Hyvää Uutta Vuotta 2016

 Näin vanhan ja uuden vuoden tienoilla minulla on jo vuosikausia ollut tapana muistella edellistä vuotta ja tehdä uuden vuoden suunnitelmia ja lupauksia. Tänäkin vuonna teen sen tänne blogiin. Viime vuoden postaus löytyy täältä. Muistelutapani on yleensä standardi 40 kysymystä viime vuodesta. Tänäkin vuonna vastaan niihin englanniksi. Kuvituksena tämän vuoden huippuhetkiä. Vietän uutta vuotta tänään Southendissa Naomin ja poikani kanssa. Let the party begin! Toivon kaikille erinomaista päivää, yötä ja mahtavaa uutta vuotta 2016!

Summing up my year of 2015, once again in English.

1. What did you do in 2015 that you’d never done before?
I've never been a single parent for 2 months while finishing a PhD.

2. Did you keep you New Year’s resolutions, and will you make more for next year?
I made some promises yes. List you can see in this post. I'll post tomorrow about how I think I did in them. Once again, some of the promises were kept, some of them were not.

3. Did anyone close to you give birth?
Yes! My cousin had a perfect baby boy and I became a god mother for the first time. That's another first.

 4. Did anyone close to you die?
Yes. R.I.P my last grandmother.

5. What countries did you visit?
Luxembourg, Spain, Sweden, Germany,  UK, China, Belgium and Portugal. I feel like I've been to Jyväskylä a lot this year, but I guess there's also been quite a lot of travelling. I suppose next year should be somewhat less busy travel year. Maybe.

6. What would you like to have in 2016 that you lacked in 2015?
Last year I wrote that I should have more self-dicipline. I doubt that has happened, but at least I achieved my most important goals... As for dicipline - I guess that's not really in my nature. I'd like to be more organised, I'd like my house to be more tidy, to have less things in it. I don't think I will suddenly have more time next year. I think I do utilize my time quite well. I guess there's some room for improvement, which is going to go towards cleaning certainly.  

7. What date from 2015 will remain attached upon your memory, and why?
There has been many great days in my life this year. I'd like to remember so many. But I guess none above all. One great day was in the beginning of October when Timo and I performed our embu in the Shorinji Kempo European Championships in Lisbon.

 8. What was your biggest achievement of the year?
No doubt the PhD introduction.

9. What was your biggest failure?
I guess not getting Tops out of nappies. Or getting into the picture communication more. I wish I could have done more for him.

10. Did you suffer illness or injury?
Well, in December, we had a streak of childrens' diseases, which were at times, really irritating. I wish they would be behind us by now, or at least by the time we get home in January.

 11. What was the best thing you bought?
I bought a new full frame Canon 6D camera this Autumn:) And I'm in love with it. Definitely was worth it.

12. Whose behaviour merited celebration?
Most of my support group during my husband being in China - on top of that list, my aunt Ritva. 

13. Whose behaviour made you appalled and depressed?
City of Jyväskylä for making us change the special needs helper person of Topfish now for the second time in *one year*, when he should have someone with him throughout his daycare years. I've spent hours on the phone talking about it to the head master of Päivärinne and all kinds of coordinators of Special needs in Jyväskylä. The money just is not there. My sister tells me that the situation is much better in England. Why do we live in Finland again...?

14. Where did most of your money go?
Travelling, rent, the usual.

15. What did you get really, really, really excited about?
Meeting new people. I've met some fantastic individuals this year.

16. What song will always remind you of 2015?
Now there's many options for this. Something from Anna Puu might be there on the list, but maybe Juha Tapio's 'Sinun vuorosi loistaa', could be something. It's been a positive year above all. Out of the Eurovision, definitely the Estonian entry of 'Goodbye to Yesterday'. "My love was never going to be enough, so I took my things and got out of your way now girl"

Songs that are in my December playlist:
Puhu äänellä, jonka kuulen (Happoradio)
2080-luvulla (Sanni)
Sinä ansaitset kultaa (Jari Sillanpää)
Säännöt rakkaudelle (Anna Puu)
Killer Queen (Queen)

17. Compared to this time last year, are you:
I. happier or sadder? Happier definitely
II. thinner or fatter? Thinner! Yes! Weight is probably similar, but the abbs definitely much more there.
III. richer or poorer? Richer as well.

18. What do you wish you’d done more of?
Spend time potty-training my son.(Same answer as the previous year. That should be a sign)

19. What do you wish you’d done less of?
Like I said, I think my time is rather well spent, but if I'd like to cut something - I think it would be some social media use which does not have much of a purpose except brain unwind.

 20. How did you spend Christmas?
I spent Christmas in Kajaani with my mother and my son. We saw the declaration of peace. We had a sauna, listened to carrols, had some great food. What's not to like?

22. Did you fall in love in 2015?
Yes.

24. What was your favorite tv programme?
Homeland, Game of Thrones, The Affair... House of Cards is also good, but it's not my favourite.

25. Do you hate anyone now that you did not hate this time last year?
No.

26. What was the best book you read?
Nikos Palavitsinis's PhD...? No really, I have read some books this year which were great. Including 50 Shades of Grey which was horrible. But at least I read some books...

27. What was your greatest musical discovery?
Finn music. I really have been feeling like listening to nothing but Finnish music for a while. Odd.

28. What did you want and get?
There's been so many achievements this year, so difficult to answer something that has not popped up before in this quiz already.

30. What was your favorite film of this year?
I've seen very little films this year, but Birdman by far. Yes I loved the new Star Wars as well, but Birdman was like good in a critical way.

31. What did you do on your birthday, and how old were you?
I was 34 and it was the day we spent in hospital with my son. Not the greatest birthdays in the world. I hope next week will be better. I've had a gay man promising to buy me champagne in London, so clearly an improvement. Last year's contemplation you an read here . I also celebrated my birthday with a Red Carpet theme.

32. What one thing would have made your year immeasurably more satisfying?
The fact that my son would talk. Last year's answers write this year's blog:)

33. How would you describe your personal fashion concept in 2015?
Leather, fur and less color this year. I love my style now a days, although it's sometimes just jeans and a top. Pencil skirts!

34. What kept you sane?
Friends. Family. Social life.

35. Which celebrity/public figure did you fancy the most?
Many fantastic people in the world, but as far as celebrities go, this year Carrie Fisher kicked arse. And so did . The whole new and old cast of Force Awakens actually. Can't decide.

36. What political issue stirred you the most?
Finnish government's budget cuts from nurses' salaries and research...

37. Who did you miss?
I guess I've been travelling a lot. I miss my loved ones when I'm somewhere they are not. I guess that's obvious. My husband went to China for two months, Tops and I missed him a lot.

38. Who was the best new person you met?
If we are talking of people I never met before, it's a draw between two lovely women, S and J. But also Manja... There's been many great new people coming to my life this year and some people who I knew a long time ago now suddenly become much better friends than before.

39. Tell us a valuable life lesson you learned in 2015:
Acceptance is the most important issue. Also: You can't do a PhD overnight. Or two nights. Or ten nights.

40. Quote a song lyric that sums up your year

She keeps Moët et Chandon
In her pretty cabinet
'Let them eat cake,' she says
Just like Marie Antoinette
A built-in remedy
For Kruschev and Kennedy
At anytime an invitation
You can't decline

Caviar and cigarettes
Well versed in etiquette
Extraordinarily nice

She's a Killer Queen
Gunpowder, gelatine
Dynamite with a laser beam
Guaranteed to blow your mind
Anytime

Recommended at the price
Insatiable an appetite
Wanna try?

To avoid complications
She never kept the same address
In conversation
She spoke just like a baroness
Met a man from China
Went down to Geisha Minah
Then again incidentally
If you're that way inclined

Perfume came naturally from Paris
For cars she couldn't care less
Fastidious and precise

She's a Killer Queen
Gunpowder, gelatine
Dynamite with a laser beam
Guaranteed to blow your mind
Anytime

Drop of a hat she's as willing as
Playful as a pussy cat
Then momentarily out of action
Temporarily out of gas
To absolutely drive you wild, wild..
She's all out to get you

She's a Killer Queen
Gunpowder, gelatine
Dynamite with a laser beam
Guaranteed to blow your mind
Anytime

Recommended at the price
Insatiable an appetite
Wanna try?
You wanna try...

Thank you for this year of 2015 everyone!

Rannalla joulukuussa

 

Lenneltiin poitsulaisen kanssa Leigh-on-Seahan ukkilaan tuossa maanantaina.

Lämpötila nousi heti rapiat 20C (miinus kympistä plus kymppiin) ja aurinko on paistellut.

 Englannissa on tapana, että hautakiven sijaan saattaa ihmisten muistolappuja löytyä julkisten paikkojen penkeistä. Jouluna niihin tuodaan kukkia, joita näkyy täällä katukuvassa näin joulun välipäivinä kovasti.

 Mitä täällä Englannin rivieeralla voi tehdä joulukuussa...?

 No voi tietystikin lähteä rannalle haukkaamaan raitista ja kirpakkaa meri-ilmaa.

Ollaan poikasen kanssa otettu keuhkot täyteen ja D-vitamiinia suoraan taivaalta päälle.

 Poikani tykkää kävellä ja juosta, joten tehtiin miehen kanssa executive päätös tällä kertaa jättää rattaat kotiin. Onhan tuo jo 4,5vuotta!

 Hyvin on mennyt - onhan sitä välillä saanut kantaa hartioilla ja joitakin kertoja sateenvarjorattaita on ollut ikävä. Mutta ei tosiaankaan silloin, kun minun on pitänyt raahata poikaa ja matkalaukkua yhtä aikaa mukanani. Silloin on ihanaa kun poika jo kävelee mukisesmatta ja oikeaan suuntaankin, kun kädestä vaan kiinni pitää. Mietittyäni asiaa, voi kuitenkin olla, että rattaat lähtevät vielä kesällä Kiinaan meidän kanssa - ihan vaan siksi että niissä voi nukkua ja toisekseen siksi, että niissä poika istuu rauhassa ravintolassa, eikä sen perässä tarvitse koko ajan pinkoa. Mut katsotaan nyt. Kun autistipoika kasvaa, haasteet muuttuvat.

 Mietin juuri, että on vaikea nähdä pojan kehitystä, kun on niin lähellä. Maz-setä ei ollut nähnyt A:ta vuoteen ja sanoi, että muutos oli huikea. Siitä tuli hyvä mieli.

 On totta, että viimeisen vuoden aikana hän on mm. oppinut tottelemaan puhetta.

 Esimerkiksi rannalla pystyin ohjaamaan häntä verbaalisesti olemaan menemättä veteen ja olemaan tippumatta katureunuksilta. Se on tärkeää, että kun sanon jotain, se menee myös perille.

Poika itsessään on kuin pieni aurinko, tietystikin. 

 Hän innostuu kaikesta ja tällainen meren läsnäolo on hänen kanssaan niin luksusta.

Jos asuisimme täällä, kävisimme rannalla joka ikinen päivä. Se on selvää.

 Vuoden pimeinä kuukausina minä usein mietin, miksi ihmeessä me oikein asumme Suomessa...? Juteltuani sisareni kanssa siitä, millaista autismin apu on täällä hänen koulussaan (jossa hän on töissä), niin kuulostaa kyllä huomattavasti paremmalta kuin Jyväskylän alati vaihtuvat erityisavustajat. Täällä avustajien (joita on siis yksi per nokka, jos paperi lääkäriltä on, että sellaisen tarvii) tulee sitoutua jopa 7vuodeksi samaan lapseen. Mitä lukususta. Miksi me asummekaan Suomessa...?

 Jos asuttais jossain lämpöisemmässä maassa meren rannalla... Olis tekemistä aina tarjolla... Paitsi tällaisina päivinä, kun Frank-hurrikaani on nousemassa.... Odotellaan et ollaanko seuraavat kolme vuorokautta jumissa sisällä. Mut ainaskin on nyt otettu meren läsnäolosta kaikki irti. Poitsu on ollut niin kuitti, että on nukkunut 12h yöunia heräilemättä. Onni on ukkila Thamesin rannalla <3

We are having a lovely holiday in Leigh-on-Sea, breathing in sea air and getting our vitamin D, straight from the sky this week. It's been chilly, but beautiful. Tops is such a good little traveller. Well adjusted and smart. He also can walk long ways if he is motivated. We left the push chair home this time and there's only been a couple of occasions that I've been missing it. It's a good gym excersise for me as well, carrying 18kilo kettlebell. Uncle Maz we had not seen for a year and he's said that Tops's progress is amazing since he last saw him. That's good to hear, because Mr C and I are way too close to him to actually monitor long term progress. On days like these I do wonder though, that we could live somewhere near a sea and go every day. Why is it that we live in the darkest place in this universe, exactly...? If we would live here, we'd certainly go every day. Except when hurricane Frank is about to hit... Today the wind was already so that Tops almost got blown away. Apparently also autism is dealt with more sensibly in schools, tells my sister who is a special needs coordinator here... Why are we fixated on the thought that everything is better in Finland. That's something I do wonder sometimes.

Vieraana kaamoksessa

Viisi päivää pohjoisessa alkaa olla purkissa.

On saatu nauttia valkoisesta joulusta. Jyväskyläläisen ystäväni kanssa juteltiin, että meidän sukupolvi mieltää joulun olevan valkoinen, mutta meidän lapsillemme sellaista yhteyttä ei vaan synny enää.

 Vuonna 2015 joulu oli sellainen, että lunta Jyväskylässä ei ollut, mutta Kajaanissa oli. Juuri ja juuri. Mietin, millaista elämä on 15 vuoden päästä. Saanko vielä olla elossa ja nähdä joulun 2030?

 Voi olla, että tämä joulu oli viimeinen, jonka Kajaanissa vietän. Koskaan.

 Olen yrittänyt nautiskella elämän yksinkertaisista asioista. Siitä, että vieläkin, kun vaan lähden kävelylle - vastaan tulee ystäviä, jotka olen tuntenut vuosikymmeniä. Onhan se facebook olemassa siinäkin vaiheessa, kun äitini ehkä muuttaa Jyväskylään.

 Mutta kohtaaminen feississä ei ole ollenkaan sama kuin kohtaaminen kainuulaisella kuuraisella kadulla.

 Kaamosaika täällä pohjoisessa tuntuu jotenkin niin erityiseltä. Jyväskylässä assosioin siihen masennusta. Kajaanissa asuessani en ollut talvisin masentunut. Koska täällä on lunta ja kauneutta. Täällä voi kipaista ulos kävelemään erämaahan ja tietää, että on siellä ihan yksin, vain omien ajatustensa kanssa.

 Kaamosaikaan aurinko nousee klo 11 ja laskee klo 13. Täällä sentään aurinko nousee.

 Olin eilen taas kerran kävelyllä kaatopaikalla. Tämä on minun paikkani. Se, mihin haluan palata uudelleen ja uudelleen.

 Laitoin lapsen pulkkaan ja patikoin.

 Tytön voi viedä pois pohjoisesta, mut pohjoista ei tytöstä.

 Kaamosmaisemat iskee syvälle mun sieluun.

 Siellä on lunta ja jäätä ja viimaa.

 Pikkuinen tukee äidin harrastuksia parhaansa mukaan.

 Jos kahden vuoden päästä äitini asuu jo etelämmässä, näihin maisemiin palaaminen on epävarmaa.

 Onhan tässä maailmassa niin paljon kauniita paikkoja. Tämä on vaan sellainen, joka on minun mukanani kasvanut. Muistan, kun nämä puskat olivat polven korkuisia. Käveltiin Elinan ja Lauran kanssa saman tähtitaivaan alla ja pohdittiin, millaisia meistä tulee joskus isona.

 Laskettiin mäkeä ja ihmeteltiin elämää.

 Miten voi olla, että me aletaan olla jo keski-ikäisiä? Että meillä on avioliittoja, työpaikkoja, taloja ja lapsia. Ja helkkarin väitöskirjojakin. Miksi elämä menee niin nopeasti ohi? Sitä pohdiskelin myös hyvän ystäväni kanssa, jonka kanssa ei oltu ehditty juttelemaan 2,5 vuoteen. Ihana oli nähdä pitkästä aikaa <3.

Joskus tuntuu että kaikki aika maailmassa on niin riittämätöntä. Sitä vaan ei ole tarpeeksi kaikkeen siihen ihmeelliseen, mitä maailmasta löytyy.

 Meidän päivät täällä kaamoksessa alkavat olla ohi. Viisi päivää meni nopeasti relatessa. Syötiin liikaa - juustoa, kalaa, suklaata: Kaikkea ihanaa... Lenkkeiltiin, nähtiin ystäviä, juteltiin äiskän ja veljen kanssa. Käytiin pulkkamäessä. Melkein nähtiin Marimenten reissuleidiä. Seuraavalla kerralla sitten. Uitiin Kaukavedessä tänään reilu tunti... A on muuten ihan hirveä adrenaliinihiiri - hyppäsi kolmesta metristä ilman silmän räpäytystä. Mä jouduin käymään hyppäämässä perässä, mut eipä oo ihan heti pelottanut yhtä paljon... Hyppäsin, koska oikeasti enhän mä voi mun neljävee pojalle hävitä rohkeudessa. Uimahypyt ei oo mun juttu, mut itseni ylittäminen kylläkin on.

Mut nyt nää hetket täällä pohjoisessa alkaa olla paketissa. Huomisaamuna lennellään britteihin seuraaviin mummiloihin. Heipähei pohjoinen, until we see again!

Five days in the North are starting to be over. We have been relaxing, seeing some old friends - walking around amazingly beautiful grounds, eating too much, sledging down hill, enjoying the snow and so on. This might be the last Christmas I spend in Kajaani ever. My mother is likely to move to Jyväskylä before the next two years has passed. After that these amazig views will quite likely disapear from my life. I can't any longer just walk outside and meet a long time friend on the street here... It's been really nostalgic and special here and I am very glad I came. Tomorrow it's time for me and Tops to fly to UK, to see grandpa and grandma. Good bye North, hello Southend.