All is well

Elämä on parasta niinku just nyt. Tiiän, että sanon näin usein, mut usein musta siltä tuntuu. Melkein koko ajan. Toki on hetkiä, jolloin asiat vituttaa - niinkuin nyt vaikka aamulla... Mut syy oli vaan se, että oon reenannut ihan kympillä tässä viimeisen kahden viikon ajan ja verensokerit oli sit humahtaneet vähän liian alhaalle, hups. Kappas kun mieli virkistyi ja avartui, kun sain ruokaa...

Tää on tällainen 'mitä mulle kuuluu'-postaus. Mulla oli vähän haasteelliset pari kuukautta tossa - koko ajan sairastelin ja sit mietittiin jo, että pitäiskö mun nielurisat leikata. Sen sijaan asiantunteva lääkäri kuitenkin ehdotti, että aamuiset kurkkukipeät voisivat johtua myös vanhasta vaivastani eli refluksitaudista ja mitä jos kokeiltaisiinkin lääkettä siihen, eikä leikattaisi ellei ole pakko. Tämä oli varsin huojentavaa... En nyt huvikseni halua ottaa elämäni kovinta kurkkukipeää ja kahden viikon sairaslomaa edellisten sairaslomien päälle...

Eipä tarvittu leikkausta. / No need to cut out these.

Olo alkoi sitten pikkuhiljaa kohentua ja kuinka ollakkaan, alan voida paremmin, kun alan liikkua taas enemmän. Terveellisen elämän 'vuoden alusta' aloitus lipsahti sitten reilua kuukautta myöhemmäksi, mutta ei voi mitään, joskus on pakko sairastaa. Lisäksi nyt kun on päässyt taas kiinni työrytmiin ja saanut aikaiseksi raportteja ja muuta shittiä, joka on pöydällä lojunut - no se parantaa mielialaa kummasti...

Kävin myös keskustelun henkilöstöpäällikön kanssa oikeuksistani työntekijänä ja uudesta sopparista - tällaiset asiat parantavat työhyvinvointia ihan mielettömästi. Ihanaa, kun on työntekijää ymmärtävä henkilö komentoketjussa. Sitä todellakin tarvitaan meillä, kun uudet tuulet tiedekunnassa ovat aiheuttaneet kovasti haasteita henkilöstölle vuoden alusta.

Kevään uudet tuulet ovat siis tuoneet kaikenlaista hymyä mun naamaan, niinkuin ehkä näkyykin.

Reissukalenteri näyttää ihan mahdottomalta tosin... Toukokuun lopussa lähdemme jälleen Kiinaan kuukaudeksi, mut sitä ennen olisi tarkoitus minun ehtiä vielä käydä Kajaanissa, Luxemburgissa, Hämeenlinnassa, Mikkelissä kahdesti Ruotsissa ja mahdollisesti myös Berliinissä ja Azerbajzanissa... Miten ajattelin, että tähän mahtuisi vielä viikko Kiinassa/Lissabonissa... No saattoi olla pientä ahneutta...

Mitä muuta kuuluu? No ollaan Kirsin ja Timon kanssa kovasti reenailtu meidän ensi kesän San Franciscon embua varten... Vihdoin! Mut tästä oma postaus on tekeillä, siinä enemmän sitten.

Lapsonen on ilmoitettu kouluun, elikkäs autismiluokalle, niinkuin varmaan arvasittekin valintamme. Hän on myös vihdoin ja viimein alkanut kakata pönttöön. Voi hurrah, mikä sielujen taisto se on ollut, mutta nyt vissiin kolmatta viikkoa emme ole ollenkaan käyttäneet vaippoja. JEEE! Hyvä A! Kyllä siihen vaadittiin tuntikausien ja viikko-kuukausien hengailua kärsivällisesti pikkuvessan lattialla äidiltä ja lukemattomia neuvotteluja, että jos kuitenkin saisin kakata sinne vaippaan... Mut sitten kävi niin, että antibioottikuuri sekotti lapsen mahan ja hän oli tarhassa (jossa vaippaa ei ollut mukana), jossa ei enää pystynytkään pidättämään ja erityisavustajahan (M) sen sitten sai ekaa kertaa tulemaan sinne pönttöön. M oli ollut 1,5h itkevän lapsen kanssa siellä siis sitä tekemässä ja kun se vihdoin tuli niin heti hän soitti minulle ilouutisen... Huh huijaa. Sen jälkeen itse käytin vielä tunteja, että A uskalsi samaan suoritukseen kotona omalla WC pöntöllä... Kuulostaa ehkä pieneltä askeleelta ihmiskunnalle, mutta tälle perheelle tämä oli varsinainen läpimurto... 
 
Että kaikin puolin voin sanoa, että kuuluu ihan vaan pelkästään hyvää nyt. Toivottavasti myös sinulle!

Ja niinkuin huomaatte, kaiken ilon päälle Virpi on palannut Etelä-Amörrigan reissultaan ja siispä tuoreita asukuviakin on blogiin laitettavaksi. Mitä piditte asusta?

Kuvat (c) Virpi Flyktman

Life right now is pretty awesome. I was ill for about two months and now that I've finally gotten back to my sports routine - my mind has started to heal, I can feel the energy just flowing through. They thought about cutting out my tonsils for a while, but luckily the doctor said: No, let's try reflux meds first and that seemed to have done the trick with me. I'm happy I didn't have to take another 2 weeks sick leave on top of the one that I have aready had.

It helps that all is well in all other areas of my life too. I had a conversation with my chief of staff about the principles of working and specifically teaching. These kinds of conversations might take 5 minutes, but have like a 150% effect on someone's working morale... It is great to have someone in the command chain who will listen to the problems of the workers and not just think of the 'let's save money' perspective... 

I have also changed my boss and this has a major effect on how I work, who I work with and so on. I am excited to go into a new team, to build something fresh. Of course I know some of the people previously and that's also great because I know they are good guys too. I really cannot loose. The departments merging into one faculty has been a very challenging structural change in our administration and not all things have gone like in Strömsö... I hope that people will soon get on with their lives and adjust to the change, also in their minds. Happy working place is such a big issue for efficiency as well... 

Anyways, on other news, Kirsi and I have finally got an almost complete embu to train for San Francisco. More in another post about this. It looks horrible still, but I feel happy about our progress. 

Topfish on the other hand has finally started using the toilet for complete repertoire of the human excrements. It means he poos to the toilet for three weeks now! Hurrah little man. It took a huge effort from both me and the special needs carer woman to lure him into doing it, but the consistency since beginning of November has finally started paying back and now it becomes more natural every day. He has even tried to wipe his own arse, but that's still a little difficult. He communicates by closing the door (as opposed to when he goes for a wee, he leaves the door open) and that's how we know we should go and wash his bum. I am so proud of him. Big boy:) We signed him up to the autism school as well - let's see if he gets in, the decisions come at the end of April, I think... 

So overall, life is perfect the way it is right now. How is yours today?

And thank goodness Virpi is back from South America... Just look at these great shots... 

Pictures (c) Virpi Flyktman

Dark Side Party

Saisikohan mää ystävän päivän kunniaksi tän postauksen ulos..

Kuten aikaisemmassa postissa kävi ilmi, vietin synttärikemujani tänäkin vuonna perinteisin menoin kotonani.

Talo oli siis täynnä ihania ystäviä, jotka tänä vuonna olivat tulleet erityisen sankoin joukoin paikalle...

Laskin kokonaista 31 ihmistä! Hupsis.

Pitkänmatkalaisia oli Helsingistä paikalla - toki kauimmaisena kotoaan oli PhD student vaihtarini Yaling Kiinasta.

Kuten aikaisimpinakin vuosina, oli ihana nähdä vanhoja ja uusia ystäviä.

Joku kysyi minulta, että miten 30 ihmistä mahtuu meidän kämppään.

Totuus on et todella helposti. Enemmänkin olisi mahtunut.

Tapsa ei ole ikinä näyttänyt niin pikkutytöltä kuin tässä...

Bileiden teemana oli niinkin raskas kuin 'Dark Side'... Sitä saattoi ilmentää halutessaan tai olla ilmentämättä...
Toiset olivat ottaneet 'Masterinsa' mukaan...

...Toiset olivat ottaneet matching vyöt - tänäKIN vuonna...

Tässä kuvassa tapahtuu just niin häröilyä kuin miltä näyttää...

Jaa niin ja matching man-boobsit...

 HR:n toppi oli kyllä mun suosikki ja pyynnöstäni myös laitettu päälle...<3

 Nuoriso eli ysikyt luvulla syntyneet löysivät toisistaan seuraa nopsasti.

B oli ekaa kertaa bileissä ja aamuyöllä oli sitä mieltä et nää on parhaat bileet joissa on ollut Suomessa ikinä... Nooh, ehkä se oli vähän alkoholin vaikutusessa lauottu, mut otan sen kohteliaisuutena silti.
Itseasiassa Katin bileet -neitsyitä oli useampiakin paikalla... Tosin jotkut maastoutuu sen verran hyvin, et could you really tell...?

Henkkakin ehti pyörähtää bändiviikonlopun keskellä vähän bileilemässä.

Ihanaa oli nähdä Kilapat jälleen Suomessa...

Ja tietty T:n tytsykät:)

Yläkerrassa alkoi sit sarjakuvabileet myöhemmin...

Mitäpä näistä nyt voi sanoa...?
 Jaa niin sen verran vielä et kävin Claes Ohlsonilta ostamassa 9,9eur maksavan diskovalon, joka spotifyn ja veljeltä lainatun kaiuttimen kanssa muunsi lapsukaisen huoneen diskoksi...

Ehkä paras ja kustannustehokkain bilejärjestely ikinä.

Ai miten niin mää tykkään tanssia aamuun asti...?

Ja toki myös ottaa kauniita kuvia:)
 Kuten Tero asian ilmaisi:

In Finland we have this saying that: "What happens in Firman Pikkujoulut, stays in Firman Pikkujoulut." Pätee toki myös näihin kemuihin. That's all you are getting folks, tulkaa ensi vuonna katsomaan menoa, jos jäi askaruttamaan:)

Niin ja kiitos kaikille mielettömän ihanille ihmisille, että tulitte paikalle. Tykkäilen teistä kovasti <3 Hyvää ystävänpäivää!

/Happy Valentine's day! About a week ago I threw my 'birthday party' of the year by inviting a house full of friends over... The theme of the party this year was 'The Dark Side' which people could take into consideration if so desired. There was a record amount of 31 persons present, from countries like China, UK, Turkey and Finland... Thank you so much for coming guys, you are the best. And if you want a cheap way of uplifting the spirit of any home party - I recommend Claes Ohlson's disco lamb of 9,9euros... One of the best purchases ever... Kept us dancing until 7am...

Väitös tänään: Terveyshyöty ei itsessään riitä motivoimaan liikuntapelien pelaamista

Tänään on taas yksi näitä hienoja päiviä elämässä, kun ystäväni ja kolleegani Tuomas Kari väittelee liikuntapeli-aiheesta. Hän on tutkinut kolmen ekstensiivisen kyselytutkimuksen kautta liikuntapelien käyttäjiä - erityisesti hedonistisia ja utilitaristisia syitä käyttää liikuntapelejä. Kun Tuomas aloitteli väitöskirjaansa, liikuntapelit olivat ns. konsolipelejä: Dance dance Revolution aikoinaan avasi tämän paletin ja sittemmin mm. Nintendo Wi ilmestyessään mullisti tämän alan. Viime vuonna julkaistu Pokemon Go on toki ehkä tunnetuin esimerkki tällaisista 'exergameseistä' eli liikuntapeleistä. Ollaan siis siirtymässä konsolipelaamisesta mobiilipelaamiseen, joka on yleistymässä vielä entisestään. Lehdistötiedoite löytyy täältä.
Mielenkiintoisia tuloksia tässä väitöskirjassa on todella paljon... Muunmuassa jos merkittävä kokemus pelissä tapahtuu ulkoilmassa sisätilojen sijaan, se vaikuttaa ihmisen kiinnostukseen jatkaa peliä. Ihmiset ovat kiinnostuneita ns. augmented reality - tilanteesta eli siitä, että digitaalinen maailma lisää todellisuutta ns. oikeaan maailmaan. Toinen mielenkiintoinen löydös oli se, että terveyden edistäminen ei pelkästään saa ihmisiä pelaamaan... 
Erikoista tässä väitöksessä on se, että tunnen myös vastaväittelijän hyvin, sillä hän on eräs tietojärjestelmätieteen kuuluisimmista suomalaisista proferssoreista eli Professori Christer Carlsson Åbo Akademista. Noin neljä vuotta sitten olimme professori Carlssonin kanssa yhtäaikaa jumissa taifuunin alla Hainanin saarella pari päivää... Sellaisia kokemuksia ei heti unohda. Christerin tapa luennoida ja käsitellä aiheita on addiktiivista kuunneltavaa. Hän osaa esittää kuivatkin teoriat kiinnostavalla ja miellyttävällä tavalla, joka saa kuuntelijan keskittymään sanottavaan tarkkaavaisesti. Lisäksi hän on varsin humoristinen ja heittää välillä kevyttä ja hauskasti kärjistäviä kommentteja, jotka tekevät vakavasta keskustelusta yleisölle mukavan seurata. Minun oli välillä aivan pakko nauraa ääneen, sen verran hilpeitä kommentteja (etenkin UTAUT2-mallin antimerkkinointipuhe) professori Carlsson viljeli. Aloittelevalle tietojärjestelmätieteen tutkijalle tämä väitös oli myös erinomainen yleiskatsaus alan teorioihin, sillä Tuomas oli käyttänyt ns. perusteorioita ja prof. Carlsson kävi läpi nekin, joita hän ei ollut käyttänyt kysellen 'miksi et käyttänyt tätä' jne.  Väitös käytiin suomeksi, sekin on jännittävää ja poikkeuksellista. Olen ollut seuraamassa lukemattomia väitöksiä viime aikoina, niinkuin varmaan selväksi on käynyt. Mielenkiintoista seurattavaa on juuri väittelijän ja vastaväittelijän välinen dialogi ja vuorovaikutussuhde. Parhaat vastaväittelijät esittävät tiukkoja kysymyksiä, mutta suurin arvostus minulla on niitä vastaväittelijöitä kohtaan, jotka ohjaavat ja tukevat väittelijää koko keskustelun läpi rakentavasti. Nämä kriteerit täyttyvät erinomaisesti professori Carlssonin kohdalla.

Kaikenkaikkiaan miellyttävä ja informatiivinen väitös. Tuomas on mies, joka ei tee itsestään minkäänlaista numeroa, mutta hän on rautainen tutkija ja hänen väitöskirjansa on erinomaisella tasolla. Well done!

/Today my friend and colleague Tuomas Kari is defending his PhD in Agora... He has studied usage of 'Exergames' which means games that combine playing to physical activities by demanding physical activity for playing. Previously researchers had studied these topics from the point of view of the technology, but Tuomas wanted to find out particularly the reasons behind using exergames. These games started from the times of the DDR - Dance Dance Revolution which was a dance mat game... Nintendo Wi was a big step forwards on bringing these games to all our livingrooms and right now of course Pokemon Go has made these kinds of games into mainstream. Tuomas found out many interesting facts regarding excergame use: Health improvement alone does not make people play these games. Often they play when their friends play. Another finding was that if there was a critical positive incident in the game that happened outdoors (rather than indoors) - it was likely that the user continued the use. 

This was a very special dissertation also because the discussion was held in Finnish and also because the opponent was very familiar to me, Prof. Christer Carlsson from Åbo Akademi. Prof. Carlsson is one of my favourite lecturers on this field to listen: He can make any boring and dry theory sound very interesting and he was such a graceful opponent to Tuomas - strict, but constructive. During this dissertation, most IS theories were somewhat presented - some even in a humoristic manner... So overall, I would have made this a mandatory session for young PhD students to attend...:) Tuomas defended his work well and well, it was clear that his 6 peer-reviewed papers on top journals and proceedings gave very little room for doubt - he has done his PhD in an excellent manner. Well done Tuomas!

Find the press realease here.

Keski-ikäistymässä

 Sit olis taas luvassa ns. parhausviikonloppu.

 Tällä viikolla autismiäitiys on vienyt aikalailla mehuja, vaikkakin myös tulosta on tullut eli eilen tuli kakat pönttöön! Jee! Vasta 4kk odottelun jälkeen. Kyllä tuuletin!

 Mutta nämä tulevan viikonlopun kemut on kyllä nyt ansaittu.

 Minulla on siis tapana järjestää kerran vuodessa bileet.

  Niiden tekosyy on se, että tammikuun alussa vanhenen.

 Päivämäärällä ei ole väliä, kunhan ystävät tulevat paikalle.

 Teen näin, koska kiireisen arjen keskellä etenkin ulkopaikkakuntalaisia ystäviä näkee niin harvoin.

 En halua, että ystävyyssuhteeni ovat pelkän facebook-kontaktin päälle rakennettuja. Minulle se ei voi korvata f2f kontaktia.

 Nämä kemut rakennellaan siis sellaisella konseptilla, että kutsutaan paljon ihmisiä ja sitten katsotaan, ketä sattuu minäkin vuonna paikalle.

 Yleensä tunnelma on ollut varsin hauska.

 Osa vieraista tulee jo näin perjantaisin ja yöpyy koko viikonlopun.

 Siinä ehtii paremmin jutella ja vaihtaa kuulumisia.

 Tänä vuonna ilmoittautuneita on enemmän kuin koskaan, varmasti tulee mukavat pippalot.

 Huomasin, että viime vuonna minulla jäi tietoteknisistä syistä paljon kuvia julkaisematta ja monta blogitekstiä tekemättä.

 Niinpä nyt on hyvä saada tämä setti ulos viime vuodelta.

 Teemana oli siis keski-ikäistyminen.

 Viime vuonna myös minimies oli mukana menossa...

 Enon kanssa leikkimässä kunnes simahti.

 Tänä viikonloppuna minä aion rentoutua. Tervetuloa juhlimaan ystävät rakkaat!

/ So it has come to the point in the year that I use the excuse of "getting older", for a reason to party. I have realised that I had not published the pictures from last year, due to my computer being difficult... So here we go. Theme last year was 'middle aging'. It is time for this mother of an autistic child to get a small break and party hard. My concept is a home party of all the friends: Good food, good conversation, good sauna and so on. This year the theme is "The dark side"... With all the autism issues and being ill and so on, this party definitely is needed... (after 4months of hanging out in the bathroom floor, there was the first poo in the toilet yesterday - what a birthday present, thank you topfish!) And Thank you, my dear friends, in advance for coming to see me this weekend!