Saimme eilen kirjeen sairaalasta. Lapsi pääsee päiväsairaalan analyysiin helmikuun alkupuolella.
Olen tyytyväinen. Analyysi kestää yhden päivän ja tarhasta annetaan heille myös lausunto. Analysoijina on 8 erilaista terapeuttia/lääkäriä. Toivon, että ainakin joitakin diagnooseja tällä kerralla voitaisiin arvioida ulos. En ole niin optimistinen, että kerralla kaikki ongelmat selviäisivät.
Päivähoitoarki on kuitenkin alkanut loksahdella uomiinsa. Nykyisin jopa yleensä päivän aikana syödään jotain, nukutaan vaunuissa päiväunet ja istutaan tuettuna ruoka-ajalla pöydässä. Poika höpöttää meille kovasti asiaa koko ajan. Kuitenkaan siinä ei vielä ole tolkkua. Tällä viikolla hän on ottanut kovasti katsekontaktia ja jutellut. Uusi leikki on laittaa äidin 2euron feikkiraybanit aikuisille päähän ja sitten kertoa, mitä ajattelee meistä. Myös työkavereilleni jotka olivat eilen kylässä hän teki näin. Eli sosiaalisuutta on. Myös minua ja isiä pussaillaan kovin ja kun tullaan kotiin, isiä kutsutaan nimellä jos häntä ei näy. Edistystä on siis ehkä ihan pikkuaskelin. Ainakaan minusta ei olla menty takapakkia, mikä on erinomaisen hyvä. Tarhassa tykkää olla ja useimmiten ei halua lähteä sieltä pois, kun menen hakemaan neljän maissa. Ollaan tehty juttuja perheen kesken ja siitä hän selvästi nauttii, että kaikki kolme tekevät jotain hänen hommiaan niin kuin vaikka käydään uimassa niin kuin tänään illalla. Tosin väsyessä hänessä on alkanut huomaamaan agressiivisuutta, jota ei ole ollut aiemmin. Äitiä saatetaan läppäistä kovastikin ja sekä minua että tarhan yhtä hoitajaa hän oli myös puraissut. Heti on toki tehty todella selväksi, että niin ei missään tapauksessa saa tehdä. Pureminen ei ole ollut vauvaiän jälkeen kuvioissa, mutta nyt taitaa olla niin, että hänestä välillä tuntuu, ettei hänen mielenilmauksensa mene perille. Kyllähänhän heittäytyy, jos tulee paha mieli tai ilmoittaa äänellään, että näin ei sopisi, mutta joskus aikuiset eivät siltikään usko, että hänen tapa olisi paras tapa. Tyhmiä!
We have gotten a letter from the hospital and Tops will get a check up with the neurologist. This is a one day observing event at the beginning of February, where there will be various doctors and therapists looking into him, evaluating his case. At the moment he is quite a happy boy - he likes going to the daycare and usually would not like to leave when I go and pick him up about four a clock. He has however become quite agrressive towards his care takers in the last two weeks - he can hit me if he is tired and won't get his way and he has bitten both me and one of the teachers of his daycare. Only once though, as we've of course said very stricktly that this won't do. I think he just is often faced with a situation where he cannot communicate and gets very frustrated, he won't understand why his way is not the best way. I am optimistic however on his future. He seems to be willing to talk - he just doesn't make any sense right now.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti