sunnuntai 12. toukokuuta 2013

Kylmää, vahvaa teetä

Tänään olen miettinyt että millainen äiti olen. Tämä on jo kolmas äitienpäivä, jota saan viettää, sillä lapseni syntyi mukavasti juuri kolme päivää ennen äitien päivää kaksi vuotta sitten.

Lapsen ensimmäisenä vuonna olin äiti. Olin kotona ja saatavilla.

Toisena vuonna hän tarvitsi minua hieman vähemmän, mutta olin kuitenkin läsnä. Puin, syötin ja lohdutin. Komensin, riitelin ja vihastuin. Ihmettelin, kehuin ja palkitsin. Vein mukanani kempoon ja Kiinaan.

Äitiys ei aina ole kaunista, mutta se täyttää kalenterin, ei tarvitse miettiä, mitä tekee.

Ajattelen, että olen äitinä itsenäisyyteen kannustava, lastani ihaileva ja pusutteleva. Kerron lapselle päivittäin että äiti rakastaa sinua. Sillä lapseni on rakkaus.

Kun katson peiliin en heti nää äitiä. Kaksi vuotiaan äitinä nautin siitä että peilissä näen itseni. Kuitenkin en olisi minä jos en olisi äiti.

Ehkä minä olen useinkin "paska äiti". 2-vuotias ei nää asiaa näin. Hän riemastuu kun tulen kotiin ja hän juoksee syliini kun satuttaa itsensä. Ja tietysti pienet pojat ihailevat äitiä eniten.

Ystäväni mielestä äitiys on vahvaa, kylmää teetä. Se on viisaasti sanottu.

Tämän postauksen kollaasin on ottanut ja toteuttanut Tiikerimaa, 'vauhtiraitoja' -blogista. Kiitos!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Like in Facebook

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...