Ja toden totta: ei se kyllä helppoa ollut!
Rahoitukseni, joka suuntautuu suomalaisten ja kiinalaisten väliseen elektroniseen liiketoimintaan ja tekoälytutkimukseen, lykättiin kolme vuotta alkuperäisestä aikataulusta, sillä Kiina oli vielä maaliskuussa tilassa, jossa se ei sallinut esim. turistiviisumeja haettavan. Meidän viisumien hakureissuja Helsinkiin tarvittiin 2kpl + 2 ystävän/sukulaisen vierailua Visum service centeriin. Todellakin on kiristetty jo ennestään tiukkoja säädöksiä.
Kiinaan lentämistä on myös vaikeutettu sodan takia niin, että vain kiinalaiset lentoyhtiöt saavat lentää Venäjän yli ja esim. Finnairilta lento Kiinaan (ainoastaan lentoja t) kestää 14h!!! Helsingistä suoraan pääsee mainland Kiinaan lentämään ainoastaan Shanghaihin ja Zhengzhouhun, joka on keski-Kiinan rautateiden keskuskaupunki Henan-provinssissa.
Koska lensin tällä kertaa Kiinaan Juhan ja pienimmän muksumme L:n kanssa, totesimme, että 8h riittää meille kyllä suuntaansa vilkkaan kaksivuotiaan kanssa ja lensimme siis Zhengzhouhun, josta on 2h luotijunamatka (450km) kiinalaiseen kotikaupunkiini Xi'aniin.
Ei tätä reissua kyllä tekisi, ellei olisi suuri rakkaus tätä maata ja näitä ihmisiä kohtaan. Sen lisäksi, että byrokratia on kiristänyt säädöksiä, myös kaikki hinnat ovat nousseet niin, että lentoliput ovat vähintään 2X tai 3X sitä mitä olivat vuonna 2017. Jos aloittaisin urani nyt alusta, en varmasti tekisi yhteistyötä Kiinan kanssa, sillä se olisi niin vaikeaa näissä olosuhteissa.
Mutta nyt kun olemme täällä, kyllähän tämä tuntuu ihanalta ihmeeltä: Minä tulin takaisin. Kaikkien näisen vuosien jälkeen. Nämä kotikulmat, nämä ihmiset, nämä ruoat, nämä maisemat, nämä huikeat kulttuurikokemukset. On myös mahtavaa nähdä miten älykäs pieni kohta kaksivuotiaamme suhtautuu tähän maahan ihmetellen ikkunasta, miten 'imuriautot' (sementtiauto muistuttaa häntä meidän Dysonista) vaan ikkunan takana jatkavat ajoaan yötä päivää ja miten kavereille sanotaan 'xie xie' tai miltä maistuu chilissä uitettu tofuvälipala.
Good to be back. Katsotaan miten VPN toimii, saanko päiviteltyä kuulumisia.
/
My Chinese friend Qiao Zhilin says: Kati! Your return to Xi'an is a miracle! And I know exactly what he means: just as we could not have imagined in the summer of 2019, when I last visited, that the whole world would soon be closed for years to come and that our lives would be restricted to such extremes that even leaving home was a criminal activity here... We could not have imagined a few years ago that we would one day return to a world where travel was possible.
And to be honest: it wasn't easy!
My funding, which is aimed at Finnish-Chinese e-business and AI research, was postponed three years from the original schedule because China was still in a state in March where it did not allow, for example, tourist visas to be applied for. For Our visa application 2 trips to Helsinki required + 2 visits of friends/relatives to the Visum service center. Indeed, already strict regulations have been tightened.
You wouldn't do this trip if you didn't have a great love for this country and these people. Not only has the bureaucracy tightened regulations, but all the prices have gone up so that airfares are at least 2X or 3X what they were in 2017. If I were starting my career over now, I certainly wouldn't be doing business with China because it would be so difficult under the circumstances.
But now that we're here, it does feel like a wonderful miracle: I'm back. After all these years. These neighbourhoods, these people, these foods, these landscapes, these amazing cultural experiences. It's also wonderful to see how our intelligent little two-year-old reacts to this country, wondering out of the window, how the 'vacuum trucks' (the cement truck reminds him of our Dyson) continue to drive day and night outside the window, how people say 'xie xie' to their friends or how a tofu snack in a chilli tastes.
Good to be back.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti