Taidepäiväkoti Kulmakartano

 Meidän napero aloitti siis tammikuun alussa Taidepäiväkoti Kulmakartanossa, Jyväskylän keskustassa.

 Nyt kun siellä on kohta kolme kuukautta käyty, ajattelin kirjoitella vähän kokemuksia tästä päiväkodista. Ehkäpä tästä on apua sellaiselle, joka etsii päivähoitopaikkaa lapselleen Jyväskylässä. Kulmakartanon facebook-sivu löytyy täältä. Ja verkkosivut täältä.

 

 Taidepäiväkoti kulmakartano sijaitsee Vaasankadun ja kauppakadun kulmassa, vastapäätä Sohvia, Kulmakartanon talossa. Tilat on jaettu kahteen tasoon, isompaan yläkertaan ja alakerrasta löytyy toimisto, vessa-alue, liikuntasali, musiikkihuone ja nukkari. Kaikki tilat on rempattu tosi kivasti viime vuoden aikana, materiaalit ovat moderneja nykyaikaiseen nuoren aikuisen makuun. Minusta ainakin on ihana tulla tilaan, joka on sekä kaunis että toimiva.

 Me löysimme tämän päiväkodin itseasiassa ihan vahingossa. Etsimme pojallemme hoitopaikkaa joulukuussa Kiinasta paluumme jälkeen ja silloin oli yksityisellä puolella lähes mahdoton tilanne hoitopaikkojen suhteen. Niinpä meille vinkattiin, että voisimme kysyä paikkaa tästä uudesta päiväkodista, joka aloittaisi toimintansa 7.1.

 Soittelin päiväkodin johtaja Tiina Lämsälle ja paikkoja poikani ikäisille oli jäljellä enää yksi! Niinpä otimme sen nopsasti vastaan. Muistan, että soittelin Tiinalle Helsinki-Pariisi aamukoneesta, ja hyvä että toimin nopeasti, sillä hoitopaikat (varsinkin hyvät sellaiset) menevät Jyväskylässä kuumille kiville. Niinpä A saatiin hoitoon.

 No, alku oli aika hankala, kuten arvata saattaa. Me emme tienneet mitä olettaa. Onhan A meidän eka lapsi. Meidän pelko oli, että hän ei tykkää olla päiväkodissa tai meistä erossa ja jää itkemään perään tms. Kuitenkin päiväkodin ja meidän väliset haasteet olivat tammikuun ekaviikolla ihan erilaiset, kuin olimme kuvitelleet. Ammattilaisina he näkivät ensimmäisen päivän perusteella, että hei, tää poikahan on autistinen. Meidän silmissä poika ei ollut erilainen, koska meillä ei aikaisempaa kokemusta ole. Kuitenkaan päiväkodilla eivät voineet sanoa suoraan arveluaan liittyen A:n erilaisuuteen - se on käsittääkseni jotenkin lakisääteistäkin, että lääkärin se diagnoosi pitää antaa. Joten tosiaankin ihmettelin ensimmäisellä viikolla päiväkodin toimintaa. Nyt toki ymmärrän, että tilanne oli heille todella vaikea: ensinnäkin he aloittivat ihan alusta. Jokaisen lapsen selässä oli nimilappu. Henkilökunta ei tuntenut toisiaan, ei tiloja, ei lapsia... Varsinainen kaaos siis. Ja siinä pieni autistinen tietenkin jäi paitsioon ja äidillä oli huoli hänen pärjäämisestään, koska hän nukahteli ikkunalaudoille yms.

 Kuitenkin olen äärimmäisen kiitollinen Tiinalle, että hän auttoi meitä hakemaan nopeasti apua A:n tilanteeseen. Ilman päiväkotia ei oltaisi näin pitkällä tässä tuen hakemisessa A:lle, ei millään. Aika nopeasti aloimme saada myös paljon henkilökohtaista apua: Saimme käydä juttelemassa A:n tilanteesta päiväkodilla, hän sai omat vaunut alakertaan, joissa hän nukkuu päikkärinsä, joten hänen ei tarvitse sopeutua sängyssä nukkumiseen. Myöskin hän sai jonkun viikon verran syödä omia ruokiaan ja edelleen syö omista ruoka-astioistaan, jotka helpottavat pientä, nirsoa ruokailijaa. Sittemmin olemme kommunikoineet ruoka-asioita sille tasolle, että joskus A saattaa saada ruoan sellaisessa muodossa kuin se olisi hänelle mieluisin, esimerkiksi pastan ilman kastiketta tai perunat lohkoina, ei muusina. Yksilöllistä palvelua siis. Tykkään myös siitä, että tarha on auki 7:00-17:00. Tämä tarkoittaa sitä, että tällainen liukuvaa työaikaa tekevä ihminenkin ehtii hakemaan lapsensa tarhasta. Iltaisin kun haen pojan, saan aina raportin siitä, miten hänen päivänsä on mennyt. Aamupala on tarjolla ysiin asti - tällaistakaan palvelua ei ihan joka tarhassa ole saatavilla.

Päiväkodin henkilökunta on meidän vanhempien ikäistä kolmi-nelikymppistä porukkaa, onpa siellä muutama hieman nuorempikin. Kuitenkin minulle itselleni on ollut tärkeää, että löydän päiväkodin aikuisista sellaisia, joiden kanssa olen samalla aaltopituudella ja samanikäisten kanssa se on tosiaan helpompaa kuin kovin kaukana omasta iästäni olevien.

 A on sijoitettu ryhmään, jossa on erikoislastentarhan opettaja, eli hänen tilanteensa päiväkodissa on minusta oikein hyvä. Päiväkodissa on myös otettu käyttöön kuvakommunikointi, jonka avulla autetaan A:ta päivittäistilanteissa. Tekemättä on vielä kodin ja lastenneurologian osaston yhteistyövisiiitti päiväkodille, mutta se saataneen piakkoin toteutettua myös. Joten kaiken kaikkiaan alun vaikeuksien jälkeen, olemme erittäin kiintyneet tähän päiväkotiin ja sen henkilökuntaan. Koen, että heitä oikeasti kiinnostaa A:n asiat ja että häntä tuetaan arjessa, otetaan mukaan retkille ja sellaisiin tilanteisiin, joissa hän varmasti saattaa olla vaikeakin. Koen, että Taidepäiväkoti sijaitsee mukavalla paikalla ja meiltä sinne ajelee aamulla sen 3minuuttia suuntaansa autolla. Kunhan kelit paranevat, aion viedä A:ta pyörällä tarhaan.

Nyt tietysti diagnoosin myötä seuraavaksi täytyy tehdä päätös, että haemmeko hänelle paikkaa johonkin erityispäiväkotiin. Jos hän viihtyisi tässä tarhassa huonosti ja jos emme jo olisi niin kiintyneitä tähän paikkaan, olisi valinta helppo. Kuitenkin A tykkää Kulmakartanosta ja sen väestä ihan hirveästi. Joka aamu hän riemuissaan kävelee autolta päiväkodille ja joka iltapäivä hän selittää omalla kielellään minulle onnessaan mitä on tehnyt päivän aikana. Hän selvästi nauttii päiväkodin tuomasta turvallisesta rutiinista ja se on ollut hänelle hyväksi. Uskon, että juuri tässä päiväkodissa erikoislapsi saa erikoiskohtelua. Vaikka en muista päiväkodeista tiedäkään, epäilen silti, että onko yhtä moninaista toimintaa lasten kanssa - joka viikko ovat jossakin päin retkillä: Lounaispuistossa, Mäki-Matin perhepuistossa, Mäkisen kalakaupassa, Pääkirjastolla, Veturipuistossa ja vaikka missä. Näistä lapsista kasvaa kaupunkilaisia, jotka osaavat käyttäytyä Jyväskylän katukuvassa ja minusta tämä on tälle alueelle vain hyväksi. Tarhan sijainti meille tosiaan on erinomainen yliopiston parkkipaikkoineen, joten suhtaudun hieman skeptisesti siihen, miten 'paremmin' A:lla päivähoitoasiat voisivat olla jossakin muualla. Mutta vannomatta paras - katsomme tilannetta kiertävän erityislastentarhanopettajan kanssa tässä keväällä. Jospa pääsemme vaikkapa vierailemaan ja tutustumaan Jyväskylän erityislapsien päivähoitopalveluihin.

Our son started in January in 'Taidepäiväkoti Kulmakartano' (Free translation: the Artistic Daycare Corner Mansion) which is situated uptown Jyväskylä city centre, near Sohwi pub. The place is newly renovated and filled with young, enthusiastic staff. The place is in two floors and has a small yard behind the building. We have been super pleased with this daycare. They noticed our son's autism immediately, and we actually got help 4 days after he went to daycare. We would never have noticed it ourselves being first time parents. Tops is complely in love with Kulmakartano and its staff. He goes there every morning enthusiastically with a smile on his face where and he gets special treatment like he is in a group with a Special needs teacher, exept in the middle of the day when he gets a longer nap in his own pram because that's what he still needs. They have started using pictures to communicate with him and his progress has been notisable since he went to daycare. We have a very rough decision to make this spring whether to take him out of here and put him into a 'Special needs' daycare where possibly they would know more about autisism. It breaks my heart to think of leaving this place behind - the location being very convenient for us and so on. But we will do what is best for Tops.