Kuten ehkä arvaattekin, lapsiperheen loma on aina ns. 'Loma' eli kyseessä harvemmin on mikään loman peruspiirteet kattava 'rentouttava' tai ihana kokemus. Olen aina miettinyt keitä ovat ne, jotka menevät kanarialle viiden tähden hotelliin All Inclusivella... No nyt tiedän - ne ovat ne perheet, joissa on pieniä lapsia.
Niin, mutta mutta. Vaikka lapsella olikin kiva matka, täytyy sanoa, että nyt tämä poika on saavuttanut sen uhmaiän ja todella haasteellisen vaiheen. Välillä ei voi taata, että hän malttaa esimerkiksi nukkua öitään - saattaa herätä vaikka iloisesti neljältä ja sitten kuppelehtia kolme tuntia keskellä yötä.
Hän on nopea kuin Grease Lightning ja koko ajan vahdittava, vaikka tihutöitä vähemmän tekeekin niin saattaa keksiä kuitenkin jotain vaarallista ja sukulaisteni talot eivät ole mitään Baby Proofausta nähneetkään - antiikkihuonekaluja ja jyrkkiä portaikkoja. Siinäpä vaaran aineet.
'Loman' aikana olin vielä single parenttina 4 päivää, kun mieheni oli Lontoossa. Niinpä 'loman' loppua kohden aloin olla jo aika loppu. Siihen vaikutti myös olosuhteet, joita en voinut kontrolloida: Syöminen, nukkuminen ja liikunnan puute - kävelyä kyllä sai harrastaa ja sitä tehtiinkin joka ilta yhdessä pojan kanssa, mutta varsinaista treeniä en tehnyt kuin kerran, sen verran vaikeaa sille oli löytää aikaa ja tilaa. Lisäksi ystävälliset sukulaiseni eivät kuitenkaan erityisesti katso A:n perään, jos minä olen samassa tilassa... Joten eipä se oikein lomaa minulle tai miehelleni ollut.
Kun tulimme kotiin olin huojentunut: Omat ruoat, oma sänky, oma kalenteri, omilla ehdoilla. Ja mikä parasta:Päiväkoti! Mikä ihana asia. Se, että lapsen voi viedä aamulla paikkaan, jota hän rakastaa (palatessaan päiväkotiin hän juoksi lempihoitajansa Riikan kaulaan ja syliin ja antoi hänelle pusun!!! niin kova ikävä oli ollut päiväkotia) 8 tunniksi ja sitten hakea... Aaah, miten ihanaa on oma työ <3, työkaverit <3, lapseton lounas <3, lounaskaverit <3... Elämän pienet ilot. Sitten illalla haluaakin olla lapsen kanssa ja on ihanaa. Mutta kyllä se 24/7 on aika rankkaa kolmevuotiaan kanssa. Kysymys lienee, että MILLOIN tää oikeasti helpottuu... I wonder. Kaikki sanoivat, että kolmevuotiaana, mutta meillä kyllä puoli vuotta sitten oli selkeästi helpompi lapsi. Ehkäpä hän on kotirytmeissä oppinut ulos ravintola ja matkustuselämästä niin paljon (hän ei esim. normiarjessa katso lainkaan televisiota), että sellainen on nyt taas hankalaa. Saas nähdä, miten käy syksyllä jos muutamme taas hetkeksi Kiinaan...
Meidän pääsiäisreissu britteihin tehtiin suurimmassa määrin kolmevuotiaan ehdoilla.
Tämä tarkoittaa käytännössä vähintään paria visiittiä erilaisiin leikkipuistoihin päivässä.
Sen lisäksi pieni pääsi kolme kertaa uimaan (10 päivän aikana), kävelemään rannalle ja juoksentelemaan ulkosalla muutenkin. Unohtamatta tietenkin maaseudun eläimien tapaamisia: Aasi, lampaat, hevoset ja lehmät - ovathan ne jonkin asteen mielenkiintoa herättäviä. Nähtiinpä me oikein mangustejakin, joita jostain syystä oli yhdessä kauppakeskuksessa esillä... Mungoparat!Niin, mutta mutta. Vaikka lapsella olikin kiva matka, täytyy sanoa, että nyt tämä poika on saavuttanut sen uhmaiän ja todella haasteellisen vaiheen. Välillä ei voi taata, että hän malttaa esimerkiksi nukkua öitään - saattaa herätä vaikka iloisesti neljältä ja sitten kuppelehtia kolme tuntia keskellä yötä.
Hän on nopea kuin Grease Lightning ja koko ajan vahdittava, vaikka tihutöitä vähemmän tekeekin niin saattaa keksiä kuitenkin jotain vaarallista ja sukulaisteni talot eivät ole mitään Baby Proofausta nähneetkään - antiikkihuonekaluja ja jyrkkiä portaikkoja. Siinäpä vaaran aineet.
'Loman' aikana olin vielä single parenttina 4 päivää, kun mieheni oli Lontoossa. Niinpä 'loman' loppua kohden aloin olla jo aika loppu. Siihen vaikutti myös olosuhteet, joita en voinut kontrolloida: Syöminen, nukkuminen ja liikunnan puute - kävelyä kyllä sai harrastaa ja sitä tehtiinkin joka ilta yhdessä pojan kanssa, mutta varsinaista treeniä en tehnyt kuin kerran, sen verran vaikeaa sille oli löytää aikaa ja tilaa. Lisäksi ystävälliset sukulaiseni eivät kuitenkaan erityisesti katso A:n perään, jos minä olen samassa tilassa... Joten eipä se oikein lomaa minulle tai miehelleni ollut.
Kun tulimme kotiin olin huojentunut: Omat ruoat, oma sänky, oma kalenteri, omilla ehdoilla. Ja mikä parasta:Päiväkoti! Mikä ihana asia. Se, että lapsen voi viedä aamulla paikkaan, jota hän rakastaa (palatessaan päiväkotiin hän juoksi lempihoitajansa Riikan kaulaan ja syliin ja antoi hänelle pusun!!! niin kova ikävä oli ollut päiväkotia) 8 tunniksi ja sitten hakea... Aaah, miten ihanaa on oma työ <3, työkaverit <3, lapseton lounas <3, lounaskaverit <3... Elämän pienet ilot. Sitten illalla haluaakin olla lapsen kanssa ja on ihanaa. Mutta kyllä se 24/7 on aika rankkaa kolmevuotiaan kanssa. Kysymys lienee, että MILLOIN tää oikeasti helpottuu... I wonder. Kaikki sanoivat, että kolmevuotiaana, mutta meillä kyllä puoli vuotta sitten oli selkeästi helpompi lapsi. Ehkäpä hän on kotirytmeissä oppinut ulos ravintola ja matkustuselämästä niin paljon (hän ei esim. normiarjessa katso lainkaan televisiota), että sellainen on nyt taas hankalaa. Saas nähdä, miten käy syksyllä jos muutamme taas hetkeksi Kiinaan...
Holiday. What holiday? I need a new holiday after the 'Holiday' we just had. I love my son, but yeah, three year old can be a handful. Everyone says that three is when it gets easier. Not with this one. I think he's become much more challenging now than he was half a year ago. Sure, we were travelling on his terms - that means a lot of playground activities, 2-3 times per day. Swimming, long walks, runs in the garden and countryside, etc. But still, when you are the primary care taker for 24/7 for 10 days, it's quite a long time. I salute you, mothers of more than one - I don't know how you do it... Perhaps you just never travel, or only travel very rarely. I must say that a five start resort with all inclusive in Canarian Islands sounds pretty good to me... Something that in my previous life I would really hated... Now I know who those resorts are for. I have to say that I've learned to love Tops's daycare. It's amazing 8 hours per day which he loves to bits and I get to WORK! See my colleagues and friends on lunch! Work out even... It's a heaven on earth that there's such time, because after you've done it, then you can return to your son and you've got all the energy for things that are challenging.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti