Tänään on huikea päivä. Myin ensimmäisen omistusasuntoni ja ostin toisen. Teidän on varmasti vaikea kuvitella, miten suunnaton prosessi meillä on ollut takana. Kuusi kuukautta taistelua byrokratian ja pankkien kanssa siihen meni. Lukijat varmaan ovat perillä siitä, että syksyllä päätimme J:n kanssa erota ja siten muuttaa eri osoitteisiin. Tämän luulisi olevan helpohkoa, mutta kun toinen on ulkomaalainen ja vielä yrittäjä niin yhtälö ei ollut ollenkaan niin yksinkertainen kuin olin kuvitellut. Suomessa on kuitenkin pankki, joka antaa ulkomaalaisille lainaa ja on erittäin asiallinen englanninkielelläkin asioidessa. Sen pankin nimi on Nordea.
 |
| Minun räystään jääpuikko <3 |
Meidän asuntokauppaprosessimme on sellainen, mistä en ole kirjoitellut aiemmin sillä tilanne on ollut kesken ja se sisälsi hyvin epätavallisia käänteitä. Prosessi meni jotakuinkin seuraavasti:
1) Päätimme, että jompikumpi meistä jää asumaan tämänhetkiseen asuntoomme, sillä se on poikamme koti ja molemmat pidämme tästä asunnosta muunmuassa sen sijainnin takia (kävelymatka työpaikalleni kestää 12minuuttia järvenrantaa pitkin, Jyväskylän keskustaan kävelee puolessa tunnissa) Päätettiin, että J jää tähän, koska hänen toimistonsa sijaitsee kotonamme. Lisäksi minä päätin miettiä edullisempia asuntovaihtoehtoja
2) Kävimme Juhan kanssa katsomassa yhteensä 33 rivaria/omakotitaloa/kerrostaloa meille mieluisimmilta alueilta. Tällaisia olivat tietysti lasten koulujen sijainnit, toisten kotien sijainnit ja lähialueet. Kriteereissä oli jos jonkinmoista 'must-have' 'nice-to-have' kriteeriä. Ollaan onneksi tarpeeksi samoilla mielin siitä, millaista kotia etsittiin. Tilanteesta kokoamani excelin (kyllä - minä excelöin ihan kaiken, se tuottaa minulle kovasti nautintoa) mukaan kävimme katsomassa keskimäärin 126neliön koteja, joissa oli keskimäärin 3,316 makuuhuonetta ja joiden hintataso oli keskimäärin 186 000euroa. Ne oli keskimäärin rakennettu vuonna 1976 - ja asuinkustannukset (vastike+lämpö+sähkö+vesi+autopaikka) olivat keskimäärin 3,24eur/neliö. Me kaipasimme asuntoa, jossa olisi keittiö+olohuone yhtenäistä tilaa... Kirjoittelin jopa listaa siitä, mihin tarkoitukseen kotini on... ehkä voisin julkaista sen erillisenä postauksena. Tietysti ensiksi on huolehdittava perustarpeista kuten, että kaikilla on tilaa nukkua. Toisella tasolla on sitten unelmat... Meillä yhteisiä haaveita oli mm. tila, jossa voisi reenata kotona. Se palvelisi sekä aikuisia että meidän varsin liikunnallisia muksuja.
3) Mietin, että hyvät asunnot viedään aina pöydän alta. Jyväskylässä tilanne on sellainen, että valitettavasti sisäilmaongelmat ovat todellisuutta monien asuntojen kanssa ja todella tarkkana saa siis olla. Minulla oli tälläkin kertaa korvaamattomana apuna tätini Ritva, joka herkän nenänsä avulla tunnistaa sisäilmaongelmaiset kohteet nopeasti. Excelin ylivoimaisesti suosituin asunnon "Hylkäämissyy" olikin siis ritva-radar eli tunnistettu ongelma sisäilmassa. Rintamamiestalot esimerkiksi kaikessa söpöydessään olisivat kauniita ja näennäisesti kukkarolle sopivia vaihtoehtoja - valitettavasti vaan järjestään kaikki, joita kävimme katsomassa - omakotitalot, joissa oli kellari - olivat homeessa. Ystäväpiirissäni on kolmekin oikeusjuttua tilanteesta, jossa kaupan purkua vaaditaan, kun on hometta löytynyt - minä en halunnut siihen rumbaan. Tämä tämänhetkisen tilanteen monimutkaisuus oli aivan tarpeeksi. Niinpä tulin ajatelleeksi, että laittaisin viestiä oman talonyhtiöni asukkaille - ehkäpä joku olisi myymässä... Olen ollut talonyhtiöni hallituksessa alusta alkaen ja tiedän, miten hyvin hoidettu tämä yhdeksänkyluvun 14 asunnon rivitaloyhtiö on. Laputukseni poiki kaksi(!) yhteydenottoa... Toinen oli parin asunnon päässä oleva kauttaaltaan remontoitu asunto, jossa oli vinyylilattia ja graniittikeittiön taso... Värit olivat harmahtavat ja ajattelin, että ehkä näiden kanssa pystyisi elämään vaikkei maku vastannutkaan aivan omaa mieltymystä. Kummankaan meidän mieltymystä. Siispä soitin omistajalle ja neuvottelimme hinnasta. Hän antoi hintatoivomuksen, joka oli aikalailla 10t markkinahintaa korkeampi. Se siitä sitten. Ylihintaa en ala maksaa - ei siinä ole mitään järkeä. Jos se on ainoa mahdollisuus niin sitten etsitään muualta. Myyjä reposteli, että laittaa asuntonsa vuokralle ja sillä tavoin koitti saada meitä maksamaan enemmän asunnostaan. Pöh. Pitäköön asuntonsa, ajattelin. Jännä juttu, että 3kk myöhemmin myyjä soitteli perääni - olisi siis ilmeisimmin tullut alas hinnassa... Mutta meillä oli tilanne jo muuttunut.
Sillä vähän ennen joulua tapahtui kummallinen käänne ... Sain yhteydenoton Thaimaasta. Seinänaapurini, jota en juurikaan ollut nähnyt koko seitsemän vuoden asustelun aikana, joutui tunnustamaan minulle, että hänen asuntonsa on ulosotossa. Sinänsä harmillinen tilanne myyjälle - varsinkin kun kyse ei ollut hänen veloistaan - mutta ostajalle varsinainen kultakaivos. Kävin sattumalta joulun jälkeisellä viikolla katsomassa asuntoa. Pskassa kunnossahan se oli. Kuin nelihenkinen perhe olisi lähtenyt kiireellä ja jäljelle jäi vain 10v villakoirat... Seuraavalla viikolla soitin ulosottoon. Saisinko tehdä tarjouksen...? Sieltä sanottiin, että riippuu sen suuruudesta. Perustelin, miksi mielestäni tarjoukseni olisi oikea myyntihinta. Ihmeekseni ulosotto sanoi, että laita sähköpostilla kirjallisena niin aletaan hoitaa asiaa. Tästä on nyt noin 3kk aikaa. Tänään sain avaimen käteen. En ole koskaan aiemmin havahtunut miettimään, miten ulosotto toimii, mutta kokemukseni perusteella, jos tuntee talon rakenteet hyvin (niinkuin 7vuotta talonyhtiön hallituksessa vaikkapa voisi auttaa selvittämään), ulosotosta asuntoa ostettaessa voi tehdä varsinaisia diilejä. Ikinä miljoonaan vuoteen tämän huushollin hinta avoimilla markkinoilla ei olisi ollut tätä luokkaa. Läpi täytyy toki käydä monenlaisia prosesseja kuten valituskierroksia yms - ihan suoraviivaista ei asunnon ostaminen ulosotosta ole... Mutta tästäkin prosessista loppujen lopuksi on vaan hyvää sanottavaa. Pitkä se on ollut, mutta lopulta kiitos seisoi ja uusi koti aukesi.
Päätin, etten kirjoita aiheesta, ennen kuin minulla on avaimet kädessä ja tänään on vihdoin se päivä <3.
Niinpä nyt sitten edessä on seuraava koettelemus, eli parisuhteen golgata - aka. Remontti.
Pinterest on laulanut ja olemme pyytäneet tarjouksia lähes kaikkien pintojen uusinnasta: keittiö, kylppäri, sauna, vessa, lattiat... Työmaata riittää. Mietitään, että mitä voidaan tehdä itse, mihin tarvitaan ammattilaiset.
Remppafirmoilla on omat agendansa tietenkin... Kuitenkin minä teen koulutusteknologioiden hankintapäätöksiä työkseni tällä hetkellä, joten kilpailutus ei ole minulle mikään uusi asia... Ajattelen, että tarjouksia pyytämällä hinta voi tippua huimia summia, joten nyt on aika laittaa jäitä hattuun. Remontille valvoja ja asbestikartoitus työn alle.
Sillä niin kiire ei ole, etteikö voitaisi miettiä tarkkaan sitä, että mikä meille on välttämätöntä - mikä extraa.
Illan tullen muksun nukahtaessa laitettiin itkuhälytin valmiuteen ja hiippailtiin naapuriin. Tuleva koti on vielä tavallaan tyhjä kehikko. Silti se fiilis, kun kävelee sisään ja tietää, ettei kukaan muu tule tänne, koska mää just ostin tän asunnon.. Tästä tulee kevään mittaan meidän uusi koti <3. Ja juu, se sijaitsee seinän takana lapseni toisesta kodista. Ratkaisu, johon monet erot eivät päädy. Meille tilanne oli kuitenkin luonnollinen ja ehdottoman helppo ja oikea valinta sekä muksun kannalta että sijoitusmielessä. Nyt kaikkien näiden kuukausien jälkeen tuntuu utopistiselta - kaikki käy lopulta parhain päin. Ehkä näin oli tarkoitettu.
/Today was a breakthrough in a six months marathon of our housing situation. I have sold my old apartment to my soon to be ex and bought a new house next door. So next door in fact that we share a wall. Not the decision that most people getting a divorce would use, but this suited us very well. It is great for our kid of course, but also happened to be an excellent investment to me as I had looked at 33 houses, but only heard of this once through informal channels. Sometimes life gives you surprises. Now however could not be happier. It so happens that today I sold one and I bought one in the same house... I did not really want to leave after all... My work here, is not done.
