Eka YH-viikko

 

 Nyt mä oikeesti saan hän postauksen valmiiks, prrkle.

Mitä meille kuuluu? No viikon loppua kohden parempaa. YH-viikko alkoi lauantaina Hämeenlinassa siis niin, että iskä paineli kuukaudeksi Kiinaan ilman meitä. Sanotaan nyt niin, että sellainen työkeikka, että sinäkään et jättäisi väliin - olen hänen puolestaan onnellinen. Mutta kyllähän se meillä on tarkoittanut varsinaista venymistä. Ihan eka päivä YH-äitinä:

- Lapsi söi hiekkaa (4-vuotias! taisi olla nälkä)
- Lapsi karkasi minulta (yhden jalkapallokentän verran juoksi)
- Lapsi tönäisi uimakyvyttömän kolmevuotiaan tytsyn laiturilta järveen.

Hämeenlinnassa lounaalla sukulaisten kanssa kiinalaisessa ravintolassa.

Että sellaista. Kyllä tuli isiä ikävä.
Tänä viikoloppuna on oltu kesämökillä, teeskentelemässä et vielä on tarpeeks lämmintä, ottaa arskaa laiturilla, meloa surffilaudalla järvellä, saunoa sydämen kyllyydestä. Totuus on et kylmenee ja istuin laiturilla villasukat jalassa. Kyllä tää kesä vetelee nyt viimeisiään. Suomalaisen elämä on sitä ainaista kesän odotusta. Tästä lähtee taas pitkä vuosi.

Miten viikko on mennyt? No ekoissa päivistä kun selvittiin, sen jälkeen paremmin. Viikon highlightseja:
- aamutreenit. Pelkkää parhautta, joka aamu.
- vikat hetket tuomiojärven rannalla ma ja ti, olipa vielä niin lämmintä ja ihanaa. No toki ollaan oltu vielä nytkin rannalla. Poika on niin kova vesipeto, että otetaan kaikki irti lyhyemmästäkin kesästä nyt.
- tapasin suvun uusimman jäsenen reilun viikon iässä, söpöys!

Menossa kuvaamaan uutta tulokasta

- istuttiin ystävien kanssa tiistaina meidän terassilla, tulipa tarpeeseen
- ohjaajani pudotti pommin, että voisin saada unelmaopponenttin, mutta se tarkoittaisi sitä, että väittelen joulukuun tokalla viikolla ja väikkärin on oltava esitarkastuksessa syyskuun lopussa. A-P-U-A.. Sittenpä sitä olen väsännyt, välillä kaikki väliajatkin
- päiväkodin kanssa on alettu rajoittaa A:n päikkäreitä puoleen tuntiin ja iltaisin olen pitänyt häntä hereillä myöhään, jotta nukkuisi yöt. Ollaan nukuttu vähintään 7h joka yö! Amen että tää on ihana asia. Toki tarkoittaa sitä et illalla ennen nukkumaan menoa en voi väitöstä tehdä, mut parempi sekin kuin et valvon öitä.

- Hetket mökillä, laiturilla ja saunassa. Se on kyllä sellainen ihmisen paratiisi se kesämökki. Niin rakas.

Eli loppua kohden on mennyt ihan hyvin. En ole pariin päivään purskahtanut spontaanisti itkuun, enkä ole enää napsahdellut työkavereille. Kiitoksia kestämisestä alkuviikosta kun otti koville. Kiitoksia myös kaikille niille, jotka ovat jo auttaneet tässä elämämme vaiheessa. Pienetkin asiat auttavat, esim T joka spontaanisti viikkasi lakanani... Puhumattakaan isoista asioista niin kuin siitä, että tätini on ollut valmis asustamaan meillä viihdyttämässä poikaa... Ja setäni vaimo on luvannut vahtia häntä, jotta välillä pääsen omiin menoihini.

Tehostan äiti tän sun foam rollerin toimintaa nyt

Tällä viikolla elämässä on selkiytynyt tiettyjä asioita:
1) on luksusta saada olla omaa lastaan lähellä. Se on niin ihanaa. Hän tykkää tulla syliin ja pusutella joka päivä, todella paljon. Ihminen tarvitsee syliä ja pusuttelua, niin se vain on.
2) mun mies on niin lähellä täydellistä mulle kuin kukaan voi olla. Ja sit pesee vielä pyykit päälle. Ikävä on iskenyt niin monella kohtaa... Mutta parhautta on kuitenkin se, että voi keskustella skypessä kriittisestä realismista ihan fiiliksissä. Miten mä oon tän miehen ansainnut, kysyn vaan.
3) minun turvaverkkoni on tiivis ja siitä on vaikea tippua, vaikka olisi tällainen pääedellä hyppääjä kuin minä. Eiköhän tää tästä.

Autistin kanssa kauppareissulla

--
This was my first week as a single parent. My husband is on the most cool job assignment that I can think of - in China, for two times one month this Autumn. The first day went really bad. My kid ate grawel, tossed a girl into the water at beach and run off from me in a serious spurt. I thought it will be a long Autumn. To be honest I have been exhausted and maybe because I hadn't been sleeping particularly well thanks to my son's 'I will stay up ALL night from midnight to six' routine. I was so desperate that I called some help lines even. At the same time, I am trying to finish my phd. Yeah, I am aware that these two things should not be tried to be done at the same time, but that's what it's come down to. Luckily, I've got an amazing support network in Jyväskylä. My aunt has basically said that if I want, she'll move in for the whole time. My uncle and his wife are also being very helpful. My brother and his gf are also trying to find time to help. Lots of people pitch in. Thank you guys, you are awesome! My supervisor says that I could possibly do my viva in the first week of December, but that means Ill have to deliver the supervised version to the externals at the end of September. One month to finish... Will I make it? I am thinking that I will cancel everything that isn't absolutely necessary and just work right now. Focus focus. IT's been a very educational week overall. I've learned not to take my son's presence for granted - it's so wonderful to be around him and I realise how much my husband misses him, that I feel privilaged to be the parent who is around. Also I've realised just how much house work my husband does: Yes, he does all our laundry. This is no news for anyone, but he also cooks like half of the time and he takes the rubbish out and shops for groceries. I miss him dearly. But never the less I have a feeling it will be alright. We will manage. I really want to get this phd out at the end. Let's see if we've got a party to plan by the end of this year still.

Entä jos mä en pysty siihen?

 Varoitus: Ei yltiöromantisoitu kirjoitus, jos haluat olla hyvällä tuulella, skippaa.

Finally, some progress.

 Painon nousua, kiukkukohtauksia, epätoivoa, itsesääli-bileitä... Se, että olen lakannut blogaamasta on merkki. Että joku nyt mättää. Mikä mun elämässä mukamas on vialla, miks mä en pysty siihen, mihin muut pystyy? Miks mun elämäni iso V lähinnä tällä hetkellä vituttaa, ei etene?

Olen viimeisen pari päivää ollut työkavereille ihan kestämätön. Ihan kuin pieni, ruikuttava lapsi, joka on ärsyttävä. En voi kuvitellakaan, miten kamala olen ollut miehelle, joka on lähdössä ehkä uransa haastavinta kuukautta toteuttamaan. Kiukuttelua. Marinaa.

Onneksi ystävät ovat olleet taas ihania ja tukemassa... olen saanut mitä kannustavimpia neuvoja. Tässä parhaimmistoa:

1) Älä asetu itsesi tielle. On ihan tarpeeksi vastoinkäymisiä muutenkin.
2) Muista, että riittää, että kuulostat siltä, että olet tehnyt jotain kiinnostavaa.
3) Jos kaikki muu pettää, voit aina muistaa, mitä Brown "sanoi". Sitten vaan keksit ihan tuulesta sen quoten siihen.
4) Sinulla (minulla) on paljon enemmän kokemusta, kuin keskimääräisellä väikkäriopiskelijalla tutkimuksesta. Nyt vaan otat sen haltuun...
JNE.

Helpommin sanottu kuin tehty.

Why can I get my morning trainings done every day, but writing about quality and success seems insurmountable?

Silti eilen tuntui siltä, että kertakaikkiaan en ymmärrä, miten saan tuon väikkärin ikinä valmiiksi. Entä jos olen oikeasti tyhmä ja vaan teeskennellyt nämä vuodet, että osaan tehdä tutkimusta? Entä, jos minun pitäisi olla jollakin ihan toisella uralla...? Esimerkiksi kaupan kassalla.

Minulla on paljon hyviä tekosyitä sille, miksi se väikkäri ei etene. Lapsi. Nukkumattomuus. Tuleva YH-arki. Projektin hommat. Uudet hankehakemukset. Raportoinnit. Mikä hitto siinä on niin vaikeaa avata se tiedosto ja kirjoittaa sinne niitä asioita? En voi tällä hetkellä käsittää, miksi olen valinnut yleensäkin näin tylsän ja kuivan aiheen - taidan olla ollut aika mielenvikainen sillä hetkellä, kun aloitin tekemään opinnäytettä tästä aiheesta. Haluaisin NIIN kovasti aloittaa aivan alusta uudestaan. Tehdä sen oikein, tehdä sen hyvin. Koko juttu näyttää juuri nyt minun mielestäni pelkältä kasalta paskaa suoraan sanottuna. Ja mun tehtävä on nyt parfymoida se näyttämään väitöskirjalta. Mun pitäis löytää siitä se puinainen lanka ja kirjoittaa tarpeeksi vakuuttava tarina siitä, että kyllä, minä olen oikeasti ihan älyllinen ihminen ja kykenen monitasoiseen ajatteluun, konseptien abstraktisoimiseen, Konstruktien operationalisoimiseen, mittausmenetelmien kehittämiseen, kirjallisuusharavointien katsausten tekemiseen koko pskan esittämiseen sillä tasolla, että tarkastajat ja opponentit voivat lyödä minulle leiman otsaan ja sanoa että nyt oot tohtori. AGH!

Entä jos  mä en pysty siihen? Entä, jos musta ei oo?

This week, lieing on the beach with a 4-year-old has been a lot more tempting hobby than defining consepts and formulating research questions...

Ja miks musta tuntuu siltä, et jonkun pitäis vaan läpsiä mua vähän naamalle ja sanoa, että lopeta jo toi hapatus?  Kuin tilauksesta, tänä viikonloppuna on kempoleiri Hämeenlinnassa. Niinpä haluaisinkin pyytää teiltä palvelusta rakkaat kenshi-kolleegat - pistäkää parastanne! Ei mitään pysyviä vammoja kiitos, mutta muuten saa haastaa ja lyödä perille asti. Olis vähän tätä agressioo purettavaks.  


--Today I'm whining like a bitch so if you don't want to hear a rant. Please stop reading now.

So I have been wondering lately: Do I have what it takes? To become a doctor. I've been sitting on my PhD pretty much untouched for months. Why is it so f*cking hard? Why can't I just open it every day, write and be done with it...? Sometimes I fear that I've just been cheating - I really am dumb and I shouldn't be working in a University at all. Maybe I can't control my life enough to be able to produce one PhD... I must have been really quite mentally ill to pick up this topic that right now is as interesting to me as a roll of toilet paper. Suck it up and just write, people say to me and I keep on thinking of excuses why I should not be doing anything to it: Current sleepless nights with my son, the Autumn lasting sole carer period, other jobs like student guidance, project proposals, reporting periods. But are these just excuses? Maybe I am actually not cut out for this...  On the other hand I know I'm smart enough, but somehow I am still under achieving. Why? It would be easy to blame PMS for this kind of whining. It would be easy to say my shoulder hurts from sleeping badly ans stressing out. But at the end of the day, I know it's just me acting like a spoiled brat, not getting on with it. What I could do with, is someone slapping both sides of my face and waking me up from the blah-ness. Like preplanned, there is a Kempo camp in Hämeenlinna this weekend. Gosh I hope this turns into a way of releasing some anger... I sure have plenty of frustration to work through. My fellow kenshis, please give me your best punch this weekend. I think I need it. And sorry, for being a whining bitch today. 

Riehuu randomisti harjulla

Tämähän on jo vakavaa. Ei siis minkäänlaista kirjoittamismotivaatiota. Olen miettinyt, mistä se johtuu? Onko kyseessä uusi aalto expattimasennusta, kun Kiinasta alkaa olla jo 1,5kk ja uutta reissua ei minun kohdallani olekaan vielä kalenterissa sinnepäin...?

 Tavallaan tuntuu tyhmältä kirjoitaa arkisista asoista. Minä olen ihan tavallinen ihminen, asun Jyväskylässä. Minun elämääni kuuluu pitkälti töiden tekemistä, lapsen kanssa leikkimistä, treenailua ja ystäviä. Mitä, minäkö vain ihminen?

 Niin kuin varmaan melkein kaikkien muidenkin ihmisten elämään. Ketä sellaiset jutut kiinnostaa...? Mut sit tiedän, että luen niitä lempiblogeistani mieluusti. Ei aina tarvitse olla niin glamöröösiä, vai mitä? Ainakin itsellä on tavallaan ihana lukea juttuja muiden elämästä, jossa välillä on arki ja välillä juhla.

 No tällä viikolla ja pari viikkoa jo, on ollut arki. Monet työkaverit ovat palailleet töihin maanantaina ja tiistaina facebook täyttyi erilaisista lasten kuvista: Yksi on menossa eskariin, toinen kakkosluokalle, toinen kutoselle ja niin edelleen. Niin se syksy vaan tulee vaikka vihdoin Suomessa on ollu kelejä käyttää lyhyttä hametta ja shortseja. 19-24C, et ei nyt mikään helle, mutta kumminkin. Suomessa jos kesävaatteiden käyttöaika on YKSI viikko vuodesta niin onhan se turhan ankeaa. Jos olen työttömänä tammikuussa niin sit kyllä lähdetään Kiinaan.

 Kesäasut on ollut aika yksinkertaisia: Hame/shortsit + toppi ja töihin päällä bleiseri.

 Pääsinpä käyttämään mun kiilakorko-nauhasandaalejakin. Kerran kesässä, eiks jeh?

 Päivän asu/ outfit of the day:

Jacket/takki, toppi - Zara

Shortsit/Shorts - Vila

Kengät/Shoes - Random pikkukauppa Kreetalla/Small shop at Crete

Kassi/Bag - Muslimikortteli/Muslim Quarter of Xi'an

Arskat/Sunnies - Aivan ikivanhat, teini-iästä/Teen age times

 Kun aurinko paistaa, on helppo ajatella positiivisesti. Olen ollut pääasiassa hyvällä tuulella, vaikkakin tavallaan hirvittää se, että tosiaan ensi viikosta lähtien olemme poikasen kanssa kaksin. Arjesta tulee ainakin paljon erilaisempaa kuin se tähän asti on ollut. Toivon, että se olisi myös kurinalaisempaa, niin, että
a) söisin paremmin
b) joisin vähemmän alkoholia
ja c) kirjoittaisin enemmän väikkäriä

 Siinäpä ne isoimmat lupaukset tälle syksylle. Sen lisäksi pitää varmaan luvata tehdä kotitöitä ja panostaa äiti-poika laatuaikaan. Uimahalli on taas auki! Mut huomenna taitaa kutsua ranta jos on vaan tarpeeks lämmintä, tai jopa mökki. Oltiin viime viikolla lopulta yks yö mökkeilemässä poikasen kanssa. Hän suhtautui asiaan niin, että hengasi järjessä/laiturilla 7h päivässä. Vain kiljumisen saattelemana hänet sai pois. Paha äiti, jonka mielestä 7h päivässä on riittävä rantsuaika...

 Tällä viikolla olen ollut kolme päivää rakenneyhtälöiden eli tilastotieteen kurssilla. Mitä yllättävimmin olin paljon vähemmän kahvilla kuin olisin ajatellut. Varsin hyödyllinen kurssi, jossa teoriat saatetaan tilastosoftien läpi artikkeleiksi. Nyt kun vielä osaisi raportoida ne niin että tutkimukset menisivät läpi isoihin journaaleihin...

I have some motivational problems of writing this blog. I suppose part of it is because of all the travelling I did back in May-July, it's difficult to adjust to the life of 'Jyväskylä'. I know that from some perspectives it's really exotic to live here, but I guess for me, that can sometimes feel oh so bland. Another part of it is the panic that next week actually I will be a single mom for most of the Autumn. What a different world that will be. I know it'll be alright, but it does feel a bit creepy. I know I want to organise my time so that at least I will:
1) Eat healthy
2) Drink less
and c) Write more PhD thesis.

I suppose you've heard that story plenty of times... This week I've been on a statistical method course for Structural Equasion Modelling. I was surprised that after three days, I was still understanding more or less what had been said. Perhaps I'm not as dum as I think I am. Last week Tops and I spent some time in the summer cottage as well. YEah! Finnish summer is actually quite nice in August. 19-24C, it's been miniskirt weather for a while. When the sun shines it's easy to remember what is so good about Finland. Own terrace with evening sun. Lakes and trees. Not much more you can ask for... 

 Kuvat/Pictures (c) Virpi Flyktman

Viikon highlightsit

"Mikä päivä tänään on? Ai perjantai... " Mun viikko on taas mennyt nopeempaa kuin ehdin mitään ajatella. Aika vauhdikas viikko. Highlightseja:

(Varoitus, just niitä ylitiöpostiiviivisia asioita... Jos haluat synkistellä niin katso pelkät kuvat)

/Some thoughts about this week's events. Highlights:

Perhe

Lapsukainen: Poika meni takaisin omaan tarhaan ja tutustuin uuteen erityisavustajaan. Oli ihana. Jes! Vaikka meidän (=mun) onkin vaikea sopeutua siihen, että Suvia ei enää oo, niin onneksi on asiantunteva ja jämpi uusi avustaja L. Pojan mielestä oma tarha on ihana. Hän on riemuissaan joka aamu menossa hoitoon. Hyvästi eroahdistukset!

Mies: Kirjoitti vihdoin nimensä soppariin, josta en kuulema saa kertoa, et mikä se on. Sanotaan nyt vaikka niin, että oon samaan aikaan ihan kauhean kateellinen ja ylpeä ja onnellinen, sillä se tarkoittaa sitä, et hän pääsee melkein koko syksyksi meidän koko perheen suosikkipaikkaan elikkäs Kiinaan. Minullehan se toki tarkoittaa ei niin autuasta YH-arkea, mutta oikeasti, kun rakkaallesi tulee vastaan once-in-a-lifetime tilaisuus niin et sä oo silleen, että 'yyh, älä mee.' Tai ainakin minä olen, että tää oli ehkä paras päivä pitkään aikaan, kun saivat vihdoin sen sopimuksen siihen kuosiin, että tämä on varmistunut.

Family: My son is back at his usual day care and he loves it. Also the new special needs person is great. I am relieved. My husband has finally signed his contract! I have never been this happy, proud and jealous at the same time. He gets to spend most of his Autumn in China, the place which this family loves dearly. And I'll get to be a single parent to an autistic child in the dark autumn nights... Yeah, I am envious. But it's a once-in-a-lifetime opportunity and it definitely makes me oh so proud to be married him. Well done sweetheart!

Työt

Pyöräytettiin Henkan kanssa yksi pieni lottorivi... siis hankehakemus. Ihan hyvin voi hankkeen kirjoittaa kahdessa päivässä, eikös? Meni sit lottokuponki (josta ollaan muuten aika ylpeitä aikaan nähden) läpi tai ei niin ainakin oli hyvä fiilis, että brainstormingin kautta päästiin käsittelemään niitä ongelmia, jotka oikeasti olisivat tarpeellisia Keski-Suomen alueella ratkaista. Mitä? Teenkö minä työtä, jolla on merkitys? O-ou. Ehkäpä. Joskus. Ihan silleen vaan silloin tällöin. Ja täytyy sanoa se, että jos oon ens keväänä työtön niin se ei oo ainakaan yrittämisen puutteesta johtuvaa, vaan lähinnä Suomen ja Euroopan surkeasta taloudellisesta ja sen myötä poliittisesta tilanteesta. Viikon highlightseja oli nähdä lomiltaan palailevia kolleegoja taas ja muistuttaa itseään, että miten huippujen tyyppejen kans mä saan tehdä töitä. GLIS-ryhmäkin piti ekan nettipalaverin godknowshowlong, mikä oli sinänsä hienoa. Kiitos Julialle järkkäilystä!

/My work: Henri and I brainstormed and wrote a project proposal out of nothing. It was also quite a toxicating event... I know, I am a person who needs deadlines and then I can focus 150%. I am proud of the proposal regardless of whether it gets funded. Lottery ticket or not, we gave it our time and what we submitted was not bad. Also GLIS had its first online meeting since our professor moved to Germany. Thank you Julia for organising!

Tavoitteellinen urheileminen

Päätin maanantaina, että hitto vie sijoitan Kayla Itsinessin Bikini Body Guideen ja niinpä ostin sen. Kyllä, aloitin sen jo viime viikolla ilmaistreenein, eli tää oli mun kakkosviikko Kaylan treenejä. Kirjoitan niistä oman postauksen, jahka olen tehnyt vähän pidemmälti. Voitte kysyä, että kuka höhlä aloittaa 'Bikinibodyguide' treenit elokuun alussa, kun 'kesä on jo ohi'? No tähän on olemassa ihan looginen vastaus... Nimittäin episodi 7:n ensi-ilta joulukuussa! Minähän en siis koskaan ole toistaiseksi pukeutunut Slave Leiaksi. Huolimatonta, täytyy korjata.  Sitä varten sietäis vähentää keskivartalon rasvan määrää, jossa Kayla ystävällisesti minua auttaa.

/Training with a purpose. I actually decided to buy a guide for bikini body in the begninning of August. You can laugh if you feel like it, feel free. But seriously, here comes the rationalisation: Episode 7 is coming to cinemas and I have never dressed up as slave Leia. See how it's needed in December now??? It's like getting a need for a bikinibody with the price of a movie ticket instead of a trip to the Southern hemisphere...Makes sense, right?

Kiinankielen opiskelu

Olen myös herätellyt vanhoja rutiineja arkipäiviin: Jo kahden viikon ajan olen opiskellut 'each one - teach one' -metodilla Kiinaa kolleegani kanssa. Pelkkä vanhojen sanojen ajoittainen herättelykin auttaa. Minä siis opetan hänelle suomea ja hän minulle kiinaa. Minä olen meistä se surkeampi opiskelija. Tuntuu, että hän muistaa kaikki sanat kuin vettä vaan ja minä muistan just ja just 'tai gui le' tai 'wo shi fen lan ren'.

/New-old routines - I started again to learn Chinesese with my colleague Yixin. In return I teach her Finnish.

Shorinji Kempo

Muita arkirutiineja ovat olleet esim. Embutreeneihin  setäni kanssa palailu, mikä meni tällä viikolla jo huomattavasti viime viikkoa sujuvammin. Ehkäpä meillä on lokakuussa sellainen embu, et sitä ei tarvii hävetä euroopanmestaruuskisoissa. Tarkemmin ajatellen, miks mun elämä koostuu tällaisista yksi toisiaan oudommista haasteista kuin vaikka nää, että esitä tappelevasi setäsi kanssa kaks minuuttia satojen ihmisten edessä... Täysin normaalia, kaikkien elämäänhän kuuluu tällainen, eiks niin?

/As far as Kempo training goes, Timo and I are still training for Lisbon's Taikai. The embu looks better than yesterday based on the video we shot this morning. Doesn't everyone have weird hobbies like this one? Where you beat your uncle in front of hundreds of people...? Completely normal.

Ystävät ja sukulaiset

Vaikka kuinka kirjoittaisin hankehakemuksia aamusta iltaan, onneksi ystävät pitävät minut järjissäni. Ehdin tällä viikolla onneksi mm. katsella IMDB Top250-listaa Virpin kanssa, treffata erikoislapsen perhettä veturipuistossa poikasen kanssa, setviä äitini ja tätini asuntokuvioita yhdessä ja molempien kanssa erikseen, pitää ainakin viisi kriisipuhelua Terolle (ja yhdet per nenä puolisoilleen), joista pari ekaa meni sitsien analysointiin... Olihan noita sosiaalisia hetkiä toki paljon muitakin, kiitokset teille niistä ystävät.

/Of course my friends are the part of my life that keeps me sane. All those emergency calls for Tero about last week's events. Watching IMDB top250 list (and some photoshoots) with Virpi, a trip to the park with an autistic child's family... There's so many examples. You know who you are, thanks for being in there for me once again this week.

Nyt kun lukaisen tän listan niin en enää ihmettele et miks en mukamas oo ehtinyt kirjoittaa blogiin ku kerran... Ainakin selvää on se, että mulla ei ole mitään valitettavaa. Elämä on parasta just nyt. Miten teidän viikko on mennyt?

/Now when I look at it, I think it's not a surprise that this is my second blog post of this week. How's your week been?

Pictures/Kuvat (c) Virpi Flytkman

Paremman väen sitsit

 Viikonloppu meni varsin eeppisissä ja kosteissa merkeissä jälleen kerran yhdessä vuoden odotetuimmista tapahtumista, eli Espoossa Tinon - anteeksi siis korkeastijalosukuisen Baron af Fyffenbergin järjestämillä sitseillä. Teemana oli tällä kertaa 'Parempi väki', eli majesteetteja, korkeuksia, jalosukuisia ja akatemiaprofessoreita tuli vastaan joka käänteessä.

 Nämä olivat muuten KYMMENENNET Tinon järjestämät sitsit. Bravo! Kiitos että jaksat vuodesta toiseen meidän kanssamme. Muistelin, että olen itse käynyt säälittävästi näillä sitseillä vain 5 kertaa(!!) Siis huolimatonta! Korjatkaa, jos olen väärässä... Miks kymmenen vuoden takaisia bileitä on niin vaikea muistaa? (Ei kai voi johtua samasta syystä kuin että miksi tän viikkoisia tapahtumia on niin vaikea muistaa...?) Johtuu varmaan siitä, että olen ostanut järjestelmäkameran vuonna 2007 ja ennen sitä on tosi heikosti digitaalista kuvamateriaalia...

Katin Tino-sitsihistoria:

K-18 Sitsit 2006

Ylilyöntisitsit 2007

Pahat sitsit 2008 (joitakin kuvia täällä)

Postapokalyptiset sitsit 2013

Paremman väen sitsit 2015

Koko listaushan näyttää tältä:

Aikahyppysitsit 10 087 eaa.
K18-sitsit 2006
Ylilyöntisitsit 2007
Pahat sitsit 2008
Banaanitasavaltasitsit 2009
Aikahyppysitsit 2010
Huanot Sitsit 2011
Sodomiittisitsit 2012
Postapokalyptiset sitsit 2013
Nörttisitsit 2014
Paremman väen sitsit 2015
Perussuomalaiset sitsit 2016
Aikahyppysitsit 2040

Ehkä tulevina vuosina:
Teinixsitsit
Konservatiivisitsit
Blingbling-sitsit
Ristiinpukeutumissitsit
Vasemmistoradikaalisitsit
Hippisitsit
Fasistisitsit
Roomalaiset sitsit
Kivikautiset sitsit
Kirsikankukkasitsit
Jenkkisitsit
Encore-sitsit
Borgiasitsit
Blingblingglittersateenkaariyksisarvisponisitsit
Teinivampyyrisitsit
Tule sellaisena kuin et ole -sitsit

 Paikalla oli mm. supertähti  Beyondé hänen armonsa herttuatar Hipsin seurassa.

 Muitakin kulttuuripersoonia oli ilmaantunut red carpetille, mm. Hänen keisarillinen korkeutensa Kuusamon prinsessa ja korkeasti jalosyntyinen kreivitär Kilappa.

Kreivitär Kilappan hiuslaite oli varsin onnistunut, vaikka itse sanonkin:)

 Beyondén uusi single ''Bust your Bust" on muuten tullut juuri ulos... Tsekkaa myös 'The Hole Album'. Sieltä löytyy myös suurin hitti 'My Ass Got Class'. 

 Yours truly oli pukeutunut jo sitsiperinteiseen tapaansa Camdenistä hankittuun asuun, joka koostui steampunk-henkisestä korsetista ja rimpsukkahameesta.

Kyseessähän on ns. 'Mullet dress' eli lyhyt edestä ja pidempi takaa, viisuistakin kovasti tuttu.

Iltapäiväkävelyllä vastaan tulivat myös Peräpohjolan yliopiston kansleri Lahtinen ja seuralaisensa työsuojeluneuvos Yliluoma.

Korkeasti jalosyntyinen markiisitar Jokela oli varautunut käteisestä väsätyllä viuhkalla kuumaan tanssilattiailtaan.

Red Carpetin jono kohti esittäytymisiä.

Korkeastijalosyntyinen kreivi Dietrich Meissner von Niedersachsen toimi paremman väen esittelijänä.

Toiset olivat tulleet suoraan safarilta juhliin.

Minna Parikkan tanssikenkiin sonnustautunut Hänen Ylhäisyytensä Suurlähettiläs Korppi saapui Vallesmanni Muilun käsipuolessa. 

Hänen ylhäisyyteensä Pyhän ja Apostolisen Roomalaisen Kirkon kardinaali Hirvinen puolisoineen saapui aivan viime tingassa.

Kuuden aikaan alkoi keittiön puolellakin olla varsin intensiivistä menoa jo.

 Plaseeraus oli jälleen erittäin onnistunut.

Seremoniamestaritar Fru Mari Jalava-Jäderholm vid stiftelsen Pikis Jubilee piti tuttuun tapaan maljapuheen - väki oli haltioitunut.

Pöytä loisti koreudellaan. Menu näytti tältä:

Alkumalja
Veuve Clicquot Ponsardin, Ranska
* * *
Vichyssoise
Wolfberger Signature Riesling, Alsace

* * *
Coq au vin (lihaversio)
Tempeh au vin (kasvisversio)
Penina Touriga National 2013, Portugali

* * *
Crème caramel
Seigneurs De Montbazillac, Ranska

* * *
Kahvia tai teetä
Punschen kommer från Sverige
Aqua Cranae Esboensis

Mitä mainiointa oli nähdä myös Maailman Loppua, Ruususinetin Kantajaa ja Varjojen Teatterin Herraa, joka on hiljattain muuttanut Pariisiin.

Sitseille oleelliseen tapaan rangaistusryyppyjä nautittiin tiuhaan tahtiin.

En tiedä, miten olen voinut elää ilman tätä laukkua 34 vuotta...

Note to self: Nyt pyhästi lupaan, että ensi vuonna saan nauttia maksimissaan viisi lasia kirkasta.

Hyvää henkilökuntaa oli lopulta helppo saada.

Illan isäntä, korkeastijalosyntyinen Baron af Fyffenberg ja emäntä, Fru Mari Jalava-Jäderholm vid stiftelsen Pikis Jubilee tulivat myös rangaistuiksi.

Olisin mieluusti jutellut hieman lisää niin monen, mm The Most Reverend and Right Honourable the Lady High Priestess of Hentain kanssa myös.

Loppuillasta alkoivat tunteet jo hieman kuumentua. Haluaako joku tunnistaa alla laulettavan biisin...?

Sitsit olivat jälleen kerran sitä parhautta. Aamulla jäljellä oli enää kaunis sotku. Pahoittelen kaikille niille, joiden kanssa jäi juttelematta, seuraavalla kerralla akatemiaprofessori on enemmän skarppina. Tanssilattiankin kohtasin vasta silliksen jälkeisessä siivoustuokiossa:/ Pakko kai sitä on myöntää että vuosikausien harjoittelu ei ole edelleenkään tehnyt minusta alkoholin käytön ammattilaista. Kiitoksia erinomaisesta seurasta ja huolenpidosta, ystävät! Etenkin tietysti kiitos korkeastijalosukuiselle Baron af Fyffenbergille!

This weekend I spent some quality time with the upper class. This party had majesties, nobles, high-related and highly regarded people present. This was the 10th time my dear friend Lord af Fyffenberg threw his most glorious party called 'Sitsit'. This is indeed one of the most expected events of the season, as he never disappoints. Thank you for everyone for attending, I don't really know what to say about this event except that you should try it for your self... One of the 'Sitsit virgin' guests said in her review of the night that "Yeah, I've been to Sitsit before, but popping into the dance floor while having a break from the Sauna - that's something that you rarely come accross..."