Kova ikävä Kiinaa

I haven't ever really found a place that I call home

I never stick around quite long enough to make it

It's just a thought, only a thought

Someday I'll be in China again.

Hyvää kiinalaista Uutta Vuotta! Uskomatonta, miten paljon jotain paikkaa voikin olla ikävä.

Tänään, kiinalaisen uuden vuoden aattona kaikki hetket muistuvat mieleen. Kaikki ne tuntikausien ilotulitukset! Juteltuani eilen skypellä kiinalaisen kolleegani kanssa totesin, että pakkohan sitä on tänäkin vuonna keksiä, että miten sinne pääsee takaisin. Kyllä Suomessa on kaunista ja ihanaa, mutta joku osa minua jäi sinne vuorten taakse, kauas pois. Sitä on niin vaikea selittää, miksi näin on. Usein tuntuu aivan hullulta: Onhan täällä moni asia niin paljon paremmin! Silti haluaisin astua ovestani suoraan vilisevälle kadulle, ostaa banaanin mummolta, kiirehtiä läpi ruuhkan, pysähtyä läheiseen temppeliin, istua tuktukissa huristellen vilinässä... Ja tokihan ne ihmiset rakkaat siellä toisella puolen palloa myös ovat mielessä.

On the Chinese New Year's Eve today, I miss China more than ever. It's weirdly powerful - like a physical longing of being out there. It's very difficult to explain the longing of walking outside to the herds of people, sit in a tuk tuk traffic, stop by in a temple, feel the world around me. Yes many things are better in Finland, but still, something I left behind in China <3

 Tällä postauksella osallistun jälleen Instagram Travel Thursdayhun.