Väitös tänään: Suunnitelkaa 'WOW' efektin omaavia www-sivuja

 Hyvä ystäväni ja kolleegani Johanna Silvennoinen puolustaa tänään väitöskirjaansa: "Apperceiving Visual Elements in Human-technology Interaction Design". Lehdistötiedote löytyy täältä.

 Johannan tutkimusala on kognitiotiede ja hän on tutkinut teknologisten objektien käyttäjäkokemusta nimenomaan visuaalisesta näkökulmasta. Hänen opponenttinsa on professori Paul Hekkert (Delft University of Technology, Alankomaat), joka on alansa huippu. Johanna ei halunnut helppoa vastaväittäjää. Hänen professorinsa Pertti Saariluoma (kustos) oli jopa vitsaillut ettei halua tulla paikalle, koska Hekkert on varsin haasteellinen vastaväittelijä. En kuitenkaan tunne toista kolleegaa ex-laitokseltani, jolla on rautaisempi osaaminen alallaan kuin Johanna. Hän on julkaissut alansa korkeimmissa lehdissä ja konferensseissa. Hänen väitöskirjansa koostui seitsemästä paperista, mutta hän olisi yhtä hyvin voinut laittaa yhdeksän julkaisua arviointiin. Väitöstä oli ilo kuunnella, koska Johanna osaa selkeästi kertoa, mistä hänen tutkimuksessaan on kyse ja ottaa vastaan vastaväittelijän välillä napakatkin kysymykset. Hyvä Johanna, could not be more proud of you!

 /Today once again I have the pleasure to listen to a dissertation by my friend and colleague, Johanna Silvennoinen from University of Jyväskylä. She defended her thesis of "Apperceiving Visual Elements in Human-technology Interaction Design" with the upmost confidence and detail. Her opponent was the top of her study field, professor Paul Hekkert (Delft University of Technology, Alankomaat), who was at times tough, but also very humoristic. So very proud of you, Johanna. I learned that when designing a website, the most important thing is to pay attention to bring in a visual 'wow' effect. That certainly will be a challenge for us designers, all.

Project in Review: IMAILE year 3

Today I attend the review-meeting for IMAILE project in Luxembourg. / Tänään olen IMAILE-projektin kokouksessa Luxebourgissa.

Review meetings are the checking points of the projects, where European commission gets to ask us, the people who work in the projects, what have we been up to in the last year or so. / Arviointikokous on paikka, jossa esitellään vuoden työt ja kuunellaan komission palaute meidän hommista.

Some review meetings can turn into a sauna where the consortium sweats over their work done./ Toisinaan arviointikokoukset ovat hiillostavia saunoja, joissa konsortio hikoilee.

IMAILE project has been running for three years now, so it was the third review for IMAILE, however the first that I attended as I inherited this project from Philipp last Autumn. / IMAILE-projekti on ollut käynnissä nyt jo neljättä vuotta. Tämä arviointikokous oli projektin kolmas, mutta minun ensimmäinen.

Sure I have attended many of these with my EU project career. /Toki olen ollut monessa monituisessa arviointikokouksessa aiemmin.

Kokousta edeltävänä päivänä istutaan pitkään iltaan valmistelemassa esityksiä. / On the day before there is usually a long preparation meeting where slides are added and cut... You start with 74 slides, cut down to 30 and then add 15 as back ups and so on...

I am the technical manager of this project. Do they usually look like this? / Allekirjoittanut toimii tässä projektissa teknologisena asiantuntijana. Dress to Success. Kaikki tekniset asiantuntijat näyttää tältä, eikös?

Kokouksen päättyessä ehdimme hieman käppäillä ja taksitella Luxembourgin keskustassa. / After the meeting, we had some time to walk/taxi around the centre of Luxembourg.

My colleague had tripadvisor us to a great Greek restaurant. /Kolleegani oli valinnut hyvän kreikkalaisen ravintolan. Thank you trip advisor.

Fresh sea food - hell yes! / Tuoreita merenelävä: mmmmm!

After a successful review the consortium can easily smile. Comission was at the end satisfied with our progress. Hurrah! What a hard working week - Proceccos were truly needed. /Onnistuneen review'n jälkeen on helppo hymyillä. Tällä viikolla ollaan tehty töitä kyllä yötä päivää - proceccomme olemme ansainneet. Review päättyö hyvin ja komissio oli vakuuttunut siitä, että teemme hyvää työtä. Sit hypätään koneeseen ja illaksi kotiin, Finnair.

9 vuotta reissutyötä

  Selailin tänä aamuna kuviani. Olen järjestänyt ne niin, että joka vuodelle on oma kansio. Niiden sisältä löytyy kaksitoista kuukausikansiota. Kuukausien sisältä löytyy kuvia tapahtumien mukaan organisoituna. Kuvakansiot ovat minulle tapa hahmottaa historiaani. Katsoessani vuosikansioiden pitkää nauhaa, tulee pakostakin ajateltua, että olenpas minä vanha ja kaikenlaista jo nähnyt. Ei ole enää vuosi tai kaksi, kun jotain tapahtui. Selasin kansioitani, koska yritin muistaa, milloin olen viimeksi ollut Luxembourgissa.

Tänään olen nimittäin taas tällaisella perustyömatkojen perustyömatkalla elikkäs kolme lentoa yhteen suuntaan LUXiin. Olen ollut Luxembourgissa kahdesti aiemmin, molemmilla kerroilla syynä oli sama kuin tänäänkin, eli EU-projektin review meeting. Käytännössä siis sellainen kokous, jossa katselmoidaan, että onko projekti edennyt suunnitelmien mukaisesti.

Aikaisemmat visiittini Luxembourgiin tapahtuivat 2014 kesäkuussa ja 2015 marraskuussa. Nämä kuvat ovat kesältä. Marraskuisella reissulla oli niin pimeää ja synkkää, etten ollut sitä kuvannut. Historiasta kertoi kuitenkin blogi. Suoraan sanottuna - jos minulla ei olisi blogia, facebookia ja kuva-arkistoani, monet muistot hukkuisivat. Olen ollut ulkomaanmatkatöissä 9 vuotta nyt. Tämän asian minulle kertoi facebook, joka näytti minulle kuvia ihan ensimmäiseltä ulkomaan työmatkaltani, joka oli siis maaliskuussa 2008 Bayreuthiin. Sen jälkeen reissuja on ollut niin paljon, etten pystyisi enää laskemaan, montako. Muistan ensimmäisen kokoukseni hyvin. Kaikki oli uutta ja pelottavaa. Professorini oli heittänyt minut EU-projektien maailmaan ja sanonut: tuossa on suunta, ui sinne. Muistan, kuinka vaikeaa oli avata suutaan englanniksi aluksi. Nyt nämä muistot tuntuvat huvittavalta. Että on joskus ollut sellainen keltanokka - tietämätön siitä, miten tätä peliä pelataan, miten ihmisille puhutaan niin, että he luottavat asiantuntemukseesi ja niin edelleen. Onneksi ei tarvitse enää olla tuossa elämänvaiheessa.

EU-projektityö on minulle elämäntapa. Kokoushuoneita ja lentokenttähotelleja. Yömyöhään työskentelemistä. Illallisia kolleegojen kanssa. Iltapäiväoluet kokouksen päätteeksi. Jos näitä matkoja ei ole, niitä kaipaa. Olen miettinyt, että olenko tulossa siihen ikään, että jään mieluummin kotiin kuin lähden reissuun. En sentään. Tottakai matkat voivat olla myös väsyttäviä, mutta useimmiten niillä tulee vaihdettua ajatuksia, nähtyä huikeita kaupunkeja, tavattua monikulttuurisia konsortioita. Kyllä tämä on sitä, mistä elämässä nautin. Kentälle ja menoksi.

/Facebook recently told me, that it was 9 years since my very first business trip abroad. This was a trip to Bayreuth with my professor and a colleague. I remember being scared shitless. My professor had thrown me into the world of EU project work. Now I find these thoughts quite funny - how difficult it was to talk in the first meeting. How I didn't know anyone and I didn't know how to work either. It was a steep learning curve that I have made into a career of international business travel. I don't think I know how to live otherwise anymore. I certainly have been to more trips than I can remember since then. Today I am off to Luxembourg, for yet another review meeting for an EU project. I have been there in June 2014 as well as November 2015. Years fly by so fast... Trips turn to three to tens. I am glad I have written a blog and taken a lot of photographs over the years. At least some memories will never fade due to this.

Tuomaksen väitös & karonkka

 Parisen viikkoa sitten mulla oli kunnia toimia valokuvaajana rautaisen ammattilaisen, kollegani ja ystäväni Tuomaksen väitöksessä ja karonkassa.

 Vastaväittelijänä toimi Christer Carlsson Åbo Akademista, niinkuin jo etukäteisjutussa juttelin.

Tuomaksen kustoksena ja 1.ohjaajana toimi entinen pomoni ja laitosjohtajani Lauri Frank.

 Itse väitöstilaisuus oli mitä mielenkiintoisin ja opettavaisin keskustelu.

 Minä olin kuitenkin lähinnä lupautunut kuvaamaan karonkkaa ja väitöksen jälkeisiä fiiliksiä.

 Tuomas lupasi, että saan postata näistä kuvista pienen blogireportaasin.

 Kahvitilaisuudessa kakku oli ehkä parasta juustokakkua, jota olen väitöksissä koskaan maistanut. Aivan överiä. KYllä, kaksi palaa meni. Ja minä en todellakaan ole mikään kakunsyöjä, trust me. Täytekakut ei vois mua vähempää kiinnostaa.

Tilaisuuden jälkeen pakotin asianosaiset muutamiin potretteihin. Kyllähän tää pönötys on aina vähän niin ja näin, mutta sitten olen ollut hää- ja yms muut tilaisuuksissa kuvaajana niin monta kertaa, että tiedän, et nää on kuitenkin niitä kuvia, joita halutaan nähdä. 

 Tuomaksen vaimoon oli myös ilo tutustua tämän päivän aikana. Mikä ihana pohjoisen aksentti tällä kaunottarella!

 Pienellä houkuttelulla sain tilaisuuden tärkeimmät myös hieman ulos poseeraamaan, jotta Lea Pulkkisen salin takka ei toiminut ainoana kulissina potreteille.

Tässä maisemassa on minusta sitä jotakin. Olen ylpeä siitä, että väittelin itsekin näissä maisemissa.

 Ja siitä, että olen viettänyt viimeiset 17vuotta tässä taustalla näkyvässä rakennuksessa - ensin opiskellen, sitten työskennellen.

 Tuomaksen väitös oli osaltaan mobiilipelejä käsittelevä - hän voisi helposti toimia mallina tällä alalla, jos tietojärjestelmätieteen tohtorin hommat lakkaisivat kiinnostamasta joskus.

 Illemmalla oli sitten aika siirtyä karonkkaan. Minulla oli päällä Kilappa Original, karonkka mekko vol2, jonka teetätytin Elinalla viime marraskuiseen Naomin karonkkaan. Koskapa Naomin karonkan kuvia en ole vielä saanut purettua, tää räpsy on nyt postattava kauniilla taustalla suoraan fantsusta. Kiitos kuvasta (c) Tapani Saarinen

 TuomasKIN oli valinnut paikaksi legendaarisen Wanhan Fredan.

Karonkan pukukoodi on nilkkamittainen ja musta. Tässä allaolevassa kuvassa mun kaikki rakkaat Girls of IS edustaa:) Love you girls!

Tuomas oli illan mittaan rentoutunut, vaikka eipä hänellä ollut väitöksessäkään mitään vaikeuksia vastailla rempseään tapaansa.

Puheet olivat koskettavia.

Se on aina mukava nähdä kun koko sali alkaa vollottaa, miehet ensimäisenä...

Tuomakselle!

Wanhan Fredan tarjoilut olivat hulppeat, kuten mm. Henrin ja Philippin karonkoista olin jo oppinutkin...

Paikalla oli aika mukavasti kolleegoita.

Monikulttuurisesta Phd Student -perheestämme.

Tuomaksen vaimolla oli mitä kaunein kampaus.

Ja ohjaajat ja vastaväittäjä saivat kutsun liittyä suunnistusporukkaan kauniin pipo-lahjan kautta...

Christer kiitteli nuorta väittelijää vastaväittelijän puheessaan.

Kaikenkaikkiaan ilta oli onnistunut.

Paljon naurua...

Ja koskettavia tilanteita.

Kakkua ja konjakkia:)

Loppuilta menikin sit tanssahdellessa. Kivaa oli. Onnea ja kiitokset bileistä!

/A couple of weeks back, I attended another dissertation in Lea Pulkkinen hall and a fabulous Karonkka in Wanha Freda. Tuomas defended his thesis well and the party was an excellent occasion to put on heals and dress up. Good conversation, good friends, good dancing. What a day well spent. Thank you! I was also the photographer for the day and therefore you get quite a lot of these pictures here in the blog as well.