanmaksaöljykapseleita, joita he täällä arvostavat kovin ja ne ovat todella kovan hintaisia ja huonolaatuisia Kiinassa. Siis kaikista tärkeimmille ihmisille toin kalanmaksaöljykapseleita. Jos haluatte tuoda jotain todella eksoottista kiinalaisille, niin suosittelen ostamaan vohveliraudan. Niitä ei täältä saa ja kiinalaiset ovat hulluna niihin.

Poikani aiheutti tarpeeksi showta kirmaten ympäri kabinettia, niin kuin olettaa saattaa.

Onneksi uusi sukupolvi perässäjuoksijoita oli juuri liittynyt tutkimusryhmään syyskuussa, joten sylittelijöitä riitti.

A on ollut silmin nähden onnellinen. Sekä kiinalaisten kavereiden kanssa että yleensä siitä aiheesta että ollaan taas Kiinassa. Se innostus on tarttuvaa. Ei edes haittaa, että tänään satoi ja huonoa säätä on luvattu viideksi päiväksi putkeen.

MIkä perheillallinen tämä olikaan. Seuraavana aamuna we Chatissä (paikallinen What's up) oli tosi monta kuvaa meistä. Mukava olla suosittu. Mutta totuushan on se, että Xi'an ei ole se paikka, johon äkksieltään tulee vaihtareita. Täällä on länkkäreitä suurenevassa määrin, mutta harva haluaa tänne vaihtoon. Ihmiset eivät edes tiedä, että tämä kaupunki on kartalla. Eurooppalaiset tietävät Kiinasta sen, että siellä on Peking, Shanghai ja Hongkong. Muuta ei sitten tiedetäkään. Me olemme todellinen harvinaisuus. Emme ainoastaan vaihtareita, vaan ulkomaalaisia, jotka palasivat Xi'aniin. Itseasiassa useammankin kerran. Vaikka täälläkin kansainvälisyyteen kannustetaan, totuus on se, että täältä lähes kaikki lähtevät vaihtoon johonkin ulkomaille, mutta äärimmäisen harvoin heillä käy vaihtareita takaisin päin.

Ja voin sanoa, että meitä oli odotettu <3

Yesterday the Xi'an research group threw us a shindig. It was in Mamawei restaurant. In China, most parties are in cabinets of restaurants, not in people's homes. My son of course was the star of the night and caused all kinds of exciting sprints for the new memebers of the research group. It is great to have another generation of friends come by and also get aquainted with top fish. They all adore him of course and want to hold him and pester to him. He's blondish and blue eyed, which is very exotic here. But then again, we are all quite exotic. Even though international collaboration is praised, there is often the problem that no foreigner wants to come to Xi'an. If they would choose China overall to get into an exchange, they know only three cities in China: Beijing, Shanghai and Hong Kong. That's it. Xi'an gets foreigners from India, but that's about it. So we feel very wanted, as we were not only some exhange researhers. We were those who came back. Twice. This group has become like a family to us reall, we felt very welcome when 2hours after our arrival, we already sat at the full table of friends.

Home Sweet Xi'an

Tänään vaan pikapostaus koska kaikkia väsyttää jo ja pitäis nukkuakin illalla. Tän päivän agenda oli siis muuttaa Pekingistä meidän Kiinan kotiin, Xi'aniin. Vaikka APEC-konferenssin takia suljetut tehtaat olivat mahdollistaneet siniset taivaat Pekingin ylle, ei tuntunut haikealta jättää pääkaupunkia taa. Xi'anissa vastassa oli normaali usvapilvi, mutta silti oli ihana tulla kotiin. Kotikatu. Tutut rakennukset. Tutut hissit. Tuttuakin tutumpi land lady. Tokihan 10 kuukaudessa asioita Kiinassa ehtii muuttua. Pilvenpiirtäjiä on noussut muutama ihan scratsistä sinä aikana. Meidän kotikadun päähän on tullut kävely-ylikulkusilta... Ne on sellaisia pieniä isoja muutoksia, joita vuodet Xi'anissa näyttävät.

 Ehdittiin olla tunti meidän kämpillä, just ja just sain käytyä hankkimassa rahaa vuokran maksuun (Kiitos Bank of China, joka et tällä kertaa kitkutellut korttini kanssa) ja Yoko Ono eli land ladymme veli oli asennellut meille vähän kattolamppua yms muuta spesiaalia... Kun sitten pamahtivat opiskelijakolleegani Liang Ni ja Red Wang ovesta sisään. Tokihan viime keväänä osa porukasta on valmistunut ja heidän tilalleen on tullut uusia kasvoja, mutta oli silti ihana nähdä vanhoja tuttuja. Prof. Li:n tutkimusryhmä oli järkännyt meille tervetuliaisjuhlat, jotka olivat tututtuun tapaan täynnä Shi Fangia (paikallista pontikkaa) ja tietysti paljon kuulumisten vaihtoa, upeita ruokia, toasteja ja lapseni toki hauskuutti opiskelijoita iloisella hyppimisellään ja vauhdikkaalla menollaan.

 Millainen ilme, kun saapuu 10kk päästä tuttuun toiseen kotiin??? Ja alla kauniit näkymät meidän ikkunasta.

 

Tuntuu tosiaan, että olemme tulleet kotiin pitkästä aikaa. Tavallaan tuntuu, ettei olla lähdetty kuin vähän aikaa sitten. Tavallaan tuntuu, että kyllä tässä on aikaakin kulunut. On liikuttavaa, kuinka professori Lin tutkimusryhmästä on tosiaan tullut se Kiinan perhe meille. Vilpittömästi ihana tavata heitä pitkästä aikaa.

Minulla on orastava flunssa. Tietenkin. No onhan se ihme, että näinkin pitkälle syksyyn olen ilman sitä päässyt. Ja lentokoneissa lentäminen teettää sitä. Pojilla ei vielä oireita. Jospa tämä menisi kevyesti läpi, torstaina nimittäin on vuoriretki luvassa ja sitä en jätä väliin vaikka mikä olisi. Muutenkin tää viikko alkaa olla nyt jo niin täyteen buukattu, että alan miettiä, mitenkähän se on niin, että Kiinassa mulla on ihan yhtä kiire kuin kotonakin. Toiset on niitä kiiremagneetteja.

/ Today we travelled from Beijing to Xi'an. It really feels like homecoming. Everything is very familiar, this is our place in China. It's great to be back in our street. Know where to get money, supplies and so on. It's even greater when your China family throws a massive shindig to welcome you 2 hours after your arrival. I can't feel more wanted than that. It was awesome to see all the old friends and exhange stories. So many things happen in China in 10 months: Buildings rise, bridges are built. People get married and have babies. It's progress and this country is very good at it. Yes, outside, the weather is very much *China grey*, but inside in my heart, this is where I want to be. Xi'an, wo ai ni.

Junaillen Badalingiin

Perjantai aamuna klo 05:55 saavuimme Qing Hua Yuan juna-asemalle eli tuttavallisemmin Hutongin horon peräkoloon, joka oli ihmeen kaupalla 10minuutin kävelymatkan päässä hotelliltamme. Tästä tiedosta ei varsinaisesti ole kenellekään muulle hyötyä kuin niille, jotka asustavat Beijing Park Plaza Science Park-hotellissa, jossa me olemme sattumoisin viettäneet melkein kuukauden elämästämme.  Juna Badalingin osalle Kiinan muuria lähtee Pekingin pohjoisasemalta useita kertoja päivässä. Tämä linja on aika uusi, joten länkkäreitä siellä näkee vähemmän. Ensimmäinen juna lähti 6:12 Peking Northilta ja oli meidän asemalla klo 6:17.

Jotta Badalingiin pääsisi, tarvitset Pekingin metrokortin, johon voi ladata rahaa. Matka Badalingiin maksaa 6yuania yhteen suuntaan, eli siinä euron. Junalla matkustaminen on halpaa, mutta ehkä kaikkea muuta kuin helppoa, jos sinulla ei ole matkassa kiinaa puhuvaa tulkkia. Näitä kortteja myydään 170 paikassa ympäri Pekingiä, mutta valitettavasti asemat, joilla niitä myydään saattavat kierrätyttää sinua luukulta toiselle ja joskus sinun täytyy ostaa toinen lippu, jotta pääsisit sille pöydälle, joka myy sinulle sen varsinaisen lipun.

Kuitenkin me olimme siinä mielessä onnekkaita, että meillä oli se kiinankieltä osaava ihminen mukana, joka osti ne liput. Juna itsessään oli kokemus. Aikaisessa junassa ei ollut montaa matkustajaa, mutta Tino oli lukenut, että seuraavassa seiskan junassa olisi ollut jo tungos. Istuimet olivat mukavat ja leveät, isoilla jalkatiloilla. Matka kestää siinä tunti kaksikymmentä minuuttia ja pysähtyy pari kertaa matkalla, kerran vaihtaen suuntaansa. Badalingin asemalta on ilmainen pussikuljetus 800metrin päästä alkavalle Kiinan muurin alueelle... Emme kylläkään ymmärtäneet että miksi sitä ei olisi voinut kävellä... Siis oikeasti, alta kilsa. Ylämäkeen, mut silti hei.

Badalingin itse vuoren visiitti taitaa näin sesonkiaikaan maksaa sen 45RMB ja käysiratailu molempiin suuntiin 100RMB. Alas voi tulla myös kelkalla(!), jota en ole kylläkään kokeillut. Ja ylös voi toki kävellä, että jos junailee Badalingiin ja kävelee ylös alas niin halpisvisiitin Kiinan muurille Pekingistä voi tehdä sillä about viidellä eurolla. En kylläkään suosittele tätä ellet ole hyvässä kunnossa ja sinulla ole paljoa aikaa (turisteilla yleensä ei ole). Badalingiin pääsee myös bussilla ja toki taksilla. Englanninkielisestä kokopäivätaksista ei kannata missään tapauksessa maksaa enempää kuin 500RMB ja sillä pitäisi saada Ming haudat mukaan pakettiin. Kannattaa muuten lukea juna-aikataulut huolella, koska paluujunilla on eri aikataulut riippuen viikonpäivistä. Ma, ti ja to on eriajat kuin ke ja pe... Mikä meidän tapauksessa tarkoitti sitten mustan taksin neuvotteluja takaisintulomatkalla. No oppi ja ikä kaikki. Ja tämä on Kiina. Asiat eivät vain mene niin kuin Strömössä.

Mut minkä tavan sit valitsetkin, tokihan se muuri kannattaa käydä katsomassa. Oli sitten kesä tai talvi. Minä olen muurifani.

To get some excitement into our lives, Tino and I decided to take the train to Badaling. This meant that someone, aka my darling husband and interpreter had to get us metro cards with enough RMB to make that trip in advance. This is easier said than done, I can tell you that. Most stations make you run in between the cash points just to make things difficult... Well, we were lucky enough to get the tickets, and also to find a station where the train stops right next to our hotel (10 minutes walk in the middle of a rather dismal hutong) so getting to Badaling was about one euro cost for us. By taxi the going price is something like 50euros. I haven't looked at the busses, on the count of expecting them to be so full that I'd rather not. Train ride to BAdaling at 6am was actually very pleasant. The train was mainly empty and had big, very compfy seats with lots of leg space. Overall a great experience. There's a bus from the train station (free) to the wall area. Although, you could walk it as it's only 800m uphill. The wall itself costs 45RMB, and if you want to go up and down with an elevator, it's 100RMB. So not very expensive visit. But wait, have you checked the schedule of the train for *Fridays*, as that's not the same as mondays, Tuesdays and Thursdays... This is China. So we ended up taking a black cab back to the civilisation. Lesson learned: You can't predict everything in here, nor should you even try. This is part of what makes China. The unpredictability. And the ever changing rules.

Erottaa meidät Barbaareista

 

Arvaatteko jo missä oltiin eilen?

Tässä on paikka, joka ei pahemmin esittelyjä kaipaa.

Edellisellä visiitillä Kiinan muurille olikin pikkaisen kylmempi kuin tällä kertaa: hyrrr...

Badalingissa oli tällä viikolla kaunis ruska vielä. Muita eroja tuohon parin vuoden takaiseen visiittiimme oli se, että sumu peitti vuoret melkein kokonaan aamusta kun tulimme paikalle.

Tämän kertaisen reissun oli suunnitellut Tino. Kirjoittelen toisella kertaa siitä, miten muurille pääsee ja mitä siitä pitää maksaa. Olimme liikkeessä aikaisin aamulla ja olimme ennen kahdeksaa muurilla. Silti turistilauma oli varsin sakea, en halua tietää, mihin aikaan osa heistä oli tullut paikalle. Enkä tosiaan halua tietää, millaisita olisi iltapäivällä... Me sentään heräsimme puoli kuudelta tätä reissua varten: Note - se on siis klo 22:30 Suomen aikaa... Joo, jetlagia ei ole vieläkään tapettu, kiitos lapsukaisen random nukkumisajat. Kolmevuotias on myös päättänyt ettei tarvitse enää päikkäreitä, mikä aiheuttaa sen, että vahtivuorossa oleva on sitten tosiaan vahtivuorossa ihan koko päivän.... No, viime yönä sentään nukuin sitkeästi sen 12h ja lapsikin heräsi vaan kerran vaippiksen vaihtoon ja sitten jatkoi uniaan. Tällä hetkellä ollaan sellaisessa rytmissä että joka toinen päivä haahuillaan zombeina ja joka toinen päivä on lähempänä ihmisyyttä oleva olo. Tasapainoa siis vielä etsitään.

Tammikuussa Badalingissa oli ehkä 20 turistia. Nyt siellä oli ehkä 2000. Aikamoinen ero, eikä ollut edes paras sesonkiaika.

Suosittelen siis lämpimästi menemään johonkin muualle kuin Badalingiin katsomaan muuria. Hommiahan se tuottaaa enemmän, siis että on vaikeampi päästä jne, mutta varsinkin jos ainoa vaihtoeto on taxi niin eikö sitä sitten voisi ottaa johonkin, missä voisi teoreettisesti saada sellaisia kuvia ettei ne oo täynnä turisteja...

Tällä kertaa muurivierailua hankaloitti myös sakea sumu, joka oli asettunut itse savusumun päälle. Sumuhan siis on mitä mainioin elementti valokuvaukseen, mutta kun vuorilla ollaan niin olisihan se toki mukava nähdä edes 20m päähän. Niinpä päätimme kävellä muutaman vartiotornin välin ja jäimme sen jälkeen passiin yhden kohdalle odottelemaan sumun hälvenemistä. Badalingissa voi myös kiivetä muurille jalan, mikä sinänsä on kyllä minua houkutteleva vaihtoehto, jos joskus sattuisin olemaan reissussa sopivassa seurassa. Siinä olisi aika mukava päivän urheilusuoritus saavutettavissa. Kuitenkin jos on vaan muutamaan päivän Pekingissä niin kuin tämän syksyn Kiinavieraamme, ymmärrän, ettei muurille voi varata koko päivää kun nähtävää täällä pääkaupunkiseudulla riittäisi kuukausiksi.

Muurilla oli loppupeleissä aika lämmin, jopa lämpimämpi kuin alhaalla laaksossa. Olin itse varustautunut kunnon fleece kerralla ja tuulenpitävällä puvulla. Nämä kuorin auringon nousun jälkeen pois ja loppupäiväksi riitti hame aivan hyvin.

Pientä muuritriviaa: Tiedättekö, mistä tietää, kummalla puolella on Kiina, kummalla puolella barbaarit? No toki sen näkee siitä, miten muurin hammastus tehty, mutta myös siitä, että vesikourut valuvat Kiinan puolelle. Vesikourut nimittäin synnyttävät toisellepuolen kasvillisuutta, jota ei haluta kasvavan viholliselle turvaksi. Ihana fakta! Tämän takia on erinomaisen hauskaa, että minulla on tällä kertaa mukana ei ainoastaan yksi vaan kaksi kävelevää tietosanakirjaa, joista toinen on kirjoittanut useamman kirjan Pekingistä ja toinen lukenut ne ja monta muuta opasta.

So yesterday we made a small morning visit to Badaling, where I was last two years ago. This place of course is the most typical tourist destination to visit the Great Wall. In January 2013, there was maybe 20 tourists in Badaling. Yesterday there was perhaps 2000. So if you do decide that Badaling is your destination to visit the wall, please go early. Even though we took the first train, it meant herds of Chinese tourists. The first westerners arrived about 10am (besides us). The downside of being there early in the morning is that the whole mountain was in a big smoke, this time just natural moisture in the air more than the polutions, which of course are a dominant view of Beijing in any day, even in the mountains. However, the smoke cleared a lot before we left and we could see some mountains even. The view itself takes your breath away every time. Even when there's plenty of tourists trying to take their picture with you there. Fun fact about the Great wall: Do you know which side is China, which side are the barbarians? Of course you can observe it from the higher walls on the barbarian side, but also another way is to see which way the water trenches flow. Because where the water goes, also the big bushes grow and you don't want your opponents to get that kind of advantage. This strategic war fare fact was thought to me by Tino, who is a great person to travel with. At the moment I'm in a pretty informed company: One of my travelling companions has written several books about Beijing and the other has read them as well as tons of guidebooks on top. No need for bad english speaking native guides...