Until we meet again

 Ja sitten tuli aika lähteä kotiinpäin taas. Vika päivä Kiinassa takana - olipa hieno päivä. Aurinko paistoi ja muurilla oli lämmintä. Käytiin iltapäivällä shoppailemassa hutongeissa ja sen päälle illalliseksi kaikkia mun suosikkeja: kurkkuja, parsakaalia, naudalihaa kuminassa ja tietenkin gambien dou zhao, vihreitä papuja ja chiliä. Ei paljoa parempaa päivää olisi voinut olla. Iltamyöhään jo jokseenkin väsyneet matkalaiset nauttivat vikat coctailit Park Plaza Wangfujingin aulassa ja sitten ahtamaan kaikki räätälöidyt vaatteet kasseihin ja odottelemaan, että poika nukahtaisi.

Edessä on siis 30h maratonpäivä, joka kestää niin pitkään kun vaan jaksetaan olla hereillä. Jospa vain lapsi a) nukkuisi koneessa ja b) saisin itsekin vähän edes torkuttua. Yöunet ovat jälleen vähillä, koska poikanen ei suostu nukahtamaan yleensä ennen klo 02ta ja itse olen joutunut heräämään viimeistään kahdeksalta joka aamu... Eli Bei Ou, pohjoiseurooppa, täältä tullaan! Kiitokset huipulle matkaseuralle, on ollut tosi mukavaa teidän kanssanne myös Pekingiä nähdä! 

 

So today was our last day in China this year. We are now off to Bei Ou, North Europe, back to Finland for at least 4 days... December is looking as busy as this month, so no chances for breath taking. Last few days have been awesome in a good company - today was pretty perfect: The weather was sunny, the food at dinner was all my favourites combined and last was coctails at the bar. Nice ending to great six weeks in the country that I really call my second home for a reason. This time it's hard to go, even though I know, we will be back. Zaijien wo de pongyou!

Dumplings and Ming Walls

Ihan vikoja päiviä Kiinassa viedään. Tämä syksy Kiinassa on ollut onnellinen ja täynnä mukavia hetkiä, tuntuu, etten haluaisi lähteä kotiin ihan vielä, mutta toisaalta uskon, että palaamme ennenpitkää tänne takaisin

 Olemme tällä hetkellä Pekingissä, mutta saimme nautiskella yhdestä aurinkoisesta päivästä Xi'anissa ennen lähtöämme.

 Niinpä se olikin sen verran rankka päivä, että 800 kuvaa ei mahdu yhteen postaukseen...

 Vieraamme olivat kovasti toivoneet visiittiä kaupungin muurille ja sinne toki minä palaan aina mielelläni. Aikaisemmin olen kirjoitellut tästä aiheesta:

Pyöräilyä kapungin muurilla -postauksessa
Pitkän päivän ilta-postauksessa.
ja Off the Wall-postauksessa

 Nämä Ming dynastian aikaan rakennetut kaupungin muurit ovat erikoisuus, koska useimmista kaupungeista muurit on tuhottu teiden tieltä.

 Ystäväni ovat olleet kovin kiinnostuneita eri dynastioista, mikä seuraa mitäkin. Koko historia aikajanoineen löytyy täältä.

 Meidän alkuperäissuunnitelmaamme kuului pyöräily muurin ympäri, mutta valitettavasti aurinkoisten päivien ollessa kortilla jouduimme luopumaan ajatuksesta.

Ja vaihdoimme sen vaan pieneen kävelyyn ja kuvaussessioon.

 Zhilin lähti meidän oppaaksemme, mikä oli mukava juttu.

 Hänestä ja muusta matkaseurueesta oli paljon apua lapsen hoidossa niin kuin nyt olettaa saattaa.

 Henkka-setää viedään.

 Aamupäivän ulkoilun päätteeksi menimme Xi'anin kuuluisinpaan dumpling-ravintolaan "De Fa Chang"iin kellotornin takana.

 Zhilin tilasi kiinalaiseen ylitsevuotavaan tyyliin ainakin 9sää erilaista dumplingia...

Ja mm. kokonaisen kanan. Kiinalaiset ovat todella vieraanvaraisia ja avokätisiä kestittämään. Kuitenkin joskus ongelmaksi saattaa muodostua se, että jos porukalla on kiire ja he tykkäisivät nauttia vaan jotain pientä, nopeasti lennosta, niin se ei sitten missään tapauksessa sovi. Eli käytimme sitten pari tuntia tähän lounaaseen. Voin suositella De Fa Changia, dumplingit olivat erinomaisia, etenkin lootusmalliset ja ankkamalliset. Kannattaa kuitenkin varata paljon aikaa ja rahaa tähän, jos päättää täällä vierailla

 We are now in Beijing, spending our last days in China:/ But still these posts are going back to the last day in Xi'an, when it was finally sunny and we then had to fit in all the rest of the sightseeing. Of course in Xi'an there is so many things to see - but I took them to my two favourite sights, the Ming City Walls and the Tang Paradise. We unfortunately did not have time to go cycling around as we just had one day to do all. However we did manage a two hour lunch at the famous De Fa Chang dumpling restaurant. Thank you Zhilin for entertaining us! It was fabulous as usual. Way more food than we can eat.

November rain in China

 Every time it rains, I get wet...

 Oon viettänyt aikaa näiden kolmen muskettisoturin kanssa.

 Ja vaikka Xi'anissa yleensä onkin aurinkoista, tällä viikolla satoi ja aisaa.

 Niin, että valikoimme tarkasti, mitä sightseeignia tehtiin ja minäkin päivänä.

 Sadepäivinä tehtiin töitä ja shoppailua.

 Lähinnä tietenkin muslimikorttelissa.

 Nähtiin suuri moskeija.

Siellä oli meneillään rukoushetki.

 Jota turistit saivat seurata screeneiltä.

Enpä aiemmin ole nähnyt porukan juoksevan rukouskutsun aikana paikalle. Mielenkiintoista.

 Tosin tämä porukka keskittyi pitämään jalat kuivina.

 Se onnistui vaihtuvalla menestyksellä.

 Hattupäät palaamassa rukoukselta kiireen vilkkaa.

Muslimikorttelissa tuli tietysti tehtyä joitakin ostoksiakin.

 Tai sitten vaan seisoskeltua kun toiset shoppaa ja ottaa kuvia...

 Kaiken kaikkiaan sateesta huolimatta varsin mukava päivä.

 Illemmalla kellotorni eli Zhong Lou  oli paraatiloistossa.

Ja kotimatka keskustaan metrolla oli aika intiimi.

 Mutta kulttuurikokemus mikä kulttuurikokemus.

 Illallinen oli take away Jafarilta, jonka aikana pojat kertoivat huonoja vitsejä.

 Muutenkin ehkä juttujen taso alkaa olla sellaista että ollaan oltu saman porukan kanssa aika monta päivää putkeen... Toisaalta on välillä mukava käydä kaukana että näkisi lähelle. Ja joskus ei todella tunne ihmisiä ennen kuin matkustaa heidän kanssaan. Mukava on ollut oppia tuntemaan nämä ihmiset <3

So it's been rainy in Xi'an. This has meant shopping and working mainly. We've visited the muslim quarter and the Great Mosque. Weirdly my colleagues seem alright - they seem happy with what they have seen, even though China has been just like it ususally is - a lot of smog and very dim skies. They haven't minded for some reasons. It's been said that sometimes you need to go far to see close - you never know somebody unless you travel with them, right?

En Route to Beijing

 

All my bags are packed, yet again.
Ja sitten oli taas aika lähteä kohti uusia seikkailuja. Viimeiset päivät ovat olleet varsinaista yötäpäivää kiirettä sekä töiden että sightseeingin kanssa. Lisäksi internet ei ole ollut mitenkään liian suosiollinen blogaamiseen myöskään, joten joudutte odottelemaan pitempiä päivityksiä vielä. On ollut todella mukava nähdä Kiinaa ystävien kanssa ja sanoa taas kerran jäähyväisiä paikallisille ystäville. Tuntuu ankealta lähteä - juurihan tulimme. Mutta toisaalta Suomen kotikin on jo mielessä, joten kohta nähdään, Eurooppa. Lennämme kotiin siis lauantaina - vielä kolme päivää Pekingissä ja sitten taas Zaijien!

Time to leave Xi'an again. No time to feel sad, it's just a state inside my mind, we just came - this time was too short, way too short. Bye bye dear friends in Xi'an:/

Toinen koti, toisten silmin

 Tällä viikolla olen saanut esitellä kakkoskotikaupunkiani ystävilleni.
Nämä kaukaiset vieraat ovat pärjänneet Kiinassa erinomaisesti eikä isompia kulttuurishokkeja ole tullut vastaan...

 Mitä nyt se tuktuk ajelu... Ja ehkä Saralle tänään yliopiston naisten vessa...

 Ja mites Henrille se, että lounaaksi vedetään kunnon toast-kulttuurin mukaiset shi fangit ja sitten siihen päälle mennään loppupäiväksi urheilemaan...

 Ohjelma on ollut aika tiukka, mutta jos tälle puolen palloa tulee niin sitten minusta kannataa todellakin nähdä jotain eikä vaan istua hotellihuoneessa.

 Onneksi kaikki kolme ovat erittäin kokeneita matkailijoilta, joten heille on mukava näyttää paikkoja.

 He osaavat arvostaa näkemäänsä.

 He kokeilevat uusia asioita ja mukautuvat paikallisiin tapoihin.

 Kun kutsuu jonkun toisen kotikaupunkiinsa, niin ottaa siinä aina pienen riskin - toisaalta on ihana katsoa toisten silmin niitä omia tuttuja kadunkulmia ja kuulla heidän havaintojaan aiheesta. Minulle niin monet asiat täällä ovat jo tuttuja, joten en tajua yllättyä kiinalaisten tekosista enää samaan tapaan kuin freshman kiinankävijä. Siksipä onkin ollut ihan parhautta saada nämä ihmiset tänne vieraasemme. Xi'an on näyttänyt harmaata ja sadetta, mutta jotenkin ihmeellisesti vierailijat tuntuvat silti olevan tyytyväisiä matkaansa. Toivotaan, että sää Pekingissä suosii paremmin.  

This week I've had the privilage of showing around my second home city to three of my friends from home. It's always somewhat of a risk - you wonder if they'll like it or hate it, but so far this bunch seems really pleased with their experience. They are also very experienced travellers so they know how to appreciate what they see and manage to cram into the times that we are not working. No big culture shocks except maybe one tuktuk ride - but I've never heard them laugh as much, so I think even that was a winner. It's also nice to see China through fresh eyes. I have been so long in here already that it's nice to notice some of the weird things again which I now think are perfectly normal.

Pictures of me (c) Sara Holtkamp