Sanoin Kirsille, että saa vapaat kädet suunnitella tekemistä Islannin reissulle. Niin pitkään, kun muistan, hän on halunnut issikkavaellukselle käytyään sellaisella joskus 10vuotta sitten.
Meillä on siis kolmen päivän ja kahden yön layover Islannissa.
Mietimme auton vuokrausta, mutta päädyimme viettämään ekan päivän Reykjavikissa ja toisena päivänä otimme combo-tourin Reykjavik Excursionsilta, jossa päästiin aamupäivällä ratsastamaan ja iltapäivällä lähdettiin katsomaan osaa "Golden Circlen" nähtävyyksistä.
Tällä tavoin ajattelimme, että saamme kuitenkin eniten irti lomasta ja ei tarvitse miettiä autolla ajamista, parkkeeraamista yms missään vaiheessa. Joskus olisi tarpeen tulla tänne uudestaan, koko viikon reissulle, jotta ehtisi nähdä maata paremmin sitten.
Islannin hevonen on hevonen, ei poni, pienestä koostaan huolimatta.
Kun ekat asukkaat tulivat Islantiin n. 800-luvulla jaa. Täällä oli vaan arktisia kettuja, muut eläimet ovat tänne tuotuja.
Täällä on tällä hetkellä n. 80 000 Islannin hevosta.
1300-luvulla jo kiellettiin muiden hevosten tuominen Islantiin.
Islannin hevosia on 40 väriä, 150 variaatiota.
Hevoset olivat pitkän aikaa koko maan päätransportaatiomenelmä, on edelleen paljon paikkoja, joihin ei pääse muuta kuin kävellen tai hevosella.
1950 alettiin heppoja viedä ulkomaille, mm. Ruotsissa on suuri islanninhevoskanta.
Islannin hevoset ovat ystävällisiä ja hyvähermoisia.
Me ratsastimme Hengill-tulivuoren juurella. Hveragerði:n kylän lähellä. Hveragerði on tunnettu kuumista lähteistä.
Koko vaelluksen ajan vuoren rinteiltä näkyi kaasupurkaumia, niinkuin vuori hikoilisi tai piereskelisi menemään...
Olimme ratsailla kaksi tuntia, joka meille Kirsin kanssa oli juuri sopiva aika.
Kumpikaan meistä ei ole juurikaan ratsastanut ja onhan se aloittelijalle yllättävän rankkaa, oli sitten miten tahansa ystävällisen hepan kyydissä.
Kun tulin alas ratsailta, polveni meinasivat antaa periksi. Olin ilmeisesti puristanut jalkoja jotenkin väärin. Kädet myös vapisivat... eli rentoutuminen ei ollut oikein onnistunut. Nooh, kerrankos sitä.
Olen hevoselle kohtuullisen allerginen, joten naama oli täynnä allergialääkettä koko aamun ja hyvä niin, koska kohtaushan siitä tuli. Mut en kyllä olisi jättänyt väliin! Oli niiiin mukavaa.
 |
| Ratsastuksen päälle nukahti. |
/As Long as i can remember, my cousin has talked about riding islandic horsies. I never thought that would happen in Iceland! I told her that she can plan whatever For our three day layover in Iceland. And so riding we went.
There is 80 000 icelandic horses in Iceland. On the 12th century, It has Been banned to bring Any other horses to Iceland. The icelandic horse is smaller than A normal norse, but It is not A pony. It was the main means of transportation in Iceland For A Long time, and there is still places that you cannot get to without A horse...
We rode at the bottom of volcano Hengill. At town called Hveragerði. It is known for the hot springs and vulcanic activities and in fact while we rode, the mountains were visible all the time and the hot springs were like little springs of gas coming out of the mountain. Looked a bit like the mountain is farting to be honest.
We rode for two hours, but that was a good enough time. Everyone else seemed a lot more experienced than us, I think I have ridden like when I was 10 years old. Once. Maybe. And not at all since then. Kirsi had ridden icelandic horses once in the last 10 years... Yeah, we were beginners and the horsies knew it... But it went well. The routine they made us do, was not the easiest - we went through a river in the first 5minutes and also did 'tolk' or whatever the 'going faster with an icelandic horse' is called... And it feels like you might fall off anytime. Slightly scary, but very interesting. I like riding, but unfortunately I am waaay too allergic to horses to do it more often. Even now after heavy medication, I was completely beaten after 2 hours and fell asleep. I can also feel it today in my bum and knees. Ouch!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti