No niin, nyt ollaan oltu 1,5 päivää Pekingissä - Pahin jetlag on tapettu viime yönä. Täytyy sanoa, että ensimmäisenä päivänä nukkumattoman yön jälkeen tuntuu yleensä, että elämä on vaan pelkkää selviytymistä, mutta 14h yöunien jälkeen alkaa tuntua jo ihan ihmiseltä.
8h lentomatka sujui aika hyvin - yhtään pitkää itkua ei ilmennyt. Pari kyllästymistä ja kitinää joo, mutta ei mitään mikä olisi erityisesti häirinnyt kanssamatkustajia. Kannatti ehdottomasti ottaa paikka, jonka kohdalla on ns. baby bassinetti - vaikka meidän poikamme onkin jo reilusti sitä pidempi, sai sen silti laittaa lattialle ikäänkuin patjaksi, jonka päällä hän sitten tapansa mukaan nukahdettuaan n. klo 23 maissa (täysin normaalia), nukkui koko loppumatkan eli n. 2,5h. Ennen sitä viihdyimme mm. syömällä, pelailemalla iphone pelejä, lukemalla, kiipeilemällä ja katsomalla Rock of the agesia - joka oli kyllä aika huono, vaikka Glee olikin promottanut kaikki biisit lähimuistiin.
(Kuva hotellihuoneen ikkunasta)
Lapsi ottaa tämän matkan muutenkin yllättävän rennosti. Kaikki on uutta ja kiinnostavaa. Katseltavaa ja tutkittavaa riittää. Hän nukkui eilen 5h päikkärit, joiden aikana kävimme katsastamassa meidän 'hoodit' eli naapuriston metroaseman, Wallmartin ja ravintolakadun. Ja ehdittiin vielä itsekin nukkua 3h niistä päiväunista. Yöllä hän oli hereillä klo 01-03 välillä, mutta se oli odotettavissakin - sinnikkäällä pötköttelyllä selvittiin, meidän muksu nukahtaa uudestaan parissa tunnissa, jos ei anna hänelle virikkeitä kuten laita valoja päälle tai muuta vastaavaa.
Riisit ja nuudelit maistuvat pienelle - äiti ei ole kauhean tyytyväinen proteiini/hiilarisuhteeseen, mutta tämä asia on parantumassa. Käytiin tänään illalla Schetzuan ravintolassa syömässä Dan Dan nuudeleita (kuinkas muutenkaan), jotka maksoivat kokonaista 44 quai, eli 5,4eur (kolme lautasellista ja kaksi juomaa). Ruoka ja metroilu on kyllä ihanan halpaa.
Kiinaan sopeutuminen vie aikaa. Vaikka olemmekin olleet täällä myös aiemmin ja vaikka olimmekin kaksi vuotta sitten 2kk matkalaukkumatkalla maailman ympäri - oli se huomattavasti helpompaa ilman kolmatta perheenjäsentä. Pienen läsnäolo tarkoittaa sitä, että on pakko löytää a) maitoa, b) vaippoja ja c) kosteuspyyheitä. Ilman kaikkea muuta voi melkein elää... Noh, toki on oltava myös vettä ja lämpöä ja ruokaa ja niin edelleen - mutta poikamme elää suurimmaksi osaksi edelleen maidolla, joten se on tärkeintä. Hän ei juurikaan syö enää vauvojen ruokaa vaan aikuisten, joten hänelle annostellaan meidän annoksista. Vihannekset ja hiilarit menevät parhaiten alas. Tarkinta saa olla sen suhteen, ettei 1,5-vuotias pistele poskeensa mitään lattialta saati juo kylpyvettään.
Meillä on matkassa rattaat, Manduca ja valjaat, joilla pärjäillään. Metrossa ei meidän rattaat kyllä toimi, yksinkertaisesti koska siellä on aivan hirveä väentungos ja lisäksi ei ole lainkaan hissejä, joten painavat rattaat täytyy kantaa. Muutenhan metroverkosto on uusi ja hieno. Välttelimme linja 1:stä tänään, sillä siellä on pahimmat ruuhkat.
Pojan uudet harrastukset ovat kiinalaisnaisten (ja välillä miestenkin) kanssa flirttailu ja liukuportailla ajelu. Myös bongaa auto on lempileikkejä. Mut joo sitähän se elämä on, että oppii viihdyttämään itseään, kun on tylsää tai kun vanhemmat ovat riepotelleet sinut johonkin toiselle puolen maapalloa. Olishan sitä paljon muitakin juttuja kerrottavana, mutta nyt pitää mennä nukkumaan, sillä muuten ei jaksa pienen menoa huomenna... Saiskohan sitä itsensä ylös klo 06 niin pääsis kuntosalille...
Se piti vielä sanoa, että tänä iltana tuli sellainen olo, että "wow, ollaan Pekingissä ja hyvin pärjäillään." Tuntuu siltä, että elämällä on tarkoitusta, vaikkei se aina olekaan mukavuusalueella. Voi sitä elämää tietysti elää kotonakin ja ilman lapsia, mutta olen tyytyväinen ja onnellinen että olen valinnut nyt tällaisen tien. Kiitos eBerea-projektille, että on mahdollista toteuttaa näin isoja unelmia.
(Kuva hotellihuoneen ikkunasta)
Lapsi ottaa tämän matkan muutenkin yllättävän rennosti. Kaikki on uutta ja kiinnostavaa. Katseltavaa ja tutkittavaa riittää. Hän nukkui eilen 5h päikkärit, joiden aikana kävimme katsastamassa meidän 'hoodit' eli naapuriston metroaseman, Wallmartin ja ravintolakadun. Ja ehdittiin vielä itsekin nukkua 3h niistä päiväunista. Yöllä hän oli hereillä klo 01-03 välillä, mutta se oli odotettavissakin - sinnikkäällä pötköttelyllä selvittiin, meidän muksu nukahtaa uudestaan parissa tunnissa, jos ei anna hänelle virikkeitä kuten laita valoja päälle tai muuta vastaavaa.
Kiinaan sopeutuminen vie aikaa. Vaikka olemmekin olleet täällä myös aiemmin ja vaikka olimmekin kaksi vuotta sitten 2kk matkalaukkumatkalla maailman ympäri - oli se huomattavasti helpompaa ilman kolmatta perheenjäsentä. Pienen läsnäolo tarkoittaa sitä, että on pakko löytää a) maitoa, b) vaippoja ja c) kosteuspyyheitä. Ilman kaikkea muuta voi melkein elää... Noh, toki on oltava myös vettä ja lämpöä ja ruokaa ja niin edelleen - mutta poikamme elää suurimmaksi osaksi edelleen maidolla, joten se on tärkeintä. Hän ei juurikaan syö enää vauvojen ruokaa vaan aikuisten, joten hänelle annostellaan meidän annoksista. Vihannekset ja hiilarit menevät parhaiten alas. Tarkinta saa olla sen suhteen, ettei 1,5-vuotias pistele poskeensa mitään lattialta saati juo kylpyvettään.
Pojan uudet harrastukset ovat kiinalaisnaisten (ja välillä miestenkin) kanssa flirttailu ja liukuportailla ajelu. Myös bongaa auto on lempileikkejä. Mut joo sitähän se elämä on, että oppii viihdyttämään itseään, kun on tylsää tai kun vanhemmat ovat riepotelleet sinut johonkin toiselle puolen maapalloa. Olishan sitä paljon muitakin juttuja kerrottavana, mutta nyt pitää mennä nukkumaan, sillä muuten ei jaksa pienen menoa huomenna... Saiskohan sitä itsensä ylös klo 06 niin pääsis kuntosalille...
Se piti vielä sanoa, että tänä iltana tuli sellainen olo, että "wow, ollaan Pekingissä ja hyvin pärjäillään." Tuntuu siltä, että elämällä on tarkoitusta, vaikkei se aina olekaan mukavuusalueella. Voi sitä elämää tietysti elää kotonakin ja ilman lapsia, mutta olen tyytyväinen ja onnellinen että olen valinnut nyt tällaisen tien. Kiitos eBerea-projektille, että on mahdollista toteuttaa näin isoja unelmia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti