perjantai 6. heinäkuuta 2012

Mennyt rannalle


Parin päivän intensiivisen työrupeaman keskellä päätimme kolleegani kanssa skipata yhden iltapäivän ohjelman, joka ei ollut muutenkaan meille suunnattu.


Kuten yllä oleva kuva osoittaa, olen viettänyt huomattavasti vähemmän aikaa biitsillä kuin Unkarilais-itävaltalainen ystäväni. Noh, se ei menoa haitannut. Aurinko porotti niin kovasti, että voidetta piti lisätä tunnin välein vaikkei olisikaan sitä välillä meressä kuluttanut pois. 


Juteltiin elämistä ja rakkauksista ja onnellisuudesta ja työstä ja itsetunnosta ja miehistä ja lapsista... Mutta ei työstä - ainakaan paljoa...


Välillä käytiin pulahtamassa laguunissa.


Kyllä sitä joskus saa vaan istua auringossa ja palaa. Onpahan D-vitamiinit hankittu purkin ulkopuolelta kerrankin.


Tällaisia hetkiä sitä elämässä muistelee, niin ajattelen.

torstai 5. heinäkuuta 2012

Matkan vaatekaappi

Olen jo pidemmän aikaa tuottanut matkoilleni A4-muotoisen piirrustussuunnitelman, jossa käyn läpi, mitä vaatteita aion käyttää minäkin päivänä ja mitä asukokonaisuuksiin kuuluu alusvaatteita myöten. Tämä on siinä mielessä äärimmäisen kätevää, että ei tule otettua mukaan 'varavaatteita', ihan vaan että jos 'ehkä' kuitenkin laittaisin tuon päälleni.



Pakatessani viikon matkalle Kreetalle, päätin ottaa muutamia kuvia asuista, joita suunnittelen pitäväni. Tällaisen koko kaapin järjestelyn aikana huomaa helposti vaatekaappinsa vahvuudet ja puutteet. Tyylini on tällä kertaa hyvin casual - onhan kyseessä summer school ja kokous +35C lämmössä, joten päätin suosiolla jättää puvut kotiin. Muistelen, että viimeksikään en loppujen lopuksi niitä vetänyt päälleni, joten arvelin suorat housut ja jakut aivan turhiksi. Normaalilla työmatkalla minulla on mukana 1-2 jakkupukua, mutta tällä kertaa siisti mekko saa kelvata.




Tykkään mekoista, vaikka käytän niitä vähän verrattuna siihen, kuinka paljon niitä kaapistani löytyy. Tähän matkalaukkuun mekkoja upposi peräti 6kpl ja muutama piti jättää kotiinkin. Mukaan lähti 2 tumman sinistä, joista toinen iltakäyttöön (Olisko In Wear, Sokokselta keväällä hankittu), toinen päivätyöhön (Jos oikein muistan, ostin sen Vigosta 2009 ja on kyllä ollut tosi paljon käytössä). Yksi turkoosi (uusi, Benettonin alennusmyynneistä), Yksi valkoinen tunikamainen, pitsityyppinen etuosa, käyttänen sitä puserona (Myös benettonilta Kajaanista), Yksi mustavalkoinen Beach wear-mekko, joka on ostettu Waikikista, se on pehmoinen ja olen käyttänyt sitä myös ihan hirveästi) ja Yksi pikkumusta, joka on kyllä liian lyhyt ilman leggareita. Niillä mennään. En ottanut luottopikkumustaani, sillä tämä uudempi on kevyempi.




Mekkojen lisäksi mukana on muutamia toppeja, yhdet valkoiset kaprit, pari villatakkia, uikkarit, kolmet kengät (vakoiset ja konjakin väriset balleriinat + mustat puolikorkkarit), en ottanut mitään hirveän korkeita, koska tiedän, etten kuitenkaan jaksa kävellä millään tosi korkeilla koroilla. Mukana on ainoastaan yksi laukku! Mutta se johtuu siitä, että mulla on laukkukriisi, jossa sekä mun musta että konjakin värinen käsilaukku ovat molemmat niin huonoja jo, että pitäisi ostaa uusi. Huolestuttavaa on, että tilillä oli sen verran rahaa kuun lopussa, että olisin voinut piipahtaa Mulberryllä lentokentällä, mutta onneksi a) mun lento oli niin aikaisin, ettei se ollut auki ja b) mä lupasin itselleni, että saan ostaa kalliin laukun vasta sitten, kun terveellinen elämä osa 53 alkaa oikeasti näkyä ja purra.


 Olen reissussa 8 päivää, joten kyllä vaatekaappia saa mahtumaan mukaan ihan kivasti...Tästä läpikäynnistä oli myös se hyöty, että tunnistin kaapin vahvuudet ja ongelmakohdat. Tykkään selkeästi eniten väreistä: sininen, valkoinen, musta ja konjakki. Sitten on piristevärejä kuten fuksian punainen, oranssi ja turkoosi, nämä ovat kaikki mieluisia - mutta mikään ei ole vaalea tai likainen. Minulle värin pitää olla kirkas ja syvä. Puutteissa on etenkin: mustat balleriinat sekä oikeastaan koko laukkurepertuaarin perusvärit eli musta, valkoinen ja konjakki. Noh, konjakin värinen laukku löytyy, mutta se on unkarista pari vuotta sitten hankittu, joka on nähnyt parempiakin päiviä... Laukun pitää olla kookas, kestävä ja mieluiten nahkaa minulle. Sinne pitää mahtua sekä läppäri että järkkäri ja mielellään vielä yks elämä siihen sivuun... Noh, tälle matkalle lähti Benettonin rantakassi, joka on kiitettävän kookas mutta auts sitä kantaa olalla.

Lentolaukku oli täynnä siis jo mennessä, mutta tullessa - no voin sen verran spoilata, että pakko hankkia uusi... Ostoksista lisää, kunhan on parempi internet-yhteys käsillä.


keskiviikko 4. heinäkuuta 2012

Kesäkoulussa

Tällä viikolla olen siis Kreetalla Open Discovery Space -projektin kesäkoulussa. Siinä on kyse tutkivasta oppimisesta/opettamisesta, digitaalisin oppimateriaalein. n. 60 opettajaa ympäri Eurooppaa on kokoontunut tänne viikoksi ihmettelemään, miten voisivat tukea opetustaan ICT/Tutkivan oppimisen metodein.



Mitä minä täällä teen? Tällainen opettajien kirjo tuo samaan paikkaan myös useita kymmeniä digitaalisten materiaalien oppipankkien kehittelijöitä ja minun työni tällä kertaa on haastatella heitä. Kerään siis aineistoa syksyn papereihin ja omaan tutkimukseeni. Tämä on projektivuoteni huipentuma ja täällä ovat kaikki, joten verkostoitumismahdollisuudet ovat suuret. Konkreettisina lukuina haluaisin saada n. 10-15h haastatteluja nauhalle, n. 60 vastausta kyselylomakkeeseeni ja sitten viikon lopussa käytän yhden yön 'pikanalyysiin', jonka taon päähän seuraavan oppimateriaalisoftan kehittelijöille kaksipäiväisessä 'working meetingissä'. Eli 7 päivää 100% työtä ja muutama pulahdus mereen (toivottavasti). 



Jos muuten joku opettaja lukee tämän ja miettii, että 'Miksei minun oppilaitokseni lähetä minua viikoksi Kreetalle uima-altaan reunalle keskustelemaan opetuksesta ja oppimisesta', niin laita minulle viestiä, koska tämä kesäkoulu toistuu joka heinäkuu - jos sinä haluat olla mukana ensi vuonna niin se on hyvinkin mahdollista. Jätä viesti kommenttiboksiin, että saattaisit olla kiinnostunut jonkun muun maksamasta lomasta, niin katsotaan yhdessä miten saisimme sinutkin mukaan ensi vuonna.  


tiistai 3. heinäkuuta 2012

Ruokamatkaa länteenpäin

Kuten tiedättekin, keittiömme on kallellaan nimenomaan itään eikä länteen. Noh, joskus täytyy tehdä poikkeuksia ja niinpä juhannuksena menuussa oli Latinalaisen Amerikan herkkuja, elikkäs täytettyjä tortilloja.



Lainasin luottokokkini Nigellan varastosta taas muutaman reseptin, joilla perus kastikkeet, salaatit ja juustoraasteet sai terästettyä kunnon lihatäytteellä ja Guacamolella.


Rapid Ragu

  • 2 x 15ml ruokalusikallista valkosipuliöljyä (laitoin tavallista ja tomaattimurska oli valkosipulilla maustettua)
  • 125g pekonia
  • 500g jauhelihaa
  • 75g sipulia
  • 80ml Marsala-viiniä
  • 1 x 400g purkki tomaattimurskaa
  • 75g vihreitä linssejä (jätin pois, kun ei niitä saanut ABC:ltä)
  • 125ml vettä (lientä oli tarpeeksi, joten tätä en lisännyt)
  • 50g raastettua Cheddar-juustoa (tätä meni yksi aamupalapaketillinen, eli hieman reilusti, tosin mulla oli kyllä muutenkin kaksinkertainen resepti)

Toinen reseptiruoka tässä mätössä oli sitten...

Roquamole

  • Kokonainen aurajuusto
  • Purkki Creme Fraichea
  • 4 kypsää avocadoa
  • 70g vihreitä jalapeno chilli paprikoita purkista, pieneksi paloiteltuna
  • 4 kevätsipulia pieninä paloina
  • 1/2 teelusikallista paprikamaustetta päälle

Tämä kermainen ihanuusdippi on sellainen, että muuta et halua koskaan enää maistaakaan, jos kokeilet... Kyllä upposi taas juhannusruoat sukulaisiin napsakasti ja jäi vielä kotiinkin vietäväksi.



Syödäänkö teillä TexMexiä?

maanantai 2. heinäkuuta 2012

Elämisestä

Tapasin vanhan ystäväni pitkästä aikaa - olisikohan viisi vuotta vierähtänyt edellisestä. Juteltavaa riitti. Hän oli sinä aikana opiskellut ammattiin, joka minusta oli aivan hassua. Siis se, että aika ei pysähdy, vaikka minä en seuraakaan tapahtumia kuin televisiosarjan jaksoja joka päivä. Keskustelimme elämän elämisestä yleensä ja onnellisuudesta. Keskustelimme meille molemmille tärkeistä kamppailulajeista. Hän kertoi, että oli päättänyt alkaa tehdä vähemmän töitä - vain sen verran, että elättää itsensä ja lopun ajan käyttää reenailuun.



Oli todella voimaannuttavaa huomata, että ystäväni oli ymmärtänyt, miten elämää pitäisi elää kukaan ei meitä tee onnelliseksi, ellemme me itse päätä tehdä. Hän kertoi, että mikäli ei saa työstään vastaavanlaista oloa kuin treeneistään niin aikoo tehdä töitä vain juuri sen verran kuin tarvitsee. Tuntuu siltä, että yhä enemmän ihmiset ovat kiinni työpaikoissaan, joista eivät todella nauti tai jotka eivät heitä haasta, jopa töissä, joissa tulee henkisesti ja fyysisesti sairaaksi. Moni jo pian eläkeiän saavuttava on sanonut minulle, että he toivovat, että olisivat tehneet vähemmän töitä...  Moni puhuu, mutta käytännössä en ole tavannut montaa, joka toteuttaa. Mikähän suomalaisessa työmoraalissa on se juju, joka saa meidät paahtamaan päivästä toiseen...



Olen siinä mielessä onnekas, että nautin työstäni ja se ei ole koskaan ollut minulle pakkopullaa. En laske tunteja tai minuutteja, enkä odota viikonloppua kuin kuuta nousevaa. Viihdyn siinä, mitä teen ja haluan kehittyä. Osittain kyse on varmasti myös asennoitumisesta - kohtaako päivät niin, että 'taas tätä' vaiko että 'jes tätä'. Minusta vain ihminen itse voi tehdä itsensä onnelliseksi ja jos usein täytyy valittaa siitä, millaista arki on, niin ehkäpä olisi peiliin katsomisen paikka.

Ystäväni kertoi myös, että hän oli tullut siihen tulokseen, että kaikessa voi onnistua, jos vain on tarpeeksi uskoa ja panostusta aiheeseen. Olen samaa mieltä, että unelmat on tehty saavutettaviksi - niin ainakin yritän itse elää. Ja täytyy sanoa, että mikäli kuolisin huomenna, tiedän, että elin juuri sen verran kuin pystyin. No regrets.

sunnuntai 1. heinäkuuta 2012

Ilmasurffausta!


Tämä blogiposti tulee suorana lähetyksenä Euroopan yllä... Hyvä Norwegian! Eli siis surffailen lennollani Haniaan. Ensimmäisenä yhtiönä Euroopassa Norwegian tarjoaa ilmaisen web-yhteyden koneessa... Todistettavasti toimii, eikä pätki kuin VR:n junaverkko! Jos vielä olisi tilaa kirjoittaa ja sähkövirtapistokkeet, niin saisi 10 pistettä tämä lentoyhtiö. Pitäisiköhän vaihtaa lapin roadtrip suunnitelmat suoraan Jyväskylä - Trondheim -lentoon...

Aurinkoon

Vaikka olenkin enemmän lumi kuin aurinko-tyyppiä, olen tänään matkalla Kreetalle. Arvatenkin työmatkalle. Edellisellä kerralla olin siellä 2009, juuri ennen maailmanympärysmatkaamme ja kirjoittelin matkastani englanninkieliseen blogiini.



Tuo viikko taannoin oli yksi parhaista työmatkoista ja on paininut mieleen, sillä vietimme mukavaa lomaelämää kahden ystäväni kanssa legendaarisin seuraamuksin - tuosta viikosta löytyy myös syy sille, miksi passini on kurttuinen, se näet kastui aika perusteellisesti.



Tällä kertaakin mukaan on lähdössä paljon mukavia työkavereita, joten eiköhän sitä ainakin muutamana yönä tule istuttua auringon laskussa/nousussa meren äärellä. Töitäkin on tehtävä aika rankalla kädellä, eli tarkoituksena on kerätä iso osa aineistosta väitökseeni haastattelemalla kesäloulun opettajia ja oppimateriaalipankkien kehittelijöitä.







Lentoni on kökkö lomalento chaniaan ja sieltä köröttelen sitten kohti rethymemnonia taksilla muutaman kollegan kanssa.






Pikkumatkalainen jäi eilen kotiin, ikävä on, mutta eiköhän hänellä ole ihan hauskaa, kun yksi isovanhempien retkikunta englannista saapuu sinne viihdyttämään huomenna.

Kalimera!

Like in Facebook

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...