Pesän rapsutusta

On siis kevät ja pääskysetkin tekee pesää...? Apua kun nää viikot menee nopeesti, nyt ollaan jo huhtikuun lopussa.

 Meidän elämä on tässä kuussa ollut lähinnä tätä... elikkäs pesän rapsutusta.

 Ostamani asunto nimittäin oli todella kattavan remontin tarpeessa - uusiksi menee aivan kaikki pinnat paitsi osa katoista saa jäädä.

 Ekalla viikolla jätin rakkaani purkuhommiin, kun painelin itse Hämeenlinnaan työkeikalle.

Sittemmin mukaan on otettu toki urakoitsija ja kaikki talkooväkikin, jossa on ollut ystäviä ja sukulaisia hommailemassa.

Ja tietty lapsityövoimaa!

 Tämä muksu tekis ihan hirmumielellään kaikkee hommaa...

 Meillä oli ajatuksena, että avataan alakerta siten, että sinne tulee sellainen 'loft' henkinen fiilis... Tai no, niin paljon kun sellaista tuollaiseen rivitaloalakertaan nyt voi tuoda. Siksi poistetettiin keittiön ja olohuoneen välinen seinä.

 Olen toistaiseksi tehtyihin muutoksiin aivan supertyytyväinen <3

 Kylppärissä ja vessassa oli muovimatot seinissä ja lattioissa... Ne saivat mennä...

 Ja sauna avattiin ja uudelleen paneloitiin myös.

 Nyt ollaan vaiheessa, jossa meillä alkaa olla valmiita seiniä ja pari lattiaakin...

 Kävinpä pikkureissulla ikeaankin...

 Materiaali-inspiraatioo...

 Valintoja on täytynyt tehdä päivittäin monia, niinkuin tällaisessa projektissa tietysti täytyykin...

 Välillä hirvittää, että tuleekohan ihan hulluja juttuja...

 Mut toistaiseksi oon kyllä tyytyväinen. Mukavahan se on, kun saa itselle tehdä ja oman näköistä.

 Mää teen sit sellaisen ennen-jälkeen postauksen erikseen kunhan paikat alkaa olla valmiita. Vielä on ainaskin pari kolme viikkoa edessä. Takarajana meillä on toukokuun vika viikko, jolloin pitäis päästä muuttamaan ihan kaikki minun ja A:nkin tavarat.

 

Tietysti tällainen iso proggis on eräänlainen koitos omalle päälle, jaksamiselle, parisuhteelle ja tukiverkostoillekin. Ajattelen, että remonttiin ja talonrakentamiseen liittyy paljon painetta: Kuka tekee mitä ja miten paljon? Miten asiat tehdään oikein ja oikeassa järjestyksessä? Miten saadaan remontoijien mieli pysymään korkealla... Turhautumisia ja tuskastumisia tulee varmasti vastaan.  Annan muuten vihjeen tuohon viimeiseen: Wolt! - ruokahuolto pelaa vaikket itse ehtisi kokkailemaan tai hakemaan sapuskaa...

Tällä viikolla kun olen ollut joka ilta maalaamassa tuolla 'raksalla' niin olen pelkästään nauttinut. Pidän käsitöistä, joissa heti näkee oman tekemisensä jäljen. Ihanaa tehdä tästä meidän koti. Enhän minä osaa juuri mitään tehdä ja vaikka kaikki maalipinnatkin joudun tekemään moneen kertaan, mut mitäs sitten. Omilla käsillä tekeminen on terapeuttista. Elämän muutoksessa pintojen uudelleen suunnittelu ja tekeminen auttavat myös ajatuksia siirtymään eteenpäin. Se on sellaista puhdistumista. Monella tapaa usko itseensä ja omiin taitoihinsa vahvistuu: Minä pystyn purkamaan muovimaton tai että minä pystyn maalaamaan seinän. Olen jotenkin ollut sellaisessa ajatusjumissa... On ihanaa käydä itse rautakaupassa ja ottaa asioista selvää, kun ei vielä osaa. Remontoiminen on hirveän mielenkiintoista ja koko ajan oppii.

Kaikenkaikkiaan ollaan pärjätty tosi hyvin, näin mää aattelen. Remontti on aikataulussa ja samoin muutot. Sukulaiset ja ystävät ovat auttaneet ihan hirmuisesti! Kiitos! Olette korvaamattomia!

 Ja se on tasan varmaa, että kenelläkään ei muuten oo samanlaista olkkarin seinää ku meillä...

/This Spring, we have been renovating the new apartment. All the surface must go: Floors, walls, some ceilings. It is somehow therapeutic to be able to do things with one's own hands. I enjoy it, even though I am really bad at it! Not going to leave my daytime job yet! My family and friends have been really supported and helped. Three more weeks left of this we think... Let's see. Can't move in before we have a toilet!