Muisteleminen on niin kivaa, että kerrataanpa 2010-lukuakin tässä nyt hiukan kun kerta päästiin alkuun. Vuodet 2010-2019, jolloin olin 29-38-vuotias. Voitaisiin sanoa, että nämä olivat aikuistumisen vuosia. Highlightseihin mahtuu lapsen syntymää, asumista Kiinassa, autismidiagnoosia, väittelyä, avioeroa, asuntokauppoja, kihlautumista, paljon matkustusta ja vielä ihanampia muistoja rakkaiden ihmisten kanssa. Koen vuosikymmenen oleen antoisa ja minulle kovin armollinen: Vaikka on ollut vaikeuksia, jouduin luopumaan ainoastaan yhdestä läheisen perheen jäsenestäni, Anni-tädistä lopullisesti (vrt. 90-luvulla käytännössä kaikki isovanhempani siirtyivät ajasta ikuisuuteen). Olen saanut koko tämän vuosikymmenen olla kokopäivätöissä, poislukien siis äitiyslomani 2011. Elämään on tullut paljon uusia läheisiä ihmisiä. Poikani lisäksi sukuuni on syntynyt pieni kummipoikani.
2010
Tämä oli vuosi kun tulin raskaaksi elokuussa. Käytiin myös
ikimuistoisella reissulla Pietarissa Kirsin ja Pekan kanssa. Tein Open
Science Resources - projektia ja sain toisen artikkelin valmiiksi
väitöskirjaani. Syksyllä kävin vielä muutamilla työmatkoilla
kuvotuksesta huolimatta ja luovuin kahvista, kun sen juominen ällötti. J
myi Lontoon kämppänsä ja muutti Suomeen pysyvästi.
2011
Kevät meni pienoisen odottelussa. Vaikka raskaus menikin hyvin, en
kokenut oloa missään vaiheessa superhehkeäksi. Etsittiin Ritvan kans
meille uutta asuntoa ja piitkän melkein vuoden kestäneen etsinnän
jälkeen tämä unelmiemme rivari läheltä mun työpaikkaa.
Nappasimme sen heti täyteen hintaan ja siitä tuli monta tarjousta vielä
samana päivänä, mutta myytiin meille. J nimesi talon ”Gimploftiksi”
koska asunnossa oli parvi portaiden päällä. Muutimme huhtikuun lopussa
ja olin jäänyt äitiyslomalle hieman sitä aiemmin.
Kun muutto oli tehty ja laitoin veljeni junaan, totesimme että eka yö
kahdestaan uudessa kodissa. Nukuin tunnin ja lapsivesi meni... siitä 29h
päästä syntyi ihana rakas A:) Loppuvuonna harjoiteltiin perhe-elämää ja
käytiin englannissa. Sukulaiset olivat toki
myös meillä ristiäisissä.
2012
Maaliskuussa menin takaisin töihin ja J jäi A:n kanssa ”kotiin”.
Käytännössä teimme kuitenkin niin että minä tein töitä ma-pe ja J pe-su.
Perjantaisin hoiti isotäti Ritva, isoisotädin, Annin avustuksella. Eipä
siis ihme, että Ritvasta on vuosien varrella
tullut yksi A:n kiintymysaikuisista <3. Keväällä aloitin myös blogin tässä muodossaan bloggerissa. Blogissa satuin huutelemaan, että haluaisin muuttaa joko Kiinaan tai Japaniin. Careful what you wish for - you might just get it... eli kollegani näki postaukseni ja pistimme tuumasta toimeen. Muutimme vuoden loppupuolella 1,5-vuotiaan taaperon kanssa neljäksi kuukaudeksi Kiinaan...
2013
Vuosi vaihtui Kiinassa veljeni kanssa katsellessamme täysin olemattomia ilotulitteita (Kiinalaiseen uuteen vuoteen verrattuna). Palasimme Suomeen maaliskuussa kuitenkin tarkoituksena palata Kiinaan vielä ennen vuoden loppua. Olimme siis Kiinassa tammi-helmikuun ja elokuussa matkasimme World Taikaille Japaniin sukulaisteni kanssa ja me perheenä jatkoimme Japanista takaisin Xi'aniin jatkamaan Kiinan komennustani kolmella kuukaudella vielä. Tulimme kotiin juuri ennen joulua. Tämä vuosi oli monella tapaa haasteellinen ja parisuhteellemme kuormittava. Päädyimme kesällä epäkonventionaaliseen parisuhdemuotoon, joka kuormitti arkeamme. Marraskuussa A putosi Kiinassa kellariin pääedellä ja sai ison haavan kalloonsa. Tämä oli helposti yksi elämäni pelottavimmista hetkistä koskaan.
2014
Vuoden 2014 alussa A meni päivähoitoon, jossa varhaiskasvatuksen ammattilaiset huomasivat heti, että kaikki ei ollut kunnossa. Seurasi testijaksoa lasten neurologialla ja meille täysin järkytyksenä tullut autismi-diagnoosi. Aluksi siihen oli todella hankala suhtautua - emmehän edes tienneet, mitä se tarkoittaa... Kukaan ei suostunut sanomaan, millainen tulevaisuus meitä odottaa. Maailma tuntui aika toivottomalta. Palasimme Kiinaan jälleen loppuvuodesta, tällä kertaa kuitenkin lyhyemmäksi jaksoksi, sillä terapioihin ei haluttu pitkää katkoa. Sanoisin, että 2014 oli shokkivuosi, jolloin opeteltiin elämään autismin kanssa. Vuoteen mahtui myös iloja, kuten serkkuni häät kesällä:)
2015
Keväällä 2015 rakas isotätini nukkui pois. Päätimme siirtää Kiinan vierailumme tästedes kesälle. Vuonna 2015 olin viimein päättänyt puristaa väitöskirjani valmiiksi. Syksyllä J pääsi kuvaamaan tv-sarjaa National Geographickille Kiinassa ja me jäimme Topsun kanssa kotiin kahdestaan useaksi kuukaudeksi. Sinä aikana työstin väikkäriäni joka neljäs yö työpaikalla. Ritva muutti meille joksikin aikaa ja nukkui A:n kanssa kun minä olin 'yövuorossa' klo 22:00-05:00. Vuonna 2015 elämääni tuli uusia merkittäviä ihmisiä - loimme töissä neljän naisen ryhmän, joka nopeasti kehittyi syvälliseksi ystävyyssuhteeksi, joka on kantanut monet ilot ja surut sittemmin. Elämääni tuli uusia rakkaita ihmisiä myös yksityiselämässä. Väitös lähti esitarkastukseen joulukuun alussa. Syksyllä ensi-iltaan tuli myös amatöörielokuvaprojektimme 2nd Chance.
2016
Helmikuussa kävimme Eetun ja Jupsin kanssa Pekingissä, Xi'anissa ja Wuhanissa viikon tourneella. Väittelin viimein keväällä 2016 ja juhlin sitä kutsumalla kaikki rakkaat juhlistamaan sitä Game of Thrones -karonkkaan. Vietettiin jälleen perheen kans kesäkuuta Kiinassa. Syksyllä perin lähtevän kollegani Philippin vanhan IMAILE-projektin ja siitä alkoikin sitten tapahtumien summa, joka johti uraani eteenpäin kun aloin technical manageriksi... Jos silloin olisin tiennyt, mihin ryhdyn! Joulua vietimme jälleen Englannissa kuten niin monena vuonna aiemminkin.
2017
Helmikuussa päädyin treffeille vanhan ystäväni kanssa ja rest is history, niin kuin sanotaan. Tapailun tarkoituksena ei ollut päätyä rakkauteen tai saatikka uusioperhe-elämään, mutta niin kuitenkin kävi. Vietimme jälleen kesällä kuutisen viikkoa Kiinassa, jonka aikana painiskelin vielä päätöstäni lähteä kymmenen vuotta kestäneestä avioliitostani. Matkustin sukulaisteni kanssa San Franciscoon World Taikaille, jossa Kirsin ja minun embu ylsi 6. sijalle. Syksyllä matkustimme Juhan kanssa Kiinaan ja eksyimme Tai Chin alkuperäisvuorella Wudangissa. A aloitti koulun Kypärämäen autismiluokalla. Avioliiton tarina tuli päätökseen marraskuun alussa. Aloimme Juhan kanssa etsiskellä yhteistä kotia. Päätimme, että J jää asumaan aikaisempaan kotiimme.
2018
Asustelin entisessä kodissani edelleen toukokuuhun asti, kunnes muutimme kirjaimellisesti seinän taakse naapuriin. Olimme kyselleet josko kukaan hyvinhoidetusta talonyhtiöstämme olisi kiinnostunut myymään ja potentiaalisia kauppiaita löytyikin kaksin kappalein. Päädyin ostamaan täysin peruskuntoisen asuntomme lopulta ulosottoviranomaisilta suoraan. Keväällä jännityksessä oli lähinnä se, että saako ulkomaalainen yrittäjä exäni lainaa, joka kiitos Brexitin ei ollut mikään helppo yhtälö. Lopulta asiat kuitenkin selvisivät ja saimme eroteltua omaisuutemme erittäin sopuisasti. Remontoimme naapurin asunnon katosta lattiaan (lue: siis remppafirma remontoi) ja siitä tuli ihana <3 uusi koti meille. Minusta tuli myös samaan syssyyn horisontti-hankkeen koordinaattori eli työvastuut paisuivat. Joissain välissä ehdin aloitella uusia harrastuksiakin nimittäin sukeltamista ja vaeltamista. Elokuussa kävin ekaa kertaa elämässäni kesäaikaan lapissa <3. Juhan lonkkaleikkaus osui juuri muuttomme kanssa yksiin eli toukokuu oli varsin haasteellinen monen muutoksen summa. Heinäkuussa lähdimme kahdestaan ansaitusti kesälomareissulle Kroatiaan, Montenegroon ja Bosniaan. Dubrovnikissa kuunpimennyksen aikaan sattui kohdalleni yllätyskosinta:) Siihen vastaamista varten piti vaihtaa maatakin. Positiivisesta lopputulemasta huolimatta yhteisasumisemme jäi lyhyeksi sillä Juhan työt olivat syksyllä käytännössä pelkästään Tampereella. Marraskuun alusta jaettiin taas kattiloita kahteen osoitteeseen.
2019
Vuosikymmenen viimeinen vuosi ei ole vauhdikkuudessaan jäänyt muille, niinkuin varmaan aikaisemmasta katsauksestanikin saatoi päätellä. Töissä oli haastavaa ja hain apua ongelmiini terapiankin kautta. Tein 12 hankehakemusta, joista kaksi sai rahoitusta! Ehkäpä tästäkin johtuen 15-vuotta jo työnantajanani toiminut Jyväskylän Yliopisto päätti vihdoin vakinaistaa työsopimukseni. Se tuntui mukavalta. Matkustin työn puolesta väsymykseen saakka, mutta mieleen jäivät tietystikin lomareissut myös. Toukokuussa oltiin promootiossa pönöttämässä ja tanssimassa wanhoja tansseja. Heinäkuussa Euroopan taikailla sijoituimme Kirsin kans nelosiksi:) Kesällä kävelimme ystäväni kanssa Kolilla koko Herajärven kierroksen. Turkissa elokuussa katselimme Juhan kans auringonnousua kilometrin korkeudesta kuumailmapallosta <3.
Eiköhän tää vuosikymmen ole ollut todellakin plussalla, niin niin monella tapaa... Kiinnostavaa nähdä mitä 2020-luku elämiimme tuo:)
/Looking back ten years, life has been good:) Ups and downs, but full of interesting moments and laughter. I feel my thirties have been good for me. I gave birth to a beautiful son, we moved to China (a lot!), I travelled all over the world, Met amazing people that became parts of my life, I had a great job that at times was challenging and rough, but overall rewarding.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti