Changchun Film Studio

 

 Changchunissa ollessamme vierailimme Changchunin filmistudion (长春电影集团公司) museossa.

Kuten kiinalaisissa nähtävyykissä yleensäkin, meitä tervehti ensin massiivinen portti ja sitten ystävällinen Maon patsas.

Tämä oli mielestämme poikkeuksellisen kallis nähtävyys, liput n. 15eur per nokka pelkästä museosta.

Olimme tällä keikalla kuitenkin lähinnä mieheni työn takia. Hänen erikoisalaansa ovat siis japanilaiset animaatiot - ja kiinalaisella filmistudiolla on myös oma lukunsa japanilaisen animaation historiassa...

Mieheni kirjoitteli tästä pätkästä väikkärissään väittäen, että tarinan kirjoittaja oli nainen, vaikka hänellä olikin miehen nimi. Vierailumme filmistudiomuseoon todisti tämän faktan, kun käsikirjoittajasta löytyi naamakuva, jota ei internetistä löydy.

 Lue aiheesta lisää hankkimalla mieheni PHD British Film Instituten julkaisemana kirjana täältä.
/Read more on the topic by getting my husband's PHD published by British Film Institute from Amazon here.

Itse Changchun filmistudio on ollut varsin merkittävä kiinan filmiteollisuuden alkumetreillä, koska se oli 40-luvulta asti hallituksen omistama studio.

Itse studiomuseo oli varsin mielenkiintoisesti toteutettu.

Tavallaan itseäni harmitti se, että en ole nähnyt näitä filmejä.

Ilman sitä kontaktia vierailu jäi vähän ontoksi. Jos kyseessä olisi ollut Universal Studios amerikassa, fiilis olisi varmasti ollut paljon henkilökohtaisempi kun olisi nähnyt näitä filmejä, joihin upeat lavasteet ja rooliasut liittyivät.

Mutta niinhän se on, että nähtävyyksistä parhaat ovat sellaisia, joihin ihmisillä liittyy omia muistoja ja jotka voi jotenkin kontekstualisoida oman normielämän kautta: Vaikkapa Shaolinin temppeli oli minulle sellainen 'enemmän kuin rivinähtävyys'.

Tämän takia Disney-landit ovat niin toimivia konsepteja.

Changchun filmistudiokin on avannut 2005 vuonna teemaparkin, vähän niin kuin Hollywoodin Universal Studios-tyyliin, huvipuisto, jossa voi muistella elokuvakokemuksiaan. Ei siis lainkaan hassumpi konsepti, jos on nähnyt ne leffat. Itsekin mielelläni vierailisin siellä joku päivä.

Changchun Filmistudiolla paikallisia Oscareita riittää...

Kiinan nähtävyydet on tuotettu muuten nykyisin melkein kaikki saman yhden yrityksen toimesta. Se tarkoittaa sitä, että ne ovat enemmän tai vähemmän samanlaisia. Tällä yrityksellä on tapana personoida mm. valopylväät ja roskikset nähtävyyksien alueella. Ihan jees touch minusta. Mutta valitettavasti saman yhtiön tuottamat nähtävyydet alkavat nopeasti kuulua kategoriaan 'onhan näitä jo nähty'.

Toki alueella oli myös aito filmiteatteri.

Mutta me päädyimme viettämään lämpöistä päivää poseeraamalla puistossa.

Changchun filmistudio oli ihan mukava vierailukohde, mutta siitä saisi tosiaan enemmän irti, jos olisi perehtynyt kiinalaisen elokuvan historiaan tarkemmin. Vaikka elokuvaharrastaja olenkin, täytyy sanoa, että kiinalaisia elokuvia katsellaan meillä kuitenkin vielä harvoin, vaikkakin enemmän kuin keskimääräisessä taloudessa. Toki Taiwanilaissyntyinen Ang Lee on suosikkielokuvaohjaajani, Lust, Caution ja Crouching Tiger, Hidden Dragon ovat minulle olleet niitä kiinalaisen elokuvatuotannon huippuhetkiä.

When in Changchun, we visited the Changchun Film Studio Museum. This area tells the tale of a film company that has had a big part to play in the history of Chinese film industry (they themselves sometimes call them as the 'first film studio', even though this isn't exactly true). However, the Chanchun Film Studio has done a lot in its time from the 40's to now - there's show rooms one after another displaying memories, costumes, sets and clips in this museum. You know how sometimes it's an interesting topic and you see it's quite well made, but you just don't give a damn? I think this sight is great for someone who has actually seen the films. I however can confess that I haven't. Sure my favourite director or all times is taiwan born Ang Lee and Crouching Tiger, Hidden Dragon & Lust, Caution are in my all time top20 favourite films (not to mention Brokeback mountain which is in top3), but Chinese cinema overall is not something we embrace at extent. Sure in my household we watch a lot more than your average Finn household or European. My husband's job is related to Japanese Animation and since the Changchun Film Studio did an early animation, he's dedicated an entire chapter for a film from this company... But overall, I felt that this sight left me a bit empty. It would be great to visit Universal Studios one day... It was a good lesson on the kinds of sights that appeal to people: They are the ones that can be contextualised with the person's every day life and experiences - perhaps you've seen the films, read the books on history or so... Or perhaps there's something so amazing to see that you've never seen it before...? However, in many occasions I find myself in sights in CHina in particular, where they've made it look like everywhere else and there's no 'wow' or 'context' that would transform my experience to a level that I would like to write to you and say: "Go there! That's something worth seeing."

Finnlife

Kotona taas. Onko tämä se paikka, joka on minun koti? Yritän muistaa, että ulos ei voi lähteä shortseissa. Että vessapaperit heitetään vessan pönttöön, etsin turhaan niille koria. Että vettä voi juoda hanasta. Että feisbuukkia ja blogia voi lukea ilman, että täytyy miettiä - toimiikohan se tänään. Keitän itselleni hyvää kahvia ja taistelen pojan kanssa maidosta. Hän on juonut viimeisen 10h aikana puolitoistalitraa ja joisi meidän kaikki maidot. Pojan mielestä on ihanaa olla Suomessa. On oma hiekkalaatikko. On järvi, johon voi haluta uimaan vaikka vesi onkin jäätävän kylmää. On keinut ja on perunaa ruoaksi. Aamulla hän on asetellut siistiin riviin kaikki haluamansa aamiaistarvikkeet: Maitoa, raejuustoa ja voita. Sukulaiset ovat ostaneet jääkaapin täyteen herkkuja, siivonneet ja harvoineet. Se tuntuu luksukselta.

Avaan takapihan oven kylmään auringonpaisteeseen - kukaan muu naapuristossa ei ole hereillä kello kahdeksan sunnuntaiaamuna. Haen lisää vaatteita, sakset ja rukkaset. Leikkaan yli vyötäröni korkeuteen hurahtaneet nokkoset puutarhasta ja kitken kukkapenkistä voikukan varsia. Terrakottasotilaamme pää löytyy oregano- ja ruohosipulipuskien välistä. Nostan hänet takaisin pystyyn vaikka tiedän, ettei kiinalainen patsasystäväni tule kestämään enää montaa Suomen talvea, hän murenee jalustallaan. Katselen kukkia, jotka ovat kauneimillaan. Miksi kaunis maisema ei vie onttoa oloa pois?

Sisällä minussa tuntuu levottomalta. Mietin asioita, joita pitäisi tehdä, joita haluaisin tehdä. En halua lamaantua, haluan edetä, mutta en tiedä miten aloittaa. Joku minussa on vielä kiinni jossain muualla. Teen asioita täysin mekaanisesti, en kaipaa kenenkään seuraa. Keitän lisää hyvänmakuista, aitoa kahvia. Kävelen kotikadulla juoksentelevan poikani perässä ja mietin, onko tämä se paikka, joka on minun koti? Missä minä olen?

"Milloin asetut aloillesi?", kysyy netissä ihminen, joka ei minua tunne. "Toivottavasti en vielä pitkään aikaan", vastaan siihen:  "Mutta jos kysyt, milloin olen seuraavan kerran Suomessa yli viikon verran, vastaan, että "Heinäkuun lopussa." 

Vastahakoisesti teen listan asioista, jotka haluan saada aikaan tästedes joka päivä tällä viikolla: HIIT-treenin. Puoli tuntia väikkäriä. Graduohjausta. Blogipostauksen. Olen lomalla, mutta en NIIN lomalla. On maanantaiaamu ja istun terassille villasukissa. Aurinko paistaa vähän lämpimämmin kuin eilen. Treeni on tehty. Siitä se elämä taas alkaa.

 /Back home? Is this the place I call home? I try to remember I can drink water from the taps. That I can throw toilet paper down the toilet. That when I turn on the internet, I'll be in facebook, google and blogger without hassle. My son is thrilled to be back. He's drank two cows worth of milk in the last two days. He's eaten about 15 potatoes. He's had rye bread and cottage cheese. He's pleased there's lakes and swings and our precious back yard. He's happy about it all. I wonder how to get to that excitement. It's still empty inside me, like in limbo I walk through the rooms of my house, the home street, the familiar scenery. Flowers all blossom in the cold sunny air and I forget I cannot go out in shorts. I put my wooly socks on and sit in the terrace thinking of all those things I would like to get done. The things that seem impossible to start again. The routines of being in Finnlife. In my mind, I am not back yet. Do I have to be if I don't want to? I make myself a good cup of coffee and eat my healthy breakfast. I excersise in my kitchen before 8am on a Monday morning. There it is. I can feel it beginning again.

Expat Blues

Ollaan viimeistä päiviä Kiinan kodissamme Xi'anissa. Se on vähän niin kuin olisi humalassa koko ajan, kun kävelen näitä katuja. Jokainen tunti, jokainen minuutti tuntuu niin omalta. Tämä olen minä, täällä minä mielessäni asun. Kuukausi Kiinassa ei riitä, ei sitten alkuunkaan. Miksi elämän tosiasiat ovat ne, ettemme voi asua täällä pidempiä pätkiä? Jokaisesta hetkestä olen kiitollinen, vaikkei se elämä Kiinassa läheskään aina ole helppoa ja ruusuista.

Kesäkuu täällä on kuumasta päästä niin kuin arvannette. 30-40C ulkona joka päivä. Sadekuurot huuhtovat kyllä ilman joka kolmas päivä, kun kuumuus muuttuu ukkoskuuroiksi. Ja Kiinan sade ei koskaan kestä pitkään, eikä se useimmiten ole muuta kuin satunnaisia pisaroita. Kuumuus koettelee perheen kärsivällisyyttä siinä missä myös kiinalaisten vastoinkäymisetkin, mutta nämä on kaikki koettu jo niin monta kertaa, etten anna niiden kasvaa kummituksiksi mielessäni, en sitten hetkeäkään.

Jos olen fyysisesti hyvässä kunnossa, voin myös henkisesti hyvin. Siispä kun lapsi päättää herätä klo 04:30 aamulla huutamaan nälkäänsä kun ei ole illalla jaksanut syödä tarpeeksi… Ja sitten kitisee niin kauan kunnes nousemme ja viemme hänet aamiaiselle… Ne ovat niitä hetkiä, joita ilman mielummin eläisi. Toki autistipojan kanssa on päivittäin haasteita syömisen suhteen - perunoita kun ei ole saatavilla. Mutta sitten hän yllättää ja syö lautasellisen grillattuja munakoisoja hapanimeläkastikkeessa. Ei hän nälkään ole kuolemassa, mutta toki joskus olisi kiva, kun maistuisi  kaikki ruoat, jotka nokan eteen laittaa… Ettei sitten aamuyöstä tarvitsisi herätä nälkäänsä kitisemään ja aikuisten hermoja kiristelemään.

Itse olen aivan samanlainen - jos en saa ruokaa 3-5h välein, plus tietty nestettä ja SUOLAA, olen aivan toivotonta seuraa eikä mua kukaan kestä. Pistää miettimään, et ihmisen perustarpeet on loppujen lopuksi aika yksinkertaiset.

Meillä on tällä kertaa ollut aika haastava aikataulu: 1 Kuukausi - 5 kaupunkia, joista 3 uutta. Vaikka olemmekin kokeneita matkustajia ja uuden kaupungin katsastamisessa sanoisin aika Pro-tasolla niin toki tällainen vauhti ottaa veronsa. Seuraavan kerran haluan varata enemmän aikaa ihan täällä kotona Xi'anissa oleskeluun. Se tunne, kun tiedät tasan, mistä saat ja millaista ruokaa, vaippoja tai missä on lapsen leikkipaikat, sulkapallosalit, työhuone, kahvilat, kaupat, nähtävyydet, puistot, uima-altaat ja tietty kaverit!

Kyllähän täällä työnteko on välillä haasteellista. Joko teet, kun lapsi nukkuu ja viet omasta uniajastasi tai sitten kirjoitat ohjauspalautetta samaan aikaan, kun poika riekkuu selässäsi. Niinä hetkinä fiilis on sellainen, että joo Suomessa on myös kivaa. Tai kun olet käyttänyt 4h illasta siten että hakkaat VPN:n salasanaa… Ja olet päässyt Google scholariin 10minuutiksi. Kirjoita siinä sit papereita. Kolleegani ihmettelevät, miten saan täällä yhtään töitä tehtyä… Mut silti olen vetänyt 3 pilottia 3 kaupungissa, kirjoittanut yhden paperin ja esittänyt sen konferenssissa. Plus ohjannut paikallisia opiskelijoita heidän töissään. Meillä on uusi 1-1-1 Kirjoitusprojekti, jossa autan heitä kirjoittamaan yhden paperin per henki per vuosi englanniksi. Tämä on tavoite ensi vuodelle.

Jos vertaan itseäni tutkijana kolleegoihini Suomessa, koen alemmuuskompleksia, en mielestäni osaa mitään. Kun taas vertaan itseäni kolleegoihin täällä liittyen englanniksi julkaisemiseen - no silloin taas tiedän, että osaan paljon enemmän kuin he. Olenko hyvä vai huono tutkija? Se riippunee perspektiivistä ja tavoitteista, joita itselleen asettaa.

Sain varsin houkuttelevan työtarjouksen komennuksen päätteeksi paikalliselta varadekaanilta. Kiina-ikävääni se lämmittää kovin, koska tiedän halutessani saisin täältä kokoaikaisen työpaikan. Jos poikamme ei olisi autisti, tämä tarjous olisi helppo ottaa vastaan ja muuttaisimme Kiinaan ensi vuonna varmasti. Tämänhetkisessä elämässämme kuitenkin on toimivampaa jakaa aikaa kahden maan välille. Ideaalisinta olisi pystyä viettämään täällä 2-3kk parissa jaksossa vuoden aikana. On kuitenkin mukava kuulla, että jos vaikka sattuisi käymään niin, ettei minulle löytyisi töitä ensi vuonna Jyväskylästä - täällä kyllä olisi tilausta.

Eilisiltana tutkimusryhmäni (siis professorini) järjesti meille lähtiäisillallisen tuttuun tapaan. Paikalla olivat melkein kaikki läheisimmät ystäväni täältä ja tilaisuus oli varsin lämminhenkinen. Heidän kehitystään viimeisen neljän vuoden aikana on ollut mahtava seurata ja parasta on ollut se, miten meistä on vuosien varrella tullut läheisiä. On jaettu iloja ja suruja ja onnistumisen hetkiä. Jokaiseen ihmiseen ja paikkaan täällä liittyy niin paljon muistoja. Kun 4 vuotta sitten päätin muuttaa Kiinaan - en olisi ikinä arvannut, miten paljon täältä saisin.

Joten tunnustan, minulla on Expat Blues. Tiedän, että se on epäreilua niitä kohtaan, jotka Suomessa ja Euroopassa odottavat meitä. Yritän siis parhaani muistaa myös Suomen hyvät puolet, sillä tiedän, että palaamme Kiinaan ennemmin tai myöhemmin. Näinä hetkinä on hyvä muistuttaa itseään niistä asioista, joiden vuoksi palaamme:

1. Väikkäri
2. Lapsen puheterapia&lääkinnällinen päivähoito
3. Ystävät ja sukulaiset

Johan niitä tuossa onkin. Mitä suunnitelmia meillä on loppuvuodelle? Olen iloinen mieheni puolesta, joka näyttää pääsevän mahtavan työtarjouksen tiimoilta matkustelemaan takaisin Aasiaan syksyllä - kateellinen tietenkin, koska haluaisin päästä käymään maissa, joihin hän on menossa. Valitettavasti duuni on kuitenkin sellainen, jossa tehdään töitä 16h/vrk, joten se ei oikein kompota perheen mukaan tuomisen kanssa. Omia reissuja kesälle/syksylle minulle on näillä näkymin luvassa ainakin vielä kohteisiin: Lontoo, Southend, Barcelona, Colchester, Lisbon, Luxemburg…   

/We are spending the last day in our China home in Xi'an. It somehow feels so right to be here. Our schedule in China this time has been quite challenging - 5 cities in 1 month, 3 of which we've never been to before. Even though I would say we are pretty pro traveller family, one can see it's been a bit tiring from time to time. Overall it's been a great month though and has certainly passed just as fast as I thought it would. Our research group threw us a goodbye dinner last night - it was a very heart warming gathering of very old friends. I feel the Expat Blues again today, leaving my China life behind - even though I know we will come back eventually. 

I got offered a full faculty position here by the vice dean of our school. The offer is very tempting and a lot of money as well, but living in China for 9 months per year is unfortunately impossible in our current situation of having an autistic kid who needs therapy that is located in Finland. If there wasn't that fact, I think we'd move to China in a heartbeat. Still, it's nice to be offered. 

What's happening in the rest of the year? You've heard this before, but my number 1 priority is of course to finish my PhD. My husband has a fantastic offer on the table to do a dream job in Asia in September, which I am so happy about (even though quite envious!) which will mean that if it really happens, Tops and I will be spending a lot of quality time just the two of us this Autumn. Personally I have plenty of trips coming up all over Europe, so stay tuned - Finnworld will go London, Southend, Barcelona, Colchester, Lisbon, Luxemburg…  

Kung Fu Lunch

 Viime viikolla olimme Chongqingissa, jossa asuu kiinalaisen professorini veli.

Tapasimme lounaan merkeissä sunnuntaina.

 Professorini oli kutsunut myös vanhoja kolleegojaan paikalle.

Ruoka oli Schetzuanilaista niin kuin paikallseen tapaan kuuluu - mutta meilleoli tarkoituksen mukaisesti tilattu vähän vähemmän tulista.

 Mukana oli myös vanhat ystävämme Jie Guo ja unkarilainen miehensä Josef, jotka tapasimme 2013 Hainanissa.

Lounas oli varsin mielenkiintoinen, kuten olettaa saattaa.

Samoin olivat ruokalajit.

 Keskellä lounasta alkoi Kung Fu demonstraatio, jonka minä toki aloitin Shornji Kempolla ja profesori Lin 73-vuotias veli jatkoi kiinalaisella katallaan.

 Syy, miksi professorini oli jo vuosikaudet rukoillut, että tulisimme käymään Chongqingissa oli juurikin tämä - kamppailulajien kohtaaminen, koska hänen veljensä on 21. sukupolven mestari Tai Chissa... 7.Dan.

 Jälkeen päin hän sanoi: "Huomaa, että sinun lajisi on japanilainen koska se on niin käytännöllinen. Tai chi on niin taiteellinen"

 Ihan tyypillisin kiinalaisslounas ei siis ollut kyseessä.

 Poikani päätti varastaa kaikkien nuudelit (dan dan mien eli tuliset nuudelit), jotka vaan löysi. Ja sepäs ilahdutti setiä varsin kovasti kun pikkupoika tuli heidän nuudeleitaan nauttimaan himokkaasti... Poika on viime aikoina kunnostautunut mm. hot pot ruokailijana. Vaikka mitkä mausteet käy jos ne on ripoteltu nuudeleiden tai perunoiden päälle.

 Professori Li fanittaa topsua kympillä. Sanoinkin hänelle ääneen, ettemme missään tapauksessa olisi voineet palata Xi'aniin niin montaa kertaa ellei hän olisi niin lapsiystävällinen ja antaisi meidän ottaa A:ta mukaan kaikille illallisille ja välillä jopa luennoille. Oma proffa <3.

So in Chongqing we finally met prof Li's brother who he had been dieing to introduce us to for a long time now. He is the 23. Generation master in Tai Chi which means that our lunch together fast turned into a Kung Fu show as you might imagine. Yes he's 73 years old but can rock Tai Chi katas still. I gave some Shorinji Kempo back as can be expected. Overall anothe wonderful afternoon with friends including my Chinese friend Jie Guo who I met three years ago, who lives in Turku with her hungarian husband and mixed race baby. It was great to see both of them again after such a long while. My son used the opportunity to sneak around the table to eat everybody's very hot noodles which amused the uncle population around the table immensily. I did say to my xianese professor that there's no way we could have come back this many times if he was not so pro children. He's always praised Topfish on any dinner or even lecture that we've given in Xi'an, which has been very important to us. The Tai Chi brother said to me after dinner: "It seems you are doing something much more practical than me. Tai Chi is Art"... That's so true! Shorinji Kempo is practical and that's what keeps my feet on the ground. One of the best lunches in China though...

This is China (TiC)

Tänään ajattelin postata hieman tilanteita, jotka täällä ovat täysin normaaleja, mutta joita ei Suomessa usein tule vastaan...nämä esimerkit ovat tietysti ainoastaan jäävuoren huippu, eivät mikään kattava kokoelma. Olen kirjoitellut tätä postia viimeiset kolme viikkoa on ja off kun tilanteita on tullut vastaan... Niin kuin setäni asian ilmaisi, onhan täällä aika erilaista kuin Suomessa /Today i thought of posting some situations which here in China are completely normal, but almost never happen in Finland...these examples are only the tip of an ice berg of course... No complete list! Just some moments that have come my way in the last three weeks... Like my uncle said  - yes, its pretty different here than in Finland.

Taksilla kentälle /normal taxi ride to airport

Oltiin matkalla lentokentälle. Taksimme poimi matkalta lisäkyytiläisen, jonka pudotti johonkin välille. Kyllä, detouria tuli ja matkamme piteni ainakin 15minuuttia. Sitten kuski pysähtyi ostamaan itselleen vettä... Ja kaahasi niin että turvavyöttömällä takapenkillä oli syytä pitää lapsestaan kiinni. Only in China. / So yesterday We were on our way to the airport. The taxi picked up an extra Person and stopped them off in the middle of our trip. Yes we were kind of going that way, but still I did not appreciate the extra 15minutes in a hot car... Or the extra five when he stopped to buy water for himself. Only in China.

  

 Katuelämää / Street life

Kävelimme kadulla, kun iso mies äkkiä räkäisi tätini päälle. Täysin normaalia täällä. /We were on the street when a Man spit on my aunt. Completely normal.

Kaduilla myydään isojen vilttiketjuun päällä kaikkea leluista vaatteisiin, kenkiin, työkaluihin jne. Jos poliisi tulee paikalle - kerätään kamat vilttiin ja odotetaan, että poliisi häipyy. Sitten levitellään katukauppa takaisin. / On the street everything from clothes to tools, toys and stolen goods are sold every night. If police comes, just collect the goods into a bundle of cloth and wait out them to go away. Then make the street shop back in business once the enforcers disappear from sight.

 Keskellä katua on täysin normaalia törmätä vaikka neljäänkin hääpariin, jotka kerralla ovat ottamassa kuviaan häitään varten. Kuvat voidaan ottaa vaikka hääpäivä ei vielä olisi tiedossa, esim. Vuotta aiemmin. Kuvissa pukeudutaan eri asuihin ja kuvat saatetaan printata esim. 2m x2m tauluksi keittiön seinään. /in the middle of a street its pretty usual to run into someone taking their wedding pictures. These pictures will most likely be taken like 9months before the actual wedding, even if the date is not set yet. The couple will pose in maybe 7 different outfits in various locations.

 

Eläinten kohtelu / Animal rights

Ajeltiin taxilla keskustaan ja ohitettiin avolavakuorma-auto, jonka lavalla oli 5 hevosta moottoritiellä. /We drove past a truck with five horses on open back.

 Kaduilla myydään usein kilppareita jalkavadeissa ja kultakalat ovat leikkokukkia vastaavia huoneen koristeita, joita ostetaan kerran viikossa kuolemaan minimaljoihin. /often turtles are sold on the street in small buckets and gold fish are decorations just like flowers that you buy them to die in small bowls once a week.

 Hissit ja kulkeminen /Transportation

Täysin normaalia on esim.
-että ovet eivät avaudu tai hissiä ei voi käyttää. Hissi saattaa myös pysähdellä ainoastaan vitoskerroksesta ylöspäin tai vaikka ainoastaan joka toisessa kerroksessa. Koskaan ei myöskään voi tietää, mihin hissi tulee määränpäässään. Sieltä voi löytyä vaikka kahvila tai parturikampaamo.
 /it is also entirely normal that some doors you cannot open or that elevators are not in use. Or that elevators stop only for floors higher than fifth floor or only every other floor. You also never know what's at the floor you want to get out of the elevator. Its entirely possible to find yourself in the middle of a brothel, Café or a beauty barlor.

 Ruoka/Food

Kiinalaiset rakastavat luita lihassaan, esim. Sammakon liha on hyvää, koska siinä on paljon luita ja rustoja. Toisin kun eurooppalaisille kanan paras osa on rinta, kiinalaiselle se on koipi. /Chinese love having bits of bones in their meat, so frog for example is a delicacy because of its bony nature. Where Europeans prefer chicken's breasts for the lack of bones, Chinese prefer the leg, as it's got the bones.

 

Paikat / places

Kiina on palveluiden suhteen vähän niin kuin Tylypahkan liikkuvat portaikot. Juuri kun olet löytänyt Ravintolan tai lasten puiston, josta tykkäät, he ovat repineet sen alas ja rakentavat siihen ostoskeskusta päälle./ China is very much like the staircases in Hoqwards, they move all the time. Just as you Think you know where there is a restaurant or children's playground that you like - they take it down or build a shopping mall on top of it.

 Ihmissuhteet - Relationships

Kiinassa näkee usein kaduilla vauhkoavia ja itkeviä nuoria tyttöjä, jotka hakkaavat poikaystäviään ja käyttäytyvät kuin lapset. / you can often see young Women crying and having a meltdown on the street. Hitting their boyfriends and Acting like children.

 Jos kiinalaisnainen on sinkku, hän haluaa kohentaa ulkonäköään leikkaamalla itselleen silmäluomet kirurgilla, niin kuin länsimaisilla on luonnostaan. Näin teki ystävättäreni paikallisessa tutkimusryhmässä pari kuukautta sitten. Sopivaa kosijaehdokasta ei luomellisista silmistä huolimatta ole vielä löytynyt./if a Chinese Woman is single, she may want to improve her appearance with surgery to make herself eyelids. My colleague at my uni here did so a couple of months ago, but still haven't found a fiancé:(

 Jonotuskäytänteet / Queueing

On täysin normaalia, että jonossa seuraavana olevaa ei palvella seuraavaksi vaan palveluihin pätevät viidakon lait - se, joka tunkee ensimmäisenä palveluntarjoajan nenän alle saa palvelun. Vaikka olisit saapunut ravintolaan ensimmäisenä, saatat saada ruokasi viimeiSenä. Näin esim tänään burger kingissä. Samoja ruokia annettiin meidän ohi meidän jälkeen tulleille. Thanks China! / there is no point in lining up. Its never going to give you the service that you want. What's more effective is pushing past everyone else with the rules of the jungle. Also if you've ordered it does not mean you'll get your food before those arriving after you.

 Kiina on yllätyksiä täynnä / China is full of surprises

Jokinen päivä täällä on uusi seikkailu, ikinä et voi tietää, mitä tulee tapahtumaan. Tämä kirjoitus on kuvitettu eilisen fiiliksin, kun täysin sattumalta osuimme karnevaaliin, jossa oli sekoiteltu etelä-Amerikkalaista tanssikulttuuria napatanssijoineen kaiken maailman kanapukuihin, puujalkakävelijöihin, satuprinsessoihin ja kullalla maalattuihin keisarinnoihin. Mitä tahansa voi tapahtua, mikä rikkaus se onkaan tarkastella ihmisten erilaisia tapoja elää joka päivä. /and finally this post has been illustrated with pictures from yesterday when we were innocently strolling along the local 'Pund' of Chongqing (river bank) and got run over by a mob of Brazilian style carneval belly dancers, people dressed as chicken, carrots, cartoon characters and golden empresses... Anything can happen in China anytime, anywhere. What a richness to be able to observe the diversity of life every day here.