Kerran kesällä Kiinassa

 Pari kolme päivää tällä puolella palloa. Naamasta ehkä näkee, mitä ajattelen tästä aiheesta.

 Xi'anin kesä on sellainen, että 2-3vrk +33 astetta tai niillämain ja sit yhden päivän sade. Ei mikään massiivikuuro niin kuin Japanissa vaan ihan sellainen pikkuinen mitätön - sataa vain näön vuoksi kuuro. Tänään myös ukkosti.

 Minä ajattelin seuraavaksi kirjoitella teille postauksen, jonka nimi olisi 'working in flip flops'... Tälläaista oli päällä kun käppäilin töistä kotiin pari päivää sitten illalla. Ylläolevassa kuvassa näkyy paikallinen erikoisuus eli Pekingin bikini. Miehillä täällä on siis tapana kääriä teepparin alahelma kainaloihin asti kuumalla säällä. MItä isompi maha, sitä enemmän sitä täytyy esitellä.

 Tavalliseen xianilaiselämäämme kuuluu tietystikin illallistaa opettajien ja opiskelijoiden kanssa tervetuliaisiksi.

 Ja ihan ekana päivänä ehdittiin käydä pelailemassa sulkapalloakin.

 Kieltämättä jetlag sulkapallo on hieman haasteellista ja hävisinkin aika kunnioitettavasti alla olevalle ystävälleni Hong Zille, jonka vielä puoli vuotta sitten voitin suvereenisti. Joko hän oli todella paljon kehittynyt (todennäköistä) tai minä aivan unessa (vielä todennäköisempää)

 Pikkuapulainen viihdytti Shao Kania sen aikana.

 

Torstaina satoi vettä ja oli joitakin pieniä vastoinkäymisiä, jotka kuuluvat keskeisesti Kiina-elämään. Yksi sellainen oli rahan puute. Sanotaan nyt vaikka näin, että vaihtakaa sitä valuuttaa kotipankissa ennen lähtöä tarpeeksi niin ettei tarvii heti ekana päivänä kärvistellä. Taas kerran mieheni pelasti minut pulasta maksamalla vuokran, kun onnistuin aiheuttamaan korttini sulkeutumisen käyttämällä sitä epäilyttävästi suurehkoihin käteisnostoihin (no sitä vuokraa varten) sekä Helsingissä euroina että Xi'anissa yuaneina. Jälkimmäisiä en enää saanut ulos. Danskepankin virkailija soittikin heti aamusta (meidän iltapäivästä) ja saimme avattua kortin. Olin aikonut vaihtaa eurot yuaneiksi kentällä mut eihän Xi'anin nukkuvalla kentällä kukaan oo klo 6:30 hereillä. My bad. No, miehen avustuksella siis pärjättiin. Mietin tässä kohtaa et olisko musta oikeasti yksin patikoimaan paria kuukautta rinkka selässä...? Meniskö mulla yhden päivän jälkeen sormi suuhun...? Tuskinpa. Sinänsä on välillä ihan hyvä kokea epävarmuutta ja sitä, että asioista kyllä selviää.

 Ekan päivän ongelmiin kuului myös iphone-sekoilut, kun jotenkin pääsin sen kanssa sellaiseen tilaan että se halusi ladata itsensä uudestaan backupista. Onneksi sain ladattua lopulta suunnileen kaikki asiat takaisin, mitkä olin halunnutkin saada. Mut voitte kuvitella, et icloudista lataaminen on tosi hauskaa jos netti pätkii parin minuutin välein.

 Mut no, sitten täytyy muistaa et minkä takia täällä ollaan... Yks hyvä syy on ruoka. Voi mikä ikävä vihreitä papuja voi ihmisellä Suomessa olla...

 Kiina itsessään ei ole muuttunut kovin paljon. Täällä on edelleen paljon ihmisiä ja autoja ja melua.

 Täällä on paljon ihania sisäleikkipuistoja.

 Jotka kylläkin uudelleen koristellaan/remontoidaan puolen tunnin välein, joten niin tälläkin kerralla löysimme vanhan rakkaan sisäleikkipuistomme transformoituneena merimaailmaksi.

 Jossa aseetkin toimivat! En ole varmaan koskaan nähnyt pehmopalloaseiden toimivan Kiinassa... Hoplopissa Suomessa joo, mut en täällä, koska... no, kiinalaiset.

 Merimaailmaan pääsee valaan kidan kautta. Kita on kuitenkin niin matala, et 171cm runkoni iskeyttää päänsä siihen kun läpi menee.

 Niinä päivinä kun ei sada, on ulkona varsin haasteellinen, joskin kesäinen sää. Suomalainen ei kuitenkaan ole tottunut tällaiseen säähän, kun meillä helteitä on ehkä pari päivää vuodesta. Niinpä aurinkorasvan määrä, hattu ja arskat ovat sellaisia asioita, jotka eivät tapahdu itsestään. Täällä kaduilla naiset käyttävät myös päivänvarjoja, ihan syystä. Osa niistä on niin nättejä, että haluaisin ostaa sellaisen. Ongelmana kuitenkin on sen epäkäytännöllisyys rattaiden kanssa. Missä ovat sateenvarjorattaat kun niitä kaipaisi???

Minuun kuumuus vaikuttaa niin et jos oleskelen pari tuntia ulkona päivän aikana, olen illalla aivan kanttuvei niin kuin tänään. Auringolla on sellainen tainnuttava vaikutus.

 Tällä viikolla myös uudet maisterit juhlivat ja kampus oli täynnä niitä, jotka otattivat kuvia kavereillaan/pistelivät selfieitä menemään.

 Perjantaina osallistuin e-commerce kilpailuun, jossa 17 tiimiä esitteli 10 tuomarille business-ideoitaan. Mielenkiintoinen aihe, periaatteessa sama kuin minun elevator-pitch kilpailussani, mutta nämä olivat nuorempia opiskelijoita.

 Olin yllättynyt siitä, miten melkein kaikki e-Commerce ideat koskivat hedelmien jakelua... Suomalaisilla olisi kyllä paljon annettavaa nimenomaan innovatiivisen ajattelun osalta kiinalaisille, joita koulu opettaa olemaan ajattelematta omilla aivoilaan, ainakaan liikaa.

 Olen kaikesta huolimatta erittäin onnellinen täällä. Koti se on tämä toinenkin, toisella puolen palloa. Rakastan tätä maata, näitä katuja niin palavasti, että teen kyllä töitä kuin pieni eläin, tai pieni kiinalainen - yötä päivää, että saan tänne palata taas uudestaan.

/We have settled down to these streets and buildings which I so passionately love. I am not saying China is without problems, but at least having been here many times before already, I know what to expect. Summer itself is difficult for a Finn when you are talking about +33 and beyond. If I'm outside for a few hours per day, I am completely ready to drop dead at night, like right now, just writing this is a struggle to stay awake. 

There was some issues we needed to deal with on the first day - largest was to find a way to get money from out credit cards. Mine flashed as I had took money out in Finland and in China at the same time... So once again my dear husband bailed me out with our rent. I suggest you come to China with Yuans, as in here, the bank machines might not work or the money exchange might not be open. All is well that ends well, I've got cash now, but clearly this is a lesson I have still not quite learned as I keep on repeating it.

First days have involved dinner with the research group, badminton, graduation day, playgrounds, working, e-commerce competition and whatnot. The basic life. I am enormously happy but very tired after Tops and I had a 'Chinese beach' holiday today. More about that later.  

Upgraded - Flying Business Class to China

No niin, ette voi käsittää, miten hankalaa voi olla saada yhtä blogipostausta tehtyä... Siis oikeasti nyt. Oon kolme päivää yrittänyt, joka kerta on joku netti/VPN/tekstivika... Ehkä  mä nyt luovutan et tästä tulisi mitään kunnollista... Tai järkevää... 

Peruskuulumiset kuitenkin on, et perillä ollaan, eikä ole mitään hätää - Kiinassa on Kiinan ongelmat, mut tää ei tosiaankaan oo meidän eka reissu, joten asioihin voi suhtautua rennosti. Lisäaspektin tekee kuumahko +33C sää, joka kolmannen päivän sateineen, mutta toisaalta sade viilentää ilman tollaiseksi +20C kieppeille, joten silloin on ihan miellyttävääkin. Kämpässä ilmastointi toimii ja siellä voi piipahdella vilvoittelemassa. 

Nyt kuitenkin menomatkan kuulumisiin....

Torstai-ilta: Ollaan onnellisesti perillä, pojat koisaa - minäkin haluaisin olla unilla, mutta odottelen että iphoneni lataisi itsensä back upista niin että olisi se herätyskello aamuksi. Olipahan aika haipakat peri päivää. Oon nukkunut tällä viikolla 1-4h yöunia, mitkä ei oo ihan riittäviä, kappas… Keskiviikkoaamuna poikani heräsi klo 04:20, jolloin sanoin miehelle, että no, kello on Kiinassa jo 9:20… Ja sitä paitsi mulla oli klo viideltä kello soimassa muutenkin, että saan paperin korjaukset loppuun asti. Palautin lopulta vaan toisen niistä papereista, enempään ei ollut vaan resursseja. Mistä maailmaan saisi lisää tunteja, ihmettelen. 

No sitten lähdettiinkin jo matkaan klo 10:13 junalla. IC matkailu sopii autistipojalle hyvin, on paljon puuhailtavaa ja Tampere-Helsinki pätkä menikin nukkuessa, itsekin torkahdin. Helsingissä vierailimme ihan tosi kivassa aasialaisessa ravintolassa King Hao, Tikkurilan uudistuneella asemalla - suosittelen! Vähän kuin Muang Thai Jyväskylässä, mutta enemmän vaihtoehtoja ja tuoreempaa tavaraa. Sushi/itämainen buffet 11,8eur. Lapsesta meni vissiin vitonen vaikka se vaan nukkui. 

Kentällä ehdittiin leikkiä ja ihmetellä, et mihin meidän paikat oli menneet - kone oli turistiluokan osalta ylibuukattu...

Ja niinhän siinä kävi, et voitettiin lotossa, jota lentoyhtiöt pelaa ylibuukkaamalla koneitaan. Helsinki - Xian bisnesluokassa, lapsen kanssa. Ohhoh mitä luksusta.Ennen kuin kunnolla ehdittiin istuutua, lätkäisi lentoelämäntä lasin shamppanjaa käteen. Tervetuloa madam... Reitillä oli parikin freshman lentoemoa, jotka eivät olleet aiemmin  tutustuneet siihen, miten kiinalaiset jyräävät boardingissa. Kaksi kertaa kaadettuaan shamppanjat mieheni syliin emo alkoi hieman jo kiivastua...ihana työvuoron aloitus heille.
Voitte kuvitella miten innoissaan oli pikkuinen poika. Hänellä oli oma alue, jossa vähän jaloitella ja leikkiä.

Shamppanjan jälkeen käteen annettiin Marimekon saniteetti-pussukka, josta löytyi hampaidenhoitovälineistä silmämaskiin ja korvatulppiin. Tuolin sai makuuasentoon ja jopa hieromaan selkää!

 Äidille tällainen luksus sattuu kohdalle ehkä vain kerran elämässä - suoraan sanottuna 7,5h lento ei ollut tarpeeksi pitkä ollenkaan! Olisin mieluusti lentänyt 5h pidempään jotta olisin ehtinyt nukkuakin.

Nyt oli pakko nautiskella kun kerran voi- lentoemännät olivat mahtavia lapsen ruokailun suhteen ja hän sai oman perunamuusinsa ennen muita, jolloin minä sain syödä itse rauhassa kun lapsen massu oli täysi. Parhautta.

 Jo kolmen ruokalajin päivälliseen meni pari tuntia

 Katselin pari chicflick elokuvaa (Wild ja Still Alice), nukuin ehkä tunnin, söin aamiaista ja niin edelleen. Oli muuten hyviä molemmat elokuvat - erittäin samaistuttavissa olevia naishahmoja. Mä oon just tollainen, et saattaisin lähteä kävelemään pariksi kuukaudeksi rinkan kanssa kahdestaan... Unelmia, unelmia.

 Pojat nukkuu...

 Vähän väsy

 Hedelmiä ja juustoa aamiaiseksi...

 Poika nukkui varmaan nelisen tuntia lopulta ja heräsi vasta laskeutumiseen.

 Matka Kiinaan ei ole ikinä mennyt näin kevyesti ja nautinnollisesti. En ole ikinä ollut kauhean kiinnostunut olemaan ökyrikas, mut täytyy sanoa, että kyllähän se raha tekee elämästä aika paljon helpompaa ja mukavampaa... Jos mulla joskus on tosi paljon rahaa niin varmasti käyttäisin sitä business-luokkaan upgreidaukseen... Lisäksi suora lento Xi'aniin tuntui siltä, että jotain (Peking) jäi välistä - kotiin Kiinaan pääseminen oli jotenkin aivan liian helppoa. Euroopan sisällä matkustaminen on tuskallisempaa ja hankalampaa! Saisinkohan mä tän jutun nyt ulos...

/So it happened that we got upgraded to business class on our way to China. What luxury! Champagne before we even sat down. 7,5hours of someone pampering you - room for your kid to play around - seats that turn into a full length beds, films and all... Three course meal included salmon tartar, sun dried tomato & mozzarella tortellini pasta and ice cream, macarons & ice cream for pudding. Getting to China has never ever been this pleasurable. The flight attendants even served tops's meal before mine so I could relax while he had been fed. He was such a good boy throughout - very, very excited and stayed on his area, did not try to leave or climb or anything after he had been told. He is such an obedient little boy now a days. I watched two films (Wild & Still Alice) both of which were stories about women - both very well done and interesting. Then tried to sleep for a couple of hours. Tops slept maybe 4... Overall, the flight was not fast enough! Not enough time to do all the things I wanted to... Flying long flights with an autistic child - not many could say that I think... Thank you Finnair for making our trip once in a lifetime experience which I will certainly remember forever. I've never been that keen on being filthy rich, but yeah, I admit it would be nice to be rich enough to be able to fly business class when flying intercontinental flights. 

Back in China, all is well. The internet and the IT problems are as bad as ever, maybe even worse. The heat is something that we usually don't have on this level - it's +33 and very tough, but of course we know how to get to indoors where the airconditioning might be causing us continuing colds, but at least it's nice and cool. More tomorrow if VPN is willing...

Kun ei ole sanoja

Kun ei ole sanoja

Ja sitten näen sen kortin
Siinä on pandoja kannessa
Kauniita ja kimaltelevia
Sisällä on lauseita
Jotka vapauttavat kyyneleet
poskille

Sinä vasta itkit perääni
    Kun minä olin vain viisi minuuttia poissa
Kuinka osaisin kertoa sinulle
    Että tämä ihminen ei ehkä enää
koskaan vietä kanssasi kokonaista
päivää
Niin kuin tänään
Niin kuin hän on tehnyt useimpina
päivinä viimeisen vuoden ajan

Onko lahja, ettet tiedä
Kenen perään itkeä

Onko se helpompaa
Että sattuu vain minuun

Ja kun heräät hänen nimeään hokien
Vedän sinut syliin pala kurkussani
Pikkuinen

Enkä osaa siltikään selittää
Miksi jotkut ihmiset elämässä
Menevät ja toiset pysyvät koko
elämän läpi lähellä
En sitä ymmärrä itsekään

Tänään on helpompaa
Olla selittämättä mitään
Kun ei ole sanoja
Minä olen sinulle tässä

 -26/5/2015

Dimmi perché quando penso, penso solo a te?

 Dimmi perché quando penso, penso solo a te?
Kerro, että miksi kun ajattelen. Ajattelen vain sinua?
Dimmi perché quando vedo, vedo solo te?
Kerro, miksi kun näen, näen vain sinut?
Dimmi perché quando credo, credo solo in te grande amore
Kerro, miksi kun uskon, uskon vain suureen rakkauteen?

Tänään lähtöfiiliksissä taas.

Näissä kuvissa, suuri rakkauteni. /In these pictures my grande amore.

Jälleen nähdään. Nähdään jo huomenna. Kiina. Mio grande amore.

 Tänään tunnelmat ovat hieman haikeat taas. Hölmöähän se on, kun ollaan poissa kaikki se kuukausi - puolitoista. Lähtemiseen liittyy kuitenkin aina kovasti tunnelatausta. Tällä kertaa päättyy myös A:n päiväkotikevät - hän palaa vasta heinäkuussa pariksi viikoksi väliaikaishoitoon. Paluu Päivärinteelle elokuussa samaan ryhmään on kuitenkin edessä, et sen puoleen on vaan taukoa, mut sanomme huomenna heipat meidän iki-ihanalle erityisavustajalle, joka on vuoden verran A:n kanssa puuhastellut. Tirautin itkut jo viime viikon vasu-keskustelussa. Kyllä ottaa koville luopua tästä ihmisestä arjessamme. Tiedättekö, kun jonkun ihmisen kanssa vaan kemiat kohtaa hyvin ja sit hän on niin superhyvä ja rautainen ammattilainen työssään, jota itse en ikinä voisi kuvitella tekeväni elääkseni...? Niin onhan se tietysti vaikea ajatella, että tää oli nyt tässä ja syksyllä joku uusi sitten. Uskon vakaasti, että poikani upea kehityskaari tältä keväältä ja syksyltäkin on aivan hänen ansiotaan. A on oppinut juuri sanomaan hänen nimensä ja on tänäänkin illalla hokenut sitä: "S, S, S." Huomauttanen, että tämä on ainoa erisnimi, jonka olen häneltä kuullut. Kiitos Jyväskylän Kaupunki siitä, että erityisavustajien palkkaus on niin surkea, ettei sillä elä. Onko autisti-lapsien tukemista, jos palkkaus pakottaa avustajia etsimään mielekkäämpää työtä ja tämän takia aiheutuu henkilöstömuutoksia pienen erityisihmisen elämässä? Kysynpä vain. 

No, onneksi S lupasi tulla vierailemaan meidän elämässä vielä lapsenvahtimerkeissä tulevaisuudessakin, joten ei tarvii aivan ikuisiksi ajoiksi sanoa hyvästejä, se tuntuu mukavalta kuulla. Jälleennäkemisen toivossa!

Muita fiiliksiä tältä viikolta? Lukijani törmäsi minuun keskustassa... Kiva kun juttelit! Fifteen minutes of fame - en varmaan koskaan lakkaa olemasta yllättynyt siitä, että joku tuntematon lukee blogiani ja tunnistaa minut kadulla. Ehkä mun jonain päivänä täytyy vaan myöntää, et analytiikat ei oo väärässä silloin kun ne näyttää satoja lukijoita.

Iloksenne kävin katsomassa kaikkien aikojen haun avainsanoja, jotka ovat johtaneet tänne finnworldiin. Ihan perusnimeen ja osoitteeseen liittyvien sanojen lisäksi blogiini päädytään mm sanoilla:
"Lappi" (81 tyyppiä), "game of thrones" (38 tyyppiä), "seksiä rannalla" (17 tyyppiä), "Kuokkalan graniitti" (11 tyyppiä) ja veljeäni hänen kokonimellään hakevia (13 tyyppiä) Että silleen. Omalla nimelläni ei kukaan hae, koska en sitä täällä erityisesti mainosta. Salaisuushan se ei ole, mutta ainakin toistaiseksi en ole muuttanut blogiani oman kokonimeni alle.

Viimeks ollaan oltu Kiinassa kesäaikaan vuonna 2013... Voi kun tää mies oli pikkuinen silloin.

Xi'anissa on säätiedotuksen mukaan +33 ja silleen aurinkoista joka päivä... Eikä Pekingissä ole varsinaisesti kylmempi, joten pakkasin pelkkiä shortseja ja mekkoja. Ainakaan ei tarvii miettiä Suomen kylmää kesää vaan paremminkin voivotella kuumuutta.

Kyllä näitä kulmia on ollut taas ikävä, täytyyhän se myöntää.

Tällä kertaa matkaohjelmamme on varsin kunnianhimoinen: Xi'an 10vrk, BJ 3vrk, Jilin 7vrk, Xi'an 10vrk. Eipä sitä kuukaudessa paljoa ehdi. Onneksi tätini muuttaa meille niin ei tarvitse huolehtia siitä, että talo on pystyssä kun tullaan takaisin.

Mutta löysin uuden mahdollisen vierailurahoituslähteen, jota aion hakea... Jälleennäkemisen toivossa tähänkin suuntaan. Vaikka tänään on ollut haikeiden heippojen päivä, me ollaan muutettu Kiinaan jo kolme kertaa aiemminkin. Harva edes huomaa, että olemme poissa kun kuukausi on niin lyhyt aika. Mut niin kuin sanoin Topfishin erityisavustajallekin, jos ei jätä sydämmen palasia ympäri maailmaa niin ei kyllä tiedä eläneensä. Se että sattuu, tarkoittaa sitä, että on tehnyt jotain oikein. Palataan juttuihin taas Kiinasta. Zhaijien Europe, Hello China!

And then it would be time to moved to China again. This is our fourth time, so I guess the leaving should be easier than it has been... It's been six months since we were there. Does not seem that long, but somehow I feel I've managed to live a small lifetime since then - Sure, I did not finish my PhD like I would have liked to have done, but I have improved the quality of my life through regular sports and I have become really good friends with people who I didn't even know six months ago. It's interesting to see who are the people important to my life six months from now. It feels even as a beginning of an adventure that one never knows - sometimes some friends fit a certain time in our lives better than other times. I said to my son's special needs person that she should not worry about her heart breaking into pieces - mine is scattered all over the world. That's a sign of living one's life in full. Hurting just means you did it right, you gave a piece of yourself away. Always there are the memories, no one can take those away from us. They make us who we are. Still, I hope I would have learned to say goodbyes. Better than this.

These pictures are from 2013 September - the last time we were in 'summer' of China. This time the summer will be a lot tougher - 33C during the days. Our schedule is very ambitious: 10 days Xi'an, 10 days travelling, 10 days Xi'an. Shortest trip so far.

 

Goodbye to you guys, see you soon!

Shorinji Kempo Unity Study Session in Karlstad 2015, Saturday night party

Onnea ruotsalaisille upeasta viisuvoitosta! Olen pahoillani italian puolesta, mut jos toinen vaihtoehto olis ollut venäjä... Polina oli lähes virheetön, mutta ehkä myös samalla hieman tylsä. Voitto meni kuitenkin ehkä sitten oikeaan osoitteeseen. /Congratulations to Sweden for winning the Eurovision Song Contest! I am sorry for Italy who I really wanted to win, but happy that Russia didn't as I feel their song was too perfect and therefore a little boring. Sweden, you deserved it!

Kempoa ja euroviisuja. Älkää pelätkö tavisjuttujen diggailijat - tää on viimeinen postaus viime viikon kempoleiriltä eikä Angry White Pyjamat edes vilahda. Ens viikolla päästään sitten taas Kiina-tunnelmiin./Shorinji Kempo and Eurovision... I know, my blog has been for very specific audiences this week. Not to worry, this is the last post from the gasshuku and not a single angry white pyjama will appear. Next week we are back to normal... Well, back to China.

Mut asiaan, eli viime viikon lauantaina oltiin vielä Karlstadissa. /Last week on Saturday we were still in Karlstad.

On jokseensakin traditionaalista, että isommilla leireillä on joku ilta-sosialisointi eventti (tiedän, mun suomenkieli on surkeaa) lauantaina. /It's somehow traditional that there is some sort of evening event on the Saturday during Gasshukus.

Yleensä se on jotain kaavalla: Coctailit -> Illallinen -> Lahjojen jako ->Senseit poistuu -> Jatkot./ Usually it goes on the formula of: Coctails ->Dinner->Gift exchange->Senseis leave->After party

Tälläkin kertaa iltajuhla oli järjestetty Scandic-hotelliin, jossa suurin osa kensheistä yöpyi (me mukaanlukien). / This time as well as last time, the evening event was in the Scandic hotel where we were staying.

Pienen matkalaisen äitinä arvostan tällaista järjestelyä kovasti, sillä mikäli hän olisi nukahtanut illan aikana, hänet olisi helposti voinut viedä hotellihuoneeseen nukkumaan. Ruotsalaiset osaavat kyllä nämä järjestelyt hyvin. /As a mother of a small traveller, I appreciated the party being in the hotel very much. This is so convenient in case he would have fallen asleep in the middle of dinner - it would not have been a long way to his own bed. Well done Anders sensei for organising once more!

Gaalapukeutuminen on näissä tilanteissa yleensä laidasta laitaan. / How to dress up has a huge specturm in these parties usually.

Tällä kertaa illallisena oli varsinainen amerikkalais-tyylinen BBQ feast. / This time the dinner was an american style BBQ feast buffet.

Sanotaan nyt vaikka niin et nää kuvat eivät tee oikeutta sille millainen illallinen se oli. /These pictures do not make justice to how great the food was.

Lihaa, lihaa, kalaa, kastikkeita, perunoita, salaatteja, piirarkoita jne. /Meat, meat, more meat. And fish and salad and sauces... I was very happy.

En kuullut valituksia ruoasta. /No complaints about the food.

Parasta oli kuitenkin nyhtäpossu... /The pulled pork was my favourite.

Illan isännän malja. /Kampai and speech from our host, Sensei Anders..

KAMPAIIIIII!

Kaappasimme saksalaisystävämme pöytäämme. / We pulled our German friends to sit with us, just like last year.

Sensei-pöydässäkin juttu luisti. /Socializing went on also in the sensei table.

Nuorimmaisten mielestä tällaiset ovat varmaan hieman tylsiä bileitä. /The youngest kenshis must think these kinds of parties are a bit dull...

Pojallani oli jälleen kaksikin kaimaa leirillä, tässä toinen A sosialisoi illan isännän kanssa. /My son usually has two namesakes in the Gasshuku. Here one of the bigger A s is socializing with the host of the night.

Olutta ja mehua. Mitä muuta tarvii? /Beer and juice - what else do you need?

Nämä hetket ovat niitä parhaita. /These are the best moments.

Even L decided to torment himself to our company. /Jopa L päätti kiduttaa itseään liittymällä seuraamme.

Puolet Branchistamme istui italialaisten kanssa ja heidän kommenttinsa pöydästä olivat varsin hilpeitä: "Mutta kun ne puhuu KOKO ajan". Kulttuurit kohtaa... /Finnish culture meets Italian culture in one of the table was hilarious. Our branch members (about the italians): "... But they speak ALL the time!"  in Finland, we have this thing called 'eating in silence'...:)

Serkuttareni oli taas kauniina. /My beautiful cousiness:)

Loppuillasta joimme ruotsalaiset pöydän alle ja pystyssä oli enää suomalaisia ja saksalaisia.../At the end, we drank the swedes to their beds and only Finns and Germans remained...

...Ja venäläisiä ja brittejä. Oli mukava kuunnella Sensei Steven kertomuksia 90-luvun embukisoista. Erinomainen ilta ja kuumeenikin alkoi laskea. Kiitokset kaikille seurasta! /...And one Russian and the British. I was very happy to be listening into sensei Steve's stories about how embu competitions were in the nineties. Wonderful night overall and my fever went down as well. Thanks all for your excellent company!