Oksitosiinit tapissa

 Alkuviikosta pohdin tulevaisuuden haaveita ja -suunnitelmiani. Tänä aamuna kuitenkin mietin, että minulla on kaikki. Elämä on täydellistä. Että elämässä on niin paljon rakkautta, että siihen pakahtuu. (<-Mies kommentoi, et sää puhut näin vaan siks et oot saanut hyvää seksiä...) Tottakai unelmoin ja suunnittelen, mutta tässä tämänhetkisessä paikassa mun elämässä koen suunnatonta tyytyväisyyttä. Odotan mielenkiinnolla, millaisia käänteitä elämällä on edessä, mutta en pelkää.

Ympärillä on ihmisiä, joista tulee hyvä mieli ja hyvä olo. Työ on päivästä toiseen erilaista, yllätyksellistä, mahdollisuuksia täynnä, haastavaa ja kehittävää. Ja hei, miten mieletöntä on et saa matkustaa ympäri maailmaa puhumassa ihmisille ja joku maksaa mulle siitä... Siis oikeesti!

Elämä on antanut minulle ihanan pienen aamu-unisen lämpökääryleen, niinkuin mediapersoona Laura Satamo tällä viikolla omista lapsistaan puhui. Se oli minusta niin söpö ilmaus, että halusin varastaa sen.

 Sit tällä viikolla on taas isompien muksujen vuoro tulla kotiin. Tunnen valtavaa kiitollisuutta uusioperheviikonlopuista, joissa käydään maratoniuimahallireissuilla ja pelataan papupeliä.

Ja sitku kaikki viisi istuu yhtäaikaa spontaanisti samalla sohvalla kukin omiin juttuhinsa uppoutuneina, se on parasta. Mikä etuoikeus saada osallistua näiden neljän kiinnostavan persoonan arkeen ja miettiä yhdessä elämän hauskoja ja vaikeitakin kysymyksiä.

Nii tai sitten tää kaikki johtuu siitä, et mua on halittu tarpeeks ja oksitosiinit on tapissa. Jokatapauksessa -  Ihanaa päivää kaikille!

/I was thinking of my plans for the future this week - many exciting things that might happen some day: Things that I am dreaming of. But then it struck me: I have everything I need. Life moments & future are simply a bonus when right now is full of joy and happiness. The people around me are overwhelmingly wonderful and my job is so challenging, exciting and full of wonder every day. How could I ask anymore, when I already have it all? I hope you all have a great day today!

Perussuomalaiset ryyppyjuhlat - Sitsit 2017

Tänään olis luvassa sitsit.

Disclaimer: If I have published a picture of you that you do not want offline - contact me and I will take it off! Instant message in facebook is the quickest way.

 Niinpä on erinomainen syy kaivella kuva-arkistoa ja kurkistaa viime vuoden elikkäs 2016 kemuihin.

 Ensiksi on ehkä syytä selventää, mitä sitsit tarkoittavat. Kyseessähän on siis akateeminen traditio. Naah lukekaa wikipediasta. Summasummarum rakas ystäväni Tino on järjestänyt konseptiaan 'Tinon sitsit' also known as 'Ilmoittautumiset yksityisviestillä' jo vuodesta 2006. Tinon sitsit ovat ainutlaatuiset vuotuiset teemabileet vaihtuvalla teemalla. Lisää aiheesta Finnworldissä voit lukea esim.

 Vuoden 2015 Paremman väen sitseiltä 
Vuoden 2013 Maailmanlopun jälkeisiltä sitseiltä

Vuonna 2017 vuorossa olivat Perussuomalaiset ryyppyjuhlat.

 Illan isäntä odotti vieraitaan sammuneena tutun Otaniemen sitsipaikan edustalla.

 Sitsaajat olivat pukeutuneet teeman mukaisesti. Minulla asuinnovaationa oli Mestarin herkun suomilipullinen muovipussitoppi.

Tino valmistelee kattauksen joka vuonna vimpan päälle.

 Sitsien suola ja sokeri on tietystikin rakkaiden ystävien tapaaminen.

Siltikään minkään 'yhden porukan' juhla tämä ei ole vaan n. 50 hengen sitsikunta koostuu niistä, jotka ensiksi ilmoittautvat (yksityisviestillä). Paikalla on näiden kaikkien vuosien jälkeen joka kerta ns. sitsi-impyeitä ja paljonkin porukkaa, jotka ovat sinulle uusia (mahdollisesti myös siksi, että muistikuvat edellissitseistä ovat hämärät).

Tietty sit on nää <3 tyypit

Sitsitradition keskiössä on laulumoniste.

Alkupuheiden jälkeen päästään sitten siihen elikkäs laulamiseen.

 Tino ei tietystikään pysty järjestämään sitsejä yksin vaan keittiöhenkilökunta on ihanaa vapaaehtoistyövoimaa, jotka pääsevät sitsaamaan mukaan ilman kustannuksia.

 Illan säännöt kerrataan alussa - pienimmästäkin rikkomuksesta seuraa nimittäin rangaistus. Tärkeää on esim se ettei kukaan poistu pöydästä ennen kuin pääruoka on tarjoiltu.

Jokavälissä lauletaan.

 Ja rankaistaan.

 Ja...? Ööh? virittäydytään tunnelmaan.

Sanktiot suoritetaan tuolilla seisten

 Ja haluamansa juoman nauttien.

Sitseillä on kamalan tylsää ja ihmiset kärsivät.

Minulla oli mukana paljon kärsinyt kesto-avecini,  sitsi-immyt P. Ei ollut ensimmäinen kerta kun P suostuu lähtemään avecikseni tiukkaan tilanteeseen. Ensimmäinen kerta taisi olla jos joskus 2000-luvun alupuolella. Avecina hän on mainio - viihdyttää itsensä ja seuralaisensa:) 

Tämä ystäväporukka on niin niin <3 minulle. Pelkkää parhautta.

 Perussuomalaisilla ryyppyjuhlilla tarjoiltiin pääruoaksi nakkimuki.

 Koristukset olivat myös monikäyttöisiä ja inspiroivat sitsikansaa innovaatioihin.

 B demonstroi.

 Täytyy sanoa, että myös lippikset toivat tunnelmaan sitä jotakin. Tino on juhlien järjestäjänä vertaansa vailla...

 Jälkkäriksi syötiin hillotolppaa.

Ja sit syö ja laula ja juo ja laula...

 Sitsit muuttuvat jälkiruoan ja kahvi&punssin jälkeen "tavallisiksi bileiksi".

 Eli tanssilattialla koreasti sen jälkeen.

Olipahan juhlat! Ja tänään sitten uusiksi, sillä vuosi on vierähtänyt ja tänään vietetään Huuhaa-sitsejä. Ihana ilta tulossa. Kuka lähtee mukaan? Keskustelu Tinon kanssa tulevasta facessa kesäkuussa:

Minä: Ilmoittautuisin sitseille. Yksin.
Tino: Kaikenlaista perverssiä olen vuosien varrelta sinulta tottunut näkemään, mutta tämä on ennenkuulumatonta! Yksin!?!

Yksisarvisena on hyvä sitseille mennä:)

/So... This weekend I am attending a special traditional Finnish party called 'Sitsit'. My friend has been organising these since 2006. These pictures are from last year. Yeah, Finns are a peculiar kind. But we have fun.