9 vuotta reissutyötä

  Selailin tänä aamuna kuviani. Olen järjestänyt ne niin, että joka vuodelle on oma kansio. Niiden sisältä löytyy kaksitoista kuukausikansiota. Kuukausien sisältä löytyy kuvia tapahtumien mukaan organisoituna. Kuvakansiot ovat minulle tapa hahmottaa historiaani. Katsoessani vuosikansioiden pitkää nauhaa, tulee pakostakin ajateltua, että olenpas minä vanha ja kaikenlaista jo nähnyt. Ei ole enää vuosi tai kaksi, kun jotain tapahtui. Selasin kansioitani, koska yritin muistaa, milloin olen viimeksi ollut Luxembourgissa.

Tänään olen nimittäin taas tällaisella perustyömatkojen perustyömatkalla elikkäs kolme lentoa yhteen suuntaan LUXiin. Olen ollut Luxembourgissa kahdesti aiemmin, molemmilla kerroilla syynä oli sama kuin tänäänkin, eli EU-projektin review meeting. Käytännössä siis sellainen kokous, jossa katselmoidaan, että onko projekti edennyt suunnitelmien mukaisesti.

Aikaisemmat visiittini Luxembourgiin tapahtuivat 2014 kesäkuussa ja 2015 marraskuussa. Nämä kuvat ovat kesältä. Marraskuisella reissulla oli niin pimeää ja synkkää, etten ollut sitä kuvannut. Historiasta kertoi kuitenkin blogi. Suoraan sanottuna - jos minulla ei olisi blogia, facebookia ja kuva-arkistoani, monet muistot hukkuisivat. Olen ollut ulkomaanmatkatöissä 9 vuotta nyt. Tämän asian minulle kertoi facebook, joka näytti minulle kuvia ihan ensimmäiseltä ulkomaan työmatkaltani, joka oli siis maaliskuussa 2008 Bayreuthiin. Sen jälkeen reissuja on ollut niin paljon, etten pystyisi enää laskemaan, montako. Muistan ensimmäisen kokoukseni hyvin. Kaikki oli uutta ja pelottavaa. Professorini oli heittänyt minut EU-projektien maailmaan ja sanonut: tuossa on suunta, ui sinne. Muistan, kuinka vaikeaa oli avata suutaan englanniksi aluksi. Nyt nämä muistot tuntuvat huvittavalta. Että on joskus ollut sellainen keltanokka - tietämätön siitä, miten tätä peliä pelataan, miten ihmisille puhutaan niin, että he luottavat asiantuntemukseesi ja niin edelleen. Onneksi ei tarvitse enää olla tuossa elämänvaiheessa.

EU-projektityö on minulle elämäntapa. Kokoushuoneita ja lentokenttähotelleja. Yömyöhään työskentelemistä. Illallisia kolleegojen kanssa. Iltapäiväoluet kokouksen päätteeksi. Jos näitä matkoja ei ole, niitä kaipaa. Olen miettinyt, että olenko tulossa siihen ikään, että jään mieluummin kotiin kuin lähden reissuun. En sentään. Tottakai matkat voivat olla myös väsyttäviä, mutta useimmiten niillä tulee vaihdettua ajatuksia, nähtyä huikeita kaupunkeja, tavattua monikulttuurisia konsortioita. Kyllä tämä on sitä, mistä elämässä nautin. Kentälle ja menoksi.

/Facebook recently told me, that it was 9 years since my very first business trip abroad. This was a trip to Bayreuth with my professor and a colleague. I remember being scared shitless. My professor had thrown me into the world of EU project work. Now I find these thoughts quite funny - how difficult it was to talk in the first meeting. How I didn't know anyone and I didn't know how to work either. It was a steep learning curve that I have made into a career of international business travel. I don't think I know how to live otherwise anymore. I certainly have been to more trips than I can remember since then. Today I am off to Luxembourg, for yet another review meeting for an EU project. I have been there in June 2014 as well as November 2015. Years fly by so fast... Trips turn to three to tens. I am glad I have written a blog and taken a lot of photographs over the years. At least some memories will never fade due to this.