Cold Never Bothered Me Anyways

Tämä on ollut ihan mieletön talvi!

 Varmasti paras vuosikausiin.

 Siinä missä motoristiystäväni haikailevat kevättä ja sulia teitä, minä olen vaan nautiskellut pakkasesta ja lumesta.

 Olenhan tammikuun tyttö.

 Ihan mieletöntä on ollut harrastaa kaikenlaista talviaktiviteettia kunnolla.

Olen hiihtänyt melkein joka viikko jo kuukausien ajan... Satoja kilometrejä jo nyt...

 Tänään oltiin muksun kanssa ladulla Kaijjaanissa pääsiäisloman vietossa.

 Muksu menee jo niiin kovaa! Olen ihan äimänä!

Ylämäet ei vielä ihan suju, kun ei ole huomattu, että pitäis mennä haarakäyntiä että päästää ylös jos on liian liukasta... Mutta alamäessä ei kaadu! Äitiinsä tullut siis. Tasapaino on varsin hyvällä tasolla. Kokeiltiin lasketteluakin, mutta se ei vielä oikein ollut mieluisinta - varmaankin koska mäki ei ollut tarpeeks iso...

 Pikkujätkän kanssa ollaan tehty vaikka mitä kivaa muutakin ulkojuttua tänä talvena kuten käytiin A:n koulukaverin synttäreillä...

 Nämä olivatkin sellaiset aika överit kemut, jossa pääsi ponin kyytiin ja ohjastamaan oikein...

 19- ja 9-vuotiaat Shetlannin ponit kyyditsivät muksuja ja olivat iso hitti...

 A on kova ratsumies, istuu satulassa kuin ammattilainen

 Ponien lisäksi talvisesta säästä Suomessa pääsivät nauttimaan proffat Hainanista eli Kiinan Hawaiilta, jotka olivat viime viikolla kyläilemässä. Kyllä muuten kelpaa esitellä työpaikkaa, kun takapihalta avautuu huikea ulkoliikkumisalue latuineen ja luistinratoineen.

 Luistelemassa on käyty myös ahkerasti. Me Topsun kanssa on otettu kaikki irti näistä huikeista talvikeleistä kyllä.

 Se on vaan niin helppoa varsinkin nyt kun kellot on käännetty - töiden jälkeen on vielä helposti pari tuntia aikaa livahtaa Jyväsjärvelle pienelle talviliikkumishetkelle.

 Pääsiäistä vietetään kuitenkin Kainuussa.

 Saatiin poikasen enon eli veljeni kanssa ihan pikkuduuni pitkän perjantain illalle...

 Tarkoituksena oli keventää järkyttävää lumimäärää äitini rivitalon pätkän katolta...

 Kuutamohan siinä ehti nousta kun puolitoista tuntia heiluttiin pudottelemassa parin metrin lumikasoja...

Oli muuten hommaa. Ei mikään pikkujuttu... Oltiin ihan lopussa tän keikan päätteeks.

 En ole kyllä valehtelematta koskaan nähnyt näin paljoa lunta edes Kajaanissa.

 Muihin lumiaktiviteetteihin on kuulunut pyrähdys entisen ala-asteeni pihassa mäenlaskussa vanhan koulukaverini perheen kanssa... Mukava nähdä pitkästä aikaa!

 Ja tietysti paljon ulkoilua mummin ja poikasen kera... Talviliikunta on erinomaista vastapainoa rankalle työkeväälle. Hoidan stressitasojani muutenkin liikkumalla ja lumessa ja pakkasessa ulkoilu vie sen verran hienosti mehut, että sen jälkeen uni maittaa, ei tarvitse sitä houkutella. Tiedän, että Suomessa odotellaan jo kovasti kevättä ja kesää... Minä olen kuitenkin Kainuussa asuneena tottunut siihen, että kevät tulee vasta toukokuun puolessavälissä jos silloinkaan... Niinpä olen ajatellut ottaa kaiken irti näistä huikean kauniista keleistä kun maasto loistaa sinisenä ja valkoisena ja lasten energiatasot saa laskemaan ihan vaan pyrähtämällä ovesta ulos. Kerrankin on ollut kunnon talvi ja kunnolla lunta! Saisi minun puolesta olla näin ihan joka vuosi.

...Joko te odotatte kevättä malttamattomina...?

/So it has been probably the best winter for years: The snow has fallen from the sky and the temperatures in Finland have long been below zero. I am from the North and this is my natural state. Skating, Skiing, Sliding, Sledging... This has been a great opportunity to do winter sports outdoors. This is a great way of getting rid of adults' work stress and kids' energy... We are spending Easter in Kajaani with my mother and so far the weather has been really amazing. Matias and I dropped the snow from my mother's roof and today Tops and I went skiing. He is getting so fast and his balance is great. Downhill he goes well, but uphill is still a little challenging. Skating is still his no1 winter sport but skiing skills are fast approaching on the same level. I know that many people in Finland are already waiting for Spring, but frankly, I am quite happy with the state of things. Cold never bothered me anyways.

Learntech Accelerator Kicks-off

Two weeks ago was one of the most challenging working weeks of my life so far.
 It was time for me to step into the shoes (or in my case skirt!) of coordinator for the first time in my European projects working history.

To make things more difficult - the Description of Action, which is like the bible of the EU projects, said that the kick off shall be organised in Brussels - not in, let's say Jyväskylä, which would have made things a lot easier for this first-time coordinator...

So the new project, Learntech Accelerator, or as we call it "LEA", is about innovative procurement of learning technologies and in a nutshell, about how the supply & demand can come together and make something new in this market.

 The 'Mother' of this project is of course Ellinor Wallin, IMAILE's project manager and coordinator, who has now trusted me with her 'baby'...

 Even though LEA bases on IMAILE, which I have been the technical manager for about 18 last months of it and 9/17 partners were the same, it was still a room of mostly unfamiliar faces to me... Many partners have changed staff - that is pretty normal in software projects as well as universities of course, that people come and go. Throughout my working life, I have been blessed to work with hundreds of people. This kind of change of a working climate has it's challenges as well as opportunities.

Personally I find kick-off meetings very exciting. You get to meet a lot of new people and of course in the case of LEA, it was looking at 35 experts of their own areas in the room: So much competence all around which gave me a lot of confidence that this project will absolutely make great results, no doubt about that.

 In our consortium, we have experts on procurement, learning technologies, schools, law, contracts, procedures, policies etc. Procurement is a complicated process and it requires different fields of expertise coming together to ensure smart decision making.

 One of the key issues on why procurement of learning technologies is such a hard process is that the buyer and the user are almost never the same person. The chain of software/hardware development and purchase could for example be modeled like this:

Developer -> Seller -> Buyer (municipality, school etc.) -> User (teacher, student)

Then we come to the challenge of how to get this whole line of people to talk the same language, to understand what they say to each other...

 I am in favor of meetings where people discuss & work rather than sit behind their computers.

 This is why I had told my wp leaders that they have to use their time wisely and get the consortium active and away from their email. This is somewhat of a unique situation when the whole consortium is together. It will only happen six times during the project duration, so this means that we should be utilizing this time to actually contribute towards the work, not just sit there writing emails (which often is the case if a project meeting is not very well organised).
I was very happy with LEA's kick off.

 We worked hard for three days.

 Learned to get to know each other and established some common expectations of what this project will be about.

In European projects, there is always many levels of agendas going on. Companies want to sell and network. Researchers want to study and gather data. Managers want to get the reports done etc.

Picture (c) Ellinor Wallin

 It's good to keep in mind that people have perhaps many levels of agendas in mind when they come to a meeting. Coordinator's job is not to destroy all the levels, but to align enough of them in order to get the work done described in our project bible, the Description of Action, or DoA.

 Organizing a meeting isn't really that easy. 16hour days for 5 days in a row took it's toll, I was exhausted when the week was finally over. I literately had time to go for two walks of 30minutes in the Grande Place of Brussels.  Next meeting will be more relaxing, I have promised myself:) I am however now very excited of LEA as I see that the team is very strong and competent. Thank you WP leaders and participants of making this Kick-off happen. Let's do this!

Que Sera, Sera

Kohtalokas lumenluontipaikka

Tällä viikolla on ollut vähän raskasta. Aina ei mee putkeen. Maanantai ja 'loman' loppuminen tarkoitti sitä, että heräsin 2:30am enkä tällä kertaa lapsukaisen ongelmiin, vaikka hänkin keräili talviflunssan edellisviikonlopun sukuloinneista, samoin kun molemmat vanhempansa - vaan tällä kertaa minuun sattui niin kovasti, etten voinut nukkua. Hups heijakkaa niin ei ole tapahtunut vähään hetkeen, mutta otettuani sekä Buranaa että Panadolia ilman vaikutusta, totesin neljän maissa et ei kai tässä muu auta kuin lähteä sairaalan yöpäivystykseen. Siellä ystävällinen lääkäri oli sitä mieltä, et kiertäjäkalvosin oli tulehtunut ja muisteltuani tarkemmin asiaa, siihen oli syynä edellisviikon reissu mökin katon lumenpoistossa... Ääh.

Elikkäs kun flunssan päälle laittaa kivun joka on niin voimakas ettei pysty nukkumaan niin siinähän sitä jo on tarpeeksi huutomerkkejä kropalta, että HEI jos et nyt hidasta niin muuten sit et kohta tee yhtään mitään... Tän jutun kuvituksena on tarinaan riippumattomia hiihtolomakuvia loppuviikolta kun kaikki oli vielä jotenkin hallinnassa...

Poikanen hiihtoloman aloituslounaalla "Huangissa" - flunssasta ei tietoakaan

Kun pari viikkoa sitten kertasin seuraavien viikkojen aikataulua sekä eksäni että nyksäni (termi, jonka äitini vast ikään opetti minulle) kanssa - havaitsin kyllä, että tulee olemaan tiukkaa. Että on vaan liikaa kaikkea... Sellaiseen saumaan, kun tietysti tulee sairastelua päälle niin haastava tilanne on taattu. Onneksi lääkäri ymmärsi tilanteeni ja laittoi kipulääkettä piikillä lihakseen. Meneehän tää viikko tälleen kolmiolääkkeinkin...

Töissä on nyt se ruuhkasauma: yksi projekti päättyy ja toinen alkaa ensi viikolla. Minun panokseni sekä review-kokoukseen että kick-offiin tulee olemaan niin keskeinen, että kumpikaan ei pärjää ilman. Brysseliin lennetään maanantaina siis oli fiilis mikä vain. Onneksi minulla on nykyisin projektiryhmäläisiä, jotka kaikki on ihan huippuja tyyppejä!
Onko vähän mahtavaa kun ei tarvii kaikkea tehdä itse vaan voi sanoa et hei en ehdi tätä, olisko sulla aikaa... voitko auttaa... Tää on mulle ihan uudenlainen maailma, jossa pyydän ja saan apua asiantuntevilta ja osaavilta tyypeiltä. Toki mulla on aina ollut tutkimusryhmä, mut siinä aina joku muu on ollut se pääasiallinen työn jakelija ja vastuunkantaja. Esimies on sellainen rooli, jota olen aiemmin sivunnut, mutta nyt nää saappaat on jalassa... Hurjaa.

No mitä muuta on mennyt viime aikoina pieleen liittyy pankkeihin. Saatiin aika käsittämätöntä asiakaspalvelua yhdestä putiikista... Periaatteessa sanottiin, että ääh ei ehditä katsoa tota teidän tilannetta kun se on liian hankala ja pitäis osata englantia ja katsoa brittien nettisivuja ja kaikkea... hohhoijaa että meinasin räjähdellä pariin otteeseen, varsinkin kun ko. virkailija on tiennyt tilanteen jo _kuukausia_ eikä ole vaivautunut selvittämään asioita... Olen kärsimätön, sillä haluaisin asuntotilanteeni jo ratkeavan. Jotenkin tuntuu siltä, että päätökset viipyvät - meitä hoitaneet pankkiirit on just nyt talvilomalla jne. Joskus musta tuntuu, että ollaan elelty tässä välitilalimboelämässä jo ihan toooosi pitkän aikaa.
Eron eteneminen sen sijaan on so far so good. Mitään riitoja ei ole, sen sijaan on toisen tukemista muutostilanteessa. Se on hyvä merkki mielestäni. Toivon, että ensi viikolla olisi parempia uutisia myös asuntoasiassa... Yritän sillä aikaa sanoa itselleni, että asioita joihin en voi juuri nyt vaikuttaa, ei pidä murehtia. Asiat järjestyvät jollakin tavalla, sen näkee sitten.

Ehdittiin pikapistäytyä mummolassa Kainuussa niinkuin kuvista huomaa...

Viikon lopuksi talo pölähtää täyteen ihania rakkaita ihmisiä. Tämä juhlistus kaiken kiireen, stressin ja moskan keskellä tulee tarpeeseen. Ihanaa kun ootte tulossa murut - läheltä ja kaukaa. Olen niin otettu siitä, että vieraita on ilmoittautunut J-kylän ulkopuolelta, ainaskin kuudesta(!) eri kaupungista tänä vuonna... Tällä tapahtumallahan on monta nimeä niinkuin rakkaalla lapsellakin, mutta 'Parhausviikonloppu' kuvastaa hyvin fiiliksiä. Joku toisenlainen persoona olisi tällaisessa tilanteessa stressaantunut juhlien järjestämisestä, mutta minulle tällainen on juuri se tarvittava henkireikä kaiken loskan keskellä. Ja se auttaa suunnattomasti, että 'kalusto' on saapumassa tututtuun tapaan jo perjantaina ja auttelemassa hommissa <3. Tino on luvannut teurastaa ja grillata Banthan... Kiitos että olette kaikki tulossa ja kiitos etukäteen myös auttamisesta. Sosiaalisuus on se, mistä minä imen energiaa ja pelkkä ajatus yhdessä tekemisestä saa sellaisen fiiliksen, että jesh, tästä tulee sittenkin hyvä viikko, vaikka alku olikin varsin kehno. Kyl tää tästä!

Pikkujäbä on alkanut kuunnella kirjojen lukua hänelle... Auttaa jos on lentokoneen kuvia...

/This week has not been the easiest... I found myself in the hospital at Monday morning 4am, getting a pain jab to my arm which got infected as I was dropping the snow from the roof of our summer cottage last week... The pain was so intense that I could not sleep or work or anything, so I absolutely had to get help. Getting help is definitely the theme of the week... I have also been preparing at work for next week when one project (IMAILE) ends and another one begins (LEA)... I play a major role in both, being of course the coordinator of the latter so I absolutely have to be able to travel next week and well... sleep and stand up and so on... The doctor gave me some drugs and it seems nothing is broken, so the situation should sort itself out with some infection killers... But I can see this being a reminder from my body to take it easier... 

I have been trying to delegate and ask for help as the answer to this problem... I am not always so good at it, but this is a good time to learn: I cannot do everything. As a relaxation method, I have invited some people over for the weekend - I drain my energy from social life, so when throwing a party could seem like a cause of stress for some, for me it brings joy, excitement and friends to my life: what could be better? So perhaps this week will not be shit afterall... Let's see. Oh did I mention that my husband and son have also had the cold and we've been sharing the 'non-working' time while A has not been to school... Yeah, those fun times. And on top of that, a Finnish bank showed some poor judgement and has caused me major anxiety thanks to their ludicrous behavior. I am too impatient... Trying to say to myself that there is no point in worrying about things that I cannot change anyways. Que Sera, Sera.