perjantai 10. tammikuuta 2014

Huolia


Tämä ensimmäinen päiväkotiviikko tulee päätökseen tänään ja kysymyksiä on viikon lopussa enemmän kuin vastauksia. Kiitos kaikille, jotka ovat lähetelleet viestejä ja kommentteja - tukenne on korvaamatonta!

Kävimme tänään neuvolassa juttelemassa A:n kehityksestä ja nyt on varmistettu, että jotain on vikana. Emme tiedä, mitä. Ei tiedä neuvola, eikä myöskään päiväkoti. Lähete lääkärille on saatu ja sen jälkeen päästään eteenpäin tutkimuksissa. Meille on kerrottu, että pojan tilanteeseen EI OLE vaikuttanut:

*Vanhempien huono hoito/kiire/henkinen läsnäolemattomuus
*Matka Kiinaan
*Kaksikielisyys
*Ruokavalio tai vitamiinien puute
*Mikään, mitä me olisimme tehneet

Faktat ovat nämä: Viime keväänä pojalla oli 50 sanaa sanavarastossaan: (Piti oikein käydä blogipostit läpi, että edes muistin, mitä hän on vuosi sitten jutellut. Onneks on tää blogi!)
1. Panda *
2. Auto
3. Lamppu
4. Car
5. Cat
6. Mä
7. Äiti *
8. Äittä (parental unit)
9. Isi *
10. Eno
11. Aisha (hän itse)
12. Meni
13. Go *
14. Away *
15. Nooze (Noodles)
16. Apple *
17. Six
18. Seven
19. This *
20. No *
21. Ei *
22. Money
23. I Know
24. Haloo *
25. Bye-bye
26. Xie Xie
27. Viisi
28. Kuusi
29. Ei sinne!
30. Tämä
31. Ei Mene
32. Hauva
33. Tiger
34. Missä
35. Harja
36. Kakka
37. Kukka
38. Mumma
39. Tätä
40. Tänne
41. Kone *
42. Kala *
43. Rango
44. Tyttö
45. Pappa
46. Pissa
47. Kuukku
48. Haukkaa
49. Pussaa
50. Yes
51. Poppa

On ollut varmasti muitakin

12*/51
*Nämä 12 sanaa olen kuullut viimeisen kuukauden aikana, eli muut ovat enemmän tai vähemmän hukassa...

Hän vetäytyy omiin oloihinsa ja kontaktin löytäminen hoitajien kanssa on hankalaa. Minun, isin ja vaikkapa Ritva-tädin kanssa kontakti otetaan yleensä niin, että hän tarraa kiinni sormesta ja vie sinne, missä hän haluaisi jonkun asian tapahtuvan. Hän osaa käydä läpi CD-kotelon dvdt ja osoittaa sen mitä haluaa katsoa ja sanoa "This", mutta nykyisin hän ei sano 'Auto'(cars) 'pamma' (Kung fu Panda) tai 'Nangoo' (Rango), niin kuin vielä puoli vuotta sitten. Eli jostain syystä hänen kehityksensä on mennyt takapakkia ja nyt etsitään syytä siihen.

Seuraavaksi meillä on edessä lääkärin tarkastus - onko korvissa ollut tulehduksia/tukoksia ja ehkä jopa tutkimme testeillä (lääkäri tutkii), onko neurologisia ongelmia. Erityislastentarhan opettaja on myös tulossa tarhaan katsomaan, että olisiko A:lle tapeen saada esim. avustajaa tms, arjen vaikeisiin tilanteisiin tarhassa.

Päiväkodissa juteltiin myös ikkunalle nukahtelusta (ikkunalauta on leveä ja matalalla, eli ei ole vaarallinen paikka! Se on ikkunasta eristetty pleksillä... Kuulosti ehkä hurjemmalta kuin oli. Ja juttelimme, että ehkä nukuttamiseen voisi käyttää hänen rattaitaan alkuun, niin että se olisi hänelle turvallinen tapa nukkua päikkärit. Olen tänään jo huomattavasti rauhoittuneempi päivähoidon tilanteesta, uskon, että saamme asiat ratkeamaan heidän kanssaan vaikka alussa onkin ollut hieman asenteeseen liittyviä huolenaiheita.

Vanhemmille tämä on tietysti shokkitilanne. Kun ei tiedä tulevasta. Ei tiedä, miten pystyy suunnittelemaan omia töitään, selvää on, että tällä viikolla työt ovat molemmilla vanhemmilla kärsineet. Tilanne on ollut selkeästi huonompi kuin Kiinassa, jossa meillä oli selvät rutiinit. Mutta toki ymmärrän, että siirtymävaihe vie aikansa, jospa se tästä. Tietysti huoli pienen tilanteesta on kova: Jos pienessä päässä ei kaikki asiat naksahtele oikein niin tietenkin se johtaa paniikkiin ja mietteisiin pahimmasta mahdollisesta. Isi meillä on miettinyt, että hepatiittirokotus olisi puheen takapakin takana. Noh, oli miten oli, tällaisessa tilanteessa varmasti tärkeintä on vetää henkeä ja miettiä, miten lasta voidaan parhaiten auttaa. Ja siihen on nyt ammattiapua haettu kahdelta taholta, joten juuri nyt emme voi tehdä muuta kuin elää arkea.

En minä tietystikään ajatellut, että elämä olisi helppoa. Mutta juuri nyt se on vaikeampaa kuin robotti/enkelilasten vanhemmilla.

So today we have found out that there indeed is something different with our son, something wrong with his speech development and contact with other people. The next step is to do tests - maybe it's a hearing issue (although he clearly hears when you talk with him), maybe it's something else. We don't know, but what we do know was that at some point in his life he knew over 50 words and has now stopped using 80% of them. I will keep you posted. Thank you so much for your kind words and encouragements. We have been told that it's not something we have done, it's not that he is bilingual and it's not that he's been to CHina. Next week we will all be wiser.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Like in Facebook

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...