Tässä kuussa on ollut jopa aikaa katsoa muutama elokuva, yllättävän monta, koska teeveesarjat ovat suurimmaksi osaksi tauolla. Niistä hieman asiaa tässä siis:
The Wrestler *****
Painija oli minusta sporttileffa-aiheestaan huolimatta erittäin koskettava. Tämä Black Swaninkin ohjannut tyyppi osaa hommansa. Elokuvan aikana katsojalle tekee pahaa - etenkin se kohta, jossa painijat vetävät niittipyssyllä rintaansa. Tämä elokuva menee siis todella ihon alle ja pistää miettimään ihmiselämän urautumista: Milloin urheilusta tulee perhettä tärkeämpää, milloin yleisöstä? Alun perin Wrestler oli sama tarina kuin Black Swankin. Tykkäsin myös painijan lopusta. Se on lähes täydellinen. Hyvä!
Star Trek: Into the Darkness **
Sen sijaan uusin Star Trek, joka on tänä vuonna muuten ainoa leffateatterissa katsomani elokuva, ei yllä lähellekään muiden tämän listan elokuvien tasoa. Tässä elokuvassa on Zachary Quinto ja no, muuta siinä ei sit olekaan. Bromanssia on tietysti ihan mukava kattoa - tai sitten ei. Kapteeni Kirk on niin kuminen ja muovinen, ettei häntä voi ottaa millään tasolla vakavasti. Lisäksi tämä pätkä sisältää niin paljon actionia, että elokuvaa on rankka seurata. Not to mention the story lapses - Meidän tarvitsee beamata tää tyyppi tonne alas, keskelle takaa-ajoa, että saadaan jotain random verta, joka elvyttää Kirkin, jota meillä on muuten 66 muutakin syväjäädytettyä tyyppiä täällä täynnä... Someone had a meeting about this.
Persona - Naisen naamio *****
Minä en ole Ingmar Bergman fani sitten lainkaan, mutta Persona on paremmasta päästä hänen tuotantoaan. Tämä kahden naisen kertomus on yksinkertaisuudessaan niin monikerroksinen ja -tasoinen, että olin todella vaikuttunut. Lisäksi on hienoa, miten toinen naisnäyttelijöistä pystyy olemaan käytännössä hiljaa koko elokuvan läpi. Yksi parhaita monologielokuvia ikinä, kilpailee Hamletin kanssa. Syvä luotaus naisen elämän haasteisiin.
Sweeney ****
Tämä Lontooseen sijoittuva pätkä Flying Squad poliisin erikoisjoukosta oli oikein viihdyttävä ja ehjä kertomus. Se ratsastaa kylläkin The Shieldin mallilla - Dirty Cops teema on kulutettu, mutta toisaalta tarinan päähenkilö on niin kova äijä, että tästä ei voi olla tykkäämättä. Ja on virkistävää, että sankarina on joku muu kuin alpha malen prototyyppi.
Jiro Dreams of Sushi Dreams ****
Tämä oli yllättävän hyvä läpiluotaus japanilaiseen mentaliteettiin: Jos teet jotain, tee sitä himona ja passiolla. Eli Do, or do not - there is no try! Tässä dokumentaarielokuvassa seurataan 85-vuotiaan uran huippua - Jiron ravintola tarjoilee 150€/lajitelma sushia, yksi kattaus kestää 15minuuttia ja pöytä on varattava ainakin vuosi etukäteen. Hänen ravintolansa harjoittelijat hierovat mustekaloja 1,5h putkeen ja ekan 2 vuotta he tekevät pelkkää munakasta... Perustaitojen oppimiseen menee 10v. Tämän elokuvan aikana muistin, miksi tykkään olla Kiinassa. Mutta on Japanissakin tietysti omat hienot puolensa...
Experimentet ***
Tanskalainen elokuva Gröönlantilaisten lasten 'kotiuttamisesta'. Gröönlannista ei usein tule leffoja, joten tämä oli mielenkiintoinen katsoa. Tarina kertoo lastenkodista, johon Gröönlannin 'toivot' on lähetetty, eli lauma gröönlantilaisia lapsia laitetaan tanskaan 1,5 vuodeksi, jonka jälkeen heidät tuodaan takaisin Gröönlantiin, lastenkotiin. He eivät osaa enää puhua vanhempiensa kieltä, mutta he eivät myöskään osaa lukea ja laskea kuin tanskalaiset lapset... Loppujen lopuksi tämä on aika tavanomainen tarina. Nothing that special.
Big Lebowski *****
Oijoi tämä IMDB Top250-listan klassikkoleffa on kyllä aivan huikea. Coenin veljekset osaavat jälleen hommansa, tai sanotaanko että osasivat hommansa jo tämän tuotannon aikaan. Kertomus Matosta, Gladiaattorinaisista ja mukavista yhteensattumista. Tässä on sellaista Pulp Fiction fiilistä... Eikä jatkuva keilaus edes häiritse pahasti. Tämä on kyllä niitä leffoja, jotka minuun uppoavat kuin hullu puuroon. Hienoja yhteensattumia ja aivan huikeat Brunhilde-kengät.
More film reviews of what I've been watching this week. Many films worth watching:)
