Viimeistelyvaihe

 

No niin nyt on tullut se hetki elämässä, että nyt. Seuraavan 2 viikon aikana minä en tee yhtikäs mitään muuta kuin viimeistele f*cking väikäriäni. Tämän blogin tarkoitus on kertoa teille, että tervetuloa lukemaan sitä taas kahden viikon päästä. Kaikki aika, jonka voisin laitaa blogiin on nyt laitettava väikkäriin. 

 Mitä minulla on vielä tekemättä? No periaatteessa ihan hirveästi. Mutta mikä on vähimmäismäärä, joka on pakko tehdä on ehkä se oleellisin kysymys. Millä pärjään? Kun aika on kortilla, on laskettava standardeja. Lisäksi on mietittävä, millä toimilla voin edesauttaa sitä, että kahden viikon päässä kädessä on jotain, minkä ainakin ohjaajat voivat lukea. Mistä kaivan aikaa?

Mitkä ovat sallituja asioita tehdä:
1. Nukkuminen. 6,5-7h päivässä kiitos.
2. Syöminen hyvin (doh)
3. Urheileminen. Jos en treenaa, se laskee tehoani.
4. Kodin pinnallinen huoltaminen
5. Lapselle huomion antaminen
6. Opettaminen & sovittujen ohjauskertojen toteuttaminen
7. Pakolliset muut työtehtävät
 --
Asiat, joita voidaan sallia, mikäli edistyminen on tavoitteiden mukaista:
1. Pieni määrä sosiaalista kanssakäymistä sisältäen:
2. Kolleegan läksiäiset parin viikon päästä
3. Pieni määrä alkoholia iltaisin
4. Pieni määrä juustoa iltaisin

Mut oikeasti, jos haluat tukea mua niin tässä on sun vinkki:

Asiat, jotka eivät ole sallittujen asioiden listalla:
- FB:n selaaminen (uloslaskien viestit)
- Blogin kirjoittaminen, muiden blogien lueskelu
- Yli puolen tunnin lounaat
- Yli 10minuutin kahvitauot
- Suklaa
- Ekstensiivinen alkoholin käyttö
- Skypessä, Whatsapissa tai muussa vastaavassa keskusteluohjelmassa roikkuminen
- Muut kuin pakolliset urheiluharrastukset

Jos siis olen tapani vastaisesti antisosiaalinen seuraavan kahden viikon ajan, niin haluaisin huomauttaa, että syy on tärkeä. Älä huoli, toivottavasti lokakuussa vastassa on vähemmän stressaantunut mieli ja valmiimpi kasa sitä jotain, mitä väitöskirjakseni väitän.

--

In the next two weeks, I will be doing nothing but absolutely necessary things and my PhD. I need to submit it in the end of the month, this is imperative, so I'm sorry if I am antisocial and definitely I won't be posting into the blog:( I am trying to be very strict on myself, basically just my son/house/sports/phd related things are allowed. Everything else is not. So bare with me, I would like to get this thing finally done. It's so close yet still WAY TOO FAR.

Amatöörielokuvan ensi-ilta

Ihmisellä täytyy olla harrastuksia. Yksi minun rakkaimmista harrastuksistani ovat olleet amatöörielokuvaprojektit. Nyt niistä yksi on edennyt ensi-iltaan asti. Jos siis teillä ei ole sen kummempaa tekemistä huomenna iltapäivällä, tervetuloa!

Suuri ja kaunis kertomus unelmien tavoittelusta aka kolme vuotta sitten kuvattu musikaaliamatöörielokuvaprojektimme "2nd Chance" saa ensi-illan Jyväskylässä 12.9.2015 klo 17 alkaen Agora Auditorio 2:ssa.

Elokuvan kesto 45 min. Vapaa pääsy. Elokuva ei sisällä lapsilta kiellettyjä kohtauksia. Ensi-illassa on elokuvantekijöitä paikalla pitämässä lyhyen alustuksen. Elokuvassa on englanninkielinen tekstitys.

Ohjaus & käsikirjoitus: Tero Aalto
Kuvaus: Ilari Sani
Pääosissa Kati Clements, Tero Aalto, Ilari Sani, Henna-Riikka Ruonala, Tino Warinowski, Sari Breilin ja Mari Saario.

Tilaisuuden jälkeen cocktail-tilaisuus Katin residenssissä klo 18 alkaen. Tänne on pääsee ilmoittautumalla yksityisviestillä Katille.

Tervetuloa!

 --
Please welcome to check out the premiere of our latest amateur film project, shot in Helsinki 2012. "2nd Chance" is a musical with fantastic elements, about fulfilling your dreams. The first of the three premieres takes place in Jyväskylä 12th of September at 17:00 inAgora, Auditorium 2, Mattilanniemi 2.

Duration of this film is 45 minutes. Free admission. Some of the cast and crew will be present in the premiere to introduce the film. The film has English subtitles.

Direction, Editing & Script by Tero Jari AaltoCinematocraphy by Ilari Sani
Starring: Kati Clements, Tero Aalto, Ilari Sani, Henna-Riikka Ruonala, Tino Warinowski, Sari Breilin and Mari Saario.

After the event, there is a cocktail party at my home – for this, you have to sign up for with a private message to Kati if you want to attend.

Shorinji Kempoa ja vähän muitakin budolaji-esityksiä Jyväskylässä

Tällä viikolla on taas hyvä käydä katsastamassa paikan päällä Jyväskylässä, että mitä se heiluminen valkoisessa pyjamassa (tai mustassa munkkikaavussa) onkaan. Eli Shorinji Kempo näytöksiä on kaksi, toinen tänään maanantaina klo 19:30-21. Ryhtilässä ja toinen sunnuntaina klo 17:30-19:30 Monitoimitalolla, Judosali 3. Tervetuloa katsomaan kun setäni heittää minua päälleni:)

 

Tietoa tämänpäiväisestä:

 

Tänään Maanantaina 7.9.2015 järjestetään Jyväskylän yliopistoliikunnassa mukana olevien japanilaisten budolajien näytös, jossa mukana on myös minun lajini, Shorinji Kempo. Näytös järjestetään Ryhtilässä (R) klo 19.30-21.00. Lajeja esiintyy seuraavasti:

Bujinkan Budo Taijutsu
Karate (Jigotai)
Kendo (Ryutokai)
Shorinji Kempo

Lisätietoja lajeista, niiden harjoittelusta ja esim. peruskursseista saat paikan päältä.

Tervetuloa!

https://www.korkeakoululiikunta.fi/fi/yliopistoliikunta/kurssit/liikuntakurssit/budolajit-kansio

 

--

 

This week there's an excellent opportunity to come and see if Martial Arts would be a thing you might like to give a go at. Or just to see how I land on my head when my uncle throws me around. This is called Shorinji Kempo Autumn show and there's two ways of attending: Today on Monday at Ryhtilä 19:30-21:00 or on Sunday at Monitoimitalo Judohall 3 at 17:30-19:30. Welcome!

 

Extra info about today:

 

University Sports' Japanese Budo Demonstration

A demonstration of the Japanese Budo arts practiced at the University Sports will be held on Monday 7th September 2015 in Ryhtilä (R) 19:30-21. The groups present at the event are

Bujinkan Budo Taijutsu
Karate (Jigotai)
Kendo (Ryutokai)
Shorinji Kempo

For additional information on the arts, training and beginner's courses, please attend the event.

Welcome!

https://www.korkeakoululiikunta.fi/en/university-sports/courses/sport-courses/martial-arts-folder

POSTS

Adolf

Seuraa söpöstelypostaus. Meidän sukuun syntyi nimittäin pari viikkoa sitten uusi tulokas. Sukumme on niin pikkuinen, että näin käy äärimmäisen harvoin, elikkäs oma poikani Aisha-Topfish-Topsinen-Topsustaja-Topseliini-Topsuliini-Toppinen-Topsuliinilainen-Topsustelijalainen on tähän asti ollut ihan ainoa ikäluokassaan. Serkkuja hän edelleen odottelee, mutta koska serkut ovat minulle olleet enemmänkin sisaruksia vuosien varrella, tämän uuden pikkupoikasen syntymä kosketti kovasti.
Serkkuni V sai siis esikoispoikansa, jota tällä hetkellä kutsumme leikkisästi nimellä 'Adolf' varsinaista nimeä odotellessamme. Tämän nimen hänelle antoi vaarinsa, joka kuultuaan, että tuleva nimi ei tule olemaan perinteinen suomalainen eikä perinteinen venäläinen, sanoi, että: "Se on sitten varmaan Adolf."  

 Sain kunnian käydä kuvaamassa pikkuisen hetkiä viikon ikäisenä.

Olen kuvannut tämän pariskunnan elämän tärkeitä hetkiä ja niitä on myös voinut seurata täällä blogissa:
Kihlakuvat
Häät 
Suorastaan ihanaa, kun on tällainen kokonainen setti ihmisen elämää ikuistettuna. 

 Tällaisenkin kiireen keskellä kuin minulla on viime viikkoina ollut, on niin liikuttavaa päästä tapaamaan pikkuista poikaa ja sitä onnea, mikä tästä taloudesta huokuu. 

 Jotenkin itseltä meni kokonaan tuo ihan pikkuvauva-vaihe ohi A:n ekoilta viikoilta. Kun oli sitä hormoonia ja totuttautumista ja niin edelleen. Aloin ottaa kunnon kuvia vasta kolmen kuukauden iässä. Senpä takia sanoinkin tuoreelle äidille vielä odotusvaiheessaan, että jos vaan saan tulla ottamaan kuvat pienokaisesta, kun hän on syntynyt, tulisin mielelläni ihan ekan kahden viikon aikana. Vauvat kasvavat niin hirmusta vauhtia ja nuo hetket elämästä kiitävät ohi niin sumussa.

 

Tämän tunnin ajan kun näitä kuvia otin, Adolf ei tykännyt elämästään, ei sitten yhtään. Jotain kauheata salamavalon vilkutusta, joka pelotti, eikä saanut tissiä heti jokaiseen inahdukseen. Mutta lohduttavaa oli se, että kun rupesin hänelle juttelemaan, että nyt voisi olla hiljaakin ja että elämä on ihan turvallista ja silleen niin poikahan kuunteli tarkkaavaisesti ja oli aivan hiljaa. Meistä tulee vielä hyvät kaverit, Adolf! Tulet sitten pikkuserkku Aishan kanssa leikkimään, kun äiti joskus malttaa lähteä johonkin omaan harrastukseensa...  

Tämä pariskunta on sellainen, että osa kuvista menee aina hieman pelleilyksi...:) Mut sehän onkin just parasta, että on sitä huumoria mukana;) 

Onnea teille ihanat! Tullaan uudestaan katsomaan tässä joskus lähiaikoina.

 
My family has gotten another member a few weeks back. He's at the moment called 'Adolf' as the parents haven't told us what the name will be, just that it's not a typical Finnish or a typical Russian name... Topfish has been waiting for another member of the family at his generation for a long time. Father of young Adolf is my cousin and as I have a very small family, I always have considered my cousins more like siblings to me - the birth of Adolf is more like a cousin for little Tops. I was also priviliaged enough to be invited to take his first photoshoot at the age of one week or so. The young gentleman cried his lungs out in the one hour that I tortured him to pose, but I think you can still see the kind of happiness and joy that is in this household right now. I am so very happy for you guys! 

University Opening

 Tällä viikolla yliopisto on herännyt kesäuniltaan. Uudet opiskelijat saapuivat ja henkilökunnalle järjestettiin jälleen avajaiskekkerit. Bileet olivat avec ja minun aveckini oli harvinainen vieras, joka matkusti Jyväskylään 3,5h suuntaansa ollakseen paikalla 11tuntia... Kyseessä oli ODS-projektin kautta tavattu saksalainen ystäväni, Kerstin.

 Yliopiston avajaisia juhlittiin tänään Ruusupuistossa, mikä on siis yliopiston ihka uusi rakennus vanhan kampusalueen ja mattilanniemen kampuksen välissä. Sinne muuttaa mm. kasvatustieteellinen tiedekunta, joka on jo monet vuoden ollut evakossa kiitos sisäilmaongelmien.

 Ruusupuisto valmistui siis tänä syksynä. Tänä syksynä oli muutenkin hieman nostalgista meinikiä ilmassa, sillä minulla tuli täyteen 15vuotta Agorassa. Olen siitä lähtien siis opiskellut ja viimeiset 10vuotta myös työskennellyt samaisessa rakennuksessa. Se oli silloin ihan uusi, nyt se on 15vuotta vanha. Kyllä maailma menee niin nopeasti eteenpäin...

 Ruokatarjoilu avajaisissa oli pelkkää kasvista. Herkkusienitäytettyjä munakoisoja: Namsk!

Avajaisissa myös törmää jännittäviin asioihin, kuten tähän musiikin laitoksen tutkijaan, jonka soitin on hanska. Ideoimme tästä vastaavaa koko pukua, jossa voisi harrastaa ukemeita ja tehdä sillätavoin musiikkia.

 Kyseessä oli siis Shorinji Kempo-ystävättäreni kavaljeeri.

 Myöskin tämä pariskunta on sellainen, että vaikka ollaankin (käsittääkseni) samassa rakennuksessa töissä - näemme yleensä vain näissä tällaisissa yliopiston kissanristiäisissä nykyisin.

 Mukavahan sitä on törmäillä ihmisiin, joita tuntee ihan työn ulkopuoleltakin.

 Toki on mukava bilettää myös ihan omien työkavereiden kanssa puolisoineen.

 Syksy tulee ja tytöt alkaa pukeutumaan mustaan... Huomaan, että mun vaatekaapissa vaaleammat vaatteet ovat nyt taas siirtymässä kesän jäljiltä syrjään... Niinpä valitsin tähänkin tilaisuuteen päälle mustaa.

 Minulta meni ohi eräs äärimmäisen mielenkiintoinen keskustelu Henrin ja N: välillä... Mut siitä lisää myöhemmin, jos yhteistyö hänen miehensä kanssa toteutuu...

 Mikä parasta näissä bileissä pääsee loppuillasta joraamaan (myös perinteisesti Marittan kanssa).

 Kolleegat ja ystävät = ihan parasta.

 Loppuillasta, jos on ottanut tarpeeksi monta lasillista, tulee käytyä häiriköimässä naapurilaitoksen mukavia miehiä. Mutkun omat kolleegat yllytti! En ota vastuuta.

Ja jälleen kauneimmat kengät palkinto menee tähän osoitteeseen:

 Johan oli mukavaa. Ja ehkä tärkeintä oli päästä vähän johonkin irrottelemaan mun väikkäri - YH - keskeisestä elämästä hetkeksi. Eno selvisi pienokaisen kanssa ekaa kertaa 4h keskenään ihan mainiosti. Hyvä eno! Kiitokset! Käveltiin Jyväskylän hämärtyvässä illassa Kerstinin kanssa kotiin, eikä lähdetty enää jatkoille, missä yksikin tutkija oli kuulema juonut vain Vichyä. Tätä faktaa päiviteltiin kahvihuoneessa vielä useampaan otteeseen seuraavana päivänä. Kaiken kaikkiaan mukavat bileet, kiitokset kaikille seurasta!

This is the week of University Opening again for students. Yes you know I've been working almost two months already, so obviously it's been open for me... But now the summer sleep is over and the opening party was on Wednesday for the Uni staff. I got a rare avec from Germany - she travelled for 7h total to be in Jyväskylä for 11h... That's a devotion towards a friend... But then again, it was great to see Kerstin and rant about PhDs... We both are basically trying to finish this year, desperately before we run out of jobs. I'm sure that will happen. But it was also nice to see friends that I know from other contexts. Since Jyväskylä is a university town, a lot of people either work in the university or are spouses of people working in the university. I run into a Kempo colleague and Aisha's daycare nurse for example. It's a small town afterall. At the end of the night, it was time to party as well - I won't miss an opportunity to dance, that's for sure. After hours Kerstin and I walked home by the lake and released my brother who had been on Tops watch. They had done well as well. These are the important moments of single parenting - the breathing gaps in a busy PhD related schedule.