Pride is in Helsinki

Puhutaanpa Pridesta! Satun olemaan tänään Helsingissä. Ystäväni kutsui minut aamulla yrityksensä Accenturen Pride Talk -tapahtumaan. Sen tarkoituksena on tuoda LGBT+ teemoja suomalaisen työelämän keskusteluun. Minussakin heräsi ajatuksia. Olen kokenut vahvasti oman roolini Pridessa olla ystävieni tukena. Tänään kuitenkin tuon tähän postaukseen Priden henkilökohtaisemmalle tasolle.

Maailmalla liikkuessani minusta on tuntunut, että Suomessa ollaan monimuotoisuuden inkluusiossa pitkällä, mutta jäin kuitenkin miettimään - onko havaintoni ollut väärä? Toki omassa kuplassani ihminen saa olla juuri se joka on. Sukupuoleltaan ja seksuaali-identiteetiltään juuri se joka on. Saa olla vammainen. Saa olla erilainen. Mutta se ei todellakaan tarkoita sitä, että turvallista tilaa tai keskustelua olisi kaikkialla Suomessa.

Omassa perheessäni, ystäväpiirissäni, harrastuksissani, työelämässäni - turvallinen keskustelu toteutuu. Työpaikkani kahvihuoneessa voin puhua avoimesti. Toista on kuitenkin somessa. Vihapuhe on lisääntynyt anonyymin kommentoimisen myötä ja se varmasti on ainakin henkilökohtaisesti minulle vaikuttanut siihen, etten tuo somessa erityisesti esiin seksuaalisuuteni moninaisuutta. Se sai minut ajattelemaan, että tietojärjestelmien kehittäjinä, me voimme valita - sallimmeko anonyymin vihapuheen vai puutummeko siihen.

Aamun sessiossa aloin lisäks pohtia omia kaappejani. Miksi minä en aina suoraan kerro vaikka työelämän tilanteissa omasta monimuotoisuudestani? Ajattelen niin, että kerron mikäli tulee puheeksi, mutta minun ei tarvitse alleviivata seksuaalisuuttani. En valehtele, jos kysytään, mutta en myöskään aloita keskustelua aiheesta. Mietin, että palvelenko tällä yhteisöjäni vai en? Olisiko aika tulla ulos kaapeista ja toimia roolimallina.  

Ajat ovat muuttuneet - 15 vuotta sitten kun aloitin työelämässä, ei minulle olisi tullut mieleenkään vaikkapa ottaa samansukupuolista avecia firman juhliin, saatikka pussailla avoimesti hänen kanssaan esimiehen nähden. Nykyisessä tilanteessa huomaan, että omassa organisaatiossani näin voi tehdä. Kukaan ei korvaansakaan lotkauta. En ole kuullut puhetta jälkikäteen aiheesta, eikä kukaan ole itseasiassa edes kiinnittänyt mitään huomiota asiaan. Näin sen kuuluisikin olla.

Blogissa olen ottanut saman linjan - en ole alleviivannut sitä että kuulun seksuaalivähemmistöön.
Pride on näkyväksi tulemista. Pride on kamppailua. Lupasin aamulla Pride Talk -tapahtumassa tulla kaapista somessa ja olkoon se konkreettinen teko monimuotoisuudesta puhumisen edistämiseksi:

Hei, nimeni on Kati ja olen polyamorinen bi-seksuaali. Jos sinulla on kysymyksiä liittyen näihin teemoihin, vastaan mielelläni esimerkikisi kommenttiboksissa tai muissakin somekanavissani.

Onko sinulla kaappeja, joista et ole tullut ulos?

 

/Pride is in Helsinki this week and I happened to be visiting some gay friends of mine. This was by chance but it did take me to a morning Pride Talk session with Accenture - discussing diversity in the workplace in Finland. Overall I think Finns are doing it well - at least it looks like that in my personal bubble. But then again, am I correct... It made me thinking. I have not come 'out' in my blog? Why? Because social media is not a safe place for diversity discussion. Anonymity gives room for hate talk. It also got me thinking: What can we do as information systems developers to stop hate talk and promote diversity in our workplaces as well as our personal lives. There is still work to do for inclusion and acceptance. The excellent talkers today were discussing that the world of tomorrow should be one where none of these themes have to be promoted. I agree - That's the way it is in University of Jyväskylä. I believe the discussion is discreet but open. No one will be fired or denied promotion for having a same sex wife or husband. Personally I made a promise this morning to speak openly in the social media. So therefore this is what I've got to say: Hello, my name is Kati and I am a polyamorous bisexual. If you have any questions on what that means or how to greet and mingle with similar persons to mine, I'm happy to answer in the comment box or any other social media that you might find. Let's all celebrate this week - of being who we are - the most!

Väitös tänään: Opettajat mukaan oppimisteknologioiden suunnitteluun

 Tänään on jälleen päivä, kun yksi 'tohtoriopiskelijaveljistäni' puolustaa väitöskirjaansa. Tänään on Ari Tuhkalan vuoro puhua opettajien osallistamisesta oppimisteknologioiden suunnitteluun. Hänen tutkimuksensa osoitti, että ottamalla mukaan opettajat oppimisteknologioiden 'muutosprosesseihin, muutosvastarintaa voidaan mahdollisesti vähentää.

Samoin kuin monet monet omatkin tutkimukseni ovat osoittaneet - koululaitos on jatkuvassa muutoksessa, joka erityisesti teknologian kehittyessä, on välillä rajuakin. Eräs iso ongelma todellakin on, että sovelluskehittäjät kohtelevat opettajia 'asiakkaina' eikä heitä oteta mukaan teknologiakehitykseen. Tämä johtaa siihen, että teknologiat jäävät pölyttymään nurkkaan. Arin tutkimus on siis todellakin nykyaikaisen palvelumuotoiluajatuksen aallon harjalla.

Vastaväittäjänä toimii Arnold Pears (KTH Royal Institute of Technology, Ruotsi) ja kustoksena toimii oma esimieheni professori Tommi Kärkkäinen. Lehdistötiedoite löytyy täältä. Koko teoksen voi lukea täältä.

Väitöstilaisuuksissa suurta osaa näyttelee vastaväittelijän ja tohtorikoulutettavan välinen kemia. Arin tyyli esiintyä on huumorilla maustettu syväkeskustelu. Opponentin tyyli osoittautui pikkutarkan haastavaksi. Tätä keskustelua oli varsin viihdyttävä seurata varsinkin kun Arin väitös on hyvin lähellä omaani ja siksi tunnen paljon alueen kirjallisuutta omien tutkimusten pohjalta. Väitöstilaisuuksissa yleisön kannalta kiusallisinta on se, että vastaväittelijä kysyy jotakin, mistä kokelas ei ole varma tai osaa vastata. Yleisö luonnollisesti haluaa väittelijän pärjäävän hyvin. Tänään tällaista pelkoa ei ollut. Päin vastoin, välillä sanoisin että Tuhkala kyllä vei Pearsia eikä toisinpäin:)

Onnea tohtorille! Hienosti vedetty!

Väitös tänään -sarjassa myös:

• Alain Tambe
• Panu Moilanen
• Anu Karvonen
• Naomi Woods
• Julia Stoffregen
• Johanna Silvennoinen
• Tuomas Kari
• Hadi Ghanbari

 
/Today my doctoral brother Ari Tuhkala is defending his Phd thesis "Participatory Design: an Approach for Involving Teachers as Design Partners". You can read the press here. And the thesis here. Ari's work tackles the important point that teachers cannot be used only as 'customers' of technology but have to be taken into the design process as participants, if we want them to accept and adapt the technology seamlessly.