sunnuntai 29. heinäkuuta 2018

On the road: Montenegro



Tiedättekö tunteen, että vaikka on todelal hyvä kamera, ei kuva tee mitään oikeutusta maisemille todellisuudessa..?
 Kun kerroin Juhalle, että tää ei ole muuten sun tavallinen aurinkomatkojen pakettimatka... kirkastui hänen ilmeensä nopeasti. Minähän siis heinäkuun alkupuolella kysyin häneltä, et saanko varata viikon loman heinäkuun loppuun ja että haluaako hän tietää etukäteen, minne mennään... Vastaus oli, että eipä hänen tarvitse tietää... Salaisuus olisi pysynyt hienosti ellen olisi tyhmyyksissäni yhdistänyt Finnairin plussanumeroaan lentoihin, josta syystä siis finski paljasti Dubrovnikin kaksi päivää ennen lähtöämme...


Se mitä lentotiedoista ei käynyt selville oli, että olin varannut majoitusta Dubrovnikista vaan kahdeksi yöksi ja siitä eteenpäin pelkästään auton...
 Puolen toista vuoden yhdessäolon jälkeen ollaan kyllä opittu tuntemaan toisemme niin hyvin, että Balkanin roadtrip ilman pakollisia määränpäitä oli juuri meille sopiva tapa matkustaa. Ajellaan ja katsotaan mihin päädytään. Vähän jännitystä elämään... Minusta tuntuu, että juuri tällainen suunnittelemattomuus ja ajelehtiminen on se, mikä meitä toisissamme viehättää. Se, että kaiken ei tarvitse olla aina ennalta määrättyä. Ehkä tän suhteen motto on, että "Suunnitelma on heikko, jos sitä ei voi muuttaa."

Niinpä Google mapsi näytti kohti Montenegroa. On muuten huikea paikka! Ihan överit maisemat... Ja tosin varsin heikko internet-yhteys et katotaan tuleeko tää läpi... Videona liveajassa tätä trippiä voi seurata mun instagram storyista jos joku ei vielä ole sinne löytänyt.

/So we decided to leave Dubrovnik tourist crowds and drive out... First stop: Montenegro! The pictures do not do justice to this amazing location... Love it! Follow videos in live time from my insta stories...

lauantai 28. heinäkuuta 2018

Greetings from Croatia



Niinkuin monet arvelivatkin, lomakohteeksi löytyi sellainenkin överi maa kuin Kroatia.

 Näkymät Drubrovnikin majapaikastamme ovat huikeat. Meren ja taivaan välinen horisontti häipyy siniseen niin, ettei sitä juurikaan nää...
Ei paha airbnb:ksi vai mitä...? Oli aivan todella hyvä idea ottaa asunto n. 10min kävelymatkan päästä vanhasta kaupungista. Valinta oli 10+/10 uima-altaineen ja viileine makuuhuoneineen. Kotona Suomessa kun talot eivät ole rakennettuja 30-asteen helteelle, jota olemme koko heinäkuun joutuneet... pääseet kokemaan. Huvittavaa ehkä että reissun päällä nukkuu paremmin kuin kotona.
Lomalla on tarpeen nautiskella elämästä... Ja juurikin näin on tehty.  Aikuisten loma <3.

Kirjoittelen lisää tuolta matkan päältä sillä tänään Dubrovnik turistilaumoineen jää taa ja matka jatkuu uusiin mielenkiintoisiin maihin ja kohteisiin... Kaksi hieman levotonta tyyppiä reissussa - what could possibly go wrong?

/Greetings from Croatia! We have spent the last two days in amazingly beautiful Dubrovnik. Yeah, it is what everyone says it is: Picturesk landscapes and more tourists that one can imagine... So today we are moving on... Adventure awaits... Where next?

tiistai 24. heinäkuuta 2018

Loman rajamailla

 Mulla on vähän repaleinen tää loma. Mut varmaan se johtuu mun työn luonteestakin, että pitää olla joustavasti paikalla mut toisaalta voi olla myös joustavasti tekemässä hommia vaikka möksältä käsin... Oltiin veljeni kans yhtenä iltana hieman virkistäytymässä ja jännästi myös suunnittelemassa yhteisiä bisneksiä tällä viikolla... kuva (c) äiti, joka on ihan älyttömästi kehitynyt kuvaajana - hyvä sää!
 Mökillä hommat on hiukan erilaiset... Yllä meidän lähde, jonka Seijan kans olemme tyhjentäneet mudasta nyt neljästi. Tällä viikolla upotettiin sinne uusi Timo-sedän tekemä puukehikko... On muuten kirkasta ja puhdasta vettä...
Viime viikolla on ollut vaihteeksi taas vähän haikea meininki...
 Lapsi lähti englantiin mummulaan ja meidän lapsi-loma vaihtui aikuiskeskeiseksi työ-lomaksi...
 Mut sitä ennen ehdittiin nauttia upeasta kesästä mökillä.
 Nuotioruoasta---
 Tää oli niiiin hyvää.
 Ja tietty uinnista...
 Meidän poitsukka on kovasti lomalla harjoitellut uintiin ja itsesuojeluvaistoon liittyviä taitoja.

Hän periaatteessa osaa uida noin 3-4 metriä, enempää en vielä uskaltaisi laittaa uimaan.

 Tänä vuonna hän on pysytellyt visusti mökkilaiturilla - siitä ei mennä kovin kauaksi, paitsi jos on tuo juoksuvyö, eikä silloinkaan muuta kuin äidin kanssa.
 Lautailu sopivan lyhyen matkan säteellä sen sijaan on monia taitoja kehittävää. Esimerkiksi tasapainoa...
 Tai itsensä hinaamista laituriin...
 Monenlaisia hahmotustaitoja tuli opittua sen viikon aikana, jonka tämä poika käytännössä vietti koko ajan tuossa järvellä tai laiturilla.
 Onni on 30-40v(?) vanha surffilauta...SUPpilaudat--- liian modernia...!
 Sää on ollut ihan mieletön. Millään en malttaisi olla töissä hommissa, vaikka täällä onkin sellainen asia kun ilmastointi.
Vikana mökki-iltana pienoinen käpertyi mun viereen mutruhuulineen... En kestä! Yhyy... Vaikka oonkin superonnellinen et poika on mumminsa kanssa englannissa ja ihastuttaa siellä kaikkia isovanhempiaan, jotka näkevät häntä hyvin harvoin niin onhan mulla tätä mussukkaa ikävä. Ei voi mitään.
Vaikka välillä luksusta on aikuisten ilta mökillä...
Kun kukaan ei huuda. Ei käskytä. Ei heittele tavaroita järveen...
Tai kun voi mennä toihin klo 18:55 ja tehdä töitä 23:00 asti... Silloin ei kukaan keskeytä. Ei ole lounasseuraa pyytäviä. Ei liikoja what's app viestejä... Ja silloin ne hommat tulee tehtyä. Myönnettäköön, että tällä viikolla olen tehnyt hommia pelkästään siitä syystä, että loppuviikosta aion minimoida hommat. Olen nimittäin 'lomalla' torstai-illasta viikon verran ja tarkoitus on lähteä reissuun. Reissun kohde on vielä salattu kaikilta asianosaisilta, myös toiselta reissuun lähtijältä. Äidille ja tädilleni annoin vinkin, että kyseessä on kohde, jossa mielestäni vain toinen (tai ainakin toinen, jos muistan väärin) on vieraillut. Siitähän heidän arvuuttelu sitten lähti... Ennen tätä vinkkiä he olivat aika vakuuttuneita siitä, että kyseessä on viime kesän kohteeni Islanti. Toinen vinkkini oli, että minä en ole koskaan käynyt tässä kohteessa aiemmin. Arvaattekohan mihin matkamme vie...? 

/Soo... After one week of vacay with my son, mainly spend naked in the summer cottage - I'm back in the office. That's right: WORK! The infinite swear word in the middle of holidays. But no can do - I am coordinating this project anyways. And yes it occasionally feels like I will never get all of this done. But after 11hours of sleep in the summer cottage last night (also our house is no place for sleeping currently as it is toooo hot) - 4,5hours of uninterrupted work followed and I actually got things done. As much as I miss my beautiful son, I have to say that it's really nice to be able to go to work at 1900 and come out at 2300. I am a lot more active in the evenings and night. I am not a morning person at all. But frankly, the reason I was working so hard today was that I do not want to be working from my holiday, where I intend to go on Thursday for a whole week. It is a trip to a destination not known to me before and completely not known to my bf who I have not told... I am rather excited about it, so definitely some all nighters in the office so I can kill all the work before the holidays... Can you guess?

sunnuntai 15. heinäkuuta 2018

Sydämen pakahtumisia



Joskus kun kuuntelen itseäni, ihmettelen sitä vuoristoradan määrää sisällä.
 















Kiukuttaa, ihastuttaa, vituttaa, rakastuttaa.
 
Ja sit koko kierros uusiks. Kaikkea ei voi laittaa hormoonienkaan piikkiin.
 Mut mikä parasta, elän elämää, jossa voin itseäni kuunnella ja nykyisin osaan myös sanoa, et hei musta tuntuu tältä. Jännästi juuri oman mielen ilmaiseminen on avain siihen et voi vaikka saada just sitä mitä haluaa. Täytyy vaan uskaltaa avata suunsa.

Kuukausi sitten olin läntisessä Ruotsissa rannalla.

Houkuttelimme portugalilaiset aaltoihin ja uin pitkästä aikaa meressä... kuinkahan monta vuotta edellisestä kerrasta..?

Aallot olivat korkeat, mutta vesi oli lämmintä ja uimme pitkään, ehkä tunnin. Sai pitää uikkareista kiinni ettei virta vienyt.


Huomaan, että päivittäin mun sydän pakahtuu niin monesta asiasta.

Siitä, että lapsi on kotona ja kiipeää syliin kuin pieni apina.

Siitä, että mies on kotona ja silittelee mua heti aamulla kun herätään.














Siitä miten kaunis meidän uusi koti on. Miten se on niin meidän näköinen ja kaikki on omalla maulla yhdessä laitettu.

 Siitä et mää saan usein matkustaa maailmalla ja karistella hiekkoja varpaitteni välistä.












Siitä, että toisinaan edellisen reissun hiekat löytyvät vielä sandaaleista kun uusi seikkailu alkaa.

Siitä, että mulla on vaativa, mutta antoisa työ, jota myöskin rakastan. Kyllä - se on usein väsyttävää, mutta huikean antoisaa on nähdä sen vuoksi paikkoja niinkuin tämä, Tylosand.

Siitä, että useimpina päivinä mun ei tarvitse kokea paineistusta elää jotenkin jonkun sellaisen kaavan mukaan, joka ei ole mulle luonnollinen.

Että mun ympärillä on ihmisiä jotka hyväksyy mut tällaisena kuin olen, eivätkä arvostele, määräile tai ehdottele, että minun tulisi tehdä mitään eri tavalla.


Vapaus on tärkeintä
Sitten on hetki
Just tämä tässä
Ohimenevä
Läsnä
Elämän makuisuus
 Tämä kesä

/This summer has been full of heart bursts to me. I am so grateful for so many things in my often extremely beautiful life. About a month ago, I was on a beautiful beach in the west coast of Sweden with my colleagues. We swam in the warm high tides and I thought of my remarkable life: The greatest (yet sometimes tiring) job of the world, my loved ones all around me, the sand in my shoes from all the remarkable places I have seen... Places like this one: Tylosand! What a gorgeous beach, what times to store in our memories. 

Freedom is the most important
So is moment
Just this here
Passing
Present
Taste of life
This summer


Like in Facebook

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...