Olen ammatiltani projektitutkija. Tällä viikolla pidän luennon tyngän aiheesta ja ajattelin sitä varten hieman jäsennellä ajatuksiani tänne blogin puolelle. Teen kahdenlaista tutkimusta: Väitöskirjatutkimusta ja projektitutkimusta. Mikä on väitöskirja? Joku sellainen pino huiputusta vai tekeekö sillä oikeasti jotain?
Niin, minustahan ei pitänyt tulla tutkijaa, se ei taida kuulua lasten toiveammatteihin. Kummisetäni varoitti minua kymmenen vuotta sitten. Hän sanoi: "Yliopistolle ei kannata mennä töihin, jos ei oo tosissaan." Muistan nämä sanat aina ja niitä varmasti joskus vielä puidaan karonkassani, toivottavasti vielä tänä vuonna.
Mitä on tutkijan arki? Tässä päiväkirjamerkintä eräältä päivältä viime vuodelta, jonka löysin blogin drafteista:
"Tämän päivän päivän faktat: Olin työpäivän (7.5h) päälle eilisestä lapsen nukkumaanmenoajasta (21:45) lähtien työpaikalla kirjoittamassa paperiani. Se oli oikeasti NIIN surkeassa kunnossa vielä eilen. Yön aikana siitä tuli paperi. Uskomatonta, mutta totta. Olin toki kirjoittanut sitä paljon aiemminkin jo. Kaksi vuotta itseasiassa. Sitä varten oli tehty ihan himona töitä: 37 tunnin haastattelua ja tietty suunnitelmat päälle. Mutta jotenkin se ei vaan ollut edennyt. Minä olen todella huono tekemään mitään hommia, ellei ole deadlineja. Onneksi on konferenssit. Jos kaikki mun paperit olisivat journal-artikkeleja niin ne ei varmaan koskaan valmistuisi. Koska niin paljon kuin mä haluaisin olla yhtä tehokas kuin työkaverini (niin just sinä Henri et al.), en vaan oo. Mun täytyy vakuuttaa itseni siitä, että nyt se on life and death tehtävä. Mutta ai mikä fiilis sitten kun se valmistuu. Tällä viikolla pääsin kiinni tutkimuksen tekemisestä taas. Onhan se ihan superkivaa! Opin tänäänkin vaikka mitä sellaisia juttuja, mitä mun olis pitänyt jo kauan sitten osata, mutta kun en oo vaan oppinut."
Jos blogista ei ole vielä käynyt ilmi tämä fakta, tykkään työstäni kuin hullu puurosta. Joka päivä tykkään mennä töihin. Minulle perjantai on harvoin sellainen päivä, että 'jesh, viikko on ohi'. Minusta työpäivät ovat ihan yhtä mukavia kuin lomapäivätkin, joskus jopa mukavampiakin. Koen olevani tässä mielessä onnekas, sillä vaikka työni on välillä stressaavaa ja siinä on negatiivisiakin puolia, jää se kuitenkin minulle huimasti plussalle. Ajattelin esitellä keskeisimmät syyt, miksi minä tykkään olla tutkija ammatiltani:
1. Aika- ja paikkavapaus.
Tykkään ylivoimaisesti eniten siitä, että voin itse vaikuttaa työpäiväni kulkuun: Voin päättää, milloin se alkaa ja milloin se loppuu. Meillä on kokonaistyöaika eli 1600h vuodessa. Enemmän voi tehdä, mutta siitä ei makseta ylityökorjausta. Voin halutessani tehdä töitä läpi yön ja olla tulematta seuraavana päivänä työpaikalle. Voin itse vaikuttaa siihen, milloin lomani ovat jne. Tämä aikavapaus on minulle todella kallisarvoista, varsinkin autistisen lapsen äitinä joutuu ravaamaan ties missä rittuleissa lapsensa asioita hoitamassa. Voin myös suunnitella, että matkustan Kiinaan ja olen siellä 3-4kuukautta, teen töitä kahviloissa, haastattelen ihmisiä/kerään tutkimusaineistoa ja analysoin tuloksia. Minun ei ole pakko istua työpisteessäni, vaan voin tehdä töitä mistä vaan käsin, kunhan sovin siitä esimieheni kanssa. Työn joustavuus on ehdottomasti minulle tärkeämpää kuin esimerkiksi palkkataso. En myisi vapauttani eli vaikka minulle maksettaisiin enemmän palkaa jossain yrityksessä - tiedän, että työni olisi paljon rajatumpaa. Tämä vapaus on minulle tärkeämpää kuin raha. Koska mitä sillä rahalla teet, jos sinulla ei ole mahdollisuutta käyttää sitä?
2. Kehittymisen haasteet ja mahdollisuudet - työstä saatu palaute
Minulle on tärkeää se, että minulla on tavoitteita, joita saavutan. Ne tuovat elämään mielekkyyttä - jotain mitä tavoitella. Työni on luonteeltaan sellaista, että kehittyminen ja oppiminen ei koskaan tule loppumaan. Vaikka olisit kuinka rautainen ammattitutkija, on rinnakkaisalojen teorioita, joita et ole vielä lukenut, ajatuksia, joita et ole vielä ajatellut. Alani huippujenkin on vaikea julkaista alan päälehdissä - siihen ei ole yhtä opittua kaavaa vaan jokaisen on rakennettava oma polkunsa huipulle, mietittävä, että mitkä tavat johtavat siihen.
3. Matkustaminen & kansainvälisyys
Tää nyt taitaa olla itsestäänselvää, että on iso boonus. Tykkään matkustaa, tutustua uusiin kulttuureihin ja ihmisiin. Mikäs sen parempaa kuin että jos joku maksaa mulle siitä, et teen sitä työkseni. Kyllä kiitos! Tää blogi on tribuutti mun työmatkoille ja toki muillekin reissuille. Lukijat kysyvät minulta joskus, että mitä ihmettä teen oikein työkseni kun saan matkustaa noin mahtavissa paikoissa... No tutkimustahan minä.
4. Työn sosiaalinen luonne
Itse en ole sellainen yksin tekijä vaan luonteeltani olen varsinainen ekstrovertti. Tykkään siis siitä, että työhöni kuuluu PALJON sosiaalista. Se ei todellakaan ole pelkkää työpisteellä, tietokoneen takana istumista. Usein työni on verkostoitumista, projektipartnereiden kanssa asioista neuvottelemista ja tietysti niiden kolleegasuhteiden hoitoa. Päivittäin pidän yhteyttä kolleegoihini ympäri maailmaa skypen ja videoneuvotteluyhteyksien välityksellä ja tietysti työpaikalla pyörivät ne paikalliskolleegatkin. Kuulun Global Information Systems -tutkimusryhmään, josta kirjoittelin viime syksynä. Sosiaalisessa kontekstissa töiden tekeminen on siinäkin mielessä mielekästä, että ei tarvitse yksin pähkäillä asioiden kanssa vaan vaan voi kysyä apua tai vaan brainstormailla, jos on jumissa jonkun asian suhteen.
5. Työn monipuolisuus
Mun hommissa pääsee tekemään aivan laidasta laitaan. Välillä opetat ja vedät seminaareja. Välillä istut kokouksissa. Välillä kirjoitat. Välillä haet rahoitusta poliitikkojen kanssa. Välillä vierailet yrityksissä auttaen heitä heidän työssään. Joskus tehtäviin kuuluu markkinointi. Joskus tilastolaskenta. Joskus puheen pitäminen. Joskus vieraiden hostaaminen. Yksikään päivä ei ole samanlainen ja koko ajan voi itse vaikuttaa siihen, mistä oma päivä koostuu.
Kun olin lapsi, unelma-ammattini olivat kirjailija ja elokuvaohjaaja. Työssäni pääsen kirjoittamaan paljon ja toisaalta videoitakin olen koostanut, että vaikka ammattini onkin tutkija, saan silti tehdä unelma-ammattinitapaisia työtehtäviä.
6. Luovuus
Minulle on myös tärkeää se, että saan itse vapaasti suunnitella sekä ajankäyttöäni että tutkimusteni sisältöä. Tykkään siitä, että voin pistää omaa luovuuttani kehiin ja suunnitella uusia ja innovatiivisia juttuja. Tämä on todella tärkeää, vaikka heti ei saattaisikaan uskoa, että se tutkijan ammatissa noin vain onnistuu.
Asioita, joista työssäni en pidä:
1. Turhanpäiväinen raportointi tietojärjestelmillä, jotka eivät toimi. Sole TM, SAP, Travel, NEF - työinnostuksen tappajasovellukset
2. Työpaikan epävarmuus - kirjoittelin juuri 20. työsopparini samaan puljuun. Olen ollut yliopistolla töissä keväästä 2005. Eli kymmenes vuosi lähtee tästä nyt. Pysyvää työsopparia on todella hankala saada meidän alalla, paitsi jos hakee opetuspaikkoja. Tutkijoiden tulisi olla kovatasoisempia kuin ovat juuri nyt.
3. Likainen yliopistopolitiikka - Välillä kuulee juttuja, joissa henkilöstöä ei kohdella kovin hyvin. Itse en juurikaan ole kokenut tällaista vaan minua on aina kohdeltu yliopistolla hyvin. Kuitenkin hyvin tiedän, että yo-maailmassa on myös epäkohtia, nämä ovat ehkä niitä ammattini varjopuolia.
Today's looong blog post is about why I love my job as a researcher. The main reason is freedom. Freedom to choose when and where you work. Freedom to plan your own studies, to decide how to teach, how to study and to use creativity and learn new things every day. It's important to me that I know I can develop myself and that I will never be 'a completely ready professional', that there is always something to do better. Even the top researchers in my field of Information Systems have to struggle really hard to publish in the Top journals. There's no one way to success, but everyone must make it with their own skills and competences. This setting is very appealing to me. Of course I also like the social nature of my job - I'm a very social person and I like that there's plenty of people management in what I do. The day to day tasks can be very different as well, from writing to hosting, to marketing to speaking. I love the tasks I do and there's no days when I would hate going to work. I am really motivated to do it and of course try to do it as well as I can. One big plus is of course the topic of travelling: How cool is it to travel the world and someone else pays? This blog is a tribute to my work trips mainly. I have been truly blessed to have been introduced to this life style with my professor about 8 years ago. It's certainly what makes me happy in life. If you want to look at some downsides of being a researcher, I guess the main issues that make me irritated are bad reporting programs like the NEF, SoleTM, Travel and so on. They really kill your work motivation. Another reason might be the uncertainty of the job. But who has a permanent contract now a days anyways? With companies going down, actually my contracts have been more reliable than my friends' working in the IT business. So overall, I would say that being a researcher is my dream job. I hope I get to do it for a long time still.
"Tämän päivän päivän faktat: Olin työpäivän (7.5h) päälle eilisestä lapsen nukkumaanmenoajasta (21:45) lähtien työpaikalla kirjoittamassa paperiani. Se oli oikeasti NIIN surkeassa kunnossa vielä eilen. Yön aikana siitä tuli paperi. Uskomatonta, mutta totta. Olin toki kirjoittanut sitä paljon aiemminkin jo. Kaksi vuotta itseasiassa. Sitä varten oli tehty ihan himona töitä: 37 tunnin haastattelua ja tietty suunnitelmat päälle. Mutta jotenkin se ei vaan ollut edennyt. Minä olen todella huono tekemään mitään hommia, ellei ole deadlineja. Onneksi on konferenssit. Jos kaikki mun paperit olisivat journal-artikkeleja niin ne ei varmaan koskaan valmistuisi. Koska niin paljon kuin mä haluaisin olla yhtä tehokas kuin työkaverini (niin just sinä Henri et al.), en vaan oo. Mun täytyy vakuuttaa itseni siitä, että nyt se on life and death tehtävä. Mutta ai mikä fiilis sitten kun se valmistuu. Tällä viikolla pääsin kiinni tutkimuksen tekemisestä taas. Onhan se ihan superkivaa! Opin tänäänkin vaikka mitä sellaisia juttuja, mitä mun olis pitänyt jo kauan sitten osata, mutta kun en oo vaan oppinut."
Tykkään ylivoimaisesti eniten siitä, että voin itse vaikuttaa työpäiväni kulkuun: Voin päättää, milloin se alkaa ja milloin se loppuu. Meillä on kokonaistyöaika eli 1600h vuodessa. Enemmän voi tehdä, mutta siitä ei makseta ylityökorjausta. Voin halutessani tehdä töitä läpi yön ja olla tulematta seuraavana päivänä työpaikalle. Voin itse vaikuttaa siihen, milloin lomani ovat jne. Tämä aikavapaus on minulle todella kallisarvoista, varsinkin autistisen lapsen äitinä joutuu ravaamaan ties missä rittuleissa lapsensa asioita hoitamassa. Voin myös suunnitella, että matkustan Kiinaan ja olen siellä 3-4kuukautta, teen töitä kahviloissa, haastattelen ihmisiä/kerään tutkimusaineistoa ja analysoin tuloksia. Minun ei ole pakko istua työpisteessäni, vaan voin tehdä töitä mistä vaan käsin, kunhan sovin siitä esimieheni kanssa. Työn joustavuus on ehdottomasti minulle tärkeämpää kuin esimerkiksi palkkataso. En myisi vapauttani eli vaikka minulle maksettaisiin enemmän palkaa jossain yrityksessä - tiedän, että työni olisi paljon rajatumpaa. Tämä vapaus on minulle tärkeämpää kuin raha. Koska mitä sillä rahalla teet, jos sinulla ei ole mahdollisuutta käyttää sitä?
2. Kehittymisen haasteet ja mahdollisuudet - työstä saatu palaute
Minulle on tärkeää se, että minulla on tavoitteita, joita saavutan. Ne tuovat elämään mielekkyyttä - jotain mitä tavoitella. Työni on luonteeltaan sellaista, että kehittyminen ja oppiminen ei koskaan tule loppumaan. Vaikka olisit kuinka rautainen ammattitutkija, on rinnakkaisalojen teorioita, joita et ole vielä lukenut, ajatuksia, joita et ole vielä ajatellut. Alani huippujenkin on vaikea julkaista alan päälehdissä - siihen ei ole yhtä opittua kaavaa vaan jokaisen on rakennettava oma polkunsa huipulle, mietittävä, että mitkä tavat johtavat siihen.
3. Matkustaminen & kansainvälisyys
'Tää nyt taitaa olla itsestäänselvää, että on iso boonus. Tykkään matkustaa, tutustua uusiin kulttuureihin ja ihmisiin. Mikäs sen parempaa kuin että jos joku maksaa mulle siitä, et teen sitä työkseni. Kyllä kiitos! Tää blogi on tribuutti mun työmatkoille ja toki muillekin reissuille. Lukijat kysyvät minulta joskus, että mitä ihmettä teen oikein työkseni kun saan matkustaa noin mahtavissa paikoissa... No tutkimustahan minä.
Itse en ole sellainen yksin tekijä vaan luonteeltani olen varsinainen ekstrovertti. Tykkään siis siitä, että työhöni kuuluu PALJON sosiaalista. Se ei todellakaan ole pelkkää työpisteellä, tietokoneen takana istumista. Usein työni on verkostoitumista, projektipartnereiden kanssa asioista neuvottelemista ja tietysti niiden kolleegasuhteiden hoitoa. Päivittäin pidän yhteyttä kolleegoihini ympäri maailmaa skypen ja videoneuvotteluyhteyksien välityksellä ja tietysti työpaikalla pyörivät ne paikalliskolleegatkin. Kuulun Global Information Systems -tutkimusryhmään, josta kirjoittelin viime syksynä. Sosiaalisessa kontekstissa töiden tekeminen on siinäkin mielessä mielekästä, että ei tarvitse yksin pähkäillä asioiden kanssa vaan vaan voi kysyä apua tai vaan brainstormailla, jos on jumissa jonkun asian suhteen.
Mun hommissa pääsee tekemään aivan laidasta laitaan. Välillä opetat ja vedät seminaareja. Välillä istut kokouksissa. Välillä kirjoitat. Välillä haet rahoitusta poliitikkojen kanssa. Välillä vierailet yrityksissä auttaen heitä heidän työssään. Joskus tehtäviin kuuluu markkinointi. Joskus tilastolaskenta. Joskus puheen pitäminen. Joskus vieraiden hostaaminen. Yksikään päivä ei ole samanlainen ja koko ajan voi itse vaikuttaa siihen, mistä oma päivä koostuu.
Kun olin lapsi, unelma-ammattini olivat kirjailija ja elokuvaohjaaja. Työssäni pääsen kirjoittamaan paljon ja toisaalta videoitakin olen koostanut, että vaikka ammattini onkin tutkija, saan silti tehdä unelma-ammattinitapaisia työtehtäviä.
Minulle on myös tärkeää se, että saan itse vapaasti suunnitella sekä ajankäyttöäni että tutkimusteni sisältöä. Tykkään siitä, että voin pistää omaa luovuuttani kehiin ja suunnitella uusia ja innovatiivisia juttuja. Tämä on todella tärkeää, vaikka heti ei saattaisikaan uskoa, että se tutkijan ammatissa noin vain onnistuu.
1. Turhanpäiväinen raportointi tietojärjestelmillä, jotka eivät toimi. Sole TM, SAP, Travel, NEF - työinnostuksen tappajasovellukset
2. Työpaikan epävarmuus - kirjoittelin juuri 20. työsopparini samaan puljuun. Olen ollut yliopistolla töissä keväästä 2005. Eli kymmenes vuosi lähtee tästä nyt. Pysyvää työsopparia on todella hankala saada meidän alalla, paitsi jos hakee opetuspaikkoja. Tutkijoiden tulisi olla kovatasoisempia kuin ovat juuri nyt.
3. Likainen yliopistopolitiikka - Välillä kuulee juttuja, joissa henkilöstöä ei kohdella kovin hyvin. Itse en juurikaan ole kokenut tällaista vaan minua on aina kohdeltu yliopistolla hyvin. Kuitenkin hyvin tiedän, että yo-maailmassa on myös epäkohtia, nämä ovat ehkä niitä ammattini varjopuolia.
