keskiviikko 5. helmikuuta 2014

Tyynysotia ja raejuustoräjähdyksiä eli elämäni yyhoona

 
Ollaan tällä viikolla oltu poikasen kanssa kaksistaan kotimiehinä. Iskä on työmatkalla Lontoossa ja ke-to välisenä yönä vaihdetaan lennossa vahtia. On oikeesti aika naurettava tää meidän lapsenhoitoaikataulu: Isi tulee keskiviikon vikalla yökoneella ja äiti lähtee torstaiaamun ekalla. Välissä on ehkä neljä tuntia yhteistä (yö) aikaa. No onhan se sentään jotain. Että sellasta tällä viikolla.

Onneksi on turvaverkot! Nimittäin kun on ainoa aikuinen huushollissa, on täysin selvää, että kaikki kotityöt on itse pyöritettävä, not to mention talonyhtiön talonmiesvuoro(!), ja huomenna on vielä Runebergin päivä, joten mun pitäis selvitä niinkin hankalista taskeista kuin suomenlipun löytäminen ja sen tankoon hinaus. Kaksveen avustuksella? Miten onkin, että mun mielestä esim. Shanghaissa opetusministeriön esityksen vetäminen on piece of cake, mut nää kotihommat sit... No, multa varmaan puuttuu joku sellanen kodin hengetär-geeni. Kertokaa, mistä niitä saa... Tänään olen siivonnut neljät räjähtäneet raejuustot tosta keittiön lattialta. Ei ole kuulkaapas kauhean hauskaa. Mutta kompensoin sillä että käytiin uimahallissa. Mä en vaan osaa istua kotona ja tehdä ei-mitään. Jos tiedätte, miten se tehdään niin neuvoja otetaan vastaan.

Niin eilen sain onneksi seuraa uudesta ihanasta kreikkalaisystävästäni. Spontaani Girls night & Sleepover - voiko olla parempaa??? Oikeesti miten onkin, että mä oon jonkun kanssa niin samanhenkinen kuin tän tytsyn? Kikatus jatkui kahvitauolla siihen malliin, että työkavereilta tais mennä hermot. Niin, kyllähän se on oleellista pohtia voiko tytöt lainata toistensa alusvaatteita jne - tosin mä en oo varma, että kumpi tarina eilisillan kulusta oli viihdyttävämpi, se, mitä oikeasti tapahtui vaiko se versio, joka pyörähti Henrin päässä! Wet t-shirts and pillow flights all the way! Mut olipas taas hiirmuisen mukavaa. Mistä tyttöjen illoissa puhutaan? No tietystikin kaikista pojista, eikös niin?
 Tällä viikolla on myös kovasti tullut mietittyä sitä introvertti/extrovertti-juttua. Meillähän tilanne on se, että minä olen ekstrovertti (ylläri) ja mies introvertti. Siinä, missä minä saan energiaa yövieraista ja ystävistä ympärilläni, hän taas ahdistuu liian isosta määrästä ihmisiä ja oikeastaan kaikki yövieraat ovat jonkun asteen ongelmia, vaikka kuinka mukava ja hänen ystävänsäkin olisi... Kun tajuaa, että tämä vaan johtuu meidän persoonallisuuksiemme täydellisestä erosta, asia on helpompi hyväksyä. Siksipä onkin ihana ottaa kaikki irti niistä työmatkoista, jolloin ollaan pojan kanssa kaksin. Nähtäväksi jää, onko A Iintrovertti vai Ekstrovertti - tällä hetkellä sanoisin, että jotain siltä väliltä, mutta voihan se olla, että introvertiksi menee. Sitten täytyy tosiaan yrittää ottaa huomioon molemmat introverttimieheni - pieni ja iso. Harmillista, sillä toisen voimavara on toisen ahdistus... Siihen ei auta kuin kompromissit.
This week me and Tops are once again on our own for the starter of the week. In the middle we switch and I am spending the last couple of days on a business trip. Husband and I will be in the same house for 4 hours at night... Not an idea family centric week... Well, I have compensated my part by taking Topfish to swimming and luckily also thanks to various social networks, we've actually had quite a nice time just the 'two' of us. Which yesterday meant me, tops and my best Greek girlfriend, who spontaniously came for a sleepover straight from work. We had such a fun time. Apparently involving pillow fights at least if you ask my male colleagues. In any case, for me as an extrovert person, I draw energy from social interactions and people hanging around, whereas my husband is an introvert, so he gets quite irritated from too many people around the house. That's why taking spontanious time together with my friends while he is away is so important - What is one person's energy, is another person's nightmare. That's life for you!

2 kommenttia:

  1. Raejuusto! Hahaa (synkkää naurua). Kaksoset, jo toistakymmentä vuotta sitten raejuustokausi. Vieläkin muistan. Ainoaksi kestämistä parantavaksi keinoksi osoittautui silloin vielä isokokoisempi Hesari ja mainoskiellon raaputtaminen pois postilaatikossa. Kun levittää sanomalehteä pari neliömetriä / syöjä ja rullaa lehdet syönnin jälkeen pois syömäpaikan ympäriltä, ei jää kuin muutama desi siivottavaa katosta/seinistä/ikkunasta tms. Kyllä se siitä kumminkin. Eräs asiaan osallistunut kerran sanoi minulle, että vähän ärsyttää, kun sanotaan, että talvisota oli lyhyt sota. Ei kuulemma tuntunut lyhyeltä. Sama näiden raejuusto- yms kausien kanssa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. hah. Onneksi raejuuston hieman kuivettua sen saa harjaamalla ihan kivasti pois laminaatilta. Vielä pahempi on riisinsyöminen, jonka jälkeen näyttää ydinräjähdykseltä. Eilen imuroin ja no, sen jälkeen lapsi siinä vielä söi ja totesin, että niin, olikohan tästä oikeasti mitään hyötyä. Toivon, että vaikka raejuusto jäisikin ruokavalioon pysyvästi niin että sitä opittaisiin syömään lusikalla. Se on seuraava tavoite...

      Poista

Like in Facebook

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...