Tänään olen jälleen Bakussa, Azerbajzanissa. Aiemmin olen vieraillut täällä
2019 ja
2017.
¨ Tällä kertaa mukanani on pieni kuopuksenne isänsä hoivissa sekä veljeni, joka nykyisin työskentelee myös Jyväskylän yliopistolla.
Azerbajzan on täynnä yllätyksiä ja hämmentäviä tilanteita. Ensimmäisenä iltana nautimme traditionaalista 'Pilav' riisiä, joka oli paistettu tandooriuunissa taikinan sisällä lihojen ja granaattiomenakastikkeen kanssa.
Tämä erinomainen ravintola löytyi vain kivenheiton päässä 'Maiden towerista', joka on eräs Bakun keskeisimpiä nähtävyyksiä keskellä vanhaa kaupunkia.
L oli elementissään ja alkoi heti tehdä tuttavuutta paikallisten tyttöystävien kanssa omaan 'bossy' tyyliinsä.
Alkupaloiksi söimme mm. munakoisoa pähkinätäytteellä, tulista kastiketta, juustoa ja paprikamunakoisosalaattitahnaa. Namsk!
Bakun rantapromenadilla oli menossa tiukat shakkiottelut
Pieni pentumme juoksenteli äidin ja iskän väliä muovipullo kourassa varmaan puolen tunnin verran kulutellen energiaa pimenevässä mutta lämpöisessä Azerbajzanin yössä.
Olimme M:n kanssa täällä siis työreissussa, mutta ehdimme katsastaa myös jonkin verran nähtävyyksiä. Kyllähän tämä on kaunis ja ihmeellinen kaupunki ja maa, juuri niinkuin muistinkin.
Tunnen kiitollisuutta, että olen saanut vuosien jälkeen palata moneen paikkaan. En enää pidä matkustamista lainkaan itsestäänselvyytenä. Se on etuoikeus saada olla täällä. Ja tuoda perhekin mukana.
Bakusta lähtee lentoja takaisin Eurooppaan harvaseltaan, oikeastaan Istanbul oli lähestulkoon ainoa paikka, jonka kautta voi lentää. Aiemmin lensin toki Kiovan tai Moskovan kautta, mutta sattuneesta syystä 2023 tämä ei ole mahdollista. Maailma on muuttunut niistä ajoista 2016-2019 kun täälläpäin aiemmin matkustin.
Mutta ikuinen tuli ei ole kadonnut Yanardagista. Tämä rinne on ollut tulessa jo Marco Polon silkkitieajoilta ja varmasti kauemmankin aikaa. Vulkaaninen maasto nostaa kaasun pintaan tällä alueella ja vuori on todellakin ikuisessa tulessa.
Bakua ympäröivät myös massiiviset öljykentät. Sadat ja tuhannet pumput pumppaavat öljyä yötä päivää. Paikalliset tuskastelevat, koska bensan hinta on kohonnut 50senttiin per litra...
Monet vierailemamme paikat olivat minulle ennestään tuttuja, mutta halusin näyttää mm. Zorothrianisen Ateshgah temppelin eli tulitemppelin myös läheisilleni.
Täällä vaikuttavassa paikassa on aiemmin ollut myös ikuinen tuli kaasuvarannoista.
Tuli kuitenkin sammui ekstensiivisen öljynporaamisen myöstä.
Zoroastrianilaisen uskonnon mukaan tuli on väline ihmisille kommunikoida yliluonnollisen maailman kanssa.
Heille samoin pyhiä asioita olivat vesi, maa jne. elementit. He jättivät myös kuolleensa liinoihin käärittynä saalislinnuille ilman hautaamista tai tuhkaamista.
Monenlaista ehdimme kolmen päivän aikana nähdä täällä taas. Töitä tehtiin myös DIRNA-projektin parissa, mutta siitä lisää toisessa postauksessa.
/
Today I am again in Baku, Azerbaijan. I have previously visited here in 2019 and 2017.
This time I have with me your little youngest in his father's care
and my brother, who now also works at the University of Jyväskylä.
Azerbaijan is full of surprises and bewildering situations. On the first
evening, we enjoyed traditional 'Pilav' rice, which was baked in a
tandoor oven inside dough with meats and pomegranate sauce.
This excellent restaurant was found just a stone's throw from the
'Maiden tower', which is one of Baku's main attractions in the middle of
the old city.
L was in her element and immediately started to make friends with local
girlfriends in her own 'bossy' style.
For starters, we ate, among other things, eggplant with nut filling, hot
sauce, cheese, and bell pepper eggplant salad paste. Yummy!
There were intense chess matches going on on the Baku beach promenade.
Our little puppy was running between mom and dad with a plastic bottle
in hand for probably half an hour, consuming energy in the darkening but
warm Azerbaijani night.
We were here with M on a work trip, but we also managed to see some
sights. This is indeed a beautiful and wonderful city and country, just
as I remembered.
I feel gratitude that I have been able to return to many places after
years. I no longer take traveling for granted. It is a privilege to be
here. And to bring the family along.
Flights from Baku back to Europe are infrequent, actually Istanbul was
almost the only place you can fly through. I used to fly via Kiev or
Moscow, but for obvious reasons, this is not possible in 2023. The world
has changed from the times of 2016-2019 when I previously traveled in
this area.
But the eternal fire has not disappeared from Yanardag. This slope has
been on fire since Marco Polo's Silk Road times and certainly for a
longer time. Volcanic terrain raises gas to the surface in this area and
the mountain is indeed in eternal fire.
Baku is also surrounded by massive oil fields. Hundreds and thousands of
pumps pump oil day and night. Locals are frustrated because the price
of gasoline has risen to 50 cents per liter…
Many of the places we visited were familiar to me, but I wanted to show,
among other things, the Zoroastrian Ateshgah temple or fire temple to
my relatives.
In this impressive place, there has also been an eternal fire from gas
reserves.
However, the fire died out due to extensive oil drilling.
According to the Zoroastrian religion, fire is a means for people to
communicate with the supernatural world.
For them, water, earth, etc. elements were also sacred things. They also
left their dead wrapped in linens for birds of prey without burying or
cremating.
We managed to see a lot here again in three days. Work was also done on
the DIRNA project, but more on that in another post.
¨
.jpeg)
