Tämä on väitöspäiväjuttusarjani neljäs ja viimeinen osa. Tässä juttusarjassa aiemmin julkaisemani tekstit / Previously at Kati's Defence Day:
Siitä lähtien, kun päätin saattaa väitöskirjani finaaliin, aloin suunnitella karonkkaa.
Juhlien järjestäminen on minusta huomattavasti hauskempaa kuin itse väitteleminen.
Nautin siitä suunnattomasti.
Ja koska omista häistä oli jo aikaa...
Mikäpä parempi syy kutsua kaikki sukulaiset ja ystävät yhteen, viettämään huikeaa juhlaa överillä tasolla.
Minun karonkkani kutsulista oli hieman suurempi kuin keskimääräisesti olen nähnyt...
Paikalle tuli loppujen lopuksi lähemmäs 80 henkeä, jotka edustivat yhteensä x kansalaisuutta.
Toki halusin, että karonkallani olisi teema.
Ja mikäs sen parempi tai minulle tällähetkellä luonteenomaisempi kuin suosikkiteeveesarjani Game of Thrones.
En tietenkään olisi pystynyt toteuttamaan tätä karonkkaa yksin, vaan sain apua monelta ystävältäni - kiitoksia rakkaat!
Game
of Thronesia luutulla tapahtuman aluksi soitteli lahjakas ystäväni
Juha, joka muutaman viikon varoitusajalla suostui hommaan. Kiitos!
Se tarkoitti sitä, että koristeena oli kultakolikoita, muraattia ja pääkalloja....
Se tarkoitti sitä, että ystäväni olivat pukeutuneita mitä upeampiin iltapukuihin ja koruhin. Jyväskylässä
Ellen ja Arthur Nyyssösen säätiö
maksaa
Nikolain salin vuokran ensimmäiseltä kuudelta tunnilta
väittelijöille. Kiitoksia säätiölle suuresti karonkkani huikeista
puitteista Jyväskylän keskustassa!
Karonkan järjestelyissä ja koristeluissa oli sekä minun että
Pitopalvelu Sipisen
käsialaa. Väitösviikolla minulla loppui kuitenkin askartluaika kesken -
mihinköhän sitä aikaa sillä viikola olis mennyt...? Who knows... Mutta
koska näin oli niin hyvinkin uusi ystäväni Juuli askarteli minulle
kaikki GoT menu-kortit ja istumajärjestyskortit... Juuli on niitä
ihmisiä, joita et ikinä pysty kiittämään tarpeeksi kaikesta, mitä hän
antaa suurella sydämellään. Kiitos! Olivat upeita!
Karonkan alussa pidetään puhe opponentin kunniaksi.
Karonkkahan siis järjestetään opponentin, eli tässä tapauksessa siis Dr. Javiera Athenaksen kunniaksi!
Skål!
Juhlavieraat olivat pukeutuneet pukukoodin mukaisesti, joka oli musta puku tai Game of Thrones.
Appiukkoni
kuultuaan karonkkani teemasta, halusi ehdottomasti pukeutua 'Mother of
Dragon'iksi. "Cause I've got the legs for it...", valitettavasti hän ei
löytänyt sopivia tissejä, joten 2.choice oli sitten White Walker...
love him!
Väitellä vaiko eiko?
Saattoi olla, et raidasin kaikki Jyväskylän lelu- ja naamiaiskaupat söpöistä propseista tyhjäksi...
Pitopalvelu Sipisen menu oli ihan mieletön... Ystäväni Sasa 'käänsi' sen Game of Thronesiksi.
Raija Sipinen ottaa asiakkaan mieltymykset huomioon todella viimeisen päälle ja koristeet kuuluvat hintaan.
Minä en ollut helpoin asiakas. Olin vaativa ja pyysin useamman ruokalajin tilalle jotain muuta, josta pidin enemmän.
Mutta ruoka oli koko illan aivan mahtavaa.
En usko kenenkään jääneen kylmäksi...
Nälkä tulee kun näitä katsoo...
Käytyäni tarpeeksi läpi Jyväskylän tikaritarjontaa... Olin pettynyt. Koko kaupungista ei saanut tikareita.
Valittelin tätä ääneen sitten ystävälleni Tapanille (ei kuvassa)
Hän
oli silleen 'no mää teen niitä sulle, montaks tarviit'... Ja seuraavana
päivänä oltiin ostamassa retkipatjaa ja muoviputkea Etolasta. Tää oli
noin viikko ennen karonkkaa... Mistä tällaisia ystäviä saa...? Ei
ainaskaan kaupasta...
Tietysti sitten kun tikarit oli hankittu, sain päähäni, että tikareihin pitäisi liittyä joku party game.
Samainen ystäväni kyhäsi tähänkin ohjeet....
Game
of Thrones-pelissä jokaisella on salainen identiteetti, esim. Starkin
neito tai Martellin lohikäärme... Jokaisella on myös salaista tietoa
jonkun muun identiteetistä...
Jokaisella oli myös joku joka piti salamurhata sillä tikarilla...
Ajattelin, etteivät vieraani lähtisi mukaan tähän peliin...
Mutta olin oi niin väärässä.
Ekat murhat tapahtuivat jo hyvin alkuillasta...
Ja mikä parasta: Juhlaväki nousi seisomaan, tutustui toisiinsa ja unohti ryypätä liikaa... :) Ja viihtyi, tietystikin!
Illan
toinen ohjelmanumero oli tietystikin perinteiset puheet, jotka
väitellyt aloittaa kiittämällä kaikkia ihmisiä siinä järjestyksessä, kun
haluaa heidän puhuvan vastapuheita.
Jotain
hauskaa sanoin ilmeisesti, ei juurikaan muistikuvia paitsi että vedin
sen täysin lonkalta, koska en ollut enää tässä vaiheessa harjoitellut
mitään... Päivän edelliset tapahtumat olivat niitä, joiden sanottavaa
olin miettinyt...
Vieraiden naamoista päätellen, onnistuneita puheita.
Ohjaajani
Jan puhui siitä, miten vaikea minulle on opettaa mitään, kun osasin jo
kaiken... Sarkasmi oli siis sitä, että olen vähän itsepäinen ja
heikohkosti otan palautetta vastaan... Ups...
Osui ja upposi.
Janin puheet ovat aina spot on ja huumoria piisaa.
7 vuoden yhteinen ohjaussuhde tuli loppuunsa, liikuttihan se.
Seuraavaksi vuoroon tulivat myös erinomaisia puheita pitävät...
...Phd veljeni Philipp ja Henkka.
He olivat suunnitelleet yhteispuheen.
Philipp kertoi siitä, millaista oli jakaa huonetta kanssani...
...Ja he olivat myös valistelleet lahjan...
Lahja
oli muki, jossa lukee 'I might as well quite my job and go to work at
McDonald's', mikä oli siis lause, jota tuli hoettua niinä kuukausina kun
olin täysin vakuuttunut, ettei väikkärini valmistu IKINÄ.
Mukin mukana tuli myös puoleksi esitäytetty lomake, jolla voin hakea töihn mäkkiin....
Seuraavana oli vuorossa äitini.
Hän yllätti erinomaisen humoristisella ja liikuttavalla puheellaan.
Jossa
hän kertoi sopivan määrän häpeällisiä tapahtumia elämäni varrelta. Mm.
millaisia muumioituneita banaaneja minun käsilaukustani löytyy...
Äiti oot rakas <3.
Lopun sukuni puhe tuli fyysisen ilmaisun keinoin.
Häissäme 2007, sukulaiseni esittivät Kempoa toiveestani osana ohjelmaa.
Tällä kertaa en ollut pyytänyt, mutta ilahduin silti suunnattomasti, että sitä oli osattu miettiä ohjelmaan.
Minut tuntevat tietävät että Kempolla on suuri merkitys elämässäni ja sukulaisteni elämässä.
Toki minua pyydettiin myös hieman mukaan.
Onneksi
Elina osaa jo ommella mekkoni niin, että niissä pystyy potkimaan. Tämä
on vähimmäisvaatimus, kun tekee minulle iltapukua.
Eli
Cersein mekkoja mukaillut mekkoni on Elina Kilappan käsialaa, niinkuin
oli koko hääseurueeni garderoobit vuonna 2007. Vaatekaapistani löytyy
lähemmäs kymmenen Elinan minulle vuosien varrella ompelemaa mekkoa -
useimmat karonkkamekkoni myös muiden karonkoista ovat hänen tekemiään.
Tälläkin kertaa, minä piirsin mekon, jonka halusin ja hän sitten mietti,
miten siihen tehdään kaavat yms. Asiaa hankaloitti se, että Kilapat
asuivat viime talven Berliinissä, joten minä tietystikin matkustin tätä
varten Berliiniin syksyllä 2015, jotta saisin mekon karonkkaani
seuraavalle keväälle... Kankaat, jotka olin hankkinut, tuntuivat
Saksassa liian pliisuilta, joten kävimme raidaamassa paikallisen
kangasvarastokaupan silkit ja päädyimme sitten tähän väriin ja malliin
lopulta. Olin enemmän kuin tyytyväinen. Kiitos rakas ystävä, olet
korvaamaton <3
Kempodemonstraation päätteeksi kuivalta sarkasmihuumoriltaan pettämätön vanhempi setäni halusi sanoa pari sanaa:
"I have only one sentence to say: I am Lord of Lannister and now would be a good time to try to kill me!"
Häntä
ei siihen mennessä ollut kukaan uskaltanut yrittää tappaa siis. Kävi
ilmi, että syynä oli että hänen salamurhaajansa oli opponenttini
Javiera... Niinpä pääsimme todistamaan absurdia kohtausta karonkassa,
jossa koko karonkan väki huutaa opponentilleni: KILL, KILL, KILL,
KILL....
Voi niitä parkoja, jotka menettivät
karonkkaneitsyytensä minun juhlissani ja tästedes odottavat ihmisten
käyttäytyvän näin vastaavissa tilaisuuksissa...
Sukulaisteni jälkeen puhui yksi rakkaimmista ystävistäni Tino.
...Jota seurasi sanasia Marilta...
...Ja Terolta.
Puheista selvittiin, kukaan ei tietääkseni nukahtanut ja aika oli tutustua kakkupöydän tarjontaan.
Veristä valkosuklaakakkua ja tietysti väitöskakkua....
Pitopalvelu Sipinen todella tekee sitä, mitä lupaa ja pyydetään ja niin paljon enemmän...
Henkilökunta kiitteli myöhemin minua siitä, että kun näkee että vieraat viihtyvät, heilläkin oli mahtava tunnelma olla töissä.
Illan pimetessä myös valaistusta laskettiin...
No apparent reason picture of me...
Ystäväni ilahduttivat minua yksi toisensa jälkeen nerokkaimmilla lahjoilla.
Nämä
kaksi miestä ovat suurimmaksi osaksi amatöörielokuvatuotantoni
taustalla. i oli piirtänyt minulle kuvan minusta roolihahmossani
'Xenana' elokuvastamme 'Neitsyt Maria ja Ilmestyskirjan pupu'. Tämä kuva
liikutti minua, koska ensinnäkin se on niin näköinen ja toisekseen se
on niin upeasti piirretty. Pidän i:n piirtotyylistä kovasti ja tämä
taulu onkin työhuonessani aitiopaikalla.
By this point, my opponent had some fear in her eyes... I wonder why....
...Could it be Philipp's savage eating of our joined supervisor's name in the cake...
Javiera vs. Kati
Henkan puoliso Jenni oli tullut siihen tulokseen, et nää on nyt ne kemut, jolloin päälle voi laittaa ihan mitä vaan.
Jennin
mitä upein luomus on muotikuun Jaana Varkki-Tervon käsialaa... Ja
tosiaan sen verran räväkkä ilmestys, että on varmaan vähissä ne kemut,
johin tämän voi laittaa päälle... Henkka kertoi minulle jälkikäteen,
että Jenni arveli, ettei hänen mekkonsa loista minun mekkoni yli, niin
et on varmaan ookoo pukeutua siihen:)
Mahtavuutta oli tietenkin kaikki ystäväni vuosien ja taas vuosien varrelta.
Juuli ja José söpöilevät
Salamurhaajapelin voittoon ylsi lopulta saksalainen ystäväni Christine (Toren takana piilossa)
Ja loppuillasta ehdittiin taas vähän juttelemaankin...
Sekä tietysti myös nostamaan maljoja.
Ja
ottamaan satoja kuvia ykköset päällä käytävässä... Tämä ryhmä ystäviäni
on jaksanut katsella minua lounasaikaan lähes vuosikymmenen ajan.
Pointsit teille siitä ihanat!
Sitten tulikin se vaihe iltaa...
Jossa DJ Matias alkoi soittaa minun ennalta valikoimaani musaa.
Mikko oli ystävällisesti tuonut tanssilattiavalot Piikkiöstä asti... Kiitoksia, kiitoksia paljon!
Täytyy sanoa, että tämä päivä ja etenkin ilta, menivät kyllä just eikä melkein.
Henri
sanoi, et oli poistunut vessaan ja sitten yhtäkkiä bileiden tunnelma
oli räjähtänyt hänen palatessaan sieltä. Ihan kuin kello olisi tullut 12
ja kaikki ryöstäytyi käsistä...
Ihanaa
on kun on yksi ilta, jolloin itse saa tanssia kaikkea minulle tärkeää
musaa... Siis ei tarvinnut kuunnella yhtään paskaa biisiä;)
Musatyrannia!
Kaiken sen kakun syömisen jälkeen sitä sietikin tanssahdella.
Henkka: "Please save me now. Anyone? Now. Please?"
Philipp ja Sara saivat tässäin vaiheessa iltaa kuviin mukaan sitä maanista tunnelmaa...
Euroviisuja...
Ja tietty valssia.
Hengen paloa...
Ja suuria tunteita.
Tää tytsykin oli siellä...
Ja Tapsa yritti vilahtaa äkkiä kenenkään huomaamatta läpi koko tanssilattian...
YMCA? Runaway? En tiiä, mut jotain tosi jorattavaa.
Tähän
kuvaan on hyvä päättää nää kemut. Needless to say: Kuvat puhunevat
puolestaan... Game of Thrones -karonkka oli nimensä arvoinen ja
todennäköisesti parhaat koskaan järjestämäni bileet, sanon näin myös
tulevista, koska en keksi justiinsa miten tästä voisi mennä enää
pidemmälle... Kuitenkaan näitä bileitä minä en tehnyt itse yksin vaan
kymmenet ystävät ja ammattilaiset auttoivat. Kiitos teille kaikille ja
kiitos kaikille mukana olleille. Hyvinkin usein musta tuntuu siltä, että
olen äärimmäisen etuoikeutettu, siksi koska te kaikki olette mun
elämässä. <3
/As long as I can remember - I have been planning my Karonkka. A little bit like little girls plan their wedding. Well, truth to be told, as long as I started to believe that I might one day defend my thesis, I started thinking of this event. People who know me, know that I love throwing parties... And there's only a few reasons why all of your friends and family would actually come together... After one's wedding, there really is not many occasions. So I decided I would take the most of it. Every good party has a theme, check. What better than Game of Thrones? You get to dress well, handle weapons and misbehave... Oh yes, this would be my kind of party. But I did not do this alone of course. So many friends helped me to decorate, make dresses, speeches, daggers, DJing, Childcare and whatnot... My uncle and his wife got all the booze from Tallinn... There's so many people that contributed. It is very often that I feel that I am one of the most cherished people in the world - to be surrounded with so many kind and giving people. Thank you so much everyone who helped and also everyone who attended. You made the party - not the plastic skeletons! I was so honoured by all the people who came such long way: Germany, Great Brittain, Norway, Ii... wow.
One could ask - what happened in the party - I think the pictures already told you that story. I am pretty sure my opponent Dr. Javiera Athenas, in whose honour this party was organised, has never and will never have a party quite like this in her honour... Good or bad? I guess you'd have to analyse her faces from the pictures to get evidence on that...
I think Game of Thrones karonkka lived up to its expectations and it certainly has already become somewhat of a legend in our university... Well, this blog is a proof that it actually took place. And boy we had fun.
