Tänään vietetään maailman Autismin tietoisuuspäivää. Niinpä ajattelin vähän kirjoitella ajatuksiani aiheesta.
Kaksi kuukautta sitten tietoisuuteni liittyen autismiin oli lähellä nollaa. Olin katsellut ysärielokuvan 'Rainman' ja pari vuotta sitten valmistellun Claire Danesin tähdittämän tv-elokuvan 'Temple Grandin' samannimisen ihmisen elämästä. Kuitenkin minun käsitykseni siitä, mitä autismi on, oli erittäin rajoittunut. Niinpä 5.2.2014, kun ystävällinen lääkärisetä sanoi taikasanat: "Kyllähän tämä autismilta vaikuttaa", olin vähintäänkin puulla päähän lyöty.
Ensimmäiset ajatukset olivat pelkoja tulevaa kohtaan ja surua lapsen tulevista vastoinkäymisistä. Koen, että tämä oli luonnollista - enhän tiennyt aiheesta oikeasti paljoa mitään. Ja koin, että "en tunne yhtään autistista ihmistä". Niinpä omalta osaltani haluan auttaa lukijoitani nyt. Ehkä teille ei tule vastaan tilannetta, jossa lapsenne oireet sopivat autismin kirjoon, mutta melkein 100% varmuudella uskon, että jossain elämän vaiheessa teitä vastaan tulee ihminen, joka on autismin spektrillä. Haluaisin kertoa, että nämä tilanteet ovat jokapäiväisiä, sillä autismi näyttäytyy niin eri tavoin. Useimmat autistiset aikuiset näyttävät ihan tavallisilta ihmisiltä. Joillakin heistä voi olla erikoislahjakkuuksia tai he saattavat olla todella älykkäitä. Heitä kuitenkin yhdistää se, että arjen sosiaaliset tilanteet ovat heille haastavampia kuin muille. Autismissa ei minun mielestäni ole mitään pelättävää. Autistisen ihmisen kanssa voi käyttäytyä ihan luonnollisesti. Hän saattaa käyttäytyä normaaleista sosiaalisista malleista poiketen, mutta niissä tilanteissa on hyvä miettiä asiaa hänen kannaltaan: Voi olla, että autistinen aikuinen ei pysty tekemään jotain asiaa tietyllä tavalla, sillä on rutinoitunut tekemään sen vaan omalla tavallaan. Sellaisessa tilanteessa ei kannata hermostua vaan miettiä, voinko minä joustaa tai mahdollisesti keskustella asiasta autistisen ihmisen kanssa - ehkäpä joitakin lukkoja voidaan myös avata toisen näyttämän esimerkin kautta. Autistiset oppivat yleensä tehokkaasti esimerkiksi visuaalisesti, jolloin kädestä pitäen näyttämällä tilanteesta voidaan selvitä hienosti. Huomaa, että kaikki autistiset ovat erilaisia. Mikä toimii yhdelle, ei välttämättä toimi toiselle. Jokaisen kanssa on löydettävä oma tapa.
Lapsen kanssa taas haasteet voivat olla toisenlaisia. Kun kohtaat vaikkapa minun poikani, hän näyttää aluksi ihan tavalliselta pojalta. Sitten kuitenkin nopeasti huomaat, että hän ei kiinnitä muihin ihmisiin juuri mitään huomiota, ellei halua heilta jotain, halua käyttää heitä ikäänkuin välineinä. Hänen kanssaan ollessasi, käytä erityistä huomiota siihen, että saat hänen huomionsa kohdistettua siihen, mitä haluat hänen kanssaan tehtävän. Jos hänelle juttelee, täytyy painokkaasti sanoa hänen nimensä ja kokeilla, saisitko katsekontaktia. Pienten tavaroiden kuten autojen tai omenoiden/pallojen kautta hänestä saa kaverin, mutta jos haluat hänen kanssaan syvällisempään tuttavuuteen, tulee sinun todella mennä hänen tasolleen ja herätellä häntä hänen omasta maailmastaan. Musiikki ja laulut ovat siihen hyviä juttuja, mutta ymmärrän, että normaalitilanteessa sellaisia ei oikein vieraiden lasten kanssa tule harrastettua. Käsillä taputtaminen on yksi hyvä keino saada hänen huomiotaan keskittymään sinuun. Ehkä tärkeintä on ymmärtää, että myös autistisen lapsen tai aikuisen kanssa voi jakaa asioita ja hetkiä, vaikka se onkin vähän normaalia kanssakäymistä hankalampaa. Se vaatii sinulta hieman enemmän - mutta toisaalta, jos samalla oppii ymmärtämään maailman erilaisuutta ja erityisyyttä - eivät ne taidot ole ollenkaan hullumpia kompetensseja oppia nykyihmiselle.
Autistic have very little motivation towards human interaction, which causes usually problems of communication, speech and learning. Autistic often like structure and rules and it's easier for them to understand what is going on if things move along in their usual way. In their world, there is 'the right way' and 'the wrong way' of doing things. Possibly the way things have always been done. However, this does not mean they are incapable of learning new ways - it just is more challenging for them and you can help them with that. You can give them time and structure and make the changes small enough to fit their daily routines. I would say there is nothing to be feared in meeting an autistic person. What causes confusion is that you meet an autistic person but don't understand why they are behaving the way they are. It's easier to adjust your expectations if you know what to expect from a person. And all Autistic are different, what works with one might not work with others. You need to find a way with the person you are dealing with. But I challenge you to think: Autistic are everywhere - they are company directors, they are teachers, they are firemen, they are sellers. Odds are you have some in your life. Have you bumped into a social situation which was challinging for you, but you didn't know why the person was behaving the way they did? Some of those people are Autistic.
With my son, if you meet him - he looks normal at first, but then you realise that actually he doesn't pay much attention to people at all. And he doesn't really speak. If you want to connect with him, you need to work a little extra. It's not impossible. Make sure you get his attention: You can try something like clap your hands, or say "A - I am talking to you" and make sure he looks at you. Show him an item that he desires (like a car or an apple) and work through that. My son is capable of human interaction and even playing with a person, but he needs your help to do so. He needs you to motivate him out of his little world.
When meeting and interacting with the autistic - what you might learn in this experience yourself, might be a valuable lesson also for you about the different wonders of the world.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti