Hyvää Uutta Vuotta 2023!

Aika muistella hieman kulunutta vuotta. Tänä vuonnakin teen sen standardimalliin kyselyn kautta englanniksi. On ollut antoisa, mutta haastava vuosi kuten varmasti monella muullakin. Kurjimpina juttuina voidaan mainita Ukrainan sota, inflaatio ja energiakriisi poliittisessa maailmassa. Henkilökohtaisessa maailmassa taas syksyn jatkunut sairastelu. 

Positiivisina juttuina: Kuopus on ollut hoidossa 11kk nyt, ensin 8kk mummohoidossa ja sittemmin lokakuusta asti päiväkodissa. Syksy on mennyt sairastellessa kiitos päiväkotiarjen. Yöt ovat edelleen repaleisia ja pikkuhiljaa lopettelen nyt imetystä. L on varsin hauskassa iässä: Hänellä on monenlaista juttua jo, sanavarasto menee jo sadoissa sanoissa, oppiminen on päivittäistä ja parin sanan lauseita kuten 'Ikkä tulee' tai 'Kato ämpäri' tai 'Mennään ulos" on myös alkanut tulla. Samalla hän on melkomoinen riiviö ja tekee kaikkensa saadakseen huomiota perheen isommilta ihmisiltä. Hakkaaminen, heittely ja pureminen ovat niitä turhautumisen merkkejä kun isommat eivät jaksaisi kokoaikaa hänen kanssaan leikkiä. 

Meillä on perheessä nyt kaksi yläasteelaista, yksi alakoululainen ja tämä yksi taapero. Isot lapset ovat murkkuiän kynnyksellä ja itsenäistymiseen liittyy toki myös monenlaista haastetta. Täytyy sanoa, että olen meidän nuorista ylpeä: ottavat todella vastuuta pienemmistä ja kotitöistä ja auttavat myös isommissa työurakoissa sekä iskää että minua. Voidaan vaikka tästä esimerkkinä mainita kesäinen projekti mökin terassin rakentamiseksi, jonka toteutimme mummin, teinien ja minun yhteistyöllä suurimmaksi osaksi.

 Terassista tuli hurjan hieno! Ja rakentamisesta jäi mahtava muisto. Kesällä kävimme myös lasten kanssa fantasiapidoissa Jämijärvellä. Mahtavaa on, että näiden fiksujen nuorien kanssa pystyy matkustamaan ainoanakin aikuisena vaikka meillä 'pienet' kaipaavat paljon apua ja huolehtimista. Nautin suuresti lasten kanssa viettämästäni ajasta ja tiedän, että isojen kanssa ei sitä ole ikuisesti edessä... Nyt nautitaan kun vielä ovat kotosalla ja tekevät meidän kans juttuja! 

Koululainen A on myös kehittynyt huimasti puheterapiansa kautta. Hän ottaa mallia pikkuveljensä juttelemisesta ja selvästi haluaa jutella harjoituksiaan (edelleen lähinnä yhden sanan tasolla) kunnes on aivan väsynyt niihin. Hänen kanssaan harjoitellaan myös leikkitaitoja ja nyt siihen on hyvä mahdollisuus, koska hän on 'ryhmäytynyt' pikkuveljensä kanssa tiiviisti. Hän on isoveljenä erittäin suojeleva ja rakastava ja silittelee pikkuisen päätä vaikka tämä käy välillä puraisemassa 'Angea' kuten L häntä nimittää. 

Mutta mennäänpä kysymysten kautta vuoden kulkuun...

Aikaisemmat vuodet blogissa:

• 2021
• 2020
  
• 2019
  
• 2018
• 2017
• 2016
• 2015
• 2014
• 2013
• 2012
• 2011 - Past this blog in Livejournal! (Had to actually try to remember my account... But it's still there!)
• 2010
• 2009
• 2008
• 2007

So that's how far back it goes!

Muistelutapani on vuonna 2007 kehittelemäni standardimeemi 40 kysymystä viime vuodesta. Tänäkin vuonna vastaan niihin englanniksi.

Mutta sitten asiaan: Uuden vuoden viettomme tulee ainakin sisältämään rakettien katselua, tinojen valamista ja ilmeisesti myös lattian valamista...Toivon kaikille mahtavaa uutta vuotta 2023!

/Summing up my year of 2022, once again in English. I do this every year, just like Charlie Brooker, except you know - not funny...

1. What did you do in 2022 that you’d never done before?

I built a terrace with one grandma and two teens. (Yes also, my spouse helped a little)

2. Did you keep you New Year’s resolutions, and will you make more for next year?

Well no, I didnt. This has been a bad year for goals. Not many were reached. 

3. Did anyone close to you give birth?

Many of my close friends like Manja, Juuli, Mikko&Laura and Tiina got their lovely babies. 

 4. Did anyone close to you die?
My great aunt's husband died at the age of 91. He will be very much missed, but I think that he had made his peace.

5. What countries did you visit?

Yes thank lord that the COVID is finally over! We went to Italy with the kids, then to Greece with just Juha and L (for a business trip), to Macedonia for Manja's and Adrej's wedding and to Ireland later in the year for a business trip. 

6. What would you like to have in 2021 that you lacked in 2022?
I would like to have less illness in the family: It is very frustrating when nothing moves along... Time for health, I guess.

7. What date from 2022 will remain attached upon your memory, and why? 

21.2.22 I guess. I guess it is obvious.

 8. What was your biggest achievement of the year?

I guess making the whole 'palette' work despite against all odds. It is pretty remarkable to get five project proposals accepted and also I supervised 16 Bachelor and 9 Master thesises, which is pretty remarkable I think with still having a baby at home part of the time. I've definitely become an effective worker at my daytime job. Credit of this should also be given towards the three grandmothers and Juha for helping me take care of the family at the same time as my work obligations.

9. What was your biggest failure?
Well, I think that nobody expected the Economy to collapse this much - also my investments have taken a hit, so perhaps that.

10. Did you suffer illness or injury?

Nothing permanent, just colds, covid etc.

 11. What was the best thing you bought?

Trip to Italy for the family is quite high up on the list. But also the family project which we started in June was the best and the worst purchase of last year.

12. Whose behavior merited celebration?
3 Grandmothers, the family as a whole...

13. Whose behavior made you appalled and depressed?
Well, let's say that I do not appreciate people who do not take full responsibility and control on what they say or do in their lives. 

14. Where did most of your money go?
Most of my money has gone to different business ventures. And travelling with family <3. Also too much on food.

15. What did you get really, really, really excited about 

Travelling again

16. What song will always remind you of 2022?
Teipillä tai rakkaudella OR Give that wolf a Banana

17. Compared to this time last year, are you:
I. happier or sadder? About the same
II. thinner or fatter?  Fatter!
III. richer or poorer? Richer but just a little

18. What do you wish you’d done more of?
Sleeping? Sports.

19. What do you wish you’d done less of?
Eaten cheese.

 20. How did you spend Christmas?

We spent the Christmas at home, but also visiting relatives and graves.

22. Did you fall in love in 2022?
no.

24. What was your favorite tv programme?
Survivor & the Finnish version

    
25. Do you hate anyone now that you did not hate this time last year?
Nope

26. What was the best book you read?
I read 10 books this year! I really enjoyed Manifest by Mamma betalar

27. What was your greatest musical discovery?
I am not really exploring music except in Eurovision, so it isnt that exciting. My favourite Eurovision song was Cornelia Jacob's Hold me Closer. I also enjoyed the Finnish entry, Jezebel.

28. What did you want and get?
I wanted to travel again <3

30. What was your favorite film of this year?
Well, it is sad how little films we watch now a days. I don't think I went to the cinema once... Oh no we did go once with the family to see Dumbledore's secrets or whatever and that was pretty awful. 

31. What did you do on your birthday, and how old were you?
I was 41. We went for birthday lunch at Kirkkopuiston Bistro with my mother and my brother and my son. But my aunt could not come because she doesn't have access to digital covid vaccine certificate:( WHat times to live in! 

32. What one thing would have made your year immeasurably more satisfying?
I can think of a war.

33. How would you describe your personal fashion concept in 2022?
Sweats. Still in quarantine wardrobe:/ 
 
34. What kept you sane?
I am not sure how sane I've been... I think that this concept of 'ruuhkavuodet' pretty much sums up my year.
 

35. Which celebrity/public figure did you fancy the most?

People that I admire: Maria Friström, Suvi Swab, 

36. What political issue stirred you the most?
I guess the energy crisis.

37. Who did you miss?
I missed Manja very much:/

38. Who was the best new person you met?
I met a bunch of great new people in one networking event in Helsinki in November, so collectively them. My Phd Student, Maria is also amazing. 


39. Tell us a valuable life lesson you learned in 2022:
If you have a stomach flu, wait 2 weeks before surfacing...

40. Quote a song lyric that sums up your year:

 

Me ollaan ne jotka aina
Vaik olis miten hiton vaikeeta
Tietää että kaiken pystyy korjaamaan
Teipillä tai rakkaudella

Väitös tänään: Digivalmentajan käyttö lisää motivaatiota, minä-pystyvyyttä ja autonomian tunnetta

Tänään on taas yksi näitä hienoja päiviä elämässä, kun ystäväni ja kolleegani Eeva Kettunen väittelee digitaalisten liikuntateknologian, digivalmentajan eli esimerkiksi Suunto-kellon vaikutuksesta kolmelle eri käyttäjäryhmälle. Hänen tutkimuksessaan saadaan selville miten digivalmentajan käyttö pystyy edesauttamaan käyttäjänsä liikkumista. Lehdistötiedoite löytyy täältä.

Tutkielman 1. ohjaajana ja myös kustoksena toimi Dr. Lauri Frank.

Eeva puolustaa työtään vastaväittäjä Harri Oinas-Kukkosen (Oulun yliopisto) kommentteja ansiokkaasti väistellen. Eevan väitöstä on ollut mukava kuunnella, koska hän osaa seisoa tekemänsä työn takana vakuuttavasti ja vuoropuhelua oli todella antoisaa seurata.

Hienoa tästä päivästä tekee myöskin se, että paikalla väitöksessä on ns. 'doctor-grandfather' tason tutkijoita meidän väittelijäsukupolvestamme katsoen. Tässä viittaan siihen, että Dr. Oinas-Kukkonen on meidän IT-tiedekunnan oman Prof. Mikko Siposen ohjaaja, kun taas Siponen on toiminut monen oman ikäluokkani tohtoriopiskelijasiskoni ja -veljeni ohjaajana. Naureskelimmekin yleisössä, että olisi mielenkiintoista piirtää tietojärjestelmätieteen väittelijöiden 'sukupuu'...

Samoin paikalla oli myös toki Eevan 2.ohjaaja, Tuomas Kari, jonka opponentti oli Christer Carlson, myöskin ns. 'Doctor-grandfather', jos Eevasta käsin katsotaan. Tuomas on väitellyt samoihin aikoihin minun kanssani ja nyt sitten odotellaankin innolla ensi vuotta jolloin oma ensimmäinen tohtoriopiskelijani tulee väittelemään ohjauksessani. Hieno saavutus Tuomas!

Paljon onnea uudelle tohtorille! 

/Today is one of those great days when I am attending the dissertation of my co-worker and friend, Eeva Kettunen who has written her dissertation on digital coaches effects on people's physical activity. The opponent, Dr. Harri Oinas-Kukkonen is from University of Oulu and the supervisors were Dr. Lauri Frank and Dr. Tuomas Kari. It is great to see 'next generation' of supervisors rising from my own doctor brothers... Eeva is defending her work very sharp and firm towards quite tough questions and she did not get herself lost even when the opponent disagreed on some of the aspects... The work itself is very interesting for those people using digital coaches like Oura/Suunto etc. The press release you can find here. Congratulations to the new doctor!

Learning from the Extremes goes Dublin

  Today I am in Trinity College Business School in Dublin, Ireland. This time it is about supporting digitalisation for rural schools of Europe. EC co-funded Learning from the Extremes project is giving out 1,2M euros to schools technology and professional development aquisition. Finland is included as one of the 10 countries getting this support.

/Tänään olen Trinity College:n Business Schoolissa, Dublinissa. Tällä kertaa kyse on digitalisaation tuesta syrjäseutukouluille. Learning from the Extremes -projekti jakaa 1,2M€ koulujen teknologia- ja osaamisen kehittämisen hankintoihin ja Suomi on mukana yhtenä 10:stä maasta, jotka saavat tätä tukea.

 

Learning from the Extremes Call for proposals was open during this summer and ended at the end of September 2022. Finnish schools, high schools and vocational schools could receive 150k euros. /Learning from the Extremes Call for proposals oli avoinna kesän ja päättyi syyskuun lopussa. Suomalaisille peruskouluille, lukioille ja ammattikouluille oli jaossa 150 000 euroa ja projektien arvioitu määrä 10.

Most of the projects applied the maximum 20 000euros which meant that we could totally fund 7 projects from the 45 applications. Total of 138 000 euros will be given for these schools.

/ Suurin osa hakijoista oli kuitenkin budjetoinut projektinsa maksimisummalle eli 20 000 eurolle, joten valittujen projektien määrä väheni. Jotta budjetti ei ylittynyt, pystyimme rahoittamaan seitsemän projektia ja lukitsemaan niihin yhteensä noin 138 000 euroa.  Suomesta tuli yhteensä 45 hakemusta.

 These rural schools development projects will begin on 1st of December and they will last one year. Today we are talking of support for those schools carrying out these digitalisation development period.

/Nämä syrjäseutukoulujen kehittämishankkeet alkavat 1.12. ja kestävät 12kk. Tänään keskustelemme tukitoimista kouluille tämän digitalisaation kehittämisjakson ajalle.

 

 We are planning for example expert visits to workshops, measuring impact, online traings etc.

Suunnitteilla on mm. asiantuntijavierailuja työpajoihin, vaikuttavuuden mittaamista, yhteisiä koulutuksia jne.

 

The winter in Dublin has been mild so far.

/Dublinissa on ollut toistaiseksi leuto talvi.

 

 It is nice to see the sun <3 in November.

/Marraskuun 'sateisen' työmatkan keskellä on ollut virkistävää saada pieniä pilkahduksia aurinkoa.

 

 /On Wednesday the entire city was bathing in the sun and blue skies.

Keskiviikkona koko kaupunki kylpi valossa ja sinisissä taivaissa.

 The locals say that you can experience all potential weathers within 24 hours in Dublin.

/Paikalliset kertoivat, että sää täällä vaihtuu vähintään neljä kertaa vuorokaudessa.

Learning from the Extremes is a rather ambitious project because it wants to achive the digital change of over 80 schools within only 2 years!

/

Learning from the Extremes on varsin kunnianhimoinen projekti sillä kahden vuoden sisällä se todellakin aikoo mullistaa syrjäseutukoulujen digitalisaation tason selkeästi paremmaksi. Siinäpä sitä hommaa sitten onkin...

 

With me here I have of course the small terminator helper because staying at home three nights without mother would still have been quite a challenge to the spirited baby that he is. Seeing Ireland with daddy is much more attractive option.

/Minulla on edelleen pikkuinen apulainen mukana tälläkin kertaa, koska hän on rohkeasta luonteestaan huolimatta edelleen varsin herkkä tyyppi ja kolmeksi yöksi ilman äitiä jääminen olisi varmasti ollut haastava tilanne. Iskän kanssa Irlantiin tutustuminen on toistaiseksi toiminut kivasti. Hotellin kokolattiamattoiset sokkelokäytävät ja chesterfield sohvat kelpaavat pienelle hoplopiksi toistaiseksi... ensi vuonna katsotaan sitten tilannetta uudestaan...

Kuopus menee päiväkotiin

 Niin kävi että meidän pienin aloitti päiväkodissa tän kuun alussa. L on nyt 1v ja  3kk vanha. Hän on viimeiset 6kk ollut mummohoidossa iltapäivisin, minun aloitettua työt helmikuun alussa. 

Olimme hyvin onnekkaita kun pikkuisen ei tarvinnut mennä päiväkotiin liian aikaisin vaan tein etätöitä ja iltapäivisin hän oli kolmen eri mummin hoidossa. Minun ja Juhan äiti olivat molemmat kaksi iltapäivää ja tätini yhden per viikko. Tämä järjestely toimi erinomaisesti, ihanaa oli saada apua arkeen. Usein oli vielä kotiakin siistitty päikkäreiden aikana tai jopa ikkunat pesty!

Nyt kuitenkin poika on jo sen verran liikkuva ja hakee sosiaalista kontaktia että oli oikea aika hänen lähteä varhaiskasvatuksen pariin tutustumaan ikäisiinsä pikkutyyppeihin.

 

Tiesin ekan viikon jo etukäteen olevan haastava, olimmehan eläneet päiväkotirytmiä huomattavasti myöhäisemmässä rytmissä koko hänen elämänsä ajan. Eli heränneet klo 11 ja menneet nukkumaan puoliltaöin. Nyt olisi edessä siis 3-4h rytmin siirto...

Vaikka tällä kertaa olinkin henkisesti varautunut rankkoihin aikoihin - en kuitenkaan ollut ymmärtänyt, miten traumaattista A:n päiväkodin aloitus oli minulle (ja koko perheelle ollut v. 2014). Päiväkodin johtaja kysyi minulta tutustumispäivänä, että 'Jännittääkö äitiä'? Vastaukseni oli, että päiväkodin aloittaminen ahdistaa minua, mutta tuskin niistä syistä joita se ahdistaa tyypillistä vanhempaa. Tiedän, että lapseni pärjää ja sopeutuu. 8 vuotta sitten kuitenkin juuri päiväkodin aloitus oli tilanne, jossa A:n autismi huomattiin. Elimme silloin perheenä isoa kriisiä, jossa vanhemman pahin painajainen käy toteen: Lapseni on kehitysvammainen ja tietoa tulevasta kukaan ei suostu meille kertomaan. Olen kirjoittanut noista ajoista monet blogipostaukset ja ne tuovat minulle lohtua nyt L:n kanssa samassa tilanteessa.

 

Vietin L:n kanssa ensimmäisen viikon aamupäivät päiväkodissa. Hyvin nopeasti kävi selväksi, että hän ei ole autistinen. Eroja A:n käytökseen vastaavassa tilanteessa ovat mm. se, että L ottaa kontaktia muihin lapsiin ja aikuisiin; osallistuu laulupiireihin; istuu omalla paikallaan ja syö oma-aloitteisesti ruokaansa. Yhden viikon jälkeen hänen sanavarastonsa on myös räjähtänyt ja hän toistelee kaikkia kuulemiaan sanoja. Muunmuassa lokakuussa kuultua:

Auto

Äiti

"i" (Iskä)

Tätä

Kakka

Kakku

Hai (mikä tahansa kala)

Kärry

Tyttö

Pappo (Pallo)

Pupu

Pappa (Muumipappa)

Halataan!

Anna (Anna-Anna-Anna!)

Lamppu

Kenkä

Hattu

Hanska

jne.

Toki A:kin kehittyi 2 vuotiaaksi muistikuviemme mukaan normaalisti ja taantuma tapahtui vasta sen jälkeen. Joillekin autisteille käy niin. Joten mitäänhän ei vielä voi tietää. A aloitti päikyn 2v ja 7kk iässä kun taas L oli 1 vuotta ja 3kk.

Ensimmäinen viikko sujui varsin mukavasti. Toki äidin perään itkettiin, mutta oli kuitenkin sitten rauhoittunut ja nukkunut myös päiväunet joka päivä sängyssä(!) 1,5-2h. Kotonahan meillä päiväunet nukutaan edelleen rattaissa. Olin mukana päiväunillemenoaikaan ja hän oli sitten unet + välipala-ajan ilman minua siellä.

Oli mukava tutustua päiväkodin arkeen, hänen päiväkotinsa on Jyväskylän keskustassa sijaitseva Pilke Playschool. Valitsimme päiväkodin erityisesti syystä, että siellä puhutaan suomen lisäksi englantia lapsille. Kansainvälisessä elämässä mukana olevalle poikaselle on varmasti eduksi ymmärtää 'toista kotimaista' myös. Lisäksi päiväkodin sijainti on kivasti työpaikkani lähellä, mutta kuitenkin keskustan tuntumassa. Pidän siitä, että lapsella on lähiöelämän lisäksi myös kosketusta kaupungin vilinään. Ensimmäisinä päivinä hän ehti ihmetellä päiväkodin pihan ympärillä kohoavia korkeita taloja yms ohi kiitäviä busseja. 

 

Ihmeellisintä päikyssä kuitenkin hänelle oli selvästi se, että maailmassa on olemassa muitakin pieniä ihmisiä kuin hän. Kotonahan isot alkavat olla aikuisen kokoisia jo, joten hän on varmastikin ajatellut, että on aikalailla ainoa kokoaan. Oli hauskaa nähdä miten rattaat hänen pikkupäässään alkoivat kiertää ja hän rupesi imemään toisten käytöksestä oppia omaansa.

Luonnollisesti saimme ensimmäisen viikon päätteeksi supersitkeän flunssan ja seuraava viikko on oltu sitten kotona. Ens viikolla aloitetaan sitten taas alusta rytmin siirto ja uuteen arkeen tutustuminen. Nyt ihmiset ja paikat eivät kuitenkaan ole enää uusia eli seuraava askel on viihtyä päikyssä 8-14 ilman äitiä. Toivotaan, että koko talvi ei mene sairastamiseen. Näinhän se on, että päiväkodin pitäisi helpottaa perheen arkea, mutta alussa se vaan vaikeutuu... Nähtäväksi jää, kuinka pitkäksi ajaksi. 

Toisaalta tuntuu kyllä ihanalta, että mahdollisesti tulevaisuudessa on taas aikaa, jolloin pääsen takaisin työrytmiin, liikkumisrytmiin ja saan hengähtää myös viettämällä aikaa päivittäin työpaikalla aikuisten kanssa. Pohjalla kun on mummoarjen lisäksi kotiäitiys, raskaanaoloaika ja korona niin tällainen elämä tuntuu todella kaukaiselta. Valoa tunnelin päässä kuitenkin on. 

/ My second son has started daycare in the beginning of October. We were very lucky to have had the grandmothers take care of him on afternoons for about 6 months now. However he is now mobile and starting to look for social interactions so it was the right time for him to be with kids his own age. I hadnt realised how big of a trauma it was for me when 8 years ago we put A to the daycare. This has brought back so many old memories, not the good ones... Back in 2014, A's Autism came out when strating the daycare and it was a big crisis for the whole family. This time I can see myself worrying that something similar might happen, even though L is showing only signs of being neurotypical. The first week went well: He slept at the beds, he ate well, he allowed people to comfort him if he was upset when 'mommy' left him for a couple of hours per day there. He took contact with other kids. Then again A was 2 years old when he 'recessed' so we cannot know anything still. Of course the first week of daycare also brought us cold so we have been ill for a week now. Next week trying to turn the rythm once again... Let's see how it goes.

Macedonia

Viime viikolla matkustimme jälleen Pohjois-Makedoniaan, Skopjeen. 

Olimme Juhan kanssa kahdestaan Skopjessa kolme vuotta sitten kesällä 2019.  

Tällä kertaa meillä oli mukana "pikkuiset" muksut eli L ja A ja heidän lisäksi myös extra-aikuisena Juhan äiti. 

Tällä kertaa loman lisäksi agendassa oli tietystikin rakkaiden Manjan ja Andrejn häät <3.

Kirjoitan makedonialaisista häistä toisen postauksen, tässä fiilistellään nyt vaan reissua... 

Mukana meidän lisäksi oli kollegani ja ystäväni perhe lapsineen ja extra-aikuisineen joten meitä oli jopa kymmenen henkeä yhteensä samasta porukasta...

 Mukaanlukien neljä lasta ja kaksi 'vauvaa'. Vaikkakin meidän 1v 2kk taitaa olla jo taapero eikä niinkään vauva... 

Päätettiinkin Juulin kans ottaa sellainen huoneistohotelli, jonka pihalla lapset voisivat leikkiä ja uiskennella altaassa. Tällainen löytyikin erinomaiselta sijainnilta 1,6km päästä Skopjen keskustan päätorilta. 

Tämä mahdollisti meille lähes joka päiväiset kävelylenkit Skopjen keskustaan syömään, ostoksille ja nähtävyyksiin. 

Lisäksi uima-altaassa tuli uitua ja leikittyä lasten kanssa monta kertaa päivässä. Kuumat n. 

30-40C asteen lämpötilat houkuttelivat aikuisetkin pulahtamaan viileään veteen.

Viikosta tulikin kaikille mieleinen loma, joka myös pitkitti kesää viikolla samaan aikaan kun Suomessa kelit viilenivät lämpimän elokuun jälkeen syksyisiksi.

Makedoniassa sää oli kuuman lisäksi ennalta arvaamaton ja ensimmäisenä iltana jäimmekin jumiin massiiviseen raemyrskyyn...

Isokokoisia rakeita satoi puolisen tuntia kovaa niin että koko Skopjen keskusta tulvi ja hotellin ovenrako muuttui 'jääpalakoneeksi'.Tällainen myrsky on ennenkuulumaton jopa Skopjessa, joka sijaitsee vuorien ympäröimänä ns. kuopassa... Paikallinen täysin uusi ja bränikkä ostarikin jouduttiin sulkemaan moneksi päiväksi kun sen kellarissa oli vettä... 

Me tietysti aluksi mietimme, että tällainen on ihan normaalia, mut kuulema ei ole!

Seuraavana päivänä onneksi päästiin tyttöjen ja vauvojen yhteiselle Brunssille, jossa nämä söpöläiset kohtasivat ekaa kertaa...

Muina päivinä otimme rennosti...

Kävimme paikallisessa vanhassa kaupungissa eli 'Bazaarissa'.

Käppäilyn lisäksi rentouduimme poolilla.

11-vuotias nautti täysin tästä lomailusta.

Viikonloppuna pääsimme Juhan kanssa kahdestaan 185-hengen makedonialaisiin häihin Sopotissa viinitarhalla. 

Komea hääpari johdatti meidät paikallisten häiden tunnelmaan...

Jota voisin kuvailla 'railakkaaksi' suomalaisiin verrattuna. Mutta tosiaan postaan näistä toisen kertomuksen.

Olipas ihanaa! Nyt sitten takas Suomeen ja arkeen, jossa alkaa syksy. Hyvästi kesä 2022, olit hyvä meille!

/Last week we were able to go for one week holiday in North Macedonia. The real reason was of course our dear Manja and Andrej's wedding. Congratulations! And thank you for inviting us into this special, special day in your lives. We had an amazing holiday on top of the great time on the vineyard wedding in Sopot. I will write a separate post on the wedding because otherwise there is too many pictures on this post...