Häät ja hautajaiset

 Tänään oli varsin erikoinen päivä. Aamulla vein lapsen hoitoon ja auton huoltoon. Sitten kävelin töihin. Noin kahden aikaan satoi kaatamalla ja äitini ja veljeni poimivat minut töistä.

 Kun katselen tätä yllä olevaa kuvaa, minua alkaa itkettää. Kuvassa näen kolme minulle niin rakasta ihmistä. Yksi heistä kantaa toista kädessään ja toista kasvoissaan. Veljeni ei koskaan ole näyttänyt niin paljon isältäni kuin tässä kuvassa.

 Tänään meidän matka ei ollut pitkä.

Neljä saattajaa.

 Muutama metri autolta hautausmaan poikki.

 Satoi niin, että alakaupunki tulvi.

 Sataako taivaassa?

Haluatko, että itketään?

 En haluaisi kirjoittaa tähän mitään.

Koska tällaisiin hetkiin ei ole sanoja.

 On vain pisaroita.

Kynttilöitä ja kukkia.

 Hetki itsessään oli kaunis.

 Ja ehkä se, että satoi, toi sen tunnelman.

 Rakkaan matka kolumbaarioon.

 Uurnanlaskupäivän lisäksi tänään tulee täyteen kahdeksan vuotta siitä päivästä, kun menimme naimisiin ja 12 vuotta siitä päivästä, kun tapasimme.

 Hääpäivää meillä juhlittiin illalla näin. Hääkimpustani tutun kallan myötä.

 Vähän tapaksia ja pullo viiniä. Valittu meidän reseptillämme - Savignon Blanc, jonka nimi oli hulluin hyllystä löytynyt. Pieni poikanen tanssahteli olohuoneessa ja antoi meille paljon suukkoja. Elämä ei ole hassumpaa juuri nyt. Kun tavattiin, kukaan ei antanut meille ennusteeksi, että olisimme 12 vuotta yhdessä. Ei hassumpaa rakkaani, Never tell me the odds.

Today we put my great aunt to her final resting place and then celebrated our 8. Wedding anniversary. 12 years ago exactly we met and no one gave us the odds of still being together 12 years later. Never tell me the odds...

Voihan Suomen kesä

" ...Oli lyhyt ja vähäluminen?" "RIP Suomen Kesä 3.-7.7.2015, sinua tullaan kaipaamaan..." Kuulostaako tutulta? Kyllähän se totta on, että kesä ei ole ollut näin huono sitten vuosiin. Jos on 20 astetta joku päivä niin hyvä. Mehän olemme viettäneet 1,5kk enemmän tai vähemmän lämpimämmissä maisemissa, joten täällä ei juuri nyt tee kauhean tiukaa olla. Mut kyllä tietysti se, että farkut tuntuu olevan tarpeen jalassa on aika ankeaa kesäpukeutumisen kannalta. Siis jos Suomessa pukeutuminen ympäri vuoden koostuu niistä samoista toppi+farkut yhdistelmistä, how boring. 

 Mun eka 'työviikko' loman jälkeen tuli otettua niin rennosti, että ainakin yhden päivän taidan laittaa vielä loman puolelle. Kyllä se tästä. Kun toiset ahmivat suklaata, minä olen tällä viikolla ahminut liikuntaa. Ihanaa päästä takaisin kotiliikuntojen pariin. Kuitenkin kun torstaina iltapäivällä heiaheia ilmoitti, että olin liikkunut 7 kertaa... Ja jalkapohjat ilmoittivat, että meissä on muuten 3 rakkoa - puhumattakaan jalkojen yleisvalituksesta kauttaaltaan. Eli menikö vähän överiksi sitten? Päätin jättää illan kempon väliin, silti tähän viikkoon on toistaiseksi mahtunut:
4x HIIT
2x Kempo
3x 6km kävelylenkki
Tänään on lauantai, jonka aion pyhittää lepopäiväksi vaikka mieli tekisikin lähteä juoksemaan. Endorfiinit oi kuinka olen teitä kaivannut. 

 Muita kovasti kaipaamiani asioita Jyväskylä-elämässäni ovat toki valokuvaushetket Virpin kanssa. Katsokaa nyt vaikka näitä otoksia. Onpa hän kehittynyt viimeisen vuoden aikana! Mieleni tekisi uusia viimeisiään vetelevä kameran runkoni tänä kesänä... Kuvaan tai minun kamerallani kuvataan kuitenkin todella paljon. Tällaisen viestin jätin valokuvaajan neuvola-facebookryhmään:

"Entinen Canon 40D on palvellut uskollisesti 6v eikä kuollut vieläkään, mutta haavelistalla on ollut: Täyskenno, Langaton tiedonsiirto ja videokuvausmahdollisuus. Objektiiveja löytyy kaapista: Canon EF 17-40mm f/4L USM; Canon EF 28-70mm f/2.8L USM; Canon EF 70-200mm f/4L USM ja toki Canon EF 50mm f/1.8. Vaihtoehdot lienevät 6D ja 5D mark II. Ostaako uutena vai käytettynä? Onko ajatuksia? Kiitos ajastanne etukäteen."

Hyvin selväksi tuli, että Canonin 6D on se minun tulevaisuuden kamerani. Muutama päivä on vielä aikaa miettiä, että hankinko sen kesätarjouksista - Nyt siihen saisi Adoben sviitin vuodeksi ja piirtopöydän kaupan päälle (mitä jälkimmäisellä tekisin, no idea). Kuitenkin eniten minua huolestuttaa euron kurssi, joka tulee nostamaan ulkomaisten tuotteiden kuten Canonin kameroiden hintoja syksyllä, eli en halua maksaa ensi kuussa paria sataa enemmän vain koska euroopassa on lama.  

 Viikko meni kohtuullisen kivasti alkuhankaluuksien jälkeen. Poika nauttii väliaikaishoidostaan Kortesuolla, kaikkina päivinä on leikkinyt ja ollut iloinen ja onnellinen. Yöt ovat nyt kolme kertaa menneet hyvin, kiitos kokonaisen Levozinin(?)(puolikkaan sijaan) Lääkäristä ei ole soiteltu, lupasivat soittaa 'pian'. Ajattelin kysyä, josko kävisimme neuvolassakin asiasta juttelemassa.

 Mökille ei olla päästy vieläkään, mutta muutamina viikonloppuaamuina ollaan saatu istua terassilla juomassa kahvia omassa puutarhassa. Onhan sekin parhautta!

Päivän asut/My outifit of the day:

Farkut - Jeans - Vila

Toppi - Top - Vero moda

Laukku, arskat - Bag, Sunnies - Muslim quarter in Xi'an

Topfish outfit of the day:

Farkut -BabyGAP

Teeppari - t-shirt - NameIT

Kengät - Shoes - Viking

 Finnish summer has been the worst that people can remember: Cold, Cold, Rain, Rain. Yeah, there's the occasional sunny day. I've so not missed the Finnish weather. This week I've been back at work and Tops back at the daycare, which caused grief on Monday and Tuesday mornings but not really beyond that. He's been happy and playful there, clearly enjoying the order and discipline of the routines of the kindergarden. I have been taking the most of sports that I can do at home: I over did it a little this week, but it's so nice to get back to Kempo & HIIT, and there was some extra walks around the lake on top of that. I guess when you end your week with blisters all over your feet, I realise I should take better care of my body. Yes sometimes I need rest. And proper equipment is also necessary - that means no more bad shoes, no more sneakers without socks. And finally I really need to buy a foam roller. 

I've also been tempted to finally upgrade my camera to a full frame one, specifically as they say that euro will affect the imports so that the prices of Canon will go up in the Autumn. I don't want to pay 200 euroes extra in two months time. I've wanted to have a camera that i could shoot video with for a long time. I think Canon 6D is the one I should get. 

Finally I have to say that there are wonderful things being back in Finland. One of which is my good friend Virpi who does most of my photoshoots - It's so luxurious not having to do the timer or some other compromise to get some photos. I think we will finally make our Oscar film project sometime soon as well...

Kuvat / Pictures (c) Virpi Flyktman

4-vuotiaan autistivanhemmuutta kesällä 2015

 Poikani on neljä ja risat. Hänen ollessaan kaksi, hän sai diagnoosin 'Lapsuusiän autismi'. Puoli vuotta sitten hänen epäiltiin olevan keskivaikeasti tai vaikeasti autistinen. Sittemmin hän on oppinut käyttämään kuvia signaaleina. Hänen erityisavustajansa sanoo, että ei tarvitse kuin näyttää kuvaa ja lapsi lähtee vessaan vaikkapa. Tarhassa siirtymät sujuvat mainiosti.

 Poikani 'Aisha' ei ole ahdistunut autisti. Hän on varsin helppo ja mukava lapsi. Hänen kanssaan matkustelu on täysin mahdollista ja mukavaa, nelivuotiaana hän on miellyttävää seuraa, vaikkei osaakaan puhua. Hän ottaa kontaktia aikuisiin ja nykyisin pienessä määrin myös lapsiin. Hän tykkää leikkiä siellä, missä muutkin lapset ovat. USein nämä leikit ovat sellaisia, että toiset lapset seuraavat, mitä hän tekee, esim. juoksee tai kiipeilee ja matkivat häntä. Hän on ikäänkuin johtaja ryhmässä. Hän uskaltaa muita enemmän ja hänellä on energiaa juosta kaikki ikäluokassaan pöydän alle.

 Olemme viettäneet kesän Kiinassa ja briteissä. Hän sai olla jomman kumman vanhemmistaan kanssa kaksi kuukautta. Tämä näkyy nyt siinä, ettei hän ekana kahtena aamuna halunnut jäädä tarhaan. Tarha kun sattuu olemaan väliaikainen - hoitohenkilökunta siellä sellaista, että hän on tavannut heidät ehkä kerran aiemmin kuukausia sitten jossain toisessa päivystyksessä. 

Kaikki hoitopäivät ovat poikkeuksetta kuitenkin kuluneet mukavasti ja poika on ollut iloinen, leikkinyt, syönyt ja nukkunut. Parina päivänä illalla on sattunut ns. eroahdistuskohtaus, jossa hän on
pelännyt äidin lähtevän johonkin. Näin käy niissä paikoissa, joissa hän on usein jäänyt mummojen tai tätien kanssa. Silloin hän on ollut kuin pieni apina ja sydäntä särkevällä äänellä valittanut minulle, ettei haluaisi että äiti lähtee. Puhua hän ei osaa sanoja, joita muut ymmärtäisivät, mutta viesti on äänensävystä aivan selvä.

Kesän aikana sanoja ja puhetta on tullut ihan mukavasti kolmella kielellä, mutta sanat ja lausahdukset häviävät niin kuin ennenkin, eivätkä kuulu välttämättä oikeisiin konteksteihin. Konteksteissa kuultua on ollut:

"Let's go!"

"Shoes"

"Bu Yao" (en halua)

"Gay wash" (=kiitos)

Näiden lisäksi joka ikinen päivä viimeisen kahden kuukauden aikana hänellä on ollut hetki, jolloin hän hokee: SUVI - SUVI - SUVI. Eli entistä erityisavustajaa muistelee poika edelleen. Äitiä ja isiä ei huudella edes joka viikko, saati muita ihmisiä etunimillä, siitä voitte päätellä, kuinka tärkeä ihminen on hänelle ollut Suvi.

Tämä on teille, Jyväskylän kaupungin päättäjät! Ymmärrän, että teillä ei ole aikaa paneutua siihen, miten autismia pitäisi hoitaa. Kuitenkin teillä on VALTAA päättää siitä, vaihtuvatko erityisavustajat JOKA VUOSI vai eivät. Jos heidän toimensa palkkaus olisi jossakin suhteessa työnsä ammattitaidon vaativuuteen tai työn raskauteen, eivät he olisi pakotettuja lähtemään opiskelemaan. Ihan vaan vihjeeksi: Tulee varmasti kalliimmaksi kaupungille kaikki ne ylimääräiset terapiat, jotka aiheutuvat siitä, että autisti vaihtaa avustajaa kesken päivähoitouransa. Suomeksi: Erityisavustajien palkkoja on nostettava sille tasolle, että sillä palkalla tulee toimeen!

Kaiken kaikkiaan kesä on mennyt hirvittävän hyvin. Kunnes palasimme kotiin ja pojan unet menivät aivan sekaisin. Miksi näin kävi on mielenkiintoista? Hänhän on aina ollut huono nukkumaan, mutta erityisesti hän on heräillyt keskellä yötä ja valvonut 2-3h, jonka vuoksi hänellä on ollut kaksi lääkettä (melatoniini nukahtamiseen ja levozin koko yön nukkumiseen) käytössä. Hän on nykyisin niin vanha, että hän kykenee valvomaan piitkiä aikoja putkeen. Nyt uusi malli on tämä: Jos hän ei ole nukkunut päikkäreitä, hän nukahtaa klo 20 ja herää klo 00:00, valvoen 06:00 asti ja sitten nukkuu taas 07:30 asti, jolloin herätämme tarhaan.  Mutta kun aikuiselle ei ihan tuo 1,5h uni riitä... Niinpä olen tilannut lääkärin, joka arvioikoon tilannetta. Aika ankeaa on jos koko yönä ei saa nukkua. En itse oikein haluaisi mennä tuollaiseen 4h + 1,5h yöuniinkaan itse, minulle se ei ole riittävä. Poikahan voi sitten nukkua päikkärit tarhassa. Yllättävän hyvin päivä on mennyt parin tunnin yöuniin verrattuna, nyt kauhulla odotan, että onko ensi yönä odotettavissa vastaava show. Ehdin jo miettiä, että ehkä meidän täytyy ostaa kalterit kaikkiin oviin, jotta voidaan vakuuttua siitä, että vaikka lapsi heräisikin, hän ei pääsisi ainakaan ulos jäämään auton alle. 

 Autistivanhemmuuden tän kesän vakavimmat mietinnät ovat ehkä nämä:
1) Miten pitää lapsi hengissä? Hän on niin nopea, että isovanhemmalta hän jo karkaa. Jos hän herää niin, että minä en herääkään siihen ja hiipii hiljaa alakertaan - mitkä ovat ne asiat, jotka voivat satuttaa häntä? Keittiöveitset? Onneksi hän ei ole niistä ollut kiinnostunut. 
2) Miten varmistaa, ettei hän vahingoita minua tai muita hoitajiaan? Voimat kasvavat ja mustelmia tulee, kun hän osoittaa kiintymystään esim. hakkaamalla päätään nenääni vasten. Toki minua ei ole tehty sokerista ja osaan puolustautua isompaakin miestä vastaan, sellaista, joka hänestä kasvaa ihan kohta, mutta entä ne muut hoitajat? Mummut? Ystävälliset tädit... Entäpä ne. Jotenkin pitäisi pystyä hänelle viestimään, millainen kontakti on okei ja mikä ei. Hän ei ole pahantahtoinen, ainoastaan innostuu välillä. Hänellä ei ole raivokohtauksia, joista joskus kuulen. Kaiken kaikkiaan jos hän käyttää voimaa, se on yleensä rakkauden osoitus - nenäpusu.

Miten kertoa, kun ei ole sanoja

Miten sanoa, kun toinen ei ymmärrä

Miten ymmärtää, kun ei osaa selittää

Sun kielellä

Sun tavalla

Nähdä tätä maailmaa

Sun silmin

Ota mua sormesta

Piirrä mulle mitä haluat sanoa

Ota sormesta ja auta

Minua olemaan sinulle parempi

Äiti

This summer our small autistic boy is 4. It's been 1,5 years since his diagnosis. He's still not speaking, or he can speak, just not use the words for communication. He'll say occasional phrases like 'Let's go' or 'Shoes' when he wants those things, the speech comes on three different languages, but words come and go, we don't know which will stay. He's made progress on the picture communication even though that's still not used much at home. He gets his message accross anyways. He has almost no tantrums of any sort. He would be considered as an angelic easy child - if he wasn't autistic. He is however, which means that he's gotten into a new sleep routine which means he does not sleep in between 00-06. You heard it, ALL NIGHT. He might sleep 19:00-00:00 or 20:00-00:00, but lately he's been up all night in between midnight and six. And it's not like we can let him wander around the house alone. What about if he climbs a bookself and tears it on top of him. What about if he takes an interest in knives? What about if he lets himself out of the house like he sometimes does. There's so many things that a parent of an autistic must worry about. Even when he's perfect and easy like this one is... Another worry of this summer for me has been that his forces are growing and he will soon be powerful enough to hurt me. (He can already hurt his daddy by kicking him to the **als.) All my 15years of martial arts training did not prepare me for this. It's not like I can't take him. But there's other carers who are not strong women. There's fragile aunts and grandmothers. I know he would not deliberately hurt someone. He's a kind most delightful person, who has head butted me to give me his love and made my nose have a bruse...


So basically our summer has been great. We travelled around the world and we enjoyed it. Travelling was never our problem. Getting home, back to the routine is much harder. There was some separation anxiety - sure, Tops had been with us for 2months. Who wouldn't feel odd to be left with almost complete strangers? As he is in the spare daycare. Luckily, he loves daycare so after two mornings he felt happy to go there. He's so flexible child that you could not believe. But of course when you are trying so very hard to be good during the day, it reflects to the nights. This also happened when he started his permanent daycare. He doesn't know if this is forever. All we know is that the one word he says repeatedly every day is the name of his special needs person from last year: Suvi. Makes me sick of my gutts every day when I hear that. Angry towards the twisted policies of City of Jyväskylä who don't give real salaries to these women who deserve it more than me. They are the heroes of our time, dancing with the demons in our children's mind. How can it possibly be cheaper to make the kids get adjusted to another person every year of their lives...? Isn't that against all current scientific results on how to treat autism?

At the end of the day?

 En sit ollut käynyt työpaikalla kahteen kuukauteen. Tänään menin ekaa kertaa. No mikäs siinä, mun työ on kivaa, en sitä mitenkään moiti, mukava mennä. Ainoastaan ahdistaa tulevaisuus: Kiinassa mulle olis töitä, mut onko täällä? Onko kilpailu liian kova? Olenko liian laiska? Olenko tehnyt liian vähän jufo kolmosia viimeisen vuoden aikana. Ehkäpä. Oli ihana nähdä työkavereita, niitä kolmea, jotka olivat työpaikalla. Oli ihana nähdä lounaskavereita ja muitakin Jyväskylän ihmisiä. Mun ihanat <3.

 Tää päivä ei todellakaan ollut helpoimmasta päästä. Lapsen jättäminen väliaikaistarhaan ei ole koskaan ollut näin vaikeaa. 45minuutin jälkeen hän roikkui minussa kuin pieni apina huutaen kateraa itkua: Miksi jätätte minut tähän ihan uuteen paikkaan näiden tyyppien kanssa, jotka olen ehkä nähnyt päivystysvuorossa joskus, mutta en oikeasti puoleen vuoteen. Tiiän kyllä et täällä on mulla ihan hyvä olla, mut mä haluun olla mun vanhempien kaa. Niin kuin joka ikisenä päivänä viimeisen 2kk aikana. MIKSI??? eroahdistus oli tänään aivan sydäntä särkevää.

No sen päälle roudattiin kamaa setäni peräkärryllä (kiitos lainasta!) ja sen päälle peruutin lommon autooni (500eur kankkulan kaivoon, kiitos) ja hukkasin kännykäni (jonka myös löysin). No nää oli mun low-low hetkiä tältä päivältä. MUt sit toisaalta näin useampaakin sellaista ihmistä, jotka pelkällä olemassaolollaan tekee sen, et oikeesti mun elämässä ei oo mitään vialla, mä en voi valittaa _mistään_. Kiitos että ootte.

Sen lisäksi tein mun väikkäriä. Kyllä se taas tästä. Ja treenasin. Oikeasti oli huippu hyvä päivä. Lommot puskurissa, it's only money right? Ei kannata menettää mielenterveyttään.

Mitkä asiat elämässä lopulta merkkaa? Ovatko meidän päivämme vain kokoelmia erilaisia ranskalaisia viivoja, tänään tapahtui tällaista, nää oli plussaa, nää miinusta. Tänään loppujen lopuksi vaikka välillä tuntui et ei tästä mitään tule, niin silti tuntui siltä, että kyllä mun elämä on parasta. Just nyt.

 First day at the office after 2months of China + UK/BCN. Feels surreal, but I guess I am back. Today it's been the best and the worst day for a while. It was great seeing some people I hadn't for like 2 months or 2 weeks, but then there was also my son's separation anxiety of going into the spare daycare which really broke the heart of both me and mr. C this morning. He had a good day though, so that was a relief. In the evening we moved around some stuff in a van and I backed into a lamp post making my car the immediate need to go to repairs... I also lost my cell phone for a while, but luckily it was just at home. I managed some PhD and sports - that should count as progress which I get to feel good about. Is one's day filled with markers, some to beat, some to repeat...? In anycase, I am back in Finland and at the end of the day, that feels good, because both of my boys seem happy. I guess that's all what really matters at the end of the day right?

Kesäviikko meidän kanssa: Sunnuntai

Sunnuntaiaamuna poitsut ovat vielä uneliaita, kun minä lähden hakemaan aamiaista Pretistä. / Sunday morning I leave my sleepy boys to bed while I sneak out to get Pret for breakfast. 

 Meistä kolmesta ainoastaan minä olen aamupalaihminen. Pojat skippaisivat aamiaisen yleensä, mut tänä aamuna meillä ei ole mikään kiire. Hotellista pitää tsekata ulos vasta yhdeltätoista ja haluamme olla Colchesterissa vasta myöhään iltapäivällä, koska tiedämme että anopilla ja Ianilla on lounastreffit naapuristossaan. / Out of the three of us, I am the only breakfast person. Boys would rather skip breakfast if they could. We are in no hurry though, so we sit together and enjoy loong breakfast family time as we only have to check out of the hotel at eleven and we know that grandma and Ian have got a lunch date with their neighbours.

Aamupalan jälkeen mennään vähäksi aikaa vielä leikkimään, jotta poikasen energiavarannot olisivat mahdollisimman vähissä siinä vaiheessa, kun matkustetaan. Jos kysytte, miten 4-vuotiaan autistin kanssa pärjää reissuilla niin yksi välttämättömyys on tämä: Paikallista leikkipaikat ja varmista, että hän saa juosta ja kiipeillä tunnin aamupäivällä ja iltapäivällä. Jos tämä tarve täyttyy niin päivä menee yleensä ilman itkuja ja murheita. Hänen tarpeensa ovat yksinkertaiset niin kuin olen moneen kertaan täällä blogissa sanonut - ruokaa, juomaa, unta ja liikuntaa. Ihan niin kuin aikuisenkin tarve. Jos noi täytyy niin on aika vähän, mistä aiheista marista. / After breakfast we go and play for a little longer so that topfish's energy would be as low as possible when we travel. If you ask how to deal with 4-year-old & travelling, it's pretty simple: Know where the playgrounds are and make sure he can run and climb for an hour before noon and another hour in the afternoon. If these regulations are met, the day usually goes without any grief or trouble. His needs are very simple afterall like I have often written in this blog: Food, drink, sleep and excersise. Just like are any adoult's need. If those are met, then there's very little to complain about.

 No sit otetaan metro. Voi miten ihmeellinen ja ihana se onkaan, poika on aivan täpinöissään. / Then we take the metro. It is so exciting for a little Finn.

 Jännää. / District line to Liverpool Street.

 Äidin kassissa on tarpeellisia juttuja kaikenlaisiin tilanteisiin: (Työkaverini mukaan mun kassi on kuin Hermionen pohjaton laukku, josta löytyy kaikki tarvittavat asiat hädässä)
- Auto & Omena (itsestään selvyydet mun pojan kanssa)
- Hätätilabanaani (jos energia loppuu yhtäkkiä)
- Compeed-rakkolaastareita ja kiinnelaastaria (jos on tullut valittua kengät ulkonäön eikä mukavuuden perusteella, jälkimmäisellä voi myös korjata leikkiautoja tarvittaessa, toisaalta myös purkka käy tähän tarkoitukseen)
- Rahaa (doh)
- Kuulokkeet ja kännykän vara-akku + johto
- Purkkaa ja minttukarkkeja (Mikään ei oo niin yh kuin pahanmakuinen suu)
- Passit ja lentoliput
- Selfie-tikku (blogaajan ystävä, ohikulkijan myötähäpeä)
- Arskat

/In my bag there's a lot of things to fix emergencies: (My colleague says my bag is like Hermione's one - includes all that you might need)
- Car and apple (obviously needed for my son ALL the time)
- Emergency banana (helps the blood sugar levels of both mother and son at situations when energy levels are low)
- Compeed plasters and skin tape (For if I have chosen my shoes based on the looks instead of comfortability)(The latter you can also use to fix small cars)
- Mints and Chewing gum (really don't want to taste bad and the latter you can also use to fix small cars)
- Spare battery and wire + headphones for cell phone
- Selfie stick (Blogger's friend, pass byer's terror)
- Sunnies
- Passports and plane ticket's
- Money (doh)

 Saavutaan jälleen kerran Liverpool Streetille, tuolle asemalle, jonka tunnen lontoolaisista asemista ehdottomasti parhaiten. / We arrive once more to Liverpool Street which is the station I know best in London by far.

Poikanen alkaa olla väsykissa junassa, mut ei anneta hänen nukkua. / Boy starts to be tired in the train, but we don't allow him to sleep yet.

 Matka Colchesteriin kestää tunnin. / It's about 50minutes ride to Colchester station.

 Saavuttuamme menemme takaisin sisäleikkikseen, lähinnä lounaalle, joka on jälleen sama: Minulle uuniperuna tonnikalatäytteellä salaatin kera (poika syö perunan, minä tonnikalasalaatin), pojalle kalapuikot ja ranskalaiset ja iskälle burgeri. / We then head to our favourite lunch place which is also the indoor playground near by. The lunch is once again the same: A Jacket potato for me (which the boy eats - I get a tuna salad from the toppings), additional fish fingers and chips for topfish and a burger for my husband.

 On sunnuntai, joten leikkipaikassa vastaan tulee Superwoman, batman ja Frozenin Elsa. / It's sunday so we also meet super woman, batman and Princess Elsa from Frozen.

Leikkien päätteeksi käydään paikallisessa supermarketissa Aldissa. / After playing we make a trip to Aldi.

 Ja sit taxi maaseudulle. /Then a taxi ride to the country.

 Takas mummin puutarhassa, aika tuulettaa siis. / Yesh! Back at Grandma's most beautiful garden of all.

 Mut sit meidät kidnapataan naapuriston juhliin, koska mummi ja Ian eivät ole vielä valmiita. / Then we are being kidnapped by a former nuclear submarine captain and his wife to their delightful garden party.

 Poikanen tutustuu seuraavanlaisen englantilaisen puutarhan saloihin. Täältä löytyy kultakalalampi. / Topfish spends an hour exploring the next English garden, including their fish fountain.

 Mulla on päällä uusi hame, joka ei oikein pääse oikeuksiinsa kännykkäräpsäisyssä. / I am wearing a new skirt which is not looking as good as it does in real life here.

 Äitistä tykkää. / I love my mommy.

 Tyylikkään anopin kanssa. / With my stylish mother-in-law.

 Iltapäivä kuluu puutarhaleikeissä. / Afternoon is filled with playing in the gardens.

 Ja sitten takaisin mummilassa. / And then back in my mother-in-law's house.

 Syödään juustovoileipiä illalliseksi. / Dinner is cheese on toast to make it easy for our host who deserves a night out of intense cooking.

 Jälkkäriksi oliiveja ja GTtä... / Pudding is olives with Gin and Tonic.

Ei kun poitsukka kylpyyn ja iltahommiin. / Bath and nightime activities.

 Sitten kaapista löytyy kummien hommaama panda-puku, joka on aiemmin ollut liian iso. /Then we find a panda suit which the godless parents have got Tops, but it has been too big until now....

 Pikku-pamma. / Small Panda

 Minä sen sijaan ihailen viimeviikkoisia ostoksiani. / I admire my Camden shopping.

 Illalla kirjoittelen blogipostausta Sacrada Familiasta samaan aikaan kun katsomme doumenttia Trans-Siperian expressillä Kiinasta Moskovaan. / After tops has fallen asleep we watch a documentary of Trans Siperian express from China to Moscow. I update my blog with the Sacrada Familia post at the same time.

 Aika päättää viikko kipuamalla pikkuisen mussukan viereen isoon antiikkisänkyyn. Sellainen oli meidän viikko espanjassa ja briteissä tällä kertaa, toivottavasti tykkäsitte olla mukana./ Time to end our week this week by climbing next to the most beautiful boy in the world. That was our summer week in Spain and UK last week, hope you enjoyed the ride!