Väitös tänään: Voiko (opetus)teknologian kanssa kommunikoida samaan tapaan kuin ihmisen kanssa?

Tänään on jälleen päivä, kun saamme seurata Jyväskylän yliopiston väitöstä, kun ystäväni ja kollegani Pieta Sikström puolustaa tohtorin väitöskirjaansa pedagogisista agenteista eli mistä tahansa opetusteknologiasta, joka pyrkii opettamaan käyttäjäänsä. Pietan työssä mielenkiintoista on se, että kesken hänen opintojensa, suuret kielimallit kehittyivät v 2023 siten, että kommunikointi näiden pedagogisten agenttien kanssa muuttui yhtäkkiä huomattavasti sujuvammaksi ja keskustelijaansa adaptoituvaksi.

Pietan työn pääohjaajana ja kustoksena toimii tiedekuntamme professori Tommi Kärkkäinen.

Ja vastaväittäjänä toimii professori Autumn Edwards Western Michicanin yliopistosta.

Keskustelu liikkuu syvällä kommunikaatio-, opetus- ja IT-alojen teorioissa sivuten psykologiaa ja muutamaa muutakin tieteenalaa. On selvää, että tämä työ on erittäin monitieteellinen ja laadukasta uutta tietoa tuova.

Tässä vaiheessa ohjaajan on kuitekin helppo hymyillä, koska Pieta puolustaa työtään ansiokkaasti ja on selvää, että hänen työllään on merkitystä tieteenalamme korkeimpien aikakausilehtien kautta.

8 vuotta sitten haastattelin Pietaa yhdessä kollegani Tiina Mäkelän kanssa töihin Marja Kankaanrannan johtamaan Erasmus+ projektiin. Siinä vaiheessa olin skeptinen, mutta Tiina huomautti, että joku joka pystyy johtamaan 6 lapsen perhettä, kykenee myös johtamaan työpakettia Azerbajanilaisten yliopistojen kanssa. Jälkikäteen Pieta on sanonut, että hänen elämänsä eteni nopeasti hiekkalaatikolta Bakuun. Huomasin pian, miten kykenevät hän oli järjestämään konferensseja, kommunikoimaan monikansallisen konsortion jäsenenä, opettamaan kirjastonhoitajille oppimateriaalipankkien kehitystä - ja aikalailla mitä tahansa häneltä pyysikin niin aina järjestyi. Vuosien vieriessä yritin kääntää Pietan päätä väitöstutkimuksen aloittamisesta IT-tiedekuntaan. Humanistina ymmärrän, että valinta tuntui aluksi hankalalta, varsinkin kun ehdotin, että tekoäly voisi olla hyvä tutkimussuunta. Mutta nyt kun katson tänään sitä, mitä hän on tieteellisellä urallaan jo saavuttanut, en voisi olla ylpeämpi! Vau mikä kehitys! Vau mikä vauhti! On mahtavaa olla todistamassa sitä, miten väitöstutkimus on saanut ihmisen puhkeamaan kukkaan:)!

Paljon onnea Pieta!

Väitöstiedotteen voit löytää täältä.

/
 

Today is another special day at the University of Jyväskylä, as my friend and colleague Pieta Sikström defends her doctoral dissertation on pedagogical agents—any educational technology designed to teach its user.

What makes Pieta’s work particularly interesting is that, during her studies, large language models advanced significantly in 2023, making communication with these pedagogical agents suddenly much smoother and more adaptive to the user.

Pieta’s main supervisor and custos is Professor Tommi Kärkkäinen from our faculty, and the opponent is Professor Autumn Edwards from Western Michigan University. The discussion dives deep into theories of communication, education, and IT, while also touching on psychology and several other fields. It is clear that this work is highly interdisciplinary and provides high-quality, new knowledge.

At this point, it’s easy for her supervisor to smile because Pieta is defending her work admirably—and it’s clear that her research has a meaningful impact on our field, with the potential to be published in the highest-ranking academic journals.

Eight years ago, my colleague Tiina Mäkelä and I interviewed Pieta for a position in an Erasmus+ project led by Marja Kankaanranta. At the time, I was skeptical, but Tiina pointed out that someone who can manage a household with six children could surely handle a work package involving Azerbaijani universities. Later, Pieta remarked that her life moved quickly “from the sandbox to Baku.” I soon realized how capable she was—organizing conferences, communicating within a multinational consortium, training librarians on learning material repositories, and handling pretty much any task we threw at her with ease.

Over the years, I tried to persuade Pieta to start doctoral research at the Faculty of Information Technology. As a humanist, I understand that this decision may have felt challenging at first—especially when I suggested that artificial intelligence could be a promising research direction. But today, as I look at everything she has already achieved in her academic career, I couldn’t be prouder! What incredible progress! What an incredible journey! It’s amazing to witness how the dissertation process has allowed her to truly flourish. 😊

Congratulations, Pieta!
You can find the dissertation announcement here.