Takorautaa, massiivipuuta ja nahkaa

 

Minulta  meni vuosikymmen siihen, että asustelin tyytyväisenä erinäisillä sukulaisten kuolinpesistä haalituilla huonekaluilla. Olen ollut sitä mieltä, että laitan rahaa mielummin kokemuksiin kuin maalliseen mammonaan, jota et kuitenkaan voi aina pitää mukanasi. Nyt kuitenkin lapsenhankinnan myötä pesän rakennus on ollut erittäin kiinnostava ja antoisa kokemus. Sisustamisessa tykkään siitä, että koti ei koskaan ole aivan valmis - aina on jotain, mitä haluaisi muuttaa tai kohentaa. 

Olen etsinyt omaa tyyliäni pitkään. Vaikutteita olen saanut etenkin matkoiltani maailmalla ja tietysti erilaisista medioista - blogeista, lehdistä yms. Oma sisustustyylini kuvaa persoonallisuuttani: Olen ns. more is more -tyyppi, eli enemmän suurpiirteinen kuin pikkutarkka ja ehkä enemmän oman tieni kulkija kuin muiden kopioija. Pidän esimerkiksi kovasti valkoisista pinnoista ja väreistä - valkoisia sisustusblogeja lukee mielellään ja niissä silmä lepää. Minulle ne ovat kuitenkin pidemmän päälle liian tylsiä. 

Pidän selkeistä väreistä: Punainen, musta ja valkoinen - siinä on ehkä paras kombinaatio ikinä. Sen lisäksi tykkään kyllä yhdistää muitakin, mutta värien tulee olla kirkkaita, ei siis likaisia. Tykkään tummasta puusta ja aasiahenkisyydestä. Vancouverissa ollessamme rakastuimme mieheni kanssa molemmat Haida-kulttuuriin ja taiteeseen. Ensimmäistä kertaa tuntui siltä, että jos vaan olisi tilaa ja rahaa niin olisimme putsanneet useammankin gallerian. Käteen jäi kuitenkin vain muutamia totemipaaluja, yksi dream catcher ja joitakin tekstiilejä. Bill Reid on Kanadan natiivitaiteen jumala ja minun sisustukseni kulmakivi. 

  Vaikka olenkin melkomoinen krääsänkeräilijä, olen yrittänyt olla tinkimättä laadusta niiden asioiden suhteen, joiden ajattelen kestävän koko elämän läpi. Tällaisia sisustuksen kulmakiviä minulle ovat olleet unelmieni sohva ja unelmieni ruokapöytä. Niissä en pihistänyt enkä ole päivääkään katunut. Unelmieni ruokapöytää kävin Askossa katsomassa kolmen vuoden ajan ja itkin sen hirvittävää hintaa. Lopulta sain neuvoteltua näytekappaleen lähes puoleen alkuperäisestä hinnasta. Se on tähän asuntoon hieman liian iso pöytä, mutta ajattelen, että jonakin päivänä meillä on sillekin tarpeeksi tilaa. Bycast-nahkasohvan halusin siitä lähtien, kun ostin vuosia sitten samanlaisen nojatuolin. Täytyy sanoa, että rakastan sohvaani ja se on vauvankin kanssa ollut toistaiseksi aivan huippu - moskat saa pyyhittyä pinnalta nopeasti. Kyllä nahka on aina nahkaa. 

Sanoisin, että sisustustyyliini on vaikuttanut ehkä eniten ystävämme John ja Judith Cluten residenssi Camdenissä. Samoin kuin heidän kodissaan, meillä ongelmia tuottaa seinätilan puute. Kirjat vastaan taide. Mennessäni kirjailijan kanssa naimisiin, olin kuitenkin tietoinen tästä sisustusteknisestä valinnasta - minun ottamille valokuvilleni ei koskaan tule olemaan tarpeeksi tilaa ja ikean Billyjä on tässä huushollissa tällä hetkellä 14,5kpl. En ole katkera, sillä kirjahyllyt ovat kauniita. Täytyy vaan tehdä luovempia ratkaisuja taiteen ripusteluun...