Valokuvaajan unelmia

 Tällä viikolla ei kyllä suju sitten mikään. VPN kiukuttelee. Johtunee sateesta - jotenkin Xi'anissa jos on vähänkin poikkeava sää niin netti on aivan pska sen jälkeen. No siihen päälle kylmyys, sade ja flunssa. Ja sitten vielä kaatuileva tietokone. Joo tiedän, tää on se BCD Bad China Day - tai itseasiassa Bad China Week!

 Se tunne, kun olet kirjoittanut postia tunnin ja koneesi kaatuu. Ja tietysti se on notepadissa, joten kankkulankaivoon meni sekin tunti. Just kun mä ajattelin, että kerrankin olis jotain oikeesti sanottavaa...

 No yritän recapata mahdollisimman vähällä ankstilla. Eli piti siis jutella elämästä valokuvaajana. Minä olen amatöörivalokuvannut vuodesta 2007 alkaen digitaalisella järjestelmäkameralla. Kuvaan Canonin 40D:llä ja linssejä minulla on täällä Kiinassa mukana Canonin 28-70mm/2.8L, 50mm/1.8 ja 70-200mm/4L.

 Taipingin kansallispuiston vaellus olikin näin kuvaajana minulle varsinainen lottovoitto - valokuvaajan unelmapaikka. Paljon vesiputouksia, paljon syksyn värejä ja luontoa.

 Kuvaan yleensä isolla aukolla (2.8) ja nimenomaan sillä aukon koko asetuksella, mutta tällä kävelyllä tuli käytettyä Canonin Tv eli sitä valoitusaika valintaakin aika paljon, että sain vähän veden liikettä näkyviin. Valitettavasti mukana ei ollut jalustaa joten pisin valotusaika ilman heilahduksia oli kolmasosasekunti.

 Gorillapod olisi ollut ideaali: Kevyt ja sitä olisi voinut tukea aitoihin ja kiviin. Mutta en ole vielä löytänyt sellaista gorillapodia, joka kannattelisi 3,2 kg:n kamera+linssiäni.

 Paikallisella ystävälläni Li Xinillä oli mukana 5D Mark II sadan millin makrolinssillä varustettuna. Linssikateus iski kovaa koko matkan aikana.

 Minun kamerani ei mitään ötököitä nimittäin kuvaa. Pitäisi vissiin alkaa säästämään, että sitten kun 40D hajoaa, saan vihdoin sen vitosen ostettua. Full framella ja videointimahdollisuudella, kiitos. Makrolinssikin olisi kiva.

 Kiina on muuten tällaisia upeita luontokohteita täynnä. Jos olisin perheetön, pakkaisin kamani selkäreppuun ja matkaisin aasian läpi kuvailemassa kaikki nämä huikeat vuoret ja järvet ja tietenkin alkuperäisasukkaat... Mutta noh, se niistä valokuvaajan unelmista. Omaa pikkutuhisijaani en vaihtaisi pois, joten parempi olla marisematta. Nykyinen valokuvaukseni on sellaista työssäkäyvän äidin dokumentaarista kuvausta - kaukana suunnitelluista kuvaussessioista. Mutta toisaalta, kyllä on tänäkin vuonna jo nähty niin monta ihmettä, että kyllä kaksivuotiaan äitinäkin ehtii, ei voi valittaa.

 Kyllä näitä kuvia kelpaa julkaista, eikös?

 My trip to the Taiping National Forest Park was a photographer's dream walk: Never ending stream of waterfalls and awesome autumn colors. Of course I didn't have a tripod, which stopped me from getting the really awesomest long exposure pictures, so if you are in the valley, make sure you have at least a gorilla pod with you. I shoot with Canon 40D and with me was 28-70mm/2.8L lens (also from Canon). My friend Li Xin had 5D mark II with a macro lens, and to be fair, I was quite lens envious... Camera envious too. Next year's saving project?

(c) Li Xin / Tällaista jälkeä saa makrolinssillä aikaan... kateus!

China is full of these amazing scenery spots. If I had no family, I'd pack up my packbag and hike through Asia, taking pictures... My current photography is more like 'accidents happen while having a job and babysitting a two-year-old' rather than actual planned photoshoots. But I must count my luck: The places I have seen and shot this year have been various and awesome. So being a mother doesn't stop one from being a photographer. At least an amateur one!

If the Mountain Defeats You, Now Where Will You Turn?

 Hupsista. Kahden päivän blogitauko, apua, mitä tapahtuu? Sunnuntaina vierailin 'vuorilla' eli Qing Ling vuoriston Taiping laaksossa.

 Syksy on mitä parhain aika kiivetä vuorelle Xi'anissa, sanoisin.

 Luonto on huikean kaunista ja värikästä näin pilvisenäkin päivänä, joka meille valitettavasti sattui.

 Aluetta voi ehkä parhaiten kuvailla 'kävely Rivendellissä' tms. Paikka oli huikea lukemattomine vesiputouksineen ja maisemat usein kuin Tolkienin kuvaamat.

 Suosittelen siis lämpimästi lokakuun loppua vuoristoretkelle Xi'anissa: Perfection!

 Minulla oli mukana 8 tutkimusryhmäläistä. Kiipeäminen sujuu mukavammin, kun on seuraa:)

 Ihan pienille en kuitenkaan suosittele tätä puistoa - täytyy olla jonkin verran vaelluskuntoa ja kykyä olla putoamatta rotkoihin. Meillä pieni jäi siis kotiin. Eri asia tietysti jos on Manduca-ikäinen lapsi, jota voi kantaa selässä koko matkan. Taiping National Forest Park kävely vuorelle ja alas (osa matkasta hissillä) vie ehkä sellaisen 3h aktiivista kävelyä. Me olimme vuorella 6h, koska joka putoukselle on tietysti pysähdyttävä ottamaan kuvia! Kirjoittelen tästä retkestä vielä pidemmänkin tekstin, halusin vaan nyt kerrankin jotain ajankohtaista postattavaa kehiin. Huippureissu!

Last weekend I climbed the Taiping National Forest Park hike in the Qing Ling Mountains group, just south of Xi'an. This time of the year is excellent for a trip to the mountains - the colors are coming out very bright in the nature and my research group was in great spirits about this climb. There are various amazingly beautiful scenery spots in this walk - waterfalls, mountains and forests. I would describe this place as the Rivendell of Xi'an - often when walking I had Tolkien in my head, so so beautiful it was. I will write a more extensive report on this mountain, including how to get there in another post. This is just a teaser:)

Going Inconvenient

  Meillä on täällä xi'anissa lähikauppa. Sen nimi on Vanguard, tai tuttavallisemmin inconvenience store. Tämä on nimittäin legendaarinen paikka ihmisen elämän hankaloittamiseksi. Jopa niin paljon, että teen joka 5. Päivä tapahtuvat päivittäistavaraostokseni siellä aina alkoholin vaikutuksen alaisena. Koska sen vaan kestää silloin paremmin.

Inconvenience storessa on paljon sudenkuoppia, joita voi toki kokemuksella välttää... Nopeasti oppii, missä järjestyksessä hyllyt on syytä kiertää niin ettei tarvitse ravata ympäriinsä ja välttää ihmismassat... Mutta sitten on vielä niitä kahdenlaisia tuotteita, niitä jotka maksetaan sisälle kauppaan ja sitten on niitä, jotka maksetaan kassalle.

Ja tietysti täytyy myös muistaa, että tuotteessa on oltava viivakoodi tai et voi ostaa sitä. Ja kuitteja täytyy kiikutella pisteestä toiseen sopivia määriä, jotta saa haluamansa.

Mikä tässä paikassa ärsyttää eniten? Ehkä se on kuitenkin se kassajono. Useimmiten 'going inconvenient' tarkoittaa 5min kaupassa ja 30-45minuuttia kassajonossa. Tämän kaupan kassat ovat nimittäin legendaarisen hitaita. Lisäksi puolet viivakoodeista on näpyteltävä käsin koska koodeista ei saa selvää. Lisäksi ihmiset yrittävät etuilla jonoissa, niin kuin tietysti paikalliskulttuurissa onkin tapana...

Siispä varaudu siten, että puhelimessa on virtaa. Kuuntele lempimusaasi, työntele jaloilla ostoskoriasi ja kirjoittele huomisen blogipostaus valmiiksi... Sitten se puolen tunnin jonotuskaan ei tunnu pahalta, kun sait samalla jotain aikaiseksi! Oh inconvenience store how i shall not miss you when you are out of my life!

In the basement of our flat resides the famous store that we like to call the 'inconvenience store'. This is due to the fuckwittery that is to navigate one's one week's normal grocery shopping there. It's not that the shop itself is that different from the European variety. It's the cashier lines that kill you... On usual days your shopping is gathered within minutes, but the queue to pay is minimum half an hour. This is due to lack of bar codes and other stupidity that the Chinese cashiers just cannot handle. Yeah also the people in front of you are also completely clueless on how to buy and pay for things and this takes even more time.   There are also special products which can only be bought from tge counter by delivering a piece of paper to the cashier and then another piece of paper back to the place in the shop that is selling it to you (this includes items like dummmies and yoga mats). I often choose to go to the inconveniece store under the influence od alcohol, that's how bad it really is. You lucky europeans with your tescos and prismas, how lucky you are... This blog post was written entirely by standing in a queue waiting to pay for my groceries in the inconvenience store.

Fushimi Inari

 Niille, jotka luulivat, että Japani-aiheiset jutut olisiat jo pulkassa - bad news! Niitä edelleen riittää. Mutta yritän toki kirjoitella välillä ajankohtaisemmistakin aiheista.

 Onko teidän elämä sellaista, että joka päivä tapahtuu niin paljon kiinnostavaa, että vaikka julkaisisi yhden jutun joka päivästä niin on jatkuvasti auttamattomasti jäljessä, kun tarinoita riittää...? Tästäkin paikasta on jo postattu pari kuvaa täällä.

 Fushimi Inari on siis upea temppelialue Kioton lähellä.

 Sinne pääsee helpoiten Naraan menevällä hitaalla junalla, joka pysähtyy about miljoonalla asemalla.

 Niinpä mekin stoppasimme tässä yhdessä Japanin vaikuttavimmista temppeleistä.

 Poikasen mielestä alueella parasta oli pikkukivet. Hän muutenkin viihtyisi pikkukiviä järjestellen vaikka tuntikausia. Siksipä mieheni sanookin hänelle usein: "Topfish, you are an odd child."

 Inari pyhäkkö on hieman eri tavalla rakennettu kuin tyypilliset japanilaiset pyhäköt - Siellä on iso punainen porttikuja, joka johtaa vuorta ylös.

 Portteja löytyy koko pyhäkön matkalta muutenkin todella monta.

Valitettavasti trooppinen myrsky iski juuri silloin kun pääsimme porttikujalle asti:(

 No olihan sinä päivänä jo nähty Narakin, että could be worse.

 Sitten ei kun kantamaan rattaat alas rinnettä.

 Fushimi Inarin pyhimys on kettu, jonka patsaita on alueella paljon.

 Mutta sen päivän päätteeksi JR linja takaisin Kiotoon oli jo paikallaan, koska ilta alkoi sinertää.

 For those people who thought the Japan posts were over - no such luck for you! There's plenty more still to go through. Why is it that so many interesting things happen in my life every day, so I'm bound to be always behind on blog posts? Anyways, on the day we went to Nara, we also went to Fushimi Inari shrine, as it's conveniently on the same slow JR train line. As far as shrines goes, this is a kick-arse one. It's very untypical and I don't wonder why it ends up to the cover of Lonely Planet often. There is various red courtyards on a mountain side and a huge path of toris, the red gates. Unfortunately the tropical storm just caught up with us at this point of the day. Not bad really, having been thought that we might not even see Nara without getting soaked... Anyways, if you are in Kyoto, it's well worth visiting - for a photographer, definitely more awesome than Nara, I might add. 

Tapio-projekti

Lokakuu 2012 / Lokakuu 2013 

 Ennen lähtöämme Japaniin ja Kiinaan löin vetoa työkaverini kanssa. Veto oli yksinkertainen: Kummankin tavoitteena on laihtua 6kg syntymäpäivääni eli 7.1.14. mennessä.

Mikäli jompikumpi ei laidu siihen mennessä kuutta kiloa, on hänen lahjoitettava toiselle Tapio-pullo.

Löimme keväällä vetoa euroviisujen tuloksesta ja silloin voitin vedon, saa nähdä, miten käy nyt.

Kaksi kuukautta reissussa takana. Olen luopunut 4,5kilosta. Viimevuoden lokakuussa -10kg. Puolitoista olisi siis vielä marras-joulukuulle tarkoitus lahjoittaa. Painan muuten vähemmän kuin koskaan sitten lapseni syntymän, mikä sinänsä on hyvä. Tämä on tietysti ainoastaan välitavoite, sillä oikea tavoite on normaalipaino, johon vielä Tapio-projektin jälkeekin on tarpeeksi matkaa. Mutta toisaalta ei kuitenkaan ollenkaan niin paljon matkaa kuin vielä vuosi sitten. Kyllä se elämä tästä - tammikuussa voi sitten lähteä johonkin ihan uuteen ruokavalioon. Yritän olla menettämättä lihaksia (max -0,5kg/viikko), mutta kyllähän se monesti tuntuu siltä, että paino junnaa paikallaan ja ikinä ei laidu - kaksi viikkoa samat lukemat ja sitten hupsis yhtenä aamuna onkin kiloa alempi paino. Kun katson noita kuvia niin tein tällaisen päätelmän: 10 kiloa on lähtenyt vatsasta lähinnä ja sehän on sinänsä oikein hyvä juttu. Naama taitaa näyttää ihan samalta vuodesta toiseen... Samat silmäpussit on ja pysyy!

Is there any difference? (1 year and 10 kilos ago)

Sinänsä, jos tämä veto olisi ollut paluuseemme asti, se olisi ollut helpompi. Täällä reissussa on vähemmän houkutuksia niin kuin olen moneen otteeseen kertonut. Mutta kun sitten on se joulu.

Miten selvitä kotiinpaluusta, joulusta ja uudesta vuodesta voittajana. Joulukuu näyttää tällä hetkellä myös sisältävän pelkkää reissausta. Kohteina mahdollisesti tulevat olemaan Xi'an, Peking, Jyväskylä, Pariisi, Lontoo, Colchester ja Leigh-on-Sea. Kysymys kuuluukin: Miten joulukuuhun saa tungettua liikuntaa YHTÄÄN? Arvioin, että kävelyllä ja kotijumpalla mennään. Okei, onhan siellä yksi kempoleirikin, mutta se on vaan kaksi päivää 31:stä.

Että Wish Me Luck. Tapio-projekti was our last, best hope for weight-loss: I hope it won't fail!

My colleague and I made a bet before I left to CHina. It was that both must loose 6kg before my next birthday in the beginning of January. So far so good, I have lost 4,5. However, I am worried about December: Lots of travelling - no good chances to get any excersise really and on top of that my mother-in-law's cooking! Plus all the curry! If I come out as a victor in this project, then I've truly accomplished something. Let's see...

Pitkän päivän ilta Xi'anissa

 Tätini on nyt jo onnellisesti kotona ja isikin on palannut Edinbourgista Xi'aniin.

 Nyt on mukava katsoa näitä viime viikkojen kuvia ja fiilistellä vähän vielä tätä kiinaelämää.

 Tätini on kohta seitsemänkymppinen ja oli visusti päättänyt, ettei sitten ikinä lähde Euroopan ulkopuolelle, kun pitkä lento on vaikea astmankin kanssa ja kunto alkaa olla jo paremmat päivät nähnyt.

 Mutta sitten syntyi tämä siskon tyttären poika. Siinäpä motivaatiota lähteä Kiinaan. Ja kun finnair ystävällisesti lensi tämän vuoden kesäkauden ajan suorana Helsinki-Xi'an reittiä 7h 15min suuntaansa, niin mikäs siinä oli tullessa. He olivat myös upgradanneet tätini tulomatkalla business-luokkaan, kun turistiluokka oli sen verran täynnä. Kyllä kelpasi matkata liikemiesten keskellä ja juttua aiheesta riittää varmasti moneksi vuodeksi vielä!

 Nyt kun perhe on taas ehjä niin kyllä tuntuu mukavalta, mutta täytyy sanoa, että kyllähän se niin on, että Suomalaisten vieraiden poistuminen tekee aina haikeaksi mielen. Toisaalta meillä on jäljellä enää niin vähän tätä aikaa täällä, että kohtahan se on joulu ja sitten taas tavataan.

Elämä on niin lyhyt, mutta olen silti onnellinen siitä, että sain katsella tätäkin auringonlaskua näiden ihmisten kanssa juuri tältä Xi'anin kaupungin muurilta.

My husband has returned from Edinbourg and my aunt has flown home to Finland. The family is once again complete and that feels really good. However, I cannot help but feeling a little sad seeing my aunt go home. We had such amazing days in China. And for someone who thought they'd never leave Europe, ever, this must have been a really great experience indeed. I certainly miss my family and relatives here - it's the two home syndrome, which my brother's girlfriend mentioned quite wisely: You always leave someone behind. But life is very short and therefore I must say that I was very pleased to had been looking at the sunset of these pictures, from the Xi'an city wall, with my aunt and my son - These days happened and nothing will ever take the memories away.

Pyöräilyllä Xi'anin kaupungin muurilla

 Tätini vieraillessa Xi'anissa pääsin toteuttamaan muutaman haaveeni. Tämä oli niistä yksi.

 Halusin pyöräillä Xi'anin kaupungin muurilla.

 Muuri on suorakulmion mallinen ja siellä on useita eri pyörävuokraamoita. mm. eteläportilla on yksi.

 Pyöriä voi vuokrata joko tandemina tai yksittäisinä.

 100minuuttia kustantaa 80RMB. Sillä pääsee jo muurin ympäri hieman hitaanpaankin tahtiin.

 Muuri on reilut 13km ympäri, eli sellainen yks jyväsjärvi. Kuitenkin pinta on tasaista, joten aika kovaa sitä voi polkea.

 Maisemat ovat tietysti huikeat, koko Xi'anin keskustaan oivat näkymät.

 Muuri on kunnostettu suurilta osin, mutta on siellä niitä kohtiakin, joissa saa pitää kiinni takapuolestaan jos satulassa istuu.

 Lapsi onneksi nukkui eteläportilla tämän koko huvin ajan. Lämmintä oli vielä ja Xi'anilaiseen tapaan aurinko porotti.

 Me Likes! Suosittelen tätä ehdottomasti, jos teillä on aikaa Xi'anissa yhtään enempää. Erilainen turistimatka. Olen aiemmin pyöräillyt mm. San Franciscossa - mukava tapa nähdä vähän enemmän kuin jalkamatkailija.

When my aunt was in Xi'an, I was able to fullfill some of my long term dreams. One of these was to go cycling on the Xi'an City Wall. There is various cycle rental places in the wall, tandem bikes and singles. Single was 80RMB for 100minutes, which is well enough to go around the 13km wall (size of once around the lake in Jyväskylä City centre). Remember to bring hats and sun lotion though because so often there is sunshine in this city! I started from the south gate and cycled clock-wise. Unfortunately I didn't have time for the full round. Perhaps some other year!